Poissa silmistä, poissa mielestä?

Pakko sanoa, että tää loma on mennyt hujauksessa, vaikka aluksi tuntuikin ettei siitä hullukaan selviä. Nyt ollaan jo loman puolessa välissä ja mä voin hyvillä mielin sanoa, että aika hyvin noi koulusta tutut jätkät on pysyny poissa ajatuksista! Tai no, ei täysin, mutta mun aika on mennyt niin hyvin kaikkeen muuhun, etten niitä ole pahemmin jaksanut märehtiä. (Groom saattaa olla eri mieltä...)

Ykkösmaisema pyöri kyllä jostain syystä pari kertaa mun unissa kesäkuun puolella ja kyllä mä oon uneksinu pitkinä kesäöinä kerran tai pari MrB:stä ja muistakin tutuista, mutta valveilla oon kuitenkin pysyny suurin piirtein erossa niistä paitsi silloin, kun ajaudutaan puhumaan niistä Groomin tai jonkun muun kanssa. (Eli oikeasti ne jätkät kyllä pyörii aika usein mielessä, ketä mä tässä yritän huijata? :D)

Eilen (toissapäivänä, jos katotaan kelloa) tuli kuitenkin aika järisyttävä muistutus siitä, että ne jätkät on oikeasti olemassa. Tai no, ei ne, mutta Se. Nimittäin Ykkösmaisema. Se näköjään tykkää olla nähtävyys ihan kiusallaan!

Oltiin nimittäin menossa viettämään yhen kaverin synttäreitä niille kotiin ja fillaroitiin kolmistaan - minä, Groom ja vielä yksi - itse juhlapaikalle, eikä mulla edes käynyt matkalla mielessä, että Ykkösmaisema asuu samoilla nurkilla. Me ajeltiin ihan viattomina siinä tien yli ja katottiin, että sieltä tulee bussi, mutta jotkut tyypit pysäkillä pysäyttää sen, eli voidaan mennä yli ilman alle jäämistä. Toinen niistä tyypeistä oli joku blondi jätkä ja mä en kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota ennen kuin se kääntyi astumaan bussiin ja näin sivuprofiilin.

(En ajanut ojaan.)

Totta kai se oli Ykkösmaisema! Groomilla kuulemma sytytti vähän paremmin, koska se oli tsiigannut naamakirjasta kuvia siitä uusilla hiuksilla ja tajusi jo hetkeä aiemmin, että nyt on joku mainitsemisen arvoinen siinä pysäkillä. Mikäs siinä, herra nousi bussiin ja me ajettiin loput parisataa metriä perille, eikä kukaan meistä tosiaankaan käynyt tutustumassa perinteiseen fennoskandiseen ojanpohjan kasvillisuuskerrokseen. Kotimatkalle lähtiessä (kellonajasta ei puhuta...) vitsailtiin, että sama jätkä tulee varmasti taas vastaan, mutta ei tullut! Taidettiin nähdä matkan aikana peräti yksi auto, bussi ja koiranulkoiluttaja + motarilla meni joku suhari tuhatta ja sataa; ei maisemia. Paitsi kaunis kesäyö.

~ indeed