BLOGGER TEMPLATES »

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Jar of Hearts

Mulla hajoaa pää nyt niin pahasti, että fysiikka saa jäädä hetkeksi sivuun. Ei sillä, Pehmis soitteli mulle tänään ja puhelimessa selosti erään tehtävän ihan step-by-step, mutta noh... Se yksi tehtävä ei mun huomista tenttiä taida pelastaa. Koen siis, että mun on hyvä hetki tulla vähän juoruilemaan!

McDriver. Se vaan on jotenkin niin loistava. Musta tuntuu, etten saisi olla tätä mieltä, koska McD ei ole missään vaiheessa tehnyt mitään mullistavaa, mutta en voi tälle mielipiteelle mitään! Hauskintahan tässä on tosiaan se, että meidän välillä ei todellakaan ole mitään romanttisia fiiliksiä. Me vaan puhutaan kaikkea ihan höpönpöppöä ja välillä se käy pelastamassa mut kaupungilta kotiin. Ja joskus kans ihan kotoa kouluun, jos mulla sattuu hyvä tuuri käymään...

Mutta tänä aamuna se pelasti kyllä mun heräämisfiilikset täysin! Olin nähnyt jotain randomeja unia siinä juuri ennen heräämistäni ja viimeisintä unta tähdittivät lopussa minä, Groom, Pehmis, Nostaja ja McD. Oli aika mindblow, kun siinä pikkuhiljaa heräillessäni mun kännykkä yhtäkkiä piippasi ja ruudulla oli teksti "1 uusi viesti: McDriver". Mulla ei ollut pienintäkään havaintoa, miksi se mulle tekstasi, mutta voi aww! Se laittoi mulle muutenvaan viestiä, että olinko jo saanut erään jokin aika sitten tilaamani DVD:n. Mun mielestä on jotenkin hirveän sympaattista, että tuun sille mieleen jostain aika randomista leffasta ja se vielä vaivautuu tekstaamaan mulle aiheesta. (OK, sillä taisi olla hieman tylsää, kun se taisi olla familytripillä shoppailemassa...)

Ei mun oikeasti pitänyt kirjoittaa McDriverista. Mun piti tulla kertomaan, että tän blogin loru on nyt loppu.

Ei.

Mä en kuseta.

prostalkersin puolitoista vuotta kestänyt taru on päättynyt.

Mun mielestä tän viestin kirjoittaminen on kamalaa, koska tästä blogista on tullut niin osa mua. Ongelma vain on se, että... Eikun ongelmia on monia.

Eka on se, että minä ja Groom asutaan nykyään eri paikkakunnilla, eikä meidän jutuilla olisi enää mitään punaista lankaa.
Toka on se, että lukio - meidän jätkäjuttujen ehtymätön lähde - loppui jo neljä kuukautta. Hell, oikeat lukiotunnit loppuivat jo kahdeksan kuukautta sitten.
Kolmas on se, että Groom ei ole enää sinkku, enkä ole mäkään.

Sainpas senkin nyt ulos. Mä en ole enää sinkku. Mä oon varattu. Mä elän parisuhteessa.

Minä, sitoutumiskammon multihuipentuma, joka juoksee karkuun jokaista lähestyvää jätkää. How the fuck did this happen?

Tää tapahtu vähän vahingossa. Luulin aika pitkään, että ollaan tän jätkän kanssa vain kavereita. Sitten eräänä päivänä sen ollessa tukiopettamassa mua, se makasi mun sängyllä ja sanoi, että ehkä sen pitäisi viedä mut jossain vaiheessa oikeasti treffeille. Ja sehän vei, heti kun työkiireiltään ehti. Melkein kuukausi ollaan tässä ehditty palloilla muinakin kuin kavereina ja tän kuun alussa meistä lopulta tuli me.

Mä en ole vieläkään sisäistänyt tätä asiaa. Silloin kaikki on ihan ookoo, kun oon tän jätkän kanssa, eikä mulla ole mitään ongelmaa sen suhteen että se tulee iholle tai puhuu pehmoisia. Mä myös kykenen sanomaan sitä mun poikaystäväksi silloin, kun keskustelen vähän etäisempien ihmisten kanssa, joiden ei tarvitse tietää muuta kuin se, että en ole sinkku. Ongelma tulee siinä, että mun ylipitkän sinkkuelämän jälkeen mun on jotenkin hankala sisäistää sitä, etten enää olekaan sinkku. Ei, mä en katsele muita jätkiä sillä silmällä, enkä tee mitään muutakaan sellaista. Mä en vaan osaa sisäistää tätä asiaa! Noh, ehkä tää ajan kanssa menee.

Mutta siitä ei päästä yli eikä ympäri, että prostalkkauksen on aika jäädä sivuun. Ei sillä että mä olisin viime aikoina sitä kamalasti harrastanutkaan, mutta jos jätkien kuolaamiseen painottuvan blogin molemmat pitäjät ovat parisuhteessa, tulee blogin sisällöstä aika yksitoikkoista...

Palataan siis astialle rakkaat. Tämän postauksen jälkeen mun elämässä koittaa aika, jollaista ei ole ollut sitten vuoden 2006: mulla ei ole enää yhtäkään blogia. En luultavasti osaa elää kauaa ilman paikkaa, jonne purkaa ajatuksia, joten todennäköisesti ette pääse musta eroon. Mähän uhkailin silloin aikoinaan, että kun joskus kaukaisessa tulevaisuudessa (joka ei ollutkaan niin kaukana...) poistun vapailta markkinoilta, niin aloitan uuden blogin. Nimenkin melkein keksin, sehän oli jotain luokkaa "ex-prostalker - relationship in a commitment phobic person's point of view" (okei, kävin lunttaamasta sen täältä).

Miksei. Mä oon niin riemuidiootti, että en kestä ajatuksiani yksin, mutten kuitenkaan halua äärettömästi saastuttaa mun läheisten ihmisten mieliä. Sitä paitsi nää mun jätkäajatukset ja muut aiheeseen liittyvät jutut on sellaisia, että mieluiten jaan ne näinkin anonyymisti kuin mikä prostalkersin linja on tähän mennessä ollut.

Älkää kuitenkaan pidätelkö hengitystä odottaessanne mun mahdollista uutta blogivalloitusta, koska mulla pitää vähän kiirettä nyt kun on koulu, työ, kaverit ja POIKAYSTÄVÄ. ;)

~ indeed

PS. Ette sattuneet arvaamaan, kuka onnistui rikkomaan mun muurit ja ujuttautumaan mun elämään?

Pehmis.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

September

Mä en oo täällä tainnutkaan kertoa mun opiskelumeisingeistä ollenkaan? On siis aika tehdä se!

Päädyin nyt lukion jälkeen opiskelemaan ehkä miesvaltaisinta alaa ikinä ja mun koulutusohjelman fuksien jakauma on luokkaa viisi tyttöä ja noin 110 jätkää. Joo, luulette mun olevan taivaassa eiks je? Muuten hyvä, mutta näistä yli sadasta jätkästä joku 95 % on... Noh, ei-kuumiksia. Parasta on, että mun pienryhmään on ängetty pari niitä eniten puistatuksia nostattavaa henkilöä, koska lukiopohja. ♥ Haluutteko arvata, mitä alaa mä opiskelen nykyään?

Aivan oikein, tietotekniikkaa. Mun opiskelutoverit on nörttejä. Mä. En. Kestä. Tai no, itse asiassa kestän, koska löysin toisesta pienryhmästä kivoja poitsuja! Eka se oli kyllä vain yksi kiva poitsu, mutta vartin päästä niitä oli jo useampia. Siispä vaihdan ryhmää heti, kun jakso vaihtuu. :) Olin jo hetken aikaa saletti, että musta ei tällä menolla ikinä tule insinööriä, koska mun motivaatio on suoraan verrannollinen kursseilla olevien ihmisten mukavuuteen.

Onneksi Mr. Kuumin Tietotekniikan Opiskelija Ikinä tuli juttelemaan mulle tuossa vajaa kuukausi takaperin haalariasioista ja siitä se sitten lähti. Päädyin puolivahingossa jubailemaan sen kanssa niistä haalariasioista enemmänkin ja jotenkin se keskustelu valahti sivuraiteille ja yhtäkkiä huomasin istuvani pitkällä lounaalla (noin kahden tunnin safkis oli...) kolmen mukavan poitsun kanssa! Ikähaarukka näillä oli joku 20-25 ja herra kuumisttopiskelija oli semmoinen mukava välimuoto 22 v. En btw ikinä tuu sisäistämään sitä, että oon yli 16 ja että täytän seuraavaksi 20...

Vartin juttelun jälkeen nää poitsut tosiaan olivat sietä mieltä, että mun pitää vaihtaa niiden ryhmään, koska ne osaa arvostaa naisvahvistusta enemmän kuin mun sosiaalisesti kyvyttömät lukionörtit (nää kivemmat on siis oikeasti amispohjaisia) ja sen parin tunnin safkaamisen jälkeen kävin nykäisemässä meidän rehtorinkorviketta (sillä on siis joku hieno titteli, mutta oikeasti se on sama asia kuin rehtori) hihasta ja kysyin, että voinko vaihtaa ryhmää jooko. Yksi näistä mun uusista poitsuista livahti siihen viereen kuuntelemaan ja sen hymy oli kyllä aika leveä, kun palattiin muiden luokse.

Muutaman viikon päästä mä siis vaihdan vähin äänin ryhmää ja sitä mukaa toivottavasti saan opiskelumotivaationi takaisin.

Ja siis vaikka mun uudessa ryhmässä on tää Kuumin Tietotekniikan Opiskelija Ikinä, niin ei, siitä ei tule mun fuksirakkautta. Jos tilanne olisi toinen, niin kyllä juu mielellään!, mutta nyt ei vaan oikein sovi...

~ indeed

perjantai 9. syyskuuta 2011

Miespuolisen indeedin ma löysin

Hou hou hou! Oon ollu täällä Jumalan selän takana ilman nettiä täydellisessä eristyksessä, mutta nyt mulla vihdoin on oma toimiva nettiyhteys! Jeejeejee! Okei mä en ala nyt jaarittelemaan tässä sen enempää, koska mun ajatukset hyppii ja pomppii sen verran sekavasti pitkin pääkoppaa.

Tässä on ehtinyt tapahtua kaiken näköistä, mutta palailen niihin ehkä joskus myöhemmin. Voisin nyt keskittyä siihen, mistä lupasinkin jo indeedille blogaavani. Totesin joskus puoliläpällä, että ei helvetti, mähän seurustelen miespuolisen indeedin kanssa. Silloin tämä lausahdus perustui lähinnä muutaman yhtäläisyyden varaan, mutta sitten niitä alkoi ilmestyä lisää. Voisin nyt vähän avata, mitä yhtäläisyyksiä indeedin ja maalivahdin välillä on.

1. Ihan ensimmäinen yhtäläisyys, minkä näissä huomasin on horoskooppimerkki. Yhteinen horoskooppi tekee oikeasti tosi paljon. Eihän horoskooppi määrittele ihmistä täydellisesti, mutta saman horoskoopin edustajilla on kuitenkin paljon yhtäläisyyksiä liittyen esimerkiksi luonteeseen. Lisäksi näillä on ikäeroa vain neljä päivää, joten synttäreitäkin vietetään samoihin aikoihin.

2. Toisena mun on ihan pakko mainita yksi epäoleelliselta kuulostava asia, mikä on oikeasti kaikkea muuta paitsi epäoleellinen; Kumpikaan ei tykkää homejuustosta! Mä tykkään siitä ihan hirveesti ja nyt en voi laittaa sitä ruokaan kummankaan kanssa kokkailessa :(

3. Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan yhtäläisyyteen; Nämä kaverit eivät kokkaa. Okei, indeed ainakin teoriassa osaa laittaa ruokaa, mutta kokkaus ei kuitenkaan ole hänen suurimpia intohimojaan. Maalivahti taas... no osaa se varmaan pakastepizzan lämmittää...

4. Ehdottomasti listaamisen arvoinen asia on myös se, että molemmat juovat Salmaria. Salmari jaksaa ihmiset kahteen lohkoon ja tällä kertaa molemmat ovat mun kannalta oikeassa lohkossa.

5. Kumpikaan ei ole toistaiseksi onnistunut yllättämään mua! indeedillä yrityskertoja kuitenkin huomattavasti enemmän...

6. Molemmat pitävät itseään vastustamattomana.

7. Hyi yök, mä voin pahoin, kun edes ajattelen tätä; Molemmat syövät paprikaa! HYI YÖK!

8. Kumpikin valittaa, että tekstaan toiselle ollessani toisen seurassa. Oliko tarpeeksi epäselvästi ilmaistu?

9. indeedin mukaan kumpikin tykkää Sekopäästä...

Ehkä tää lista vielä joskus saa jatkoa...


Groom

lauantai 3. syyskuuta 2011

Back to basics

Jos nyt palailtaisiin siihen prostalkersin alkuperäiseen ideaan, eli jätkäraportteihin! Viime aikoina (koko tää vuos?) on tullut keskityttyä vähän sivuraiteisiin ja yksipuolisiin juttuihin, mutta nyt voisin vähän korjailla tilannetta... Eli mitä kuuluukaan blogipojille näin lukion jälkeen!

Mr Badass sai kuin saikin valkolakin, vaikka jokin taannoinen FB-status antoi ymmärtää, että valmistumista juhlitaankin vasta tulevana talvena. Taisi poitsu sittenkin saada ne pari kurssia kasaan, joista koko lakki oli kiinni. :) MrB on edelleen vapaalla jalalla, mutta tiedä sitten, kuinka pitkään. Ellei tääkin oo tämmönen sitoutumiskammopaketti, ken tietää. Kuumis se on edelleen.

indeedin tuoksumaisema on poistutunut markkinoilta jo viime keväänä ja hyvä niin, ei semmoiseen kannata haaskata aikaa taikka energiaa. Tää jätkä on kokenut aika mielenkiintoisen muodonmuutoksen bodarista epämääräiseksi lihaskasaksi, eikä sen ylimielisyys ole kadonnut mihinkään. Vietin kerran erään puolituntisen tän jätkän kanssa auton takapenkillä, kun mua heitettiin himaan ja huhhuh. Se ei ollut sekuntiakaan hiljaa ja puheenaiheena oli toki herra itse. Ehkä intti opettaa sille jotakin. Katotaan sitten talvella kun se tulee sieltä pois.

Nostaja (jolle ei sitten ikinä keksittykään mitään hyvää nimeä) ei ookaan yhen tytskyn kanssa yhessä niinkuin luulin! Olin jo ihan happyhappy sen puolesta, koska N on ehkä söpöin poitsu ikinä, mutta nyt sainkin kuulla muutama minuutti sitten, että ne onkin vaan läheisiä kavereita. :((( Mut en sit tiiä onko N:llä joku muu tyttö, koska mun tulkintatutka on näköjään epäkunnassa. Ei sillä ainakaan FB:ssä lue, että se olisi sinkku ja vielä keväällä luki! (tosin eipä mullakaan enää lue sinkku, vaikka vielä keväällä luki ja viimeks ku tarkistin, ni en seurustele)

Groomin entinen enemmän kuin maisema on täysin pohjamudissa. Meidän viimeisimmät tiedot tästä tyypistä on ehkä jostain keväältä ja ainakin silloin se oli varattu.

Groomin tuoksumaisemalla on edelleen jokin asennevamma meitä kohtaan, koska se mulkoilee meitä tosi pahasti. Käytiin yhtenä päivänä tossa joskus meidän vanhalla koululla ja koska GTM napsauttaakin lukion yli kolmessa vuodessa, sekin oli toki siellä. Mä en silloin huomannut sitä ollenkaan, mutta Groom kertoi että jos katse voisi tappaa... Sanotaan että silloin tää blogi voisi olla aika hiljainen. Käväisin yksikseni koululla tuossa jokin aika sitten ja aika hapan ilme sieltä näkyi, kun se huomasi mut siinä aulassa.

Kitaristi ei oo paljoa kiinnostanut mua talven jälkeen. Viimeisin ns. oikea keskustelu oli joskus tammi-helmikuun vaihteessa ja sen jälkeen se on kesällä kerran kehottanut mua jollekin sen keikalle ja nyt muutama yö takaperin se tuli ihan puskista kyselemään kuulumisia. Tai no, leijailemaan,että sillä on tulossa keikka jonkun minorlaulajan kanssa. Mua väsytti, kello oli liikaa ja aamulla piti suunnata kohti nörttikeskusta (aka koulua), joten se keskustelu jäi siihen.

exYkkösmaisema on myös vähän pohjalla ollut. Mehän ei abivuonnakaan oikein jaksettu enää seurailla tätä jätkää, mutta FB-seinän perusteella sillä on aika paljon ollut puuhailtava duunin ja punttiksell käymisen ohella. Ja aika kiva habanesittelykuva siitä on lisätty... Ei huono, ei. Tää tapaus siirtyi vaikuttamaan jonnekin ihan huitsintuuttiin toiselle puolelle Suomea, koska opiskelut. Kai. Sinkku se edelleen on, ainakin jos rakkaaseen naamakirjaan on uskominen.

McDriver meinasi jäädä kirjoittamatta koska olin jo iha sitä mieltä, että ootte kuulleet siitä jo ihan tarpeeksi... Sitten tajusin, että oon käsitellyt sitä vaan omasta vinkkelistäni! Tää tapaus meinaa nyt syksyllä duuniin, sitten talvella inttiin ja sieltä sitten yliopistoon. Aika tylsiä perusjuttuja tän osalta olikin jäänyt kertomatta, koska oon kai maininnut sen ylipitkästä ulkomaanmatkasta ja sen että ollaan jatkuvasti FB- ja tekstariyhteyksissä toisiimme?

Pehmis on duunissa ja aikoo talvella ylipitkäksi ajaksi inttiin ja intin jälkeen sitä odottaa myös muutto jonnekin toiseen kaupunkiin opiskeluiden takia. Sillä on lisäksi ihan ylipitkät työmatkat, mikä hankaloittaa meidän turhanpäiväisiä chatsessioita... En kyllä tiiä, mitä tän kaa tapahtuu, koska se ei kuulemma normaalisti käytä chatissa hymiöitä, eikä tekstaile ikinä, mutta mun kaa tapahtuu molempia. Oli kans aika lähellä, etten raahannut sitä mun aveciksi yhteen juttuun ja meinattiin myös melkein nähdä tuossa eräänä päivänä. Se puhuu kyllä ihan pehmosia välillä ja oon ihan sillai whattefuuk is happenin. Tuutte kuulemaan siitä vielä...

Heitelkää mua palopommeilla, kun kuitenkin unohdin jonkun tärkeen.

~ indeed

perjantai 26. elokuuta 2011

Otsikko joka ei viittaa biisiin

Mä annan ihmisten vaikuttaa siihen musiikkiin, jota mä kuuntelen. Itse asiassa jos joku puhuu mulle paljon jostakin bändistä tai biisistä, niin mä todennäköisesti alan kuuntelemaan sitä melko pian. Eikun anteeksi, korjaan: jos joku jätkä puhuu musasta mulle, mä alan kuuntelemaan sitä, mistä on puhuttu.

Kitaristin aikakaudella melkein kuuntelin indiejuttuja, mutta loppupeleissä mulle jäi siitä jätkästä käteen lähinnä se, että kiinnitän edelleen huomiota Coldplayn biiseihin. Ja siis Kitaristihan hypetti mulle Coldplayta aika paljon. McDriverilta mulle on tullut pari yksittäistä biisiä, joihin kiinnitän huomiota nykyisellään eri tavalla kuin ennen + se linkittää mulle jatkuvasti biisejä joihin tykästyn kovasti. Pehmiksen takia eksyin pitkästä aikaa kuuntelemaan erästä vähän raskaamman sarjan bändiä, koska tuli vaan sellainen olo, kun ollaan tässä juteltu viime aikoina.

Ei mun mistään musasta pitänyt oikeasti puhua, mutta mua alkoi lähinnä ärsyttää se, että nykyään viittaan otsikoissani melkein aina johonkin biisiin, joka joko sopii aiheeseen (ainakin melkein) tai jota olen kuunnellut viime aikoina.

Oikeasti mun piti jutella vähän Pehmiksestä ja vähän kans McDriverista.

Ensinnäkin, pitkän viimeöisen keskustelun perusteella voin vannoa ja vakuuttaa vihdoinkin, että me ollaan McD:n kanssa vain kavereita. Olin viime yönä ihan tittiriididii, kun menin nukkumaan, koska vihdoinkin mun pää oli kovasti selvinnyt.

Mulla ei ole pienintäkään ideaa, miten me päädyttiin keskustelemaan ensin Groomista ja Maalivahdista (kulta, en juorunnut mitään teistä!), mutta juttu kääntyi jossain vaiheessa siihen, että MV on jossain määrin kiinnostunut mun ja McD:n väleistä, koska sen mielestä on kuulemma outoa, että me jutellaan naamakirjassa, tekstaillaan ja se heittää mua välillä kiiltävällä ratsullaan kotiin. Kerroin siinä yön pimeänä tuntina, että Maalivahdin mielestä meidän kahden välillä on jotain suurempaa, mutta me ei vain haluta myöntää sitä. Tää aiheutti McD:ssä lähinnä huvittuneen reaktion ja keskustelun jatkosta mä tein omat loogiset päätelmäni: koska McD ei napannut aiheesta kiinni lainkaan näinkin loistavan mahdollisuuden saadessaan, me ollaan vaan kavereita. Itse asiassa se sanoikin asian melkein miettiessään sitä, että miksi ihmisten on vaikea ymmärtää, että eri sukupuolen edustajat voivat olla vain kavereita ilman muita jännitteitä.

Joten the end ja enää mun ei tarvitse tulkita sen sanoja tai tekoja lainkaan. Aika vapauttavaa.

Seuraava big thing onkin sitten Pehmis. Joo, Pehmis. Se, jota jumaloin joskus viime talvena, mutta joka unohtui yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Me ei olla oltu missään tekemisissä helmikuun abiristeilyn jälkeen - ellei mun yhtä kommenttia sen johonkin statukseen lasketa + pari tykkäystä.

Muutama päivä sitten se tuli yhtäkkiä juttelemaan mulle niitänäitä tiilenpäitä ja mä sain sydärin. En oikeastaan siksi, että ehkä täydellisin mun tuntema jätkä puhuu mulle ilman syytä ja yli puolen vuoden jälkeen, vaan siksi, että oli vähän busted olo... Olin nimittäin sillä sekunnilla klikannut Pehmiksen profiilin auki vilkaistakseni, onko se päivitellyt tulevaa kouluaan sinne vielä. (Ei ollut.)

Mua hämmensi ihan liikaa se, että se tuli ilman syytä kyselemään kuulumisia ja keskustelu ei edes jäädyttänyt kertaakaan koko aikana. Lisäksi hymiöiden määrä oli noin kymmenkertaistunut meidän edellisestä keskustelusta. En valita, en todellakaan. Hassua tää kyllä on, mutta kelpaa mulle!

Eipä tässä. Aloitin sen kanssa hetken mielijohteesta myös tökkimissodan ja katellaan. Mun mielestä on ihan kiva sanoa, että joo ollaan juteltu nyt monena päivänä peräkkäin ilman mitään oikeaa syytä. Jee.

~ indeed

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Moves Like Jagger

Mä oon huomannut, että ne ihmissuhteet, joissa oon toisena osapuolena, ei oo ihan normaaleja. Tyttöjen kanssa kaikki on muutenkin niin monimutkaista, etten lähde selvittelemään niitä sen enempää, mutta nää kakslahkeiset...

Tää ajattelu lähti itseasiassa kun hoksasin, että mun ja Maalivahdin (Groomin ihkupoiccis, jos ootte jo unohtaneet) kanssakäyminen ei oo ehkä ihan poliittisesti korrektia. Ekat pari minuuttia me ehkä käyttäydytään ihan ihmisiksi, mutta aika pian se menee siihen, että huomauttelen Maalivahdille, kuinka sen pisteet joko nousee tai laskee tai sitten kommentoin Groomille M:n koulutuksen tasosta. Kyllä me oikeasti tullaan ihan hyvin toimeen, vaikka oonkin aikamoinen pallo jalassa ja puhun paikoitellen vähän ohi suuni. Hyvä niin, koska Maalivahti on ihan jees. (Oho, tää tais olla virallinen hyväksyntä noiden parisuhteelle.) Ja siis koulutuksella viittaan siihen, kuinka paljon M on Groomin tossun alla. (Liian vähän - vielä.)

Sitten mä kelailin mun ja mun työkavereiden välejä. Mullahan on oli duunissa yks ihan ässä tyyppi, jonka kanssa oltiinkin koko 3,5 kk tosi hyvissä väleissä. iS on siis kolmikymppinen parin muksun isä ja ihan käsittämättömän rento ja easy to be with. Mä tein jo heti alussa sitä, että kun mulla loppui tekeminen ja mun "supervisor" ei keksinyt mulle oikein mitään, niin menin iS:n huoneeseen hengaamaan ihan muuten vaan, koska joko me juteltiin niitä näitä tai sitten se keksi mulle jotain älyvapaata tekemistä. Tää oli siis se normaali osuus. :-D

iS:n lisäksi meille tuli mun vikoiksi viikoiksi yksi iS:n vanha työkaveri auttelemaan ulkopuolisena vahvistuksena sinne meidän firmaan ja siitähän se riemu repesi, kun oltiin ensinnäkin kaksi viikkoa ainoina (okei, viikon ajan oli vielä yksi junnupoika, mut anywho) sen puolen työntekijöinä ja tosiaan, kahvipöytäkeskustelut olivat laadukkaita. Monet olisivat ottaneet pahasti nokkiinsa niistä meidän jutuista (mm. vikana päivänä nää totes mulle, että niillä on mulle yks tehtävä sille vikalle päivälle: "pidä turpa kiinni ja tee meille voileivät!"), mutta mä oon niin vinksahtanut, että mulla oli vain käsittämättömän hauskaa niiden kanssa. Meidän meininki oli aika epäprofessionaalia ja läppä oli niin roisia ja henkilökohtaista, että joku herkempi olisi voinut vaihtaa seuraa aika äkkiä.

Mun ja McDriverin väleistä ei varmaan tarvii edes keskustella. Me ei varsinaisesti olla mitenkään läheisiä kavereita, eikä meidän välillä ole mitään muuta kuin epämääräistä skismaa. Silti laskeskelin, että muodostan melkein puolet sen ulkomaanreissun puhelinlaskusta (se nimittäin kertoi mulle sen lopullisen summan...), mikä on mun mielestä ehkä hieman nurinkurista. Joo. Me ei siedetä toisiamme, mutta tekstataan/chatataan melkein päivittäin.

McD:stä on luonnollista hypätä erääseen Groomin tekemään huomioon. Me puhuttiin tossa eräänä päivänä mun taipumuksesta lievään fyysiseen väkivaltaan ja Groom heitti, että mikä siinä on että jätkät haksahtaa muhun, kun lyön niitä. (No mähän isken niitä, hehheh.) Totta se kyllä on, monet on näyttäneet haksahtamisen merkkejä siinä vaiheessa, kun oon ollut niitä kohtaan lähinnä sellainen... oma itteni. Eli kun oon heittänyt sarkastista läppää, vähän kiusoitellut hyväntahtoisesti ja laukonut tyhmiä letkautuksia aina sopiviin väleihin. En mä oo koskaan ajatellut että se olisi esim. flirttailua, mutta eräs grilli-ilta avasi mun silmät, kun jotkut kaverit kattoivat mua hieman pitkään pariinkin kertaan, kun härösin niitä normaaleja juttujani erään jäpikän kanssa. En mä kyllä käytöstäni ole ajatellut muuttaa.

Sinällään kuitenkin koomista, että ainoat kaksilahkeiset, joita en juokse pää kolmantena jalkana karkuun, ovat kavereiden poikaystävät ja muut varatut miehekkeet sekä McD.

~ indeed

PS. Adam Levine on kuuma.
Maroon 5 - Moves Like Jagger

perjantai 5. elokuuta 2011

Elämäni mies on palannut

Mun pitää taas alkaa harjoitella pokerinaamaa. Kyllä mä töissä pystyn ihan pokkana olemaan vakuuttava silloinkin, kun en tiedä yhtään mitä teen tai kun oon kussut jotain aika rankasti ja mulla on joku kriittinen ihminen vieressä. Mutta mitä tulee jätkiin - kivoihin sellaisiin - niin en vain osaa olla virnuilematta typerästi.

Istuttiin tänään isovanhemmillani siskon ja sen poikaystävän kanssa, kun siskonpoikkiksen kännykkä soi ja pienen alkuhämmingin jälkeen se sanoi puhelimeen "ootsä suomessa?!". Sisko älähti melkein saman tien, että onks se mun elämäni mies joka soittaa ja vastaus oli myöntävä. (!!!) Ei luoja mulla teki tiukkaa olla hymyilemättä. Oli myös hieman haastavaa esittää huonomuistista ja asiasta vain small talk -mielessä kiinnostunutta. Musta tuntuu, että epäonnistuin...

Kyseessä on siis tämä tyyppi ja kyllä. Hän on Suomessa. Oli aika lähellä etten sanonut, että mua ei tarvitse heittää kotiin vaan voin kyllä mennä julkisilla sitten siskolta, mutta tajusin, että mummin mukaan pakkaamat ruoat (pullaa, marjoja, marjapiirakkaa....) olisivat olleet hieman epämukavia bussissa. Ja siis tosiaan tää ihkutyyppi on vissiin nyt tämän illan aikana piipahtanut siskolla ja siskonpoikkiksella, ellen mä ihan väärin sitä puhelua ymmärtänyt.

Tässä kohtaa tajusin, että yli puoli vuotta on mennyt ihan sairaan nopeasti. Olin kokonaan unohtanut tän tyypin ja muistanut sen olemassaolon noin kaksi sekuntia vain silloin, kun olen sattunut selaamaan kännykkääni numeroita ja törmännyt tämän tyypin nimeen. Enkä tosiaan edes tiedä, mitä sillä numerolla oli alunperin tarkoitus tehdä... Se vain piti napata, koska oon informaatioaddikti.

Ja, totanoin. Mä oon ollut tänään tosi hysteerinen muutenkin. Aamukahvilla töissä istin kahden kolmekymppisen miehen kanssa ja heitettiin sen verran roisia läppää aiheesta naiset ja niiden sijainti hellan ja nyrkin välissä. Ja se taisin olla minä joka aloitti tästä aiheesta... En tosiaan oo mikään feminismin ruumiillistuma, jos rehellisiä ollaan. Tää oli pohjustus mun tän päivän yleistilasta ja ajattelun tasosta, koska. Niin.

Mä meinasin virnistellä typeränä, kun McD tekstasi mulle ja sillä ei taaskaan ollut mitään oikeaa asiaa. Muuten hyvä, mutta satuin puhumaan mun siskon kanssa jotain siinä samalla. Puolustaudun sillä, että mua ihan oikeasti huvitti se fakta, että se tekstaa mulle jostain ostoksistaan maasta X ja mua ei rehellisesti sanottuna hirveästi kiinnostunut, millaisia oheishärpäkkeitä se on johonkin kännykkääsä ostanut. (Sen sijaan mulla ja siskonpoikkiksella oli mielenkiintoiset keskustelut tietokoneista ruokapöydässä!)

Nyt oon kyllä varmaan vähän sitä mieltä että mun elämäni mies putoaa vihdoinkin virallisesti prioriteettilistan alimmaiseksi, koska unohdin koko tyypin olemassaolon. Ja ehkä kohtaan sen faktan, että olen tavannut sen tasan kerran, eikä sellaisen perusteella normaalisti ajatella mitään muuta kuin että aijaa, toi oli kiva tyyppi.

~ indeed