Hanki koira, älä miestä

Miksi?

1. Koira tulee halvemmaksi
Myönnetään, alkuhankinnat ovat etenkin rotukoirien kohdalla päätähuimaavia, mutta kun koiran hinnasta, tarvikehankinnoista, eläinlääkärikuluista ja muista juoksevista menoeristä on päästy, maksaa koiran pitäminen ehkä parikymppiä kuussa. Mies taas... On toki suotavaa, että mies elättää itse itsensä, mutta kun päästään siihen vaiheeseen, että hengataan aina jommankumman kämpillä, niin kyllä se kaksilahkeinen verottaa aika nätisti sitä jääkaappia.
Ja viinikaappia.
Shampoota.
Kosteusvoidetta.
Oikeastaan mitä vain, mihin hän pääsee käsiksi.

Koira taas tyytyy siihen sapuskaan, mitä sille annat, eikä vaadi suhteen alussa ulkona syömistä, baarireissuja, leffakäyntejä tai laskuvarjohyppyä. Koira on maailman onnellisin siitä, että saa joulu- ja synttärilahjaksi herkkuja, joihin olet käyttäny ehkä vitosen, kun taas useimmat miehet sisimmässään toivovat enemmän kuin kaksi Fazerin karkkiboksia.

2. Koiran kanssa tulee harrastettua liikuntaa sataprosenttisella varmuudella
Kuinka monen miehen kanssa lähdet heti käymään lenkillä? Et varmasti yhdenkään, ellette ole molemmat himourheilijoita ja sovi ensitreffejä lenkkipolulle... (romanttisempaa paikkaahan saa hakea...) Lisäksi monet tuttavani ovat sanoneet, että seurustelu lihottaa (itse en todistetusti liho), koska on paljon kivempaa söpöillä oman kullan kanssa sohvannurkassa kuin huhkia salilla. Koira taas kiskoo sinut vähintään neljästi päivässä ulos, satoi tai paistoi. Lisäksi hyvä ja itseään kunnioittava koiranomistaja viihtyy karvamurmelinsa kanssa vähintään puoli tuntia jokaisella lenkillä. (aamulla tosin riittää vartti, mutta se pitää kompensoida muilla lenkeillä)

3. Koira ei haikaile muiden luokse
Koiralle sinä olet aina se ykkösjuttu! Koira ei edes pääse muiden naisten sänkyihin ilman lupaasi ja sinusta on todennäköisesti vain huvittavaa, jos rakas mussukkasi pussailee ystäviesi kanssa. Lisäksi koira on onnesta soikeana aina kun tulet kotiin, vaikka olisit ollut vain kymmenen minuuttia kaupassa. Koiralle olet ykkönen sillä, että ruokit, ulkoilutat, leikit ja hoidat, mutta mies vaatii rutosti enemmän!

4. Koiran ulkomuodon, koon ja värin voi valita
Ellet halua postimyyntisulhasta, on ulkoisten ominaisuuksien ennalta määrääminen hankalaa miesten kohdalla. Lisäksi sinua pidettäisiin pinnallisena idioottina, jos haluaisit, että miehellä on viisi senttiä pitkät, tummat hiukset, torson ja jalkojen suhde on 3/2 ja mies on kokoluokkaa 185/90. Koiraa valitessasi kukaan ei katso sinua kieroon, kun hekumoit turkkilaaduista, kokoeroista ja rotumääritelmistä. Jos taas haluaisit tietyn rotuisen miehen, sinua pidettäisiin rasistina.

5. Koira on helpompi kouluttaa
On helpompaa opettaa koira hakemaan viinipullo hyllystä kuin saada mies imuroimaan säännöllisesti. Koirilla on vielä suoraviivaisempi ajattelutapa kuin miehillä ja useimmat koirat tekevät nakinpalan eteen mitä tahansa. Lisäksi, kun koulutus on saatu päätökseen, koira tekee opitut asiat lähes sormia napsauttamalla, kun miestä taas saa hakata marmorikaulimella, jotta hänet saa ylös sohvalta ja vaihtamaan lamppua.

6. Koira ei syö suklaavarastojasi tyhjäksi
... koska koirat eivät edes saa syödä suklaata. Eivätkä pähkinöitä, rusinoita, munakoisoa, avokadoa tai kofeiinia. Koira ei siis syö herkkujasi, koska se ei pääse sinne kaapin ylimmälle hyllylle penkomaan. Koirat eivät myöskään ole yhtä yritteliäitä herkkukätköjen etsimisen suhteen. Paitsi ehkä silloin, kun olet onnistunut saamaan juuri sen maailmankaikkeuden ahneimman koiran hoteisiisi...

7. Koira vie vähemmän tilaa sängyssä tai sohvalla
Okei, mä en mahdu 15-kiloisen koiran kanssa 120 cm leveään sänkyyn, mutta no... Koira vie silti vähemmän tilaa kuin mies, koska se nukkuu kevyemmin ja herää yleensä pienimmästäkin hipaisusta. Miehet taas... Yritäpä siirtää 80-kiloista körilästä, kun olet puun ja kuoren (siis miehen ja seinän) välissä. Miehillä on myös taipumus pysyä syvässä unessa, vaikka vieressä räjähtäisi atomipommi.

8. Koira ei väitä vastaan
Koiralle on ihan sama, katsotaanko telkkarista Salkkareita vai Top Gearia. Koira ei kinaa kanssasi illanviettotavoista tai siitä, mitä ruokaa laitettaisiin tai mikä pizza tilattaisiin. Lisäksi koira on helppo lahjoa sillä nakinpalalla, jonka satut taikomaan jääkaapista kätöseesi. Koira ei myöskään välitä, onko sille ostamasi ulkoilupuku pinkki vai musta (se korkeintaan yrittää paeta, kun alat pukea sille sitä ulkoilupukua). Koiralle on myös ihan sama, miltä näytät, koska se näkee aina sisimpääsi (eli sen nakinpalaa pitelevän käden).

9. Koirat ovat söpöjä
Ovathan toki miehetkin mutta... Kun koira vähän puklaa matollesi, et voi olla vihainen niiden nappisilmien edessä, koska eihän se muru mitään pahaa tarkoittanut. Jos mies sattuu laattaamaan matollesi, niin huudat hänelle puoli päivää ja käsket painumaan maan alle darransa kanssa, koska se olotila on aivan hänen oma vikansa. Lisäksi ihmisten oksennus on satatuhatta kertaa ällömpää kuin koirien. Koirat ovat suloisia yleensä missä muodossa tahansa ja niille ei voi olla viittä minuuttia kauempaa vihainen. Etenkään silloin, kun mökötät koirallesi ja se painaa päänsä polvellesi ja tapittaa sinua anteeksipyytävästi.

Ja viimeisimpänä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä:

10. Koiran avulla voi löytää miehen
Koirapuistot, lenkkipolut, näyttelykehät ja kisakentät vilisevät miehiä, jotka kaipaavat yhtä koirahenkistä tyttöystävää. Itse olen joulukuun aikana törmänny neljään varteenotettavaan tapaukseen, mutta ne ovat ehkä hippusen liian vanhoja mulle. Puhun kuitenkin maksimissaan 27-vuotiaista miehistä. ;) Kuitenkin tulee muistaa, että miehiin vetoavat isot ja järkevät koirat, eli haaveet ihanasta käsilaukkuun mahtuvasta pikkufifistä kannattaa heittää mäkeen. Itse pyörin ulkona kaupunkioloissa harvinaisen metsästyskoiran kanssa ja se tosiaan herättää jonkin verran huomiota. Kannattaa siis tutustua rotuihin, joilla on edes hieman kokoa ja näköä. Lisäksi miehet kaikkoavat salamannopeasti, jos koira on huonosti koulutettu räksyttäjä, joten kannattaa panostaa siihenkin osa-alueeseen.

Sitä paitsi mies, jolla on koira, ei voi olla kovinkaan sitoutumiskammoinen.

~ indeed

Jätkäluukku 24

Nyt mä oon vihdoinkin saanut suurin piirtein siivottua ja lahjat paketoitua, eli kerkiän vihdoin kirjoittelemaan tän viimeisen jätkäluukun!

Mä tein pienimuotoisen lukijagallupin (otos: yksi henkilö eli Eveliina) ja siinä tuli esille ihan hieno ehdotus: "haluisin ehkä yksityiskohtaisesti havainnollistavien kuvien avulla jonkun listan mitkä fyysiset piirteet on ehdottomasti plussaa ja mitkä miinusta". Eli nyt tämmöinen kiva postaus puolialastomilla miehillä höystettynä! (Mä vannon ja vakuutan, että tän pinnallisempaa postausta ei tänne tule! ;D)


Aloitetaan siitä kaikkein tutuimmasta eli vatsalihaksista! Bradilla tuossa vieressä on ihan mukavan näköinen sixpack (ja rintalihakset). Mulle se on oikeastaan ihan sama, onko jätkällä hervoton bodattu vatsalihaksisto vai ei, kunhan se masu ei ole tyynyyn verrattavissa oleva kaljamaha. Tietenkin on tosi jees, jos ne lihakset erottuvat kivasti, mutta ainakin mulle tosiaan riittää semmoinen muuten timmissä kunnossa oleva masu. Schwarzenegger-lihaksia mä en kuitenkaan kaipaa.

Mun lataamat kuvat on näköjään aakkosjärjestyksessä, joten siirrytään sitten siinä järkässä seuraavaan! Eli ilmeet höystettynä Ian Somerhalderilla.

Mä oon ihan rakastunut Ianiin Vampyyripäiväkirjoissa, koska sillä on aivan mieletön ilmeskaala. Koska Damon on hahmona kelju, juonitteleva ja manipuloiva kusipää, näkyy sillä jatkuvasti mitä erilaisimpia ilmeitä lempeästä koiranpentukatseesta vihaiseen "tapan sut nyt enkä heti"-tuijotukseen. Ilmeikkyys on hieno asia, muuta en sano. ♥

Seuraavaksi tucca! Mä nappasin tähän kuvan Jared Letosta ja hänen ihastuttavasta pinkistä irokeesistaan. Tiedän, että kukaan muu ei tykkää Jaredin keesistä, mutta mä oon poikkeustapaus. Eniten mua viehättää se, että se on pinkki, koska aika harvalla miehellä on pokkaa värjätä kuontalonsa neonpinkiksi. Kaikilla miehillä tässä postauksessa on mun mielestä kivat hiukset; ei liian pitkät ja niitä pystyy pörröttelemään.


Selkä, naminami! Sopivaa selkäkuvaa mä sain metsästää vaikka kuinka kauan, kunnes muistin rakkaan Owain Yeomanin (Mentalistin Rigsby) Peta-organisaatiolle tekemän mainoksen! Owainilla on aivan täydellisen sopiva selkä: ei liian bodattu, muttei turhan pehmoinenkaan.

Owainista täytyy mainita sen verran, että tää mies on tosiaan ruvennut kasvissyöjäksi ja hän on yksi eläintensuojelujärjestö Petan julkkiskasvoista. Owain muun muassa onnistui laihduttamaan kasvisruokavaliolla ja Mentalistin ensimmäisillä tuotantokausilla miehen muutos näkyy selvästi. Ei siis mikään turha walesilaismies!

(Rikoin muuten aakkosjärjestystä, koska halusin parhaat palat viimeiseksi!)

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä komistuksena tarjoan teille Jensen Acklesin. ♥ Jenseniin olen tutustunut Supernaturalin kausia hakatessani ja jep, siinä on mies mun makuun! Myönnetään, että kuvassa J:llä on ehkä aavistuksen turhan bodattu hauis (en kyllä valita!), mutta kyllä toi paketti on aika täydellinen. Pituuttakin mieheltä löytyy 185 cm, mikä on mun kaltaiselle hujopille aika nappi. Okei, erään empiirisen tutkimuksen (made by me) mukaan mulle täydellinen jätkä on 183 senttiä pitkä, mutta mulle riittää että jätkä on mun 170 senttiä pidempi! Pahoittelen Jensenin (tai kuvaajan tai art directorin) mautonta valintaa housujen sijainnille. Vaikka Jensenin peppu on myös kymppilaatua, olisi kivempaa jos housut olisivat oikealla korkeudella tai kokonaan pois.


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Tässä siis kuvilla höystettynä suositukset vatsa- & rintalihaksille, selälle, hiuksille, ilmeille ja ja pituudelle! Meitsi voisi lähteä pikkuhiljaa vaikka syömään ja viettämään loppuiltaa jotenkin kivasti.

Hyvää joulua kaikille lukijoille ja olkaahan kiltisti! ♥

~ indeed

Owainin kuva: PeTA
Muut kuvat: Fanpop

Jätkäluukku 23

Mun vika jätkäluukku! Mulla oli suunnitelmissa, että tästä tulee sitten se paras luukku, mihin oon oikeesti panostanu. Oon koko päivän vaan venannu, että saan jonkun hienon kuningasidean, mistä sitten kirjotan vuosisadan jutun, mutta se kuningasidea jäätyi varmaan jonnekin ränniin, eikä ikinä päässyt mun päähän asti. Selailin tossa noita aikasempia luukkuja ja mietin, mistä en oo vielä kirjoittanut. Inspiraation puutteen vuoksi mä voisin nyt argumentoida itteäni vastaan aiheesta: "Mihin tarvitsen poikaystävää?"

"Tarvitsen poikaystävän, koska oon avuton tyttö ja tarviin jonkun hoitamaan fyysiset työt mun puolesta."
En tarvitse. Mä en ole avuton ja oon tehnyt viimeset 3 vuotta fyysistä työtä. Mä olen muutenkin aina ollut se meijän perheen äijä, joka kokoaa kirjahyllyt ja kantaa kauppakassit, joten mä en tiedä, osaisinko mä edes luovuttaa sitä kauppakassi sille poikaystävälle. Mä en haluu luopuu mun äijäpuolesta. Oon oikeesti jopa puolivakavasti harkitsemassa armeijaa. Äskenkin kattelin rajavartiolaitoksen vaatimuksia erikoisrajalääkäriksi. Siinä kohtaa kyllä tuli sellainen olo, että mä en ehkä olekaan tarpeeksi äijä. Mä oon kuitenkin tyttö, vaikka mä kuinka treenaisin, eikä mun fyysiset ominaisuudet ole samaa tasoa kuin jätkillä. Erikoisrajalääkäriksi haluavat joutuvat testeissä mm. juoksemaan 5 kilometriä 10 kiloinen reppu selässä ja viimeiseltä 3 kilometriltä otetaan aikaa. Ei siinä vielä mitään, mutta maksimipisteeisiin vaaditaan 12 minuutin suoritus noilta kolmelta viimeiseltä kilometriltä. Näin vertailun vuoksi mun ikäiset tytöt saavat cooperista täydet pojot, kun vetää reilut 2 kilometriä siihen 12 minuuttiin...ilman mitään painoja. Mä pärjään kuitenkin tosielämässä, vaikka musta ei olisikaan erikoisrajalääkäriksi.

"Tarvitsen poikaystävän, koska oon lyhyt tyttö, enkä ikinä ylety mihinkään."
En tarvitse. Mulla on pitkä pikkusisko! Sitä paitsi oon aika hyvä kiipeilemään pitkin kauppojen hyllyjä ja aina löytyy joku jakkara tai vastaava, minkä päälle kiivetä. Toisaalta olisihan tavaroita hyllyjen ylimmiltä tasoilta noukkiva poikaystävä paljon kätevämpi, mutta en mä kuitenkaan poikaystävää tätä varten tarvitse. 

"Tarvitsen poikaystävän mun viereen nukkumaan, koska mun huone on niin kylmä."
En tarvitse. Mulla on lämmin untuvapeitto. Sitä paitsi mun on ihan super vaikea nousta aamuisin sängystä ja voin vaan kuvitella, miten vaikeeksi se muuttuisi siinä vaiheessa, kuu mun vieressä nukkuisi joku komistus. 

"Tarvitsen poikaystävän siivoamaan, pesemään pyykkiä ja laittamaan ruokaa."
En tarvitse. En anna kenenkään koskea tavaroihini, joten joutuisin joka tapauksessa siivoamaan itse. Äiti pesee pyykkiä ja pikkusisko tekee ruokaa, joten poikaystävälle ei ole käyttöä.

"Tarvitsen poikaystävän, koska muillakin on."
Lol. Ehkä huonoin syy ikinä. Mä en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka vertaavat itseään koko ajan muihin. Oikeasti tosi surullista katsoa paria kaveria, joilla on hirveä epätoivoinen hakupäällä, koska kavereillakin on poikaystävä, niin heidänkin on pakko saada joku. Ei se oikea tolla tyylillä löydy tai jos löytyy, niin mä jätän mielummin löytämättä. 

"Tarvitsen poikaystävän, koska...hmm..."
En tarvitse, koska en enää edes keksi yhtään naurettavaa syytä, miks tarvitsisin...

Tämän joulukalenterin parittomat luukut olivat nyt tässä. Hyvää joulua vaan kaikille! :)

Groom

Jätkäluukku 22

Mä tajusin muutama päivä sitten, että täällä blogin puolella ei ole esitely yhtä jätkää! Tää tyyppi on jopa aika tärkeä, joten päätin korjata asian pikimmiten.

Pehmis on Se Aito Ja Alkuperäinen Lehmäpolku. Koko lehmäpolun käsite ("jätkä jonka avulla päästään eroon jonkun toisen jätkän ajattelemisesta") on muodostunut Pehmiksen olemuksesta. Ykkösvuonna mun kiikarissa oli nykyinen Groomin exEKM, mutta joskus ykkösen keväällä päätin, että nyt alkaa riittää. Päätin, että ryhdyn ihastelemaan jotakuta muuta, koska Gex oli tuolloin varattu ja oli yksinkertaisesti idiotismia, että mä roikuin jossain varatussa jätkässä. Niinpä mä päätin ettiä jonkun muun ja Pehmis oli luonnollinen siirtymä, koska se oli Gex:n kaveri.

Miksi Pehmiksen nimi on Pehmis? Me puhuttiin joskus Groomin kanssa mesessä lehmäpoluista ja muista sellaisista, niin Groom typosi lehmiksen pehmikseksi. Mulla on joku hatara muistikuva, että se typo olisi kaiken lisäksi liittynyt Pehmikseen! ("[Pehmiksen nimi] on huono pehmis ... eiku lehmis") Eilen sitten toin tän asian esille ja päätettiin (eli Groom päätti), että tästä jätkästä tulee Pehmis.

Groom ei osaa suhtautua Pehmikseen kuin muihin jätkiin, koska se suhtautuu siihen enemmän kaveripoikana kuin potentiaalisena maisemana. Mä taas en ole ennen abisyksyä ollut oikein missään tekemisissä sen kanssa, joten mulla on periaatteessa parempi tilanne! Se on sen verran kiva tyyppi, että voin ihan hyvin käyttää sitä päivän piristäjänä silloin, kun ottaa vähän päähän. Tai siis meillä on yhteinen äikänkurssi ja puhellaan siellä kolmistaan (minä, Pehmis ja yks yhteinen kaveri) kaikenlaista asiaan liittymätöntä. Tää on siinä mielessä kiva tyyppi, että se puhuu myös oma-aloitteisesti, vaikka sille ei suoraan puhuisikaan. Tai siis viimeksi viime tunnilla puhuin kaverille siitä, että katon sarjoja enkkuteksteillä ja Pehmis liittyi keskusteluun.

Lisäksi se on tosi mutkaton ihminen. Siihen pystyy suhtautumaan kuin kaveriin, koska se itsekin suhtautuu suhun kuin ihmiseen. Se on niitä ihmisiä, jotka käyttää ja ymmärtää sarkasmia ja pientä piruilua oikein ja musta on yksin kertaisesti hauskaa, että jotakuta pystyy kiusoittelemaan pelkäämättä, että se joku ottaa itseensä.

Se on toki myös hyvän näköinen. Pehmis on niitä harvoja blondeja, joihin oon iskenyt silmäni, mutta toisaalta hyvä pituus ja siniset silmät ajavat myös asiaansa tehokkaasti. Kuitenkin se on myös todella fiksu (kertoi selittäneensä hissan YO:ssa esim. mustan surman vaikutuksesta mm. ajan populaarikulttuuriin ja saikin hissasta pistettä vaille L:n), harrastaa jotain itsepuolustustaistelulajia, ei dokaa ja on superhyvä enkussa. Voisin oikeestaan syödä sen koska se on niin söps.

Pehmis on esiintynyt neljässä tai viidessä blogipostauksessa ennen tätä ja voisinkin käydä muokkaamassa näihin postauksiin maininnat, että kyseessä on mun Aito Ja Alkuperäinen Lehmäpolku.

~ indeed

Jätkäluukku 21

Mä lupasin itselleni, etten enää ikinä blogaa exEKM:sta. Mä lupasin myös, etten enää ikinä puhu siitä, mutta sitäkin lupausta oon jo rikkonut. Minkä mä sille voin, että yks kaveri vaan alko puhumaan mulle sen hyvistä puolista ja työnsi mut takas sinne vaaleanpunaisille pilvilinnoille! Okei, tilanne on muuttunut niin paljon, että nykyään mä lähinnä ajattelen siitä mukavia asioita, mulle tulee hyvä mieli ja se on siinä. Mä en oo katkera, enkä haikaile sen perään. Mä pystyn ajattelemaan siitä mukavia asioita ilman mitään odotuksia ja toiveita. Nyt mä aion jopa jakaa näitä mukavia ajatuksia tänne, siitäkin huolimatta, että mä lupasin olla blogaamatta siitä. Sitä paitsi mulla on nyt hyvä syy kirjoittaa siitä!

Ensinnäkin exEKM sai tasan vuosi sitten tietää, että se on mulle enemmän kuin maisema (Joo indeed sen sille meni sanomaan, kukapas muukaan...) Tää päivä on siis erittäin merkittävä. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin exEKM sai tietää asiasta maanantaina, mutta päivämäärä oli 21.12 (ja kellonaika muuten aika sama kuin nyt!!) Mulle tälläset päivä on oikeesti tosi merkittäviä. Eihän tääkään nyt loppujen lopuksi ole mikään iso juttu, mutta sillon se mullisti mun maailmaa ja jäi mieleen. Vaikka mulla muuten onkin suht huono muisti, niin mä muistan mulle merkittävät päivät oikeesti tosi pitkään ja tosi tarkasti. Tostakin päivästä saisin varmaan väännettyä 500 sivuisen romaanin. Mutta joo, se siitä. Mun mielestä tää on jo riittävän hyvä syy rikkoa lupausta "en enää ikinä blogaa siitä!"

Toiseksi tää päivä on oikeesti ollut yhtä exEKM:aa! Mun päivä alkoi sillä, että mä tulin myöhässä ja ensimmäinen asia, jonka mä näin oli exEKM ja päättyi exEKM:n lukemaan esirukoukseen. Väliin mahtuihin sitten kaikkea mahdollista. Mä oon jotenkin aina ajatellut, että kaikki tietää exEKM:stä...tai tarkemmin siitä, että exEKM on mun exEKM. Tänään mä sitten vietin melkeinpä koko päivän yhen kaverin kanssa, joka ei tiedä koko asiasta mitään. Mun oli vähän vaikea pitää pokkaa siinä vaiheessa, kun tämä kaveri alkoi selittämään, miten sen pikkuveljellä on samanlainen takki kuin exEKM:llä. Ei siinä muuten mitään, mutta tää kaveri vaan alotti kaiken sanomalla "Mä en tiiä tiiätsä sitä *exEKM:n oikea nimi* ja sitä sen takkia..." Jep, kyllä mä tiedän ja satun vielä tietämään sen takinkin! Yllätys sinäänsä, mehän ollaan indeedin kanssa jopa pidetty kirjaa sen vaatteista ja siitä miten usein se niitä vaihtelee (luojan kiitos tää vaihe on ohitettu!).

Sitten, mitä tohon päivän päätökseen tulee, niin en mä taida tänäkään vuonna kovin terveissä tunnelmissa päästä joululomalle. Mä en oo mitenkään uskonnollinen (en oo ikinä kuulunutkaan kirkkoon...), eikä varmaan ole exEKM:kaan. Koulun joulukirkko on kuitenkin ollut mulle aina tärkeä juttu ja tänäänkin jäin kouluun ihan vaan sen kirkon takia ja kuten kaveri sanoi "Vika joulukirkko ikinä, hirvee tunnelataus!". Tunnelataus tosiaan. Mun sydän suli kun me veisattiin virsiä ja exEKM lauloi! Se ihan oikeasti lauloi ja ilman virsikirjaa! Kuulostaapas tosi fiksulta näin kirjoitettuna, mutta oikeesti siinä paikassa ja tilanteessa, se oli vaan jotain niin hellyyttävää. Oikeesti ekaa kertaa mä oon virsiä veisaavaa jätkää katellessa ajatellut, että "tosta tulee vielä hyvä isä!" Okei, tää kuulosti vielä vähemmän fiksulta kuin toi edellinen...

Vaikka exEKM onnnistuikin tänään sulattamaan mun sydämen, mun varpaita sekään ei saanut sulamaan. Nyt mä kuitenkin muistelen tätä päivää lämmöllä. Mä tosin epäilen, että joku terästi mun glögiä ja nää kaikki lämpimät ajatukset johtuu siitä. Mikäs siinä, ainakin mulla on nyt aivan mahtava fiilis! Kaiken hyvän lisäksi mulla soi vielä hyvä biisi (Taio Cruz - I can be) taustalla ja voisin melkein väittää, että oon pilvessä. Niin kertakaikisen mahtava fiilis! Joo kyllä mä sitten joskus havahdun todellisuuteen, mutten vielä. Mä haluun nauttia tästä fiiliksestä vielä hetken...

Groom

Jätkäluukku 20

Yes mom, every guy I talk to is my boyfriend.

Mun periaatteessa piti blogata eri jutusta, mutta ajanpuutteen ja tyhjän pään takia aattelin siirtää sen aiheen suosiolla 22. tai 24. päivään. Se voisi kyllä laajuutensa vuoksi sopia aattopäivän luukuksi... ;) Pidän teitä nyt siis muutaman päivän jännityksessä!

Musta on tullut aika neuroottinen sukulaisten suhteen! Mietin aina, että kun joku, joka on linkitetty mutsiin ja muhun, näkee mun kommunikoivan jonkun jätkän kanssa, niin se joku juoruaa heti mutsille. Odotan koko ajan, että jostain puun takaa tulee kysymys "NO KUKAS SE POIKA XXX ON?". Nytkin odotan, että kun nään serkkuani seuraavan kerran, se tulee kyselemään multa Renkaanvaihtajasta, jonka kanssa ollaan aika aktiivisesti härötty toistemme tilapäivityksissä. Ja voi vakuuttaa, että mulla ja RV:llä ei todellakaan ole mitään juttua menossa!

Eka oire tästä neuroottisuudesta tuli joskus viime talvena, kun irvailtiin erään söpisjätkän (jälkiedit: = Pehmiksen) kanssa toisillemme bussipysäkillä ja yhtäkkiä huomasin, että äidin työkaveri ja samalla meidän perhetuttu oli siinä! Odotin ihan paiseissa varmaan viikon sitä, että tää henkilö olisi juorunnut siitä, kuinka flirttailin jonkun komean pojan kanssa. Sain kuitenkin huokaista helpotuksesta.

Nyt. Nyt mä olen hyvin neuroottinen mun serkun vuoksi. Ei se mitään ole nähnyt, mutta tajusin jossain vaiheessa, että sehän pääsee seuraamaan mjun elämää aika reaaliajassa Facebookissa! Aiemmin saatoin sivuuttaa tän asian ajattelemalla, että ei se ehkä lue mun tiloja ja kommentteja niin tarkasti, mutta nyt se ainakin on nähnyt mut ja RV:n naljailemassa toisillemme. Serkku oli käynyt kommentoimassa jotain mun statukseen ja Renkaanvaihtaja päätti tuoda myös omat ajatuksensa ilmi kyseisestä aiheesta. Pian mun serkku kommentoi jatkoa omalle jutulleen ja nyt soppa on valmis. Odottelen tässä jonkun aikaa kuin tulisilla hiilillä, josko mun serkku olisi riittävän nykyaikainen tajutakseen, että mulla ei oo juttua jokaisen vastaantulevan jätkän kanssa.

En mä kai muuten olisi niin hullun vainoharhainen, mutta mun miesasiat kiinnostavat kaikkia niin kamalasti! Ja Facebookin välityksellä naljailu on toki selvä merkki flirtistä ja molemminpuolisesta kiinnostuksesta, jepjep.

Tajusin muuten, että bussipysäkki-irvailusöpisjätkällä ei ole bloginimeä eikä sitä ole esitelty täällä! Pitääkin ottaa asia puheeksi Groomin kanssa...

~ indeed

Jätkäluukku 19

Oon nyt taas ihan super laiska ja tylsä, enkä jaksa panostaa, joten tällä kertaa tulee nyt vaan tällänen joulutarina. Mut mä lupaan, tää on hauska ja oikeesti niin totta!





Olipa kerran täydellinen mies ja täydellinen nainen.

Täydellisen seurustelun jälkeen he menivät naimisiin ja heidän yhteiselonsa oli tietysti täydellistä.

Eräänä lumimyrskyisenä Jouluaattona tämän täydellisen parin ajaessa täydellisellä autollaan pitkin tuiskuista tietä he huomasivat jonkun seisovan pahassa pulassa tien vieressä. Koska kyseessä oli täydellinen aviopari, he pysähtyivät auttaakseen. Tien vieressä seisoi Joulupukki mukanaan valtava kasa lahjapaketteja. Reki oli hajonnut. Täydellinen pari otti Joulupukin kyytiin ja niin pukki pystyi jatkamaan lahjojen toimittamista alueen lapsille. Pian keliolosuhteet kuitenkin muuttuivat huonommiksi ja täydellinen pari ja Joulupukki ajoivat kohtalokkain seurauksin tieltä ulos. Vain yksi heistä selviytyi onnettomuudesta hengissä.

Kysymys: kuka selviytyi?

Vieritä alaspäin niin näet vastauksen.























Vastaus: Täydellinen nainen selviytyi. Hän on ainoa, joka on todella olemassa.

Kaikkihan tietävät, että Joulupukki ja täydellinen mies ovat taruolentoja.



**** NAISET, voitte lopettaa lukemisen, sillä vitsi loppuu tähän.

**** MIEHET, jatkakaa vierittämistä...























Jos täydellinen mies ja Joulupukki ovat taruolentoja, niin naisen on täytynyt ajaa autoa. Tämä selittää onnettomuuden.























**** NAISET, jos olette kuitenkin lukeneet tähän asti, lopettakaa heti, sillä tämä on TODELLAKIN vitsin loppu.

**** MIEHET, jatkakaa alaspäin....























Jos olet nainen ja luet edelleen, olet jälleen näyttänyt toteen, että...

NAISET OVAT UTELIAITA EIVÄTKÄ IKINÄ USKO MITÄ HEIDÄN ON KÄSKETTY TEHDÄ.



Groom

Jätkäluukku 18

Ah, sorry about the delay. I've just been going through stuff and weren't able to get my head clear. And I also watched few episodes of Bones and Supernatural so... Let's just say that I've been busy.

Ja kieli takaisin suomeen! Aina, kun oon kattonut Superia, mun aivotoiminta yksinkertaisesti tapahtuu englanniksi, enkä vaan voi sille mitään. Ainakin saan harjoitusta ylppäreihin, kun katon noita englanniksi tekstitettyinä. Anteeksipyyntö niille, joita toi saattoi häiritä!

Melkein kaikki ovat varmasti lukeneet tämän jutun tai ainakin kuulleet siitä. Musta on sinänsä hassua, miten paljon kohua ja närkästystä tää artikkeli on saanut aikaan. Mun mielestä suurin osa noista vaatimuksista on suhteellisen odotettavissa, vaikka periaatteessa joillekin jätkille pitäisi sanoa "Jos haluat täydellisen tytön, osta Barbie."

"Ihannetyttöystävä pitää enemmän makeista kuin suolaisista herkuista"
Tää on helppo homma! Ihmisellä on sisäsyntyinen makeanhimo evolutiivisista syistä ja musta tuntuu, että kukaan ei oikeasti vedä pultteja tästä vaatimuksesta. Siirrytään siis suoraan seuraavaan.

"Ihannetyttöystävä omaa pienet, terhakat rinnat, hyvän takamuksen ja pitkät hiukset"
No siis, tuota noin. Kaikki näistä on periaatteessa toteutettavissa ja jokaisella meistä on omat ulkonäkövaatimukset niin itselleen kuin potentiaaliselle seurustelukumppanille. Tässä kohtaa voisi toki sanoa "go, buy a Barbie", mutta toisaalta tällekin löytyy evolutiivisia perusteita. Kaikki noi ominaisuudet kielivät siitä, että nainen on nuori ja hyväkuntoinen eli näin ollen potentiaalinen lisääntymiskumppani. Toisaalta, joo, onhan vähän turhan karua vaatia kaikkia näitä, mutta takamuksen saa kuitenkin treenattua (ja samalla itsellä on mukavaa, kun omistaa kivan pepun) ja pitkät hiukset voi kasvattaa. Mussa on joku sisäänrakennettu "ymmärrän miksi ihmiset ajattelevat juuri näin"-juttu, joten saatan olla hieman jäävi kommentoimaan tätä kohtaa. Ja sitä paitsi, mulla on ihan ok kroppa ja hiukset kasvaa pituutta hyvää vauhtia...

"Ihannetyttöystävä rakastaa viiniä, mutta tietää rajansa, mitä tulee alkoholiin"
Tää on yksinkertaisesti outo kohta. Miksi siitä viinistä tulee pitää? Miksei saa tykätä esimerkiksi shoteista tai siideristä tai jostain muusta. Mä en ole vielä sinut viinien kanssa, joten tää menee vähän ohi. Osa 2, eli rajojen tietäminen, on erittäin erittäin ymmärrettävä. On yksinkertaisesti säälittävää, kun kuka tahansa vetää överit ja päätyy joko halailemaan posliinia tai kaatamaan kaikki mitättömimmät huolensa jonkun niskaan. Mä en henkilökohtaisesti muutenkaan piittaa alkoholista, joten kykenen sivuuttamaan tänkin kohdan olankohautuksella.

"Ihannetyttöystävä voi lähteä ovesta ulos ilman meikkiä tai on ainakin valmis alle kymmenessä minuutissa"
Heppatytöt, himourheilijat ja ulkoilusta tykkäävät naiset taitavat rakastaa tätä kohtaa. Ja kyllä, mä voin lähteä ilman meikkiä ja hyvällä tuurilla voin myös kiskoa vaatteet päälleni kolmessa minuutissa. Toisaalta mun hiukset vaativat suoristamista lähes joka päivä ja pahimmillaan tän tucan laittamiseen menee puoli tuntia + toki vaatteet ja muut välttämättömyydet. Riippuu tilanteesta, onko tämä vaatimus kohtuuton vai ei, mutta kyllä mä ymmärrän, että kun kauppa menee kiinni 20 minuutin päästä ja nainen päättää meikata ennen lähtöä, niin kenen tahansa pinna kiristyisi. Kuitenkin mun mielestä miesten tulisi ymmärtää se, että meistä naisista on kiva näyttää hyvältä ja suohirviöfiilis nakertaa itse kunkin itsetuntoa. Eli jos mennään oikeasti ihmisten ilmoille, niin vähintään puoli tuntia, tunti laittautumisaikaa olisi ihan kiva. Kyllä te miehetkin hei käytte suihkussa ja laitatte hiuksia ja mietitte, mitä hajuvettä laittaisitte. (Jep, hajuveden omistaminen on erittäin suotavaa, koska hyväntuoksuinen mies vie jalat alta.)

 "Ihannetyttöystävä on miestä lyhyempi"
Ihannepoikaystävä on naista pidempi. Me ollaan teidän kanssa täysin samaa mieltä tämän asian suhteen, mutta toisaalta miehellä tulee olla niin hyvä itsetunto, että hän kestää sen, että nainen on sentin tai pari pidempi. Myönnän, että mulla on parin lyhyemmän jätkän kohdalla ollut hirvittävä tahtojen taistelu siitä, onko pituus merkittävä piirre (on se), mutta loppupeleissä pituus on siellä kriteerien häntäpäässä.

"Ihannetyttöystävä on urheilullinen ja treenattu ja pitää painonsa kurissa"
Sama kriteeri teille, miehet. :) Siis oikeasti mun paino on hyvinkin kurissa (ainakin oon kuin pystyyn jäätynyt pulkannaru), mutta treenaamisesta on turha puhua. Ja eiks niin, että urheilullinen voi tarkoittaa myös vaatetusta...? Eli jos oon hoikka ja pukeudun huppariin, niin oon miesten mielestä cool? Ei se taida ihan niin mennä. Toisaalta tää tavoite on ihan hyvä noin niin kuin meidän terveyden kannalta, mutta eihän miehet sillä tavalla ajattele. Tää nyt menee samaan pinnallisuuden kategoriaan kuin hyvä perse, kivat tissit ja pitkät hiukset. Oikeastaan tää vaatimus ärsyttää muakin vähäsen.

"Ihannetyttöystävä on hyvä kuski"
Turvallinen vaatimus kaikille. Tiedän ihmisiä, jotka eivät vain sovi auton rattiin ja olisi kaikille mukavampaa, jos he jättäisivät ajamisen muille. Itselläni ei ole ajokorttia, enkä ole autokoulussa, mutta sitten kun hankin sen kortin, niin aion todellakin pitää huolen siitä, että olen hyvä ja varma kuski. Mä myös oletan, että tää kriteeri koskee vain niitä naisia, joilla tosiaan on ajokortti, koska kaikki eivät kuitenkaan sitä hanki koko elämänsä aikana.

"Ihannetyttöystävä omistautuu perheelle ja lapsille, mutta on korkeasti koulutettu ja tienaa miestä paremmin sekä on hyvä raha-asioissa"
Mä oon aina haaveillut rikkaasta miehestä... Eiku. Aikalisä. Mä oon aina kuvitellut, että mies haluaisi olla se paremmin tienaava, jotta hänen habituksensa ei kärsisi. Perheelle omistautuminen on ok, kunhan se ei mene kaiken muun (esim. oman terveyden) edelle ja kunhan mies panostaa perheeseen yhtä paljon. Korkea koulutus nyt on vähän kiikun kaakun, sillä on ihmisiä, joiden haaveammatti on esimerkiksi kampaaja tai suurtalouskokki. Mun mielestä koulutuksen taso ei saisi merkitä liiaksi, kunhan tulotaso on muuten tyydyttävä. Raha-asioiden hallitseminen on mun mielestä järkevä piirre, koska kukaan ei oikeasti halua luottokorttikierteeseen.

"Ihannetyttöystävä nauttii isoista ja raskaista annoksista"
Mä tykkään. Ruoka on hyvää ja syöminen kivaa. Tätä kohtaa on kritisoitu äärettömän paljon, koska kaikki olettavat, että tätä vaatiessaan miehet haluavat naisen, joka syö tajuttomasti, urheilee hulluna ja on syömisestä huolimatta anorektikon mitoissa. Ei se hei niin mene, tytöt. Itse ymmärrän tän kohdan niin, että ihannetyttöystävä osaa nauttia mässäilystä silloin tällöin itkemättä jokaista kaloria, jonka saa ruoasta.

"Ihannetyttöystävä tykkää katsella jalkapalloa"
Ihannepoikaystävä tykkää katsoa Salkkareita. Tää on näitä kohtia, jotka mä periaatteessa käsitän, mutta en täytä, enkä oikein loppupeleissä tajua sitä itse tarkoitusta. Kyllä mä voin katsoa peliä (kuitenkin tykkään enemmän lätkästä kuin futiksesta), koska kisakatsomossa on kiva tunnelma. Ei mua kuitenkaan pahemmin kiinnosta röhnöttää kaksistaan sohvalla tuijottamassa, kuinka lauma miehiä pinkoo pallon perässä. Mun puolesta mies saa kyllä tehdä niin, kunhan koko elämä ei ole se ruudussa pyörivä valkoinen läntti.

"Ihannetyttöystävä on nainen, josta miehen kaverit pitävät ja pitää myös miehen kavereista"
Fifty-fifty. Me vaaditaan samaa mieheltä. Kunhan mun ei tarvitse rakastaa kaikkia, niin tää on mulle okei. Mä tykkään siitä, että mun sosiaalinen verkosto laajenee, joten otan kyllä avosylin vastaan ne miehenkin kaverit, kunhan ne eivät ole täysiä idiootteja, vaan ovat edes suurin piirtein älyllisesti kyvykkäitä ja hyvän hygieniatason omaavia.

"Ihannetyttöystävä kannustaa miestä viettämään íltoja äijäporukassa"
Ah, go ahead. Naisetkin kaipaavat omaa aikaa ja välillä on kiva saada hengähdystauko siitä omasta kullastakin. "Pojat on poikii", sanoo eräs mun tuntema jätkä ja se on kyllä niiiin totta. Niin kauan kuin poikien illat ovat hyvän maun mukaisia ja miestä ei tarvitse hakea keskellä yötä baarista toiselta puolelta kaupunkia, niin ihan rauhassa. Näistä tulisi mun mielestä kuitenkin sopia yhdessä ja miettiä, kuinka usein pojat saavat lähteä rellestämään.

"Ihannetyttöystävä nauraa ja vitsailee"
Loogista, ei kukaan jaksa katsella mököttäjää 24/7. Tän kohdan täyttäminen ei muutenkaan ole hirveän vaikeaa, ellei sitten satu olemaan tajuttoman tiukkapipoinen tapaus. Kyllä mäkin tykkään siitä, että ihmiset heittävät läppää ja ovat hyväntuulisia. Tää kohta on mulle erityisen sopiva, koska nauran jatkuvasti ja tykkään huvittaa ihmisiä.

"Ihannetyttöystävä rakastaa löhöilyä sängyssä ainakin viikonloppuisin"
Kuka nyt laiskottelusta kieltäytyisi? Toki joskus on sellainen olo, että nyt puunataan koko kämppä lattiasta kattoon!, mutta mä en oikeastaan keksi mitään kivempaa kuin löhöily oman kullan kainalossa. Tää kohta ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että sängyssä maataan kaikki illat ja viikonloput, koska kämppä ei siivoudu itsestään ja kukaan ei jaksa syödä pikaruokaa ikuisesti.

"Ihannetyttöystävä on sinut itsensä kanssa, oli päällä mikä vaate tahansa"
No siis. Tällä hetkellä mä lahotan koneen ääressä sellainen huppari päällä, jota en ikimaailmassa pitäisi julkisella paikalla. Voin kuitenkin pitää tätä läheisten seurassa, koska ei sitä yleensä tule katsottua, mitä jollain läheisellä on päällä löhöviikonloppuna. Mun itsevarmuus kuitenkin lähtee siitä, että mulla on fressi olo ja hiukset on hyvin. Sitä paitsi, aika harvoin ihmisillä eksyy päälle sellaisia vaatteita, joista ei tykkää. Ne yleensä jätetään sinne kaupan hyllylle.

"Ihannetyttöystävä nauttii ruuanlaitosta ja kotiruuasta"
Kotiruoka: kyllä. Ruoanlaitto: köh. Mä en itse osaa tehdä safkaa järin hyvin (koska meillä himassa ruokapalvelu pelaa), mutta tiedän kyllä, että opin siihen kunhan muutan omilleni. Mun mielestä miehen ja naisen tulisi olla tasaveroisia ruoanlaitossa, koska itse tehty yllätysillallinen piristää kumpaa tahansa osapuolta. Toki mä ymmärrän sen, että jos jompikumpi oikeasti tykkää tehdä ruokaa ja haluaa tehdä sen 75-100 % aterioista, niin mikäs siinä. Mulla itselläni on kuitenkin omat traumani ruoanlaitosta, joten arvostan sitä, että mies suostuu jakamaan tasan ne puuhat.

Musta tuntuu, että oon aika kärkkäästi puolustellut miehiä tässä postauksessa, mutta... Tein eilen huvikseni BBC:n aivojen sukupuoli -testin ja se sanoi, että mun aivot ovat miehen aivot. Sain tasan saman tuloksen, kuin mikä on testin tehneiden miesten keskiarvo, mikä on sinänsä erittäin hämmentävää. Toisaalta, miehisyys tarkoittaa tässä testissä lähinnä sitä, että on rationaalinen, kiinnostunut tekniikasta, hyvä matemaattisissa testeissä ja omaa hyvän avaruudellisen hahmotuskyvyn. Kun asiaa lähestyy tosta näkökulmasta, eikä siitä että omg oon oikeesti mies!, niin toi tulos tuntuu ihan hyväksyttävältä. Ehkä musta sitten tulee insinööri, niin kuin toi testi mulle ehdotti.

~ indeed

Jätkäluukku 17

indeed sanoi, että mun pitäisi blogata Jenkkipojasta, joka on kylläkin nykyään Sveitsipoika ja itseasiassa tällä hetkellä Suomessa. Mä näinkin sen tänään, kun se oli käymässä meidän koulussa, mutta en mä kuitenkaan taida siitä blogata. Oikeesti, nyt on jo 17. päivä ja mulla alkaa mielikuvitus loppua. Siksi oonkin nyt niin tylsä, että raportoin vaan tästä päivästä, mutta yritän nostella mahdollisimman paljon jätkähighlighteja.

Aamu alkoi taas yhteisellä bussimatkalla pysäkkipojan kanssa (nyt en oo kyllä ihan varma, onko tästä tapauksesta raportoitu aiemmin, mutta kysessä on yksi söpisjätkä, joka tulee meidän kanssa samalta pysäkiltä ja kulkee samalla bussilla...). Oon nyt vähän tylsä, mutta tän enempää sanottavaa mulla ei pysäkkipojasta tällä kertaa ole :D

Perjantaiaamun kunniaksi me päästiin harjoittelemaan kuva-analyysejä äikän tunnilla. Meijät jaettiin pieniin ryhmiin ja eteen lätättiin kasa kuvia, mitä sitten piti tulkita ja lopputunnista tulkinnat piti esittää mulle ryhmälle luokan edessä. Oli kyllä pikkasen pokassa pitelemistä, kun vuoroon astuivat exEKM ja MrB ja niiden alaston mieskuva. Oli niiden ryhmässä vielä kolmaskin kaveri, joka hoiti puhumisen oikeastaan kokonaan. Nämä kaksi sen sijaan näyttivät olevan enemmänkin koristeena siellä edessä. Niiden tulkinnat siitä kuvasta olivat suoraan sanottuna ala-arvoisia, eikä ne selvästikään yhtään ymmärtäneet, mistä koko tehtävässä oli kyse. Vieressä istuva kaverini päättikin sitten tarttua näihin ala-arvoisiin tulkintoihin ja oikeesti, tällä kaverilla on uskomaton kyky tappaa muut nauruun! Ihan sama, mitä se sanoo, mä en vaan voinut olla nauramatta. exEKM kyllä yllätti istumalla puolet niiden esitelmävuorosta selkä muuhun luokkaan päin. No käy se toki niinkin...

Tämän tunnin jälkeen mulla olikin sitten aivan megapitkä hypäri, jonka aikana mä sitten näin sveitsipojan (exjenkkipoika). Se oli ihan yhtä hyvännäkönen, kun pari vuotta sitten, mutta mun kipinä sitä kohtaan on jo sammunut kokonaan. Tämän todettuani mä käänsin selkäni ykkösrakkaudelle ja marssin kahvilaan tekemään läksyjä. Puoli täydessä kahvilassa mä sitten törmäsin kakkosrakkauteen, eli exEKM:ään. Nyt mä olin ekaa kertaa nähnyt ykkösrakkauden ja kakkosrakkauden minuutin sisällä ja kyllä tässä nyt niin kävi, että kakkosrakkaus vei voiton aika 100-0. Mun mielestä oli kyllä aika hämmentävää, että exEKM istui yksin kahvilassa, kun ainakin viidellä sen hyvällä kaverilla oli myös samaan aikaan hypäri ja ne kaikki muut olivat ruokalassa...

Päivän viimeiseltä tunnilta erikoismaininta menee indeedin tuoksumaisemalle, joka kierteli ympäri luokkaa jakamassa karkkia. Jos se olisi ollut joku muu tai mua ei väsyttäisi näin paljoa, mä varmaan ihkuttaisin sitä hamaan tappiin asti, mutta työt kutsuu jälleen huomenna, joten jätän tämän nyt tähän.


Groom

Jätkäluukku 16

Mä oon saanut kavereilta viime aikoina vähän ihmetteleviä katseita ja välillä niiden ilmeet ovat olleet luokkaa ”... Ok, indeed on nyt menny ihan sekaisin.” Mä taas pidän omia ajatuksiani hyvinkin järkevinä!


Mä kirjoittelin jo kakkosluukussa siitä, että kaveripojat ovat kivoja ja käteviä ja oon puhunut nykyään aika paljon kaveripojista enkä enää potentiaalisista poikaystäväehdokkaista. Kaikki pitävät mua ihan tärähtäneenä, kun nykyään mun jutut on enemmän luokkaa ”Miksi homokaveri ei voi olla hetero? Kyllä se toimii jos on eka yrittänyt seurustella ja sitten todennut että homma ei toimi!” Näyttää myös siltä, että mun läpänheitto fuckbuddyista menee myös yli kaikkien hilseen.


Oikeasti mä vaan käsitin, että oon niin menetetty tapaus, että potentiaalisia poikaystäviä ei oikein tule vastaan. Musta ainakin tuntuu siltä, että kaikissa mun tuntemissa jätkissä on jokin oleellinen vika tai niillä on ollut liian helppo elämä, jotta ne voisivat ymmärtää mua ja mun pikku probleemia. Ja ne ongelmat ei mulla oo ihan hirveen pieniä, mutta ne nyt ei tänne blogiin kuulu! Joten... Päädyin siihen tulokseen, että mä tarvitsen a) kaveripoikia ja b) fuckbuddyn, jotta voin elää melkein täysipainoista elämää ilman poikaystävää!


Kaveripoikia, koska...
Niiden kanssa voi jutella asioista niin, että saa vähän tuoreempaa näkökulmaa asioihin. Muutenkin mun ajatusmaailma on sen verran yksioikoinen, että Groomkin joskus sanoo, että mulla on pikemminkin miehen aivot. Lisäksi jätkät puhuvat erilaisista asioista ja se on välillä ihan virkistävää kaikkien ihmissuhde- ja tunneasioiden lomassa.


Fuckbuddy, koska...
Mä oon melkein läheisriippuvainen. Musta on kiva halailla, ja söpöillä ja fuckbuddyn kanssa se onnistuisi ihan kivasti ilman sen kummempia sitoumuksia! Toisaalta joo, poikaystävä olisi vielä parempi, mutta se vaatisi myös sen ajatuksellisen yhteenkuuluvuuden tunteen ja mä oon vielä tällä hetkellä niin hukassa ja irrallani, että FB olisi aika passeli.


Toisaalta hmm. Elämä voisi toimia myös ilman fuckbuddya, jos kaveripoikia saa halailla ilman pelkoa tyttöystävien lynkkausyrityksistä tai ”Ooh, nyt ne seurustelee!”-oletuksista.


En mä sitoutumiskammoinen ole (18 vuotta koiranomistajana opettaa sitoutumaan pitkiksi ajanjaksoiksi...), mutta en vain jaksa uskoa, että jostain ilmestyisi unelmien prinssi, joka puhuisi yhtä kauniita asioita kuin Koop Arponen (tsekatkaa esim. tämän biisin sanat ♥) ja joka myös tarkoittaisi sanomaansa. Kuumia pakkauksia taas löytyy joka lähtöön ja niitä tyyppejä, jotka ovat ihania ihmisiä, mutta joiden kanssa ei syystä tai toisesta osaisi seurustella.


Sitä paitsi meillä olisi suunnitelmissa vuosi ulkomailla lukion jälkeen, joten ei tässä oikein parisuhteita aleta rakentelemaan. ;)


~ indeed

Jätkäluukku 15

Mä aattelin pohtia tänään vähän ikäeroja, koska on 15. päivä! No okei, ei tolla päivällä ole mitään tekemistä asian kanssa. Tai tavallaan on, koska mun ehdoton lätkäjätkärakkaus 4 ever on Tuomo Ruutu ja Tuomon pelinumero on 15... ja Tuomon takia mun haarukka jätkien suhteen ulottuu sinne -83:siin asti. Oikeaastaan se ylettyy kyllä vaan Tuomoon asti, tai noh, mä toivon, että se ylettyisi Tuomoon asti, mutta tossa on tollanen pikku Atlantti välissä joten...se siitä....

Meijän koulussa on viime aikoina kohistu aika paljon eräästä tuoreesta pariskunnasta. Tää jätkä on abi, pari vuotta meitä muita abeja vieläpä vanhempi eli vuosimallia -90 ja tää tyttö puolestaan on ykkösellä eli vetänyt ekaa kertaa henkeä -94. Eihän 4 vuotta periaatteessa ole edes paha ikäero, mutta tässä tapauksessa toi jätkä on jo 20-vuotias ja tytössä melkein  roikkuu vielä lappu "sakkolihaa!".Vaikka sanotaan, että tytöt kehittyy poikia nopeammin (mikä on myös täysin totta!) niin en silti ymmärrä. Neljä vuotta tämän ikäisille on kuitenkin aika paljon. 16-vuotias on kuitenkin vielä niin lapsi ja mitä mä tota jätkää yhtään tunnen, niin toi jätkä ei ole mikään ihannepoikkis 4 vuotta nuoremmalle. Mä tiedän tostakin jätkästä sellaisia asiota, että mua vähän pelottaa ton tytön puolesta. Toi jätkä on kyllä muuten tosi hyvä tyyppi ja on ollu mulle aina kiva, mutta se osaa olla sellanen kusipää, että oli se 16-vuotias miten kypsä tahansa, se ei ole tarpeeksi kypsä seurustelemaan tämän tapauksen kanssa.

Vähän shokki oli myös tässä yhteydessä kuulla eräältä toiselta jätkältä, että niiden joukkueessa on ihan normaalia seurustella 3-4 vuotta nuorempien tyttöjen kanssa. Mulle tulee jo pedofiili-olo jos mä pidän jotain vuotta nuorempaa jätkää hyvännäköisenä! Mulle ei tulisi mieleenkään kattoo 4 vuotta nuorempia sillä silmällä, saati sitten seurustella niin nuoren kanssa! Herran jumala, niillähän on vielä kotiintuloajat ja karkkipäivä lauantaina! Ja ziiiiisus, nehän on mun pikkusiskon ikäsiä!

Nyt mä puhun itteni vähän pussiin, mutta ei se mitään, niinhän mä aina puhun. Samaan aikaan ku mä kammoksun tota, että mun ikäset jätkät seurustelee nuorempien tyttöjen kanssa, mä valehtelisin, jos väittäisin, etten voisi itse seurustella 4 vuotta vanhemman kanssa. Totta helvetissä mä voisin! Mutta jotenkin mä näen, että se olisi kuitenkin eri asia, vaikka eihän se oikeastaan ole. Mun tilanne on kuitenkin erilainen. Mä oon 18 ja ylittänyt sakkoliharajan jo aikoja sitten (2,5 vuotta sitten köhköh) ja oikeesti mä väitän olevani kypsempi kuin 16-vuotias. Mä olen muutenkin aina ajatellut, että jätkän tulisi olla vanhempi, mielellään kuitenkin max. 2 vuotta. Nuorempiin jätkiin mä suhtaudun vieläkin sakkolihana, vaikka ne ei sitä enää edes olisi. Poikkeuksena kuitenkin mun kanssa samaa vuosikertaa olevat, loppuvuodesta syntyneet. Niitä mä voin katsella sillä silmällä ja...noh niitä mä oon katellu vähän liikaakin sillä silmällä...ja indeed myös!! Mutta heti jos jätkän syntymävuosi on muotoa mun syntymävuosi + jotain se on sakkolihaa.

Mitä tohon mun haarukkaan tulee, niin ei se oikeasti ylety sinne -83:siin asti. Ei mulla mitään ylärajaa periaatteessa ole, mutta olisi kiva, että se jätkä olisi kuitenkin suht samassa elämäntilanteessa mun kanssa eli max. 4-5 vuotta vanhempi. Silti mä olisin valmis matkustamaan rapakon toiselle puolelle, jos saisin seivästettyä Tuomon haarukkaani! Mutta Tuomo onkin ehdoton poikkeus. Tuomo on mun rakkauspakkaus ja jos joku nyt kuvittelee, että mä olen taas pinnallinen ja tykkään Tuomosta, koska se on hot (mitä se ehdottomasti myös on!) niin ikävä tuottaa pettymys. Syy, miksi mä tykkään Tuomosta niin mahdottoman paljon, on sen tapa kirjoittaa. Mä rakastuin sen "päiväkirjateksteihin", mitä se julkaisi sen kotisivuilla. Niitä tekstejä lukiessani mun kunnioitus Tuomoa kohtaan nousi niin vahvaksi, ettei sitä kunnioitusta kukaan voi koskaan kaataa. Mä olin silloin nuorempi ja pidin niitä tekstejä tosi kypsinä. Olisi kiva päästä lukemaan niitä nyt uudestaan, koska ensimmäiset juttunsa Tuomo kirjoitti abivuonnaan. Eli vaikka Tuomo on mua 9-vuotta vanhempi, niiden juttujen kautta mä voisin hetken aikaa nauttia siitä 18-vuotiaasta Tuomosta ja olla sen kanssa samanikäinen. 

Groom

Jätkäluukku 14

Mä suhtaudun shoppailuun vähän ristiriitaisesti. Toisaalta oon materialisti, mutta toisaalta inhoan kauppoja, koska mieluiten katselen ihan rauhassa ilman niskaan hönkivää myyjää. Kuitenkin on muutamia tapauksia, joissa myyjät ovat olleet kivoja.

Esimerkiksi tänään mokasin hieman. En ollut vaivautunut lataamaan kännykkääni päivällä ("kyl se kestää, kesti viimekski!"), joten kuinkas ollakaan. Rakkaani päätti simahtaa juuri kriittisellä hetkellä! Ongelma ei olisi ollut edes paha, jos mun haba riittäisi ton puhelimen takakannen avaamiseen, mutta se istuu tiukasti kuin täi tervassa eikä liiku yhtään mihinkään. Uutenakin mulla meni sen avaamiseen yli kymmenen minuuttia... En siis saanut edes tökättyä SIM-korttia kaverin kännykkään.

Mitä tekee prostalker, kun on keskellä kauppakeskusta ja kännykästä on akku auttamattomasti loppu? Kävelee lähimpään kännykkäliikkeeseen ja toteaa, että paikalla on kolme miesmyyjää. Kuinka helppoa onkaan mennä tiskille ja selittää avuttomana, että kännykästä loppui akku ja odottaa puhelua (ja joo, mä melkein odotin puhelua!). Yksi näistä miehistä alkoikin ystävällisesti kaivaa laturia ja jätin puhelimeni hoitoon kolmeksi vartiksi. Miehille myös näköjään riitti pelkkä hymy vaivanpalkaksi ja niin oli mun mussukka taas iskukunnossa!

Ton kauppakeskuksen myyjistä mulla on monia mielipiteitä. Siellä on yhteensä kolme kännykkäliikettä ja muistan kun mulle hankittiin alkusyksystä uutta puhelinta. Ainakin kahdessa liikkeessä myyjien (miehiä silloinkin toki) ensimmäinen myyntilause oli "Tätä mallia saa pinkkinä!!". Niiden ilmeet olivat melko mielenkiintoisia, kun ohitin pinkit puhelimet ja pyysin saada perus jätkämallin kokeiltavakseni. Ja lopulta mun nykyinen rakas ostettiinkin eri kauppakeskuksesta erittäin mukavan nuoren miehen avustuksella. Sinne liikkeeseen voisin palata vielä monta kertaa uudestaan!

Toinen kiva myyjätyyppi on tuolla meidän vakkarikauppakeskuksessa myös! Se oli ennen myyjänä hampurilaispaikassa (jossa me käydään ehkä aina kun ollaan ostoksilla), mutta se siirtyi jossain vaiheessa viereiseen wokkipaikkaan. :( Nyt koin suuren yllättymisen, kun huomasin tän saman tyypin vaihtaneen taas paikkaa! Toivottavasti se ei katoa kokonaan tuolta, koska se on niin hellyyttävän palvelualtis, että sen työskentelyä on oikeasti kiva kattoa! Harva asiakaspalvelija pitää työstään yhtä paljon kuin se!

~ indeed

Jätkäluukku 13

Mä olen sinkku, onnellinen sinkku. Mulle on ihan ok, että kaikki ei oo sinkkuja (tai onnellisia), mutta sitä mä en vaan voi ymmärtää, minkä takia ihmiset ilmoittaa parin päivän tuntemisen jälkeen facebookissa olevansa "parisuhteessa"! Tänäänkin aamulla yksi kaveri bussissa käski mua menemään facebookiin kattomaan sen parisuhdestatusta. Mä ajattelin eka, että se on päättänyt julkistaa olevansa sinkku, mutta ehei! Tämä kaveri on nyt "parisuhteessa"...ja tosiaan tuntenut tämän jätkän...2 viikkoa? Ei siinä mitään, mun mielestä on hieno, että ihmiset rakastuu ja löytää toisensa, mutta ihan oikeesti! Kuka voi ilmoittaa olevansa parisuhteessa kahden viikon tuntemisen jälkeen?!? En minä ainakaan.

Ehkä mä sitten olen vain hidas. Jäänyt jälkeen ajastani. Mä en vain voi ymmärtää näitä tapauksia, jotka ensin ilmoittavat olevansa sinkkuja, puoli tuntia siitä he ovat "parisuhteessa" ja viiden minuutin päästä kihloissa. Anteeksi, mitä vittua? Suurin osa mun kavereista kuitenkin keikkuu siinä 18 vuoden tuntumassa, joten enää ei edes puhuta mistään ala-asteen "aletaanks olee" jutuista. Mä en voi kutsua 2 viikon tuntemista parisuhteeksi. En vaan voi, vaikka olisin kuinka rakastunut ja valuttanut aivoni vaaleanpunaiseksi mössöksi. Mulle parisuhde merkkaa lähinnä yhteistä osoitetta ja pankkitiliä, kun yhtä yhteistä leffailtaa ja kädestä kiinni pitämistä. Mä vedän myös eron seurustelun ja parisuhteen välille. Oikeastaan, jos nyt aletaan porrastamaan niin mun mielestä ensin tutustutaan, sitten tapaillaan (se pari viikkoa!), sitten seurustellaan ja vakavan seurustelun jälkeen voidaan klikata sieltä facebookista sitä kohtaa "parisuhteessa".

Mä en itse henkilökohtaisesti ilmoittaisi seurusteluistani facebookissa ainakaan ensimmäisen vuoden aikana. Syitä mulla on ainakin kaksi:
1. Yli vuoden seurustelun jälkeen mä voin pikku hiljaa olla varma, että siitä jutusta oikeasti tulee jotain, eikä se jäänyt vain kuukauden mittaiseksi teinisuhteeksi.
2. Mulla on niin monta sukulaista kaverina, enkä mä halua, että ne tietää mun yksityisasiosta sen enempää. 
Oikeastaan mä salaisin mun poikaystävän kotiväeltäkin niin pitkään kuin se vain on mahdollista. Mulla ei ole vanhempia sisaruksia, joten kukaan ei ole raivannut mulle tietä, tuonut kaiken maailman renttuja kotiin ja totuttanut meijän äitiä sellaiseen. Mulla nousee karvat pystyyn pelkästä ajatuksesta meijän äidistä samassa ruokapöydässä mun poikaystävän kanssa. 

Mä en edes tiedä mistä tää "haluan pitää poikaystäväni salassa" juontaa juurensa. En mä sitä kuitenkaan häpeilisi tai mitään, en vaan halua tuoda sitä kotiin. Jotenkin mä vaan kammoksun koko ajatusta. Meijän äiti ei edes ole mikään mahdottoman kamala hirviö, mutta mä en vaan kestä sitä, että se hiillostaisi sen jätkän hengiltä kaikilla kysymyksillä ja kyllä, mä oon varma, että se voisi vaikka kirjoittaa 500 sivuisen kirjan asioista, jotka se meinaa kysyä siltä poikaparalta, joka ekaa kertaa päätyy näytille...

Mä olen miettinyt myös, miten pitkään voisin salata sen jätkän kotiväeltä. Miten mä vosin käydä sen jätkän luona ilman, että ne saisi tietää ja miten pitkään mä voisin valehdella milloin mistäkin jäämättä kiinni. Kavereistakin mä kertoisin varmaankin vaan kolmelle läheisimmälle. Ja paskat! Ihan kuin mä osaisin olla hiljaa! Tännekin varmaan samantien laittaisin sen jätkän kuvan, nimen, puhelinnumeron ja henkilötunnuksen...

Groom

Jätkäluukku 12

Mä voisin jälleen kerran aloittaa postauksen sanoilla "rakas alitajunta". Musta on aika hämmentävää nähdä unia asioista, joita en ole oikeastaan edes ajatellut. Ainakaan paljoa.

Mä oon nyt viikon aikana nähnyt kahdesti unta Mr. Badassista ja rehellisesti sanottuna mua ei kiinnostaisi uneksia siitä. Ei sillä, on se edelleen hyvännäköinen ja mukavanoloinen, mutta mun tietoisuus on jo siirtynyt eteenpäin ja skipannut koko jätkän olemassaolon. Alitajunta vain näyttää laahaavan pari kuukautta jäljessä. Voi toisaalta myös olla, että mun alitajunta yrittää epätoivoisesti viestiä mulle, että olin idiootti päättäessäni, että MrB on historiaa.

Näillä unilla on mielenkiintoinen yhdistävä tekijä: molempien tapahtumapaikka on lomamatka tai vastaava. Ekassa unessa mä olin risteilyllä parin aikuisen kanssa ja törmäsin MrB:iin siellä laivalla, minkä johdosta me juteltiin ja valiteltiin molemmat sitä, että siellä laivalla ei ollut oikeastaan yhtään meidän ikäisiä ihmisiä. Tokassa unessa oltiin jossain (en muista missä) vissiin kouluporukalla ja jostain syystä "koko koulun kuva" piti ottaa siellä. Jännä sinänsä, että siihen kuvaan tuli ehkä murto-osa meidän koulun abeista. Kuitenkin ihmisten etsiessä sopivaa paikkaa mä päädyin MrB:n viereen ja yhtäkkiä se oli vetäny mut kainaloonsa ja siinä sitten yritettiin hymyillä kameralle. Kuvan jälkeen jotkut meidän koulun tytöt (joiden kanssa en pahemmin edes ole tekemisissä) alkoivat kysellä, että mitä meidän välillä oikeastaan on, koska se MrB:n kaulailu meni aika läheiseksi. Mä kuitenkin yritin aika epätoivoisesti selittää, että mulla ei ole varsinaisia intressejä sitä kohtaan ja mulle on vähän se ja sama, mitä se haluaa. Vaihtoehdot avoinna ja sillai.

Mä oon sitten miettinyt, että mistä nää unet nyt oikein johtuvat. Ekalle en etsinyt mitään selitystä, koska mä nyt näen vähän kaikenlaisia unia. Tokalle unelle mä rupesinkin miettimään syitä.

a) Tekstaaminen erään kaverin kanssa
Muistan kun raportoin ekasta unesta ("Wtf? Näin unta MrB:stä?") parille ihmiselle ja ja toinen näistä (terkkuja!) vastasi, että mun pitäisi uneksia mieluummin parista muusta tietystä söpiksestä. Muutaman viestin jälkeen tää kaveri heitti mulle seuraavaa: "Haha. :D Ens viikolla; 'indeed on parisuhteessa henkilön MrB kanssa'". Tätä viestiä mä oikeastaan myös ajattelin uni2:ssa ja siinä vähän naureskelinkin ajatuksissani sille, että mitä jos tästä muka tulisi jotain.

b) Risteilylistat
Mä tutkin viime viikolla tulevan abiristeilyn hyttilistoja tän risteilyn vastuuhenkilön kanssa ja totta kai kattelin vähän, kuka jakaa hytin kenenkin kanssa. En kuitenkaan jäänyt kelailemaan MrB:n sijoitusta sen enempää kuin muidenkaan kuumisjätkien, koska ei sillä risteilyllä paljoa hyteissä hengata. (yli 7000 abia samassa laivassa = party all nite) Ehkä tuleva risteily toi mun mieleen viime kevään suunnitelmat, joissa meidän piti hengata vaikka kenen kanssa? (todellisuudessa risteilysuunnitelmat menivät vähän puihin)

c) Mr Badass ei ilmestynyt perjantaina tunnille
Entä jos mä salaa mietin, miksi MrB ei ollut tunnilla? Oikeastaan mua melkein harmitti sen loistaminen poissaolollaan, koska se luokka oli täynnä, mä olin vaihtanut paikkaa vähän soppelimpaan taululle näkemisen kannalta ja siinä mun vieressä olisi ollut se loogisin paikka, minne MrB olisi istunut. Musta on kivaa istua söpisjätkien vieressä.

d) Mä nukun liian vähän
Mä näin nää molemmat unet sellaisina öinä, kun nukuin enemmän kuin kuusi tuntia. Normaalisti mun univelka on ihan tajutonta, koska nukkumaan meneminen on mulle hankalaa ja ehkä nää unet vain päättävät saapua viihdyttämään mua silloin, kun niillä on aikaa muotoutua. Hauskinta on, että uni2 oli sellaisena yönä, kun nukuin 5:45-14:30. Miten niin mun unirytmi heittää häränpyllyä?

Oli syy mikä tahansa, niin rehellisesti sanottuna mä uneksisin mieluummin ihan muista söpiksistä kuin MrB:stä. Se jätkä on oikeasti historiaa ja aika out of fashion.

~ indeed

Jätkäluukku 11

Joo'o...Mä tavallaan jo lupasin, etten enää oo myöhässä näiden kanssa mutku mutku... Mulla oli oikeesti eilen niin superrankka työpäivä, että simahdin samantien kun pääsin kotiin...ja tänään heti toinen samanlainen putkee, joten en nyt saa puserrettua mitään järkevää ulos.

Jotain mun pitää nyt tähän luukkuu laittaa, joten tässä olisi vinkki miesten iskemiseen... voi ne asiat näköjään suoraankin esittää...

Groom

Jätkäluukku 10

Mä rakastuin eilen sydänjuuriani myöten. Surullista on, että tää mies asuu aavan meren tuolla puolen Obaman vallan alla.



Tyler Ward - Teenage Dream (Katy Perry Acoustic Cover)


Siis. Katsokaa. Sitä. Ei tuommoinen voi olla totta. (Kitaristi tosin sanoi mulle, että sitä ääntä voi aina muuttaa tietokoneella, mutta myönsi kuitenkin ton olevan tosi hyvä cover ja että kyllä Ward osaa myös laulaa.) (Ja kyllä, linkitin tän biisin aika monelle, koska olin niin sekaisin.) Toi video oli todellakin rakkautta ensi silmäyksellä ja nyt kerron, miksi!


Aloitetaan siitä, että mies + kitara = ♥
Tyler on söpö. Supersöpö. Sillä on mun mielestä kivat hiukset (oon ihan pähkinöinä lyhyisiin hiuksiin) ja sen koko olemus tossa videossa huokuu hyväntuulisuutta ja rentoutta. Tosta videosta oikeasti näkee, kuinka se nauttii ton biisin soittamisesta ja kuinka se on sinut itsensä kanssa. Lisäksi söpöyspisteitä ropisee siitä, että Tyler muutti biisin sanoja lapsiystävällisemmiksi, koska alkuperäiset sanat eivät ihan istuneet sen omaan suuhun. Mä pidän myös Katy Perryn alkuperäisestä versiosta, ja kuuntelinkin sitä muutama kuukausi sitten 24/7, mutta tää ei jää yhtään huonommaksi! Yleensä karsastan covereita, mutta Tyler on niin ihana, ettei tästä voi muuta kuin tykätä.

Lisää söpöyspisteitä: paljaat varpaat! Mä en oikeastaan edes tykkää katsella ihmisten jalkoja, mutta tässä tapauksessa on ehkä maailman suloisinta, että Tyler soittaa ilman kenkiä tai sukkia. Vähän niin kuin villasukatkin tekevät jätkästä monin verroin hellyyttävämmän niin sama juttu paljaiden jalkojen kanssa. Muistan kuinka viime keväänä olin ihan myyty Groomin exEKM:n kohdalla, koska se oli matikantunnilla paljain varpain.

Eikä unohdeta Tylerin hymyä. Katsokaa vaikka sitä ekaa chorusta, missä se hymyilee ja keikistelee kameralle. ♥ Pienemmästäkin on mun jalat menneet pehmeiksi ja tuollainen vilpitön hymy yksinkertaisesti saa mun sydämen pysähtymään. (Oikeasti taisin ekalla katselukerralla unohtaa hengittää, mutta se on vain yksityiskohta...) Voisin käydä rengastamassa tuon miehen jo pelkästään sen hymyn takia. Vielä kuitenkin oon tyytynyt vain fanittamaan Tyleria Facebookissa ja stalkkaamalla sen sivua YouTubessa. (olenhan pro... eiku godstalker)

Tyler olisi tulossa Lontooseen ensi huhtikuussa... Ehkä voisin ottaa tuolloin äkkilähdön Britteihin ja käydä kosimassa sitä. Mä oon niin hellyyttävä ja mukava tapaus, että varmasti kävisi flaksi. :) Tai ehkä voisin kirjoittaa sille piiiiitkän kirjeen, jossa kerron tunteistani ja ilmoitan olevani vapailla markkinoilla!

Tai sitten pysyn päätöksessäni, että oon nyt onnellinen sinkku ja keskityn esim. ylppäreihin. Mun pitäisi kuitenkin saada lakki keväällä ja Tyler ei ehkä mahtuisi mun maailmaan vielä. ;( Tyydyn siis kuuntelemaan tulevaa aviomiestäni Spotifysta ja hakkaan YouTubessa tuon videon replay-nappia hamaan iäisyyteen saakka.

~ indeed

Jätkäluukku 9

Huh hah heijaa! Musta tuntuu, että jokainen päivä on nykyään pariton ja joka päivä saa olla kirjoittamassa tänne! Ei siinä mitään, kiva tänne on juttuja raapustaa, mutta tänäänkin mulle iskettiin aikamoinen paukkudedline, joka oli pakko hoitaa alta poism joten jäi taas vähän myöhäseks tää blogailu. Mulla ei tosiaan ollut mitään hajua, mistä tänään kirjottaisin ja hetken mielijohteesta päätin kehittää tällaisen simppelin taulukon, minkä avulla pystyy minuutissa selvittämään jätkästä kaiken tarpeellisen. Homman nimi on siis se, että yhdellä silmäyksellä yritetään muodostaa jätkästä mahdollisimman kattava kuva ja karsia kaikki turhat kaverit nopeasti ja näppärästi pois. Arvioitavia asioita ovat: Ulkonäkö, luonne, lähestyttävyys, älykkyys ja  ulkoinen olemus. Jokainen kohta sisältää kolme eri vaihtoehtoa ja näistä vaihtoehdoista saa pisteitä 0, 5 tai 10.

Ulkonäkö

10 Hyvännäköinen
5 sekuntia riittää ulkonäön tsekkaamiseen. Hyvännäköinen jätkä loistaa heti kristallin kirkkaana, eikä jätä mitään pohtimisen varaan. Mitään yksiselitteistä määritelmää hyvännäköiseen ei ole, jokainen kun pitää eri asioista. Toisen silmää miellyttävät lihakset, toinen taas pitää vähän hoikemmasta kaverista. Jos nopean vilkaisun jälkeen pystyy sanomaan ilman epäröintejä, että jätkä on hot, ansaitsee kyseinen jätkä ehdottomasti 10 pistettä.

5 Ihan ok
Jos jätkä ei heti vaikuta unelmien prinssiltä, mutta kuitenkin jollain tavalla miellyttää silmää, ei kannata heittää toivoa menemään. 5 pistettä jätkän tilille ja kaveri hautumaan. Jätkän ulkonäössä on kuitenkin jotain mikä miellyttää, kivat silmät ehkä, vaikka nenä olisikin vähän hassun mallinen. Heti ei siis kannata tyrmätä vaan antaa silmälle aikaa. 

0 Totally YÖK
Jos et pysty katsomaan jätkää kahta sekuntia pidempään oksentamatta, kannattaa koko tyyppi unohtaa. Vaikka kaveri olisi kuinka fiksu ja filmaattinen, mutta et yksinkertaisesti siedä hänen ulkonäköään, kannattaa suosiolla siirtyä seuraavaan.

Luonne

10 Sosiaalinen laumaeläin
Jätkä viihtyy hyvin suuressa porukassa ja tulee toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Hän on rohkea ja uskaltaa heittäytyä tilanteisiin. Hän ei nyhjää vain omassa pienessä inside-porukassaan, vaan liikkuu rohkeasti porukasta toiseen. Hän tuskin katsoisi sinua kieroon, vaikka osuisittekin sattumalta samaan porukkaan.

5 Ujo ja hiljainen
Kaikki eivät ole niitä äänekkäimpiä kavereita, vaan joka porukkaan mahtuu myös hieman ujompia sivusta seuraajia. Ujoja jätkiä ei kuitenkaan kannata säikähtää. He kaipaavat alkuun vain hieman rohkaisua, mutta alkuun päästyään voivat olla varsin mukavaa seuraa.

0 Täyserakko
Jos jätkä viettää kaiken vapaa-aikansa yksin, etkä ole ikinä nähnyt hänen puhuvan tai liikkuvan kenenkään kanssa, kannattaa miettiä kaksi kertaa, onko kyseinen jätkä todella sinun juttusi. 

Lähestyttävyys

10 Helposti lähestyttävä
Jos sinusta tuntuu, että voisit vaikka siltä seisomalta mennä tervehtimään jätkää ja vaihtamaan kuulumisia, on jätkä ehdottomasti täyden kympin kaveri. Lähestyttävyys on nimittäin ratkaisevassa asemassa alkuun pääsyn kannalta.

5 Kaverin kautta lähestyttävä
Mikäli jätkä vaikuttaa vähän vaikeasti lähestyttävältä, mutta voisit kuvitella kuitenkin puhuvasi hänen kanssaan, ei kannata heittää pyyhettä kehään. Ehkä teillä on joku yhteinen kaveri, jonka avulla voisit lähestyä jätkää.

0 Vaikeasti lähestyttävä
Jos jätkä tuntuu suhtautuvan kaikkiin vähänkin vieraisiin kylmän viileästi ja välinpitämättömästi, kannattaa miettiä hetki, onko jätkä oikeastaan cool vai kusipää. Yliviivaa jätkä suosiolla, jos sinusta tuntuu vähänkin siltä, että jätkä katsoisi sinua "mitä helvettiä sä puhut mulle?!" tyylisesti, jos kävisit kysymässä häneltä vaikkapa läksyjä. 

Älykkyys

10 Fiksu
Älykkyys harvemmin näkyy ulospäin, mutta sinulla ehkä on jotain taustatietoja jätkästä. Olet ehkä istunut hänen kanssaan samoilla kursseilla ja saanut jonkin näköisen kuvan jätkän järjenkäytöstä. Tarkkaile myös käytöstä, käyttäytyminen paljastaa yllättävän paljon jätkän aivojen käytöstä.

5 Maalaisjärjen omaava
Vaikka jätkä ei vaikutakaan ruudinkeksijältä, kannattaa silti antaa mahdollisuus. Useimmiten perusfiksu, maalaisjärkeä käyttävä jätkä onkin kymppejä tahkovaa jätkää mielekkäämpää seuraa.

0 Täyspalikka
Oikeasti?! Jos jätkä ei tiedä mitä kellonaika 20.15 tarkoittaa tai kuka on Suomen presidentti, kannattaa kaveri hylätä suoralta kädeltä. Täyspalikan tunnistaminen pikaisella katselulla ei ole ihan helppo homma, mutta eiköhän se kerro jo aika paljon, jos jätkä vieläkin uskoo joulupukkiin...

Ulkoinen olemus

10 Siisti
Jätkän siisteys on yhtä helppo havaita pelkällä nopealla silmäyksellä, kuin ulkonäkö. Siistit vaatteet ja puhtaat hiukset ovat mielestäni 10 pisteen arvoiset. 

5 Semisiisti
Jos jätkälle on tullut aamulla kiire ja hän on pukeutunut ensimmäisiin löytämiinsä vaatteisiin, eikä ole tehnyt mitään hiuksilleen, ei siitä pidä nollille vetää. Pieni epäsiisteys ja varsinkin sotkuiset *heiheräsinjuuri* hiukset ovat oikeastaan todella suloiset. 

0 Epäsiisti
Jos jätkä on sen näköinen, ettei ole käynyt puoleen vuoteen suihkussa ja haisee monen metrin päähän, käännä välittömästi selkäsi ja kävele pois. Epäsiististi pukeutuva ja epähygieninen ihminen on epäsiisti myös muilla elämän osa-alueilla.

Alle 25 pistettä
Unohda tämä jätkä! Maailma on pullollaan monin veroin parempia kavereita!

25-40 pistettä
Voit toki odottaa unelmiesi prinssiä tai tutustua tähän kaikin puolin mukiinmenevältä vaikuttavaan kaveriin. Muista kuitenkin, että unelmiesi prinssi ei välttämättä ilmesty seuraavan nurkan takaa, eikä välttämättä edes sitä seuraavan... Joten tartu tilaisuuteen, kun se vielä on mahdollista!

Yli 40 pistettä
Mitä vielä odotat?! Edessäsi seisoo unelmiesi jätkä, päiväuniesi täyttymys! Mars matkaan ja juttelemaan, ennen kuin joku muu ehtii ja vie pääpotin nenäsi edestä!

Jätkäluukku 8

Mä oon kulkenut jälleen kerran laput silmillä. Mä en ymmärrä. Tai entä jos... Viinit paranevat vanhetessaan, joten jos jätkätkin? (Kyllä, jätkät yleensä paranevat vanhetessaan. Se on fakta.)

Jotenkin jännää, että kun tutustuu johonkuhun paremmin, muuttuu hänestä saatu kuva. Oonhan mä toki aiemminkin tästä myytistä kuullut ja sen havainnut todeksi, mutta en ihan tässä mielessä. Mä nimittäin kuvittelin joskus koulujen alkaessa, että meidän koulun jätkät on jo käyty läpi, eikä sieltä löydy enää mitään mielenkiintoista. Huolestuttavaa, miten väärässä mä voinkaan olla.

Myönnetään joo, periaatteessa meiltä ei löydy mitään uutta (ainakaan enemmän kuin maisemien listalle), mutta mikä estää mua hyödyntämästä vanhaa? Mä en etsi enää ketään MrB:n tilalle (Tässä vaiheessa tarkistan, että olenhan varmasti infonnut hänen putoamisestaan. Jep, olen.), koska oon ihan tyytyväinen tänhetkiseen sinkkustatukseeni, mutta musta on kiva luoda uusia ihmissuhteita. Etenkin silloin, jos voin luoda uusia ihmissuhteita söpöjen jätkien kanssa!

Mä en keväällä ymmärtänyt Groomin hypetystä Nostajasta. Olisitte olleet paikalla... Mä kattelin pää kallellaan silmät teevadin kokoisina, että mihin toi on haksahtamassa ja mietin, että eihän tossa nyt mitään ihmeellistä oo. Hirveen ylimielinen ja muovinen jätkä. Okei, ehkä se on ihan söpö ja kohtelias, mutta c'mooooooooooooooooon. Ei tota. Nyt oon sitten ihan in löööööööööööööv tän kanssa. Sillai "haluun tutustua tohon kaverimielessä"-inlööv, älkäähän innostuko.

Tää alkoi joskus viime jaksossa, kun meillä oli ne pari yhteistä kurssia sen kanssa. Jotenkin se "MISSÄS SÄ OLIT"-kohtaus sai mut vähän hereille, koska se oli mun mielestä kovin kiva sattumus. Jossain vaiheessa ennen MSO:ta olin kans vähän huomannut, että ei Nostaja olekaan ylimielinen kusipää, vaan pikemminkin vähän ujo. Ei sillä tavalla ahdistavan ujo, vaan muuten vain vähän hiljaisempi, eikä samalla tapaa äänekäs kuin jotkut muut meidän jätkät. Nyt oon taas päässyt hippusen verran pidemmälle sen suhteen ja ollaan jotakuinkin puheväleissä. Ja kun mä sanon puheväleissä, niin en tarkota sitä, että oltas joskus riidelty. :D Tarkotan vaan sitä, että se ei kato mua kuin psykopaattia, jos satun sanoo sille jotain muutakin kuin "mitä matikasta tuli läksyks?"

Kuitenkin. Mä oon nyt sitä mieltä, että Nostaja ei oo muovinen kusipää ja että se on tosi kiva ja fiksu jätkä. Ja musta on kiva pörröttää sen hiuksia.

~ indeed

PS. Oon nyt parissa postauksessa heitellyt linkkejä vanhempiin postauksiin, koska näitä alkaa olla paljon ja on ihan kätevää, että tyypit löytävät suoraan mun viittaamiin juttuihin. Sanokaa, jos häiritsee ja saa sanoa kans, jos se on superhypermegalomaanisen hyvä idea. Feedbackia kun pystyy antamaan tuolta kommenttiboksin kautta. ;)

Jätkäluukku 7

Kyllä, meille tulee Demi ja kyllä, se on mun mielestä hyvä lehti. Lokakuun numerossa mä rakastuin Olavin kolumniin, missä se pohti aikojen muuttumista: Siirtymistä lankapuhelimesta kännyköiden maailmaan ja vanhempien tietoisuudesta nuorten suhteista. "Kotipuhelin merkitsi sitä, että kuka tahansa saattoi vastata kenelle tahansa osoitettuun puheluun. Se tarkoitti sitä, että tyttären posket punehtuivat isän huutaessa: "Siellä on joku Niko!" Mikään ei pysynyt salassa. Ei auttanut kuin kertoa, että kukas tämä Niko nyt oikein on."

Mun mielestä on aivan mahtavaa, jos jätkä osaa laulaa ja soittaa kitaraa, mutta vähintään yhtä hienoa on, jos jätkä osaa kirjoittaa. Mulle kirjoittaminen on tapa ilmaista ja käsitellä tunteita. On oikeesti tosi terapeuttista siirtää ajatukset päästä koneelle tai paperille ja lukea niitä myöhemmin. Mä kirjotan esseevastauksia aina pitkään ja hartaasti ja mun tavoitteet äidinkielen ylppäreissä on aika korkeella. Tää blogi ei anna musta kovin hyvää kuvaa kirjoittajana, tää on vaan yksi tyyli monien muiden joukossa. Kirjoittaminen on kuitenkin lähellä mun sydäntä.

Mä en odota jätkiltä mitään rakkauskirjeitä, ne on jopa mun mielestä vähän vanhanaikaisia ja imeliä. Hyvin kirjoitettu ja perusteltu, huumorilla tai ironialla höystetty mielipidekirjoitus, mikä tuo jätkän persoonallisuuden esiin sen sijaan tekee muhun suuren vaikutuksen. Mä olin seitsemännessä taivaassa ton Olavin tekstin luettuani. Alku, loppu ja kaikki siinä välillä, wau! Se jätkä todella osaa kirjoittaa! Tämän kuukauden numerossa Olavin aihe ei sytyttänyt mua yhtä paljoa, mutta sen tapa kirjoittaa vei taas menessään. Mä olin myyty.

Kaikki jätkät eivät kuitenkaan ole mestarikolumnisteja, eikä niiltä sellaista voida vaatiakaan. Nykyään kommuninkointi tapahtuu kuitenkin hyvin pitkälti tekstiviestien, facebookin, mesen yms. välityksellä, joten kirjoittamisen taito korostuu. Mun silmissä pisteet laskee heti, jos jätkä aloittaa facebook-keskustelun ilman tervehdystä. Perus "moi" ja hymiö perään sen sijaan nostavat pisteitä, eikä tämä vielä edes vaadi mitään hienoja kikkailuja. Mä kiinnitän myös aika paljon huomiota siihen, miten jätkät kommentoivat toisten statuspäivityksiä, kuvia ja seinäkirjoituksia. Hyvä tilannehuuomri saa mut aina hymyilemään ja nostaa ehdottomasti pisteitä. Lapselliset kommentit ja ilkeä piikittely sen sijaan vetävät fiilikset miinukselle. 

Tänään äikän tekstitaidon kurssilla meidän maikka kertoi, että vanha essee koe suosi tyttöjä, koska tytöt kirjoittavat yleensä poikia paremmin. Äikän yo-kokeeseen lisättiin tekstitaidon osuus, jotta jätkillä olisi paremmat mahdollisuudet. Toisin kuitenkin kävi, tytöt vetivät paremmat pisteet myös tekstitaidossa. Vaikka mä en itse ole erityisen innostunut tekstivastauksista, mä kuitenkin arvostan taitoa, mitä hyvän vastauksen kirjoittaminen vaatii. Viiden, kuuden pisteen vastauksia rustaava jätkä osoittaa kypsyyttä ja pisteet mun silmissä nousee taas. Yli 50 pistettä esseekokeesta ja mä olen kypsä poimittavaksi. Okei, ei elämä ole näin mustavalkoista, eikä ne pisteet kaikkea kerro, mutta hyvää suuntaa ne kuitenkin antavat. 

Jos tekstivastaukset eivät kuitenkaan ole vahvin osa-alue, ei peli ole vielä menetetty. Kuten jo totesin, tekstivastaukset eivät ole suurin intohimoni. Sen sijaan mä rakastan yli kaiken aforismeja! Jätkän ei tarvitse välttämättä tuottaa omaa tekstiä, mut voi hurmata myös oikein ajoitetuilla aforisemeilla. Siinä vaiheessa, kun tekstaa jätkälle "Mul on ikävä sua" ja saa vastaukseksi: "Ikävä on sanana pieni, mutta tunteena valtava. Se pysäyttää ajatukset ja pistää miettimään. Sen voi tuntea vain, jos oikeasti rakastaa." on vaikea pitää ilme peruslukemilla...

Groom

Jätkäluukku 6

Me oltiin eilen Groomin kanssa erittäin iloisia siitä, että Suomi on itsenäinen maa. Miksikö? Sen tähden, että tänään on vapaapäivä ja me saatettiin lähteä baanalle! Istuin siskon luona kun Groomilta tuli viestiä, että voitais lähteä istumaan iltaa joidenkin täysin tuntemattomien tyyppien (tunnettiin me niistä yks) kanssa ja no, voin kertoa että kannatti lähteä. Tunnin varoajalla ei ehkä bilelookia saada aikaiseksi (etenkin kun mä ehdin olla kotona ehkä kymmenen minuuttia), mutta eeeei sitä kaivattukaan. Meillä oli hauskaa kaikesta huolimatta ja seuralaisten ilmeet olivat aika pettyneitä, kun jouduttiin lähtemään vikaan bussiin. Musta on kyllä vähän huolestuttavaa, että vähän joka paikasta mun huoneessa alkaa löytyä baarien kuitteja...

Mun suomalaiset lempparimiehet ovat pääosin muusikoita. Sebastian Rejman (The Giant Leap), Marko Saaresto (Poets of the Fall), Aste ja Cheek. Kuitenkin julkkiskokit Harri Syrjänen ja Henri Alén ovat myös kivoja, koska mies + ruokaa ei yleensä voi olla huono yhdistelmä! Urheilijoista mulle tulee mieleen vain Ville Peltonen (koska se teki maaleja vuoden -95 ottelussa), Tuomo Ruutu (koska Groom tykkää siitä) ja Petri Kontiola (koska sen pelinumero on 27). Lisäksi tykkäsin pienenä tosi paljon Markus Pöyhösestä, mutta mies on kadonnut julkisuudesta jo ajat sitten.

Kyllä mä kuitenkin tykkään suomipoitsuista, vaikka suomalaisia julkkismiehiä niin vähän tunnenkin. Mun mielestä on ihan ok, että välillä jurotetaan ja ei puhuta tunteista, kunhan sen kryptisen miehen saa kuitenkin jossain vaiheessa puhumaan. Ja ainakin nää mun tuntemat nuoret miehet on aika hyviä puhumaan, joten ehkä stereotyyppinen suomalainen mies alkaa pikkuhiljaa muuttua? Mä en ainakaan heitä vielä kirvestä kaivoon!

~ indeed

Jätkäluukku 5

Meillä oli perjantaina syksyn ylioppilasjuhla koulussa. Koska syksyllä valmistuvia on niin vähän, myös me oppilaat pääsimme seuraamaan tilaisuutta. Sehän on oikeasti todella hieno ja arvokas juhla, mutta mulla ei pahemmin riitä kiinnostus, kun rehtori itkee silmät päästään. Oppilaan puheeseen mäkin jaksoin keskittyä. Ainakin melkein. Ei mulla oikeestaan ole mitään hajua mistä se puhui, mutta mun suu venyi korviin ja silmät tuikki siinä vaiheessa, kun kuulin sanat "Huonot, hyvät ja tavoittelemisen arvoiset." Vilkaisu indeediin ja kyllä, se on päästään vähintään yhtä vajaa kun mä. Ei silläkään varmaan ollut mitään hajua, mihin se puheenpitäjä noilla sanoilla viittasi. Veikkaan, ettei se kuitenkaan puhunut jätkistä, jätkä kun oli. Me kuitenkin saadaan liitettyä jätkät asiaan kuin asiaan, eikä tämä ollut poikkeus. Uusi tapa luokitella jätkiä, cooool!

Ketkä sitten ovat huonoja tai hyviä jätkiä? Entäs tavoittelemisen arvoisia? Ei me oikeasti olla niin ulkonäkökeskeisiä, mitä tämä blogi antaa ymmärtää. Kyllä me arvostetaan myös älykkyyttä ja käytöstapoja. Ensimmäinen asia, mihin uudessa ihmisessä kiinnittää huomiota on kuitenkin ulkonäkö. Uusien tuttavuuksien ulkonäköä onkin helpompi arvioida kuin älykkyyttä. Jos jätkän aivot ovat kokoluokkaa rusina ja kyky keskustella yhtä hyvä kuin porkkanalla, ei ulkonäkökään pelasta. Vaikka jätkä olisi kuinka hyvännäkönen, en mä jaksa sitä katella, jos navigaattorin kuuneleminen on musiikkia korville sen jätkän juttujen jälkeen. Tai varmaan jaksaisin katella, mutta siinä tapauksessa mä mielummin vaan kattelisin sitä kaukaa ilman, että se edes tietäisi asiasta. Silloin mä voisin kuvitella, että se on oikeasti tosi fiksu ja filmaattinen, eikä vain ontto mestaritaitelijan luomus. 

Liian älykkäitä jätkiäkään mä en siedä. Jätkä saa olla tosi hyvä yhdessä asiassa. Riittää, että se tietää siitä yhdestä asiasta kaiken. Pätemistä mä kestän kuitenkin vain tiettyyn rajaan asti. Muuten jätkän pitää tietää kaikki miesten jutut ja olla edes semiyleissivistynyt. Muita vaatimuksia mulla ei oikeastaan ole. Kivat kasvot, miellyttävän sopusuhtainen kroppa ja aktiivisessa käytössä olevat aivot riittävät melko varmasti ryhmään "hyvät".

Kuka sitten on tavoittelemisen arvoinen? Mä mietin pitkään, miten mä tämän määrittelisin. Yhtä oikeaa vastausta ei kuitenkaan ole. Joko jätkä sytyttää, tai sitten ei sytytä ja sitten kun sytyttää, siinä on se jokin, mikä tekee siitä tavoittelemisen arvoisen. Mikä se jokin sitten on? Täysin tapauskohtaista. Muutekin "tavoittelemisen arvoinen" käsitteenä voidaan mun mielestä jakaa kahteen osaan: Julkkisrakkauksiin, joista haaveillaan ja unelmoidaan, mutta joita ei koskaan todellisuudessa tavoitella ja sitten näihin tosielämän prinsseihin, joihin törmää joka päivä ja joissa on sitä jotain, mikä tekee niistä tavoittelemisen arvoisia. Julkkisrakkauden tuntuvat täydellisiltä, eikä haittaa vaikka tämä julkkisjätkä olisikin oikeastaan mies ja 20 vuotta liian vanha. Julkkisrakkauksia voi myös olla samaan aikaan monta. Viime vuosina mun julkkisrakkaus nelikkon ovat muodostaneet: Jääkiekkoilija Tuomo Ruutu , jalkapalloilija Iker Casillas , laulaja Sebastian Reyman ja näyttelijä Eric Dane . Tosielämän tavoittelemisen arvoiset jätkät sen sijaan tulevat ja menevät miten sattuu...

Groom

Jätkäluukku 4

Jätkäluukku 4 ei ole jätkäluukku, se on miesluukku. Tämä on omistettu Miehelle isolla M:llä.

Mun miesmaun perustana on tasan yksi mies, enkä nyt ihan osaa päättää, onko se tää mies itsessään vai yksi hänen kuuluisimmista roolihahmoistaan. Ei liene enää yllätys, jos kerron puhuvani näyttelijästä.

David Boreanaz alias Seeley Booth on mun unelmien mies.

Katsokaa nyt sitä. Se on
- raamikas
- lihaksikas
- brune
- nallekarhumainen
- ruskeasilmäinen

Eikö nää riitä jo alkuun?

Lisäksi Bonesissa Boreanazin hahmo on liian symppis. Boothilla on takanaan traumaattinen lapsuus ja ura tarkkampujana, mikä painaa häntä. Hän on suojelevainen, rakastava ja kohtelee partneriaan kuin kukkaa kämmenellä ja suojelee työtiimiään välillä jopa henkensä uhalla. Hänessä ei tunnu olevan minkäänlaisia vikoja (skipataan ne kaksi faktaa, että hän on keksitty hahmo ja aivan liian täydellinen).

Booth on yksinkertaisesti täydellinen mies. Ja mä olen seurannut Bonesia siitä lähtien, kun olin 14. Ei varmaan liene yllätys, että katsoin ennen tätä postausta kaksi jaksoa Bonesia?

~ indeed

Kuvat: David Boreanaz Web

Jätkäluukku 3

Ihan ensimmäiseksi mun pitää pyytää anteeksi, että tämä luukku tulee päivä myöhässä. Mun netti ei ollut eilen yhtään yhteistyöhaluinen, joten en päässyt blogailemaan. Toiseksi mun pitää pyytää anteeksi laimeaa ensimmäistä luukkua. Sen kanssa tuli ihan hirveä kiire, joten en ehtinyt tuottaa mitään omaa, vaan kaivelin vaan koneen uumenista jotain... Joten nöyrimmät anteeksi pyyntöni, lupaan parantaa tapani!

Sitten asiaan, eli jätkäluukkuun numero 3. Jotkut lauseet, sanat, biisin pätkät osuu ja uppoo samantien. Mä oon nää sanat tännekin laittanut, mutta koko muu maailma vaan hävisi mun ympäriltä ja kaikki pysähtyi, kun Greyn Anatomian Callie Torres lausui sanat "Mitä väliä...Minä pidän hänestä vaikka sielun paikalla on vatsalihaksia." Mä oon pitkään miettinyt, miksi exEKM. Mä oon miettiny, miksi vieläkin exEKM. Näiden sanojen jälkeen mä olin vähän lähempänä vastausta. Mä ymmärsin vähän paremmin. En kuitenkaan ymmärrä vielä loppuun asti.

Vaikka se jätkä onkin vuorattu lihaksilla, mä voin käsi sydämellä vannoa, etten mä haksahtanut siihen sen takia. Ristiriitaista edellisen kanssa? Sitä se toden totta on. Sen takia mä olen vieläkin vähän hukassa. Jos palaan ajassa reilun vuoden verran taaksepäin ja mietin, mitä mä siinä jätkässä ensimmäisenä näin, ei vastaus ole hauis. Ei edes se huomiota herättävä himoselkä. Ensimmäinen asia, mihin mä siinä jätkässä kiinnitin huomiota oli sen kaulassa oleva luomiketju. Sellaista ketjua ei ole kellään muulla. Lihaksia löytyy joka jätkältä, toisilta enemmän, toisilta vähenmmän ja vaikka tältä jätkältä löytyikin niitä enemmän, eivät ne kuitenkaan tehneet siitä mun silmissä mitenkään ainutlaatuista. Ne luomet tekivät siitä ainutlaatuisen.

Mitä sitten sielun ja vatsalihasten suhteeseen tulee, mä voin allekirjoittaa täysin. exEKM ei ikinä ollut mulle kiva. Se ei todellakaan ilmaissut hyvin, ettei sitä kiinnosta. Vaikka se suhtautui muhun kylmän välinpitämättömästi, mä en koskaan lopettanut uskomasta, että se on hyvä tyyppi. Mä halusin uskoa siitä vain hyvää, viimeiseen asti. Mä uskon vieläkin, että se on hyvä tyyppi. Siitäkin huolimatta, ettei se koskaan ollut mulle sellainen. Mä luulen, että vatsalihakset veivät tässä kohtaa pääroolin luomiketjulta. Samoin kaikki muut ulkoset ominaisuudet. Indeedin pienellä avustuksella mä jossain vaiheessa aloin nähä siinä jätkässä muutakin kuin sen luomiketjun. Se jätkä alkoi viehättää mua ulkoisesti niin paljon, että mä annoin sen tylyn käytöksen anteeksi. Mä annoin sille kaiken anteeksi. Mä uskon vieläkin, että se on hyvä tyyppi. Oonko mä sitten katkera, ettei se koskaan ollut mulle hyvä tyyppi? Ei, mä en ole katkera. Mä olisin korkeintaan halunnut näyttää sille, että mäkin olen ihan hyvä tyyppi. Ehkä mäkin hankin sieluni paikalle vatsalihakset. Ehkä ne suojaisivat mun sydäntä. Suojaisivat sitä särkymiseltä.

Groom

Jätkäluukku 2

Joskus vuosia sitten, kun homoseksuaalisuudesta puhuminen vapautui, syntyi ajatus, jonka mukaan jokaisella naisella tulisi olla edes yksi homoystävä. Homoemon tehtävänä on toimia pelastajana baarissa, miesjuttujen kuuntelijana, olkapäänä ja vaikka minä muuna. Siis aivan kuten naispuolinen bff, mutta mies ja homo. Mä oon kelannut, että miksi se mies ei saisi olla hetero?

Piiiiiiiiitkän sinkkuilun aikana oon ruvennut kaipaamaan jotain sopivaa poitsua, jonka kainaloon voisin käpertyä ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Oon sitä mieltä, että jätkän olkaa vasten on helpompi itkeä, koska jätkissä on se tietty twisti. Se on turvallisuus. Ite oon suht pitkä ja suurin osa kavereista on mua lyhyempiä, joten tunnen itteni aina kamalan isoksi (vaikka oonkin superlaiha), jos halailen kavereita tai roikun niissä muuten vain. Mulla on vähän orpo olo, kun en mahdu niiden kainaloon ja jätkät nyt on yleensä luonnostaan mua isokokoisempia. Lisäksi jätkiltä löytyy yleensä sitä habaa (ja testosteronia), mikä tekee olosta vielä turvallisemman ja sellaisen, että tekisi mieli vain piiloutua sinne viekkuun pahan maailman ulottumattomiin.

Vieläkin tuntuu elävän tabu, joka sanoo, ettei nainen ja mies voi olla ystäviä ilman taka-ajatuksia. Toki on tyyppejä, joilla ystävyydestä tulee fuckbuddy-suhde (mikä on mun mielestä kyllä kans hyväksyttävää, jos se ei loukkaa ketään), mutta eihän se ole aina niin. Mullakin on toi yks jätkä, joka sai vähän vahingossa tietää suurimman osan mun lukioaikasista jätkäfiksaatioista, mutta mä en ainakaan pidä häntä muuna kuin kaverina ja ainakin elän siinä uskossa, että se on samalla aaltopituudella tän asian kanssa. Muutenkin - kuten joskus aiemmin taisin mainita - mulla on ilmestynyt kaveripoikia ihan kivasti viimeisen vuoden aikana ja musta on kivaa, että kaveripiiri monipuolistuu.

Tiedän myös ihmisiä, joilla on sekä poikaystävä että todella läheinen ystäväpoika ja ne tuntuu maailman tyytyväisimmiltä tilanteeseensa. Mä en todellakaan tarkoita, että kaikki tyttökaverit pitäisi korvata kaveripojilla, mutta haluan silti sanoa sen, mitä on hoettu jo ennen ajanlaskun alkua: mies ja nainen voivat olla ihan vaan ystäviä.

Jätkäluukku 2 puhuu ystäväpoikien puolesta, sillä turvallinen baaripelastaja, olkapää, ystävä ja terapeutti voi myös olla heteromies.

~ indeed

Jätkäluukku 1

Pystytkö olemaan ajattelematta...?


~ Ihailen muotojasi, suutelen kaulaasi, nuolen kirkasta nestettä reiästäsi, oma, rakas, ihana Kossupulloni !

~ Kiihotun kun sormesi vaeltelee pitkin runkoani ja hierot tappiani. Ota minut aina mukaasi, älä jätä tai vaihda... t: oma rakas kännykkäsi

~ Olen ovea vasten. Tulet, työnnyt sisääni. Kuulumme yhteen. Käänsit, väänsit. Minä valitin ja naritin.. viimein avauduin ja laukesin... Olenhan ABLOY

~ Sä annoit väliin huulien, tunsin saavani kokonaan sen. Mä yskin ähkin punastuin ja melkein siihen tukehduin. Se oli kokemus ihmeellinen, kun sain tupakan ensimmäisen.

~ Tarjosit sitä mulle. Ensin en uskaltanut, mutta sitten otin sen suuhuni ja tunsin, miten vaahto virtasi suupielilläni AAAAHH! Olut on poikaa.

~ Sinä pumppasit ja pumppasit, eteen ja taakse, tasaisin vedoin. Se kovettui ja kovettui kunnes se oli kova ja sileä. Vihdoinkin pyöräni renkaassa on ilmaa!

~ Tule luokseni, ota housut pois ja istu päälleni. Nauti kunnes saat tyydytyksen.
Rakkaudella pyttysi!

~ Minua halutti, tahdoin tehdä sen. Menin Esson nurkalle, avasin vetoketjun, otin sen esille, ravistelin sitä. Nautin siitä. @!#$! Poliisit!
Heitin sprayni pois.

~ Tämä näppärä vehje on 15cm pitkä. Sen käytöstä nauttivat miehet ja naiset. Sen toisessa päässä on tukko karvaa ja toinen pää on sileä. Käytettäessä se toteuttaa edestakaista liikettä ja jättää jälkeensä usein valkoista ainetta. Tällaista toimintaa suositellaan toteutettavaksi 2krt päivässä... Ah, kyllä hammasharja on kätevä.

~ Kun tässä nyt makaan sängyssäni ja muistelen viime yötä, tunnen halua puristaa sinua. Tulit luokseni odottamatta ja laskeuduit alastomalle keholleni, nälkäisenä. Imit minua kunnes lopulta nukahdin. Aamulla vierailustasi oli vain muisto, mutta ensi yönä odotan sinua täysin valveilla... @!#$ hyttynen!

~ Otat sen suuhun kovana ja kuivana. Imet, puret ja lutkutat sitä. Kun se on antanut makunsa, otat sen pois; velttona ja kurttuisena. Kyllä purkka on hyvää!

Asenne vaihtuu nyt!

Nyt on totta tosiaan korkea aika jättää masentava marraskuu taakse ja varustautua uusilla eväillä joulukuuhun. Joulukuuhun kuuluu tietenkin joulukalenterit ja me päätettiinkin luoda ihan oma joulukalenteri...tai pikemminkin jätkäkalenteri! Joka päivä täällä aukee uusi jätkäluukku ja sisältö tulee olemaan jotain ihan muuta kuin perinteisissä pahanmakuisissa suklaakalentereissa ;D

Groom

Lopussa kiitos seisoo

Kyllä muiden auttaminen on sitten mukavaa. Tuli oikeesti ihan mielettömän hyvä fiilis! En sitten tiiä tuliko se puhtaasti auttamisen ilosta vai siitä, että raavas mies heittäytyi jalkojeni juureen palvomaan mua vuolaasti kiitellen ja ylistäen...Joo, ei sillä hyvällä fiiliksellä ollu mitään tekemistä sen auttamisen kanssa. Oli vaan kivaa olla palvottavana :D

Groom

Voi söpöläisiä

Arvatkaa mitä! Mulla on taas äikän proggis (deadline tuli ja meni...) työn alla, joten uutta blogipostausta pukkaa. ;D

Kaikki varmasti muistavat Groomin Nostajan? (vinkki) Ja Renkaanvaihtajan?

Ei saakeli nää nimet on kekseliäitä.

No mutta kuitenkin. Mä oon todennut molemmat poitsut aika mukaviksi tän jakson aikana ja tänä aamuna mua vähän viihdytti se, että ne ovat kovin välkkyjä poikia. Olin lievän aamuvitutuksen (nenä tukossa, vihlova kipu kädessä ja huonosti nukuttu yö) takia lintsannut ensimmäisen tunnin. Saavuin kuitenkin kiltisti toiselle tunnille ja kohtasin herrat N:n ja R:n. Meillä oli tänään eka ja toka tunti yhteisiä kursseja ja he olivatkin huomanneet, että loistin poissaolollani ekalla tunnilla! Nostaja siinä kysyi heti istuuduttuaan "Ja missäs SÄ olit ekalla tunnilla?" Ennen kuin itse ehdin suutani avata, niin mr. Renkaanvaihtaja totesi tietäväisenä, että olin ollut himassa. No shit, Sherlock! Kuitenkin toi oli ihan hauska sattumus, koska viime jakson aikana ei olisi tullut kuuloonkaan, että me oltaisiin edes moikattu toisiamme. :D

Toinen söpöys olikin tänään liikkatunnilla. Pelailtiin jotain vähän häröä pesistä muistuttavaa peliä ja mä olin luonnollisesti vähän pihalla ja huono. Olinkin aika yllättynyt, että yksi bodarijätkä alkoi neuvoa mua, kun oli mun vuoro roiskia sitä palloa kentälle! Ei olla tänkään tapauksen kanssa hirveen tuttuja ja keskustelujen yhteislukumäärä taitaa olla peräti nolla, mutta kuinkas ollakaan. Se neuvoi mua koko sen ajan, kun olin siinä pelissä mukana ja puhui tosi kivaan sävyyn! Enpä ois siitäkään jätkästä uskonut, koska Groom kerkesi haukkua sen joukkuepelitaidot jo viime keväänä.

Tajusin muuten vasta tänään, että Snoukkapoika ei olekaan meidän äikänkurssilla! Mulla on mennyt se kurssi niin pahasti laput silmillä (... tai no, oon katellu MrB:tä, exYkkösmaisemaa ja mun tuoksumaisemaa välillä), etten edes tajunnut koko asiaa ennen eilistä. Muuten jees, mutta eilen oli sen kurssin viimeinen tunti ja Snoukkis taisi kadota sen ensimmäisen tunnin jälkeen. No, oon muutenkin kulkenut pää puskissa koko tän jakson, ikävä kyllä.

Loppuviikosta mennää tsekkaa Groomin kanssa yks botski ja hyvällä tuurilla keksitään sieltä jotain kivaa kerrottavaa!
~ indeed

Mä oon ihan helvetin hyvä keksiin otsikoita

Oho tota. Mä oon viimeksi kirjoittanut tänne melkein kolme viikkoa sitten. Faaaaaaaaaail. Oikeasti mä en saisi nytkään blogata, mutta tää tuntuu mielekkäämältä vaihtoehdolta kuin äikänjutut.

Viimeiseen kuukauteen on mahtunut... hyvin vähän mitään. Mun kalenteri on säälittävän tyhjä randomeista merkinnöistä ja siellä lukeekin lähinnä jatkokoulutuspaikkojen tutustumiskäyntejä, ylppäri-infoja ja kavereiden synttäreitä. Siis kaikkien niiden kymmenten palautuspäivien ja deadlinejen ohella. Mä oon täyttänyt tota kalenteria kauhun vallassa, kun melkein jokaiselle päivälle on jokin palautus ja mä perinteisesti jätän kaiken edelliseen iltaan... Tai pikemminkin siihen iltaan, kun maikka uhkaa nelosella tai keskeytyksellä, koska oikea palautuspäivä oli noin kolme viikkoa sitten. Motivaatio huipussaan!

Kyllä tonne mahtuu onneksi muutavia piristäviäkin juttuja. Kuten esimerkiksi se, että eräs jäbä meidän koulusta kävi tosiaan vaihtamassa Groomin kaaraan renkaan. Sanotaan näin, että paineet taisivat olla luokkaa "kamala", kun kaksi naista seisoo vieressä kyttäämässä niitä renkaanvaihtotaitoja. Ei siinä mitään, hyvin tää jätkä siitä hommasta suoriutui! Muutenkin ollaan viimeisen muutaman kuukauden aikana tutustuttu tän tapauksen kanssa vähän paremmin ja ollaan iloisesti sillä asteella, että piruillaan toisillemme hyväntahtoisesti. Jostain syystä näitä kaveripoikia alkaa ilmestyä kuin sieniä sateella...

Kitaristista mulla ei ole paljoakaan sanottavaa. Ollaan nyt kolmisen kuukautta jubailtu interwebsin välityksellä ja viime viikolla ei tainnut olla yhtään päivää, jolloin ei olisi jubattu. Kuitenkin mulla on vahvasti sellainen olo, että ei meistä tuu mitään. Toki sieltä tulee välillä kaikennäköistä läppää lämmittämisestä ja seksisuhteista, mutta niin kauan kuin me molemmat soudetaan ja huovataan, ei tästä tuu mitään. Enkä mä oikeastaan jaksa edes panostaa koko hommaan - siitä tulee jotain jos tulee. Sen näkee sitten eli ei koskaan.

Sainpa tässä kuulla, että yks näistä mun kaveripoitsuista oli vähän katellut mua kakkosen syksyllä. Ite olin silloin bongaannut juuri MrB:n, joten se siitä leikistä sen osalta. Kaikesta päätellen tää vaihe on mennyt tällä poitsulla jo ohi, joten voin huoletta jatkaa sen kanssa ihan vain kaveripohjalla. Aika jännä muuten, että heti kun kyllästyy kaksilahkeisiin ja alkaa suhautua niihin kuin ihmisiin, on myös helpompi löytää kavereita niiden joukosta. Enää ei aika mene siihen "iiiiiiiiiiik toi hyvännäkönen jätkä sano mulle moi pyörrynkö vai pyörrynkö!"-melodramaattisuuteen, vaan jätkille voi puhua ilman että happi loppuu tai päässä pyörii ajatus "MITÄKÖHÄN SE NYT AJATTELEE MUSTA". Tää on suoraan sanottuna ihan jees, vaikka sitä Prinssi Oikeaa ei oo vieläkään löytynyt.

Palailemisiin. Mä voisin lähteä tästä syömään ja sen jälkeen pomppimaan tonne pakkaseen rakkaan mieheni kanssa. Sitten ehkä voisin jatkaa sitä äikkää...

~indeed

PS. Rakkaalla miehelläni on neljä jalkaa ja paksu karvapeite.

Ei mulla muuta

Mitä väliä...minä pidän hänestä vaikka sielun paikalla on vatsalihaksia...

(Callie Torres, Grey's Anatomy)

Groom

Hermoromahdus

Hohoijaa, mun piti tänään ruokailussa hakee näkkäri ja siinä vaiheessa, kun nousin meijän vakkaripöydäksi muodostuneesta nurkkapöydästä, huomasin, että exEKM istui parin pöydän päässä, ihan siinä päässä. (Kyllä, siinä tuli eka piste, enkä vetänyt henkeä välissä!) Mä olin päättänyt, että vedän sen kaa ihan kylmää linjaa, en kiinnitä siihen mitään huomiota ja kävelen vaan ohi,niin kuin se olisi joku haiseva nörttiluolamies. Mulla oli tiivis katsekontakti kilometrin päässä olevaan ikkunaruutuun. Sitä on mahdotonta edes kuvailla, miten vaikea oli olla katsomatta exEKM:aa. Mä keskityin niin pirusti siihen ikkunaruutuun, että olin oikeesti saada sydärin, kun juuri ennen exEKM:n pöytää joku random jätkä hyppäsi mun eteen pukemaan takkiaan. Se oli tottakai selkä muhun päin, eikä todellakaan tajunnut, että se tukki mun tien! Kaiken lisäksi mä säihähdin sitä ihan helvetisti ja vedin kädet ylös (vaistomainenitsepuolustusreaktio!), eikä asiaa helpottanut yhtään, että tässä kohtaa exEKM istui puolen metrin päässä musta. Se random jätkä ei tajunnut hilata itseään pois mun tieltä ja hetken mä vaan seisoin siinä kädet pystyssä ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin mieli ois tehny kääntyy ympäri (kädet edelleen pystyssä!) ja juosta karkuun...ja ai niin! Jossain kohtaa piti kiljastakin! Kolmen sekunin seisomisen jälkeen mä olin jo rehmoromahduksen partaalla, joten paniikinomaisesti mä törkkäsin sen randomin pois mun edestä ja työnnyin sen ohi. Olisin voinut kyllä törkkästä sen vähän pidemmälle, koska mä jouduin vähän turhan lähelle exEKM:n haarukkaa...

Okei, mä yritän normalisoitua ja lupaan lisätä mun treeniohjelmaan hengitysharjoituksia!

Groom

En mä oo hukassa...en vaan tiedä missä mä oon

Edelliseen palaten: Mikä sitten on muuttunut? Ehkä on parempi jättää peruskouluvuodet näiden tarkastelujen ulkopuolelle ja keskittyä hohdokkaisiin lukiovuosiin. Ja vielä jos vähän rajataan niin viime vuoteen ja tähän vuoteen.

Kesä tuli. Kesä meni. Syksy on vain hummissut ohi. Kelloja pyöräytettiin tunti taaksepäin. Se ei kuitenkaan riitä tuomaan takaisin niitä kolme kuukautta, jotka ovat salakavalasti valuneet ohitse. Mitä helvettiä niiden aikana oikein on tapahtunut?! Tilanne toukokuussa ja tilanne nyt. Kaikki on muuttunut. Miten, milloin ja miksi, jos saan kysyä?!

Kirjotukset! Jos vain syytän niitä kaikesta? Kyllähän ne nyt aika merkittävästi ovat asioihin vaikuttaneet. Semmoinen stressipesäke, ettei pahemmasta tietoa! Ihmekös koko muu maailma humissut ohi, kun on erakoitunut omaan huoneeseen kirjavuoren ympäröimänä. Sitten kun vihdoin koitti päivä, jolloin oli lupa puhkaista kuori ja kömpiä pois ummehtuneesta lukuluolasta oli kaikki muuttunut. Kaveri sai pari viikkoa sitten aika pitkän tovin vakuutella mulle, ettei exEKM ole kuollut tai vaihtanut koulua tai mitään muutakaan. Mä olin vaan ihan varma, että se on pyyhkäsy pois maailmankartalta, koska en ollut nähnyt sitä aikoihin. Tosin hetken pohtimisen jälkeen tajusin, että näin sen viimeksi samana päivänä...Herran jumala! Siitä on tulossa seinä! No okei okei, se leikkautti hiuksensa tällä viikolla ja sen jälkeen mä oon ollu taas viritettynynä taajuudelle exEKM....

En kuitenkaan usko, että kirjoitukset yksin ovat vetäneet ajatukseni vanhoilta raiteilta...jonnekin (pöpelikköön varmaan...). Tässä syksyn mitaan on ollut abibileitä abibileiden perään. Äkkiäkös siinä yksi exEKM unohtuu kun danssailee lihaksikkailta käsivarsilta toisille ja sitä rataa. Jotenkin kummasti sitä löytää itsensä nykyään tekemästä asioita, joita ei esimerkiksi viime keväänä olisi tullut mieleenkään tehdä. Kaikki on muuttunut, en sitten tiedä ollaanko tässä matkalla taivaaseen vai helvettiin. Joka tapauksessa, mitä enemmän asioita mietin, sitä tunnevammaisemmaksi itseni tunnen. Viime kevät meni yhdestä jätkästä haaveilemiseen. Tunnetta oli mukana, kuin hyttysiä Suomen kesässä. Sitten tuli syksy ja hyttyset kuolla kupsahtivat. Ihan sama millaisia namupaloja tulee tanssilattialla vastaan. Kiinnostusviisari ei värähdäkään, vaan osoittaa järkähtämättä nollaa.

Groom