Jätkäluukku 21

Mä lupasin itselleni, etten enää ikinä blogaa exEKM:sta. Mä lupasin myös, etten enää ikinä puhu siitä, mutta sitäkin lupausta oon jo rikkonut. Minkä mä sille voin, että yks kaveri vaan alko puhumaan mulle sen hyvistä puolista ja työnsi mut takas sinne vaaleanpunaisille pilvilinnoille! Okei, tilanne on muuttunut niin paljon, että nykyään mä lähinnä ajattelen siitä mukavia asioita, mulle tulee hyvä mieli ja se on siinä. Mä en oo katkera, enkä haikaile sen perään. Mä pystyn ajattelemaan siitä mukavia asioita ilman mitään odotuksia ja toiveita. Nyt mä aion jopa jakaa näitä mukavia ajatuksia tänne, siitäkin huolimatta, että mä lupasin olla blogaamatta siitä. Sitä paitsi mulla on nyt hyvä syy kirjoittaa siitä!

Ensinnäkin exEKM sai tasan vuosi sitten tietää, että se on mulle enemmän kuin maisema (Joo indeed sen sille meni sanomaan, kukapas muukaan...) Tää päivä on siis erittäin merkittävä. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin exEKM sai tietää asiasta maanantaina, mutta päivämäärä oli 21.12 (ja kellonaika muuten aika sama kuin nyt!!) Mulle tälläset päivä on oikeesti tosi merkittäviä. Eihän tääkään nyt loppujen lopuksi ole mikään iso juttu, mutta sillon se mullisti mun maailmaa ja jäi mieleen. Vaikka mulla muuten onkin suht huono muisti, niin mä muistan mulle merkittävät päivät oikeesti tosi pitkään ja tosi tarkasti. Tostakin päivästä saisin varmaan väännettyä 500 sivuisen romaanin. Mutta joo, se siitä. Mun mielestä tää on jo riittävän hyvä syy rikkoa lupausta "en enää ikinä blogaa siitä!"

Toiseksi tää päivä on oikeesti ollut yhtä exEKM:aa! Mun päivä alkoi sillä, että mä tulin myöhässä ja ensimmäinen asia, jonka mä näin oli exEKM ja päättyi exEKM:n lukemaan esirukoukseen. Väliin mahtuihin sitten kaikkea mahdollista. Mä oon jotenkin aina ajatellut, että kaikki tietää exEKM:stä...tai tarkemmin siitä, että exEKM on mun exEKM. Tänään mä sitten vietin melkeinpä koko päivän yhen kaverin kanssa, joka ei tiedä koko asiasta mitään. Mun oli vähän vaikea pitää pokkaa siinä vaiheessa, kun tämä kaveri alkoi selittämään, miten sen pikkuveljellä on samanlainen takki kuin exEKM:llä. Ei siinä muuten mitään, mutta tää kaveri vaan alotti kaiken sanomalla "Mä en tiiä tiiätsä sitä *exEKM:n oikea nimi* ja sitä sen takkia..." Jep, kyllä mä tiedän ja satun vielä tietämään sen takinkin! Yllätys sinäänsä, mehän ollaan indeedin kanssa jopa pidetty kirjaa sen vaatteista ja siitä miten usein se niitä vaihtelee (luojan kiitos tää vaihe on ohitettu!).

Sitten, mitä tohon päivän päätökseen tulee, niin en mä taida tänäkään vuonna kovin terveissä tunnelmissa päästä joululomalle. Mä en oo mitenkään uskonnollinen (en oo ikinä kuulunutkaan kirkkoon...), eikä varmaan ole exEKM:kaan. Koulun joulukirkko on kuitenkin ollut mulle aina tärkeä juttu ja tänäänkin jäin kouluun ihan vaan sen kirkon takia ja kuten kaveri sanoi "Vika joulukirkko ikinä, hirvee tunnelataus!". Tunnelataus tosiaan. Mun sydän suli kun me veisattiin virsiä ja exEKM lauloi! Se ihan oikeasti lauloi ja ilman virsikirjaa! Kuulostaapas tosi fiksulta näin kirjoitettuna, mutta oikeesti siinä paikassa ja tilanteessa, se oli vaan jotain niin hellyyttävää. Oikeesti ekaa kertaa mä oon virsiä veisaavaa jätkää katellessa ajatellut, että "tosta tulee vielä hyvä isä!" Okei, tää kuulosti vielä vähemmän fiksulta kuin toi edellinen...

Vaikka exEKM onnnistuikin tänään sulattamaan mun sydämen, mun varpaita sekään ei saanut sulamaan. Nyt mä kuitenkin muistelen tätä päivää lämmöllä. Mä tosin epäilen, että joku terästi mun glögiä ja nää kaikki lämpimät ajatukset johtuu siitä. Mikäs siinä, ainakin mulla on nyt aivan mahtava fiilis! Kaiken hyvän lisäksi mulla soi vielä hyvä biisi (Taio Cruz - I can be) taustalla ja voisin melkein väittää, että oon pilvessä. Niin kertakaikisen mahtava fiilis! Joo kyllä mä sitten joskus havahdun todellisuuteen, mutten vielä. Mä haluun nauttia tästä fiiliksestä vielä hetken...

Groom