Ohi on

Mä luulin eläneeni tän lukion loppumisesta johtuvan järkytyksen ja ahdistuksen jo perjantaina, kun Pehmis lisäsi liikaa vettä mun "voi apua, maanantaina on meidän viimeinen koulupäivä!"-myllyyn. Mä tosiaan luulin näin vielä silloin, kun istuttiin abiporukalla koululla. Silloin, kun istuttiin koulun jälkeen lähimäkkärissä (siellä, missä exYkkösmaisema kerran leikki nähtävyyttä) ja kaverit puhuivat vuosistaan lukiossa. (Mä istuin hiljaa, koska yritin painaa sitä tyhjyyden tunnetta jonnekin syvälle.)

Kuitenkin heti, kun pääsin kotiin ja lähdin koiran kanssa ulos, PUM. Koko lenkin ajan taistelin (huonolla menestyksellä) itkua vastaan ja en ehtinyt kotona saada kenkiä jalasta, kun itkin meidän eteisen lattialla lohduttomana. Pistän osan tuosta pahasta olosta vähäisten yöunien ja stressin piikkiin, mutta en mä vieläkään ole ihan sinut tän asian kanssa. Se on nyt oikeasti ohi. Ei enää randomhäröilyä tunneilla, maikkojen hermojen koettelua, venähtäneitä safkiksia, ei mitään. Mun tekisi mieli vetää kelloja taaksepäin kaksi ja puoli vuotta. Haluaisin elää lukion uudestaan, jotta osaisin tehdä valintani oikein. Suoraan sanottuna mähän kusin koko lukioni väärillä kurssivalinnoilla ja liialla epävarmuudella, eikä noita enää saanut korjattua kunnolla viimeisen vuoden aikana.

Mulla on tällä koeviikolla kolme koetta, joiden jälkeen on läjä prelejä ja tenttejä sekä niiden lisäksi tietenkin itse ylppärit. Lukemista en ole vielä aloittanutkaan, mutta veikkaan tän eksistentiaalisen kriisin ajavan mut lukemaan, koska mulla ei ole näin lukuloman alkaessa muutakaan järkevää syytä nousta sängystä.

Tiedätte varmaan, mitä tää kaikki myös tarkoittaa. Sitä, että myös prostalkersin taru lähestyy loppuaan. Ei vielä, mutta mä suosittelen valmistautumaan siihen hiljalleen. Virallinen hautajaispäivä on todennäköisesti 4. kesäkuuta eli meidän lakkiaispäivä. Tosin voi olla, että me jatketaan blogaamista ihan lokakuuhun asti, koska totta kai uudet kuviot tuovat mukanaan myös uusia jätkiä! Lokakuussa meidän olisi tarkoitus lähteä palloilemaan ulkomaille, mikä todennäköisesti pakottaa meidät lopettamaan blogaamisen. :( Onneksi tässä on vielä neljä kuukautta aikaa prostalkkailla teidän iloksenne! ♥

Ja tiedän, että mulla on pari blogijuttua rästissä, mutta saatte odotella niitä paria raporttia vielä hetken. ;)

~ indeed

Piiri pieni pyörii

Ette ikinä arvaa, mitä Kitaristi on mennyt tekemään! (Tässä vaiheessa sanon, että mulla on mennyt maku koko jätkään ja sen juttuihin. Ei me olla puhuttukaan melkein kuukauteen.)

Mä olin eilen eräissä tupareissa ja saatoin kokea pienen järkytyksen. Oltiin odoteltu muutama tunti, että eräs kaveri saapuu paikalle ja kun hän lopulta saapui ja kaikilla oli mutakakkua nenän edessä, tämä kaveri istahti mun viereen ja kysyi "indeed, mistä sä tunnet [Kitaristin koko nimi]:n?" Mä katsahdin kaveria hämmentyneenä ja totesin "Öö, törmättiin joskus baarissa... Ja juteltiin sen jälkeen joku neljä kuukautta mesessä ja Facebookissa. Miten niin?" No, kävipä sitten ilmi, että herra Kitaristi oli viikkoa aikaisemmin tarjonnut tälle kaverille kyydin kotiin.

Mun teki eilen kovasti mieli mennä tenttaamaan Kitaristia ja suunnittelinkin jo aloituslauseen meidän keskustelulle! ("Saanks mä kysyä, minkä takia sä tarjoat täysin tuntemattomille ihmisille kyytiä kotiin?") Kuitenkaan herra ei ollut yöllä tavoitettavissa - mikä on suoranainen ihme -, joten joudun odottamaan muutaman päivän omien kiireitteni vuoksi.

Siis periaatteessahan on ihan okei tarjota kyytiä kotiin, mutta voin kertoa, että Kitaristin tyyli on ehkä hieman liian outo. Tää mun kaveri oli tosiaan ollut omien kavereidensa kanssa Helsingissä erään mestan tienoilla ja Kitaristi oli tullut täysin puskista kyselemään, että moi missä asutte ja kaipaatteko kyytiä kotiin. Itse en tosiaankaan lähtisi vieraan jätkän kyytiin, vaikka mulla olisikin kavereita mukana, mutta kaverin kaveri totesi, että täähän on kätevää.

Mua oikeasti kiinnostaa K:n motiivit tehdä toi, joten aivan varmasti selvitän sen. Ihan vain jo senkin takia, että tän blogin nimi on prostalkers ja tiedonhaku on mulle se ykkösjuttu. ;)

~ indeed

Alitajunnnan vastustuskyky nolla

Tossa vuoden vaihtumisen jälkeen mä näin jatkuvasti unia exEKM:sta. En todellakaan ymmärtänyt miksi, enkä ymmärrä vieläkään. Kovin sisältörikkaita nämä unet eivät olleet, lähinnä jotain arkipäiväisiä tilanteita koulussa. Aika pitkään mietin, mistä ihmeestä nämä unet oikein tulivat ja miksi. Jostain alitajunnasta varmaan, mutta ajankohta oli varsin kummallinen; En ollut nähnyt exEKM:aa pitkään aikaan ja olin oikeastaan jo unohtanut koko jätkän. Sitten se kusipää tulee uniini silloin, kun sitä vähiten kaipasin. 

Viime viikolla unet vihdoin loppuivat. En sitten tiedä, onko tämä suoraan verrannollinen sen kanssa, että indeed hieman yllättäen vetäisi uudet kortit pöydälle viime viikolla. Sen verran hämmennystä indeed ainakin sai aikaan mun pienessä päässä, että huomaamattomasti koko exEKM pyyhkiytyi pois. Ei ainoastaan mun unista, vaan oikeastaan kokonaan mun ajatuksista (jos mä nyt olen ylipäätään sitä noiden unien ulkopuolella ajatellut...). Mitä indeed sitten pisti mut ajattelemaan? Renkaanvaihtajaa, jonka bloginimi nyppii mua nyt niin paljon, että muutan sen McDriveriksi (koska oon kattonut liikaa Greyn Anatomiaa ja kaikkihan tuntevat kuumaakin kuumemmat McDreamyn ja McSteamyn...ja Driver on osuvampi nimitys, koska toi jätkä on vaihtanut mun renkaan vaan kerran, sen sijaan oon istunut sen kyydissä kolmesti...).

Aikamoinen asennonvaihto tässä on kyllä tapahtunut. Mähän siis vihasin McDriveria lukion ensimmäisen vuoden ensimmäisestä jaksosta lähtien. Se oli silloin yksinkertaisesti niin ärsyttävä, että mä pidin siitä mielikuvasta tiukasti kiinni viime syksyyn asti. Syksyllä mun ärsytys sitten pikku hiljaa haihtui ja mun kuva muuttui koko ajan positiivisemmaksi. Ei se ollutkaan niin kamala ihminen, mitä mä olin kuvitellut. 

Indeed ja yksi toinen kaveri on sitten viime viikosta lähtien syöttänyt mulle kaiken maailman ajatuksia McDriverista. Niiden syöttämät jutut eivät kuitenkaan vielä mene yhteen mun omien ajatuksien kanssa. Mun alitajunta kuitenkin ilmeisesti lankesi näihin juttuihin, koska viime yönä mä sitten näin unta McDriverista... Ei hyvää päivää! Juuri kun pääsin edellisestä eroon, seuraava vetää jo täydellä teholla pääroolia mun unissa häiriten mun nukkumista!

Groom

Mulla on ihan oikeasti omakin elämä

Pehmis oli leikannut hiukset perjantain jälkeen. En vain ollut eilen koulussa joten sain todeta tämän vasta tänään!

Oli muuten aika hyvännäköinen. Tosin koska se ei olisi.

~ indeed

PS. Jatkossa mun elämäntehtävä on tulla ilmoittamaan tänne joka kerta, kun jonkun hiuksille tapahtuu jotain! Koska nää on niin mielenkiintosia ilmotusasioita.

Pakko saada

Mä en pysty oikeasti ajattelemaan nyt mitään järkevää. Sain kuulla, että eräs söpisjätkä on lähdössä parin viikon sisällä täysin mun ulottumattomiin. Ei, ei, ei. Ei näin voi käydä mulle!

Aloitetaan alusta. Törmäsin tähän tyyppiin alunperin lokakuun lopussa, kun olin käymässä siskollani ja tämä jätkä - siskoni poikaystävän kaveri - tupsahti myös siskolleni. Ei me oikeastaan puhuttu mitään, mutta hän onnistui saamaan mun pään pyörälle olemalla armottoman kohtelias ja symppis. Pari tuntia sen kanssa samassa kämpässä ja olin ihan myyty ja aivan puulla päähän lyöty. Oikeasti. En puhunut viikkoon mistään muusta kuin tästä mua viisi vuotta vanhemmasta jätkästä, jonka ikää en edes tiedä satavarmasti tai josta tiedän vain etunimen ja lempinimen. Yritin olla godstalker, mutta häntäpä ei löytynyt Facebookista ja ilman sukunimeä kaiken muun tiedon kaivaminen on sula mahdottomuus jopa mulle.

Kuitenkin olin osittain unohtanu tän jätkän. Toki mun pokka meinasi pettää, joka kerta kun kuulin siitä puhuttavan, mutta ajattelin vielä törmääväni häneen. Eihän mulla mitään hätää olisi, eihän? Asutaan samassa maassa ja tää jätkä on niin läheinen siskon poikkiksen kanssa, että ravaa niillä jatkuvasti. Enkä mäkään siellä hirveän harvoin käy, melkein viikottain.

Tänään olin jälleen kerran siskolla ja kuulin huhua, että tää jätkä saattaisi tulla myös niille, mutta vasta mun lähtemisen jälkeen. Vaikka olinkin siskolla suunniteltua myöhempään, niin mun elämäni miestä ei näkynyt. Kuitenkin se soitti mun lankomiehelle ja kysyi sitä kahville, koska hän ei jaksanut lähteä ajamaan sinne siskon ja poikkiksen kämpille. Saatoin olla hieman pettynyt.

Mua järkyttänyt tieto oli oikeasti tullut jo ennen tuota puhelua. Sain kuulla, että tää mun elämäni mies lähtisi parin viikon sisällä Thaimaahan. THAIMAAHAN. MAAPALLON TOISELLE PUOLELLE. Se tieto iski muhun kuin salama kirkkaalta taivaalta ja mulla oli kamala työ pitää naamani peruslukemilla. Ei näin voinut käydä mulle. Se lähtisi puoleksi vuodeksi sukelluksenopettajaksi jonnekin vinkuintiaan äärettömän kauas ja mun mahdollisuudet tavata se putoaisivat yhdestä prosentista nollaan. Tää on niin julmaa.

Tajusin kuitenkin kotiin päästyäni, että sisko antoi mulle äärimmäisen tärkeän tiedonrippeen niiden tulevasta viikosta! Mun elämäni mies menisi käymään niillä keskiviikkona. Oon nyt miettinyt pää sauhuten vajaat pari tuntia, millä tekosyyllä menen niille keskiviikkona optimaaliseen kellonaikaan. Mulla on jo syy käydä siskolla, mutta tarvitsen syyn mennä sinne suunnalle, koska mun syy käydä niillä ei ole riittävän pätevä yksinään. Sisko on siis tulossa käymään meillä torstaina, joten mun täytyy keksiä vedenpitävä syy käydä siskon lähellä olevassa kauppakeskuksessa juuri keskiviikkona. Ja sen syyn pitää olla sellainen, etten voi lykätä sitä torstaille!

Menen jatkamaan miettimistä ---->

~ indeed

Kuin salama kirkkaalta taivaalta

Mä olin jo unohtanut koko abirakkausjutun! Tuli vähän puskista, kun indeed tiistai-iltana ilmoitti, että nyt pitää valkata abirakkaus! Tai noh, oikeastaan se vain ilmoitti, että Pehmis on sen abirakkaus ja sen jälkeen indeed alkoi kauppaamaan Renkaanvaihtajaa mulle. Pakko myöntää, että oli kyllä melkoiset mainospuheet, ystävärakas - ootko harkinnut uraa puhelinmyyjänä?

Sain kuunnella näitä mainospuheita yön pikkutunneille asti ja näihin puheisiin kun lisätään keskiviikon tapahtumat, niin pakko sanoa, että on hieman hämmentynyt olo. Ensin ruokalassa yksi kaveri istutti mut samaan pöytään RV:n kanssa ja ilman noita indeedin puheita se olis ollu ihan normipäivä. Nyt mua vaan alkoi naurattamaan ihan helvetisti ja keskityin hyvin tiiviisti tavaamaan yhtä aikataululappua. Siinä vaiheessa, kun mun tuoksumaisema paukahti istumaan mua vastapäätä mä en enää tiennyt, pitäisikö mun itkeä vai nauraa. Kaikessa tylsyydessään hämmentävä tilanne.

Myöhemmin päivällä päätettiin sitten lähteä saman kaverin kanssa baariin ja hetken päästä kaveri jo ilmoitti, että RV lähtee meidän kuskiksi. Siinä vaiheessa oli kyllä pakko tekstata indeedille ja kysyä, onko sillä menossa joku kansainvälinen parituskampanja vai minkä takia tuulet yhtäkkiä puhaltavat RV:n suunnalta. Indeedillä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä asian kanssa... hämmentävää... Mutta joo, kyyti tuli ajallaan ja koska päivän teema nyt näyttää olevan "hämmentävä" niin ei varmaankaan yllätä, että hämmennyin myös menomatkalla. Olin juuri vaipumassa omiin täysin päättömiin ajatuksiin, kun RV yhtäkkiä huikkaa etupenkiltä "Groom, hyvä biisi vai mitä?!" ja totta tosiaan, meidän yhteinen lempparibändihän se siellä rimputteli...

RV:lla on tosiaan pelottavan hyvä musiikkimaku... ja pelottavan hyvä muisti. Siinä vaiheessa, kun oltiin ajelemassa takaisin kotiinpäin ja mietittiin, kuka kannattaa heittää ekaksi himaan, hämmennyin taas. Vieressä istuva jätkä kysyi multa, missä mä asun ja ennen kuin ehdin edes sisäistää kysymystä RV jo ilmoitti, että se asuu tuolla ja heitän sen ekaksi. Okei, se kävi vaihtamassa mulle renkaan eli se periaatteessa oli tietoinen, millä suunnalla mä asun, mutta siitäkin renkaanvaihdosta on kulunut aikaa jo melkein puoli vuotta ja sen takia musta onkin hämmentävää, että RV:n muistikuva mun osoitteesta tuntui olevan kristallin kirkas. 

Hämmentävää, kerta kaikkiaan hämmentävää...

Groom

Lihatiskillä... Vieläkin.

Mä oon ennenkin sanonut, että shoppailu ei ole mun juttu ja tuun nyt vielä lisäämään, että ruokakaupatkin ovat mun mielestä tyhmiä, vaikka ruoka on mun elämä. Yhdellä lihatiskillä mä kuitenkin viihdyn.

Koulussa nimittäin. Mä oon seulonut vähän keitä sattuu nyt abivuoden aikana ja eilen tajusin, että mulla on alle kaksi viikkoa aikaa keksiä abirakkaus! Ja siis abivuosi ilman abirakkautta ei tule kuuloonkaan. Mun listoilla on vilissyt jätkiä ykkösistä kolmosiin, enkä silti oo koskaan ollut riittävän tyytyväinen kehenkään.

Nostaja oli ihan supersöpö ja olin melkein sillä kantilla, että siitä voisi kehittää abirakkauden. Kuitenkin se "melkein" oli liian iso, vaikka viimeksi tänäänkin katselin N:n selkää ja sitä jätkää muutenkin, kun istuttiin tunnilla vierekkäin ja saatoin hieman roikkua sen takana puhumassa kavereille. Sillä oli myös tosi söpö kuva oppilaskortissa ja mun mielipide tästä kuvasta ei tainnut jäädä kenellekään epäselväksi...

Renkaanvaihtaja on myös ollut aika pinnalla, koska ollaan juteltu aika paljon Naamakirjan välityksellä ja kasvotustenkin. RV:llä on hyvä musiikkimaku, se on oikeasti hyvä tyyppi ja mietittiin just eilen Groomin kanssa, että se voisi olla ihan täydellinen poikaystävä. Mä kuitenkin pidä sitä liian kovasti kaverina, ettei siitä oikein mitään tulisi. Sääli sinänsä.

Sakkopoika ja pari satunnaista söpöä (huom. söpöä, koska ne on niiiin pieniä) ykköstä ja kakkosta ovat välillä hypänneet silmille mutta uh! Niistä ei vain saa mitään muuta tunnetta kuin "voii, tosta kasvaa kyllä hottis". Ei ei ei ei ei. EI. Mun puumailu rajoittuu vielä vain noihin SÖPÖ!-kommentteihin, koska yäk. Ne on vielä niin pieniä. Paitsi Sakkopoika.

Eilen kuitenkin päätin lopullisesti, että haluan abin ja sellaisen abin, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin säästä. Ulkonäkö, kroppa, luonne, lähestyttävyys, harrastukset... Kaikki nappaa! Arvaatteko jo, kuka?

Pehmis tietenkin. Pehmis, jonka bloginimi ei kerro mitään itse ihmisestä. (lallatilaa, aika tiukkaa tavaraa koko jätkä) Mä oon niin myyty aina maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, kun meillä on yhteinen tunti ja joka tunnin jälkeen oon yhä vahvemmin sitä mieltä, että se on kiva. Ja koska se on aina kiva, niin se nyt saa luvan olla mun abirakkaus, koskka JenkkipoikaSveitsipoika ei koskaan palannut ja meidän abien joukkoon ei ilmestynyt ketään "moi tulin tuolta rovaniemeltä ja vaihdoin tänne"-kuumista.

Pikaisten laskelmien jälkeen mulla on vain kolme yhteistä tuntia Pehmiksen kanssa, mutta aina on abiristeily.

~ indeed

Sushia, kiitos!

Groom tuntee itsensä pedofiiliksi katsellessaan -94 syntyneitä jätkiä.

Mä luokittelen itseni tästä päivästä lähtien puumanaiseksi ja jatkan entisen luokkalaiseni pikkuveljen kuolaamista hyvillä mielin. Tämä jätkä on syntynyt vuonna 1995, on minua kolme vuotta nuorempi ja kropaltaan 18-vuotias! (Siis aivan tajuton kuumis!)

Ei mulla muuta.

~ indeed

Sakkolihaa metsästän, tahdon saada suuren

"Mitä sit jos perjantaina oon radalla taas
Vaikka lauantain huudan rahalla saa
Lupaan sunnuntain naama vakavana
Tää ei toistu enää koskaan, toistu enää
Just joo..."

Joo radalla ollaan jälleen. Ainakin ollaan nyt toista päivää saatu kuulla meidän eilisestä hypäristä yhdeltä kaverilta: "Joo nää vaan koko ajan vilkuili mun selän taakse ja katteli sitä yht tyyppii ja sit vaan supisupisupi...sill on hyvä haba ja se tekee jotain kielitehtävii..." No okei, noinhan se juuri menikin. Mutku mutku...se tuli istumaan suoraan mun näköpiiriin ja ekaks vaan vilkasin sitä nopeesti, että siinähän on ihan mukavan näköinen kaveri. Vähän ajan päästä mä eksyin taas kattelemaan sitä ja pakko myöntää, että olihan se ihan hyvässä kunnossa. Vertailukohdetta mulla ei ollut, mutta näytti sillä olevan ihan mukavan leveät hartiat ja pituuttakin näyttäisi silmämääräisesti löytyvän ihan mukavasti. Ainoa ongelma vain oli, ettei mulla ollut mitään hajua kuka tämä kaappikaveri oikein oli. Abi se ei ollut, siitä olin varma, joten se oli 100varmasti sakkolihaa. Päätin unohtaa koko jätkän. Hetken päästä mä löysin itseni kuitenkin taas kattelemasta sitä. Mitä jos se on kakkonen eli vain vuotta nuorempi...ei älä edes ajattele! Mun oli pakko sanoa siitä indeedille...ja niin meitä oli kaksi tuijottamassa sakkolihaa virneet naamalla. 

Eipä mennyt kovinkaan kauaa, että tämä sakkopoika tajusi meidän vilkuilevan sitä. Vaikka me alettiinkin kallistua sille kannalle, että se on ykkönen (eli 2 vuotta nuorempi!), piti asiaan kuitenkin saada varmuus. Puhuttiin siinä samalla hypärillä sitten elokuvasta nimeltä "PS. I love you" ja siitä, miten siinä esiintyneitä "suoraan asiaan-iskurepliikkejä" voisi nyt testata: "Ootsä sinkku? Ootsä homo? Käytsä töissä?" ja jos näihin kaikkiin vastasi myöntävästi testattaisiin pojan suutelutaidot. Me vähän sovellettiin ideaa ja laitettiin kaveri asialle. Meidän yksi kaveri tosiaan meni kysymään sakkopojalta ikää. Kiltisti poika kertoi olevansa ysinelonen ja ykkösellä. Ehkä pieni pettymys, pienempi paha, jos olisi ollut kakkonen. 

Tänään kaveri sitten jatkoi sakkopojan tenttaamista. Sakkopoika kertoi kiltisi olevansa sinkku (Herätys kaikki ysineloset! Miten tällainen tapaus voi kulkea vapaana?!?!), mutta nimeen tämä kaveri ei suostunut paljastamaan. Sanoi vain, että kato facebookista. Anteeksi miten helvetissä se onnistuu, jos ei nimeä tiedä!? No helposti, kun on meistä kyse. Indeed tekstasi entiselle vanhojen parilleen ja hetken päästä kyseinen poika olikin jo meidän pöydässä kertomassa tietojaan sakkopojasta.

Jep jep, jos vaan kuittaan kaiken sillä, että meitä väsyttää? Saantinpa ainakin kohtuu helposti selvitettyä tuntemattomasta jätkästä ikä, parisuhdetilanne, nimi ja facebook kertoi vielä harrastuksenkin. Baarissahan tällainen olisi ihan normaalia, koulussa taas mennään lievästi epänormaalin puolelle... Mutta sitähän me ollaan, epänormaaleja ja nykyään myös ilmeisesti pedofiilejä, kun kattellaan 2 vuotta nuorempaa! Se on niin sakkolihaa! Mutta miten hyvää lihaa! 100 prosenttisesti täysliha(st)a. Mitä sitten vaikka olisikin vähän raakaa. Sitä paitsi, sushikin on raahaa lihaa! Eiks tää oo vähän sama asia? Sushia en ole maistanut, enkä raakaa lihaa muutenkaan...pitäisikö nyt kokeilla...? No ehkei kuitenkaan...

Groom