Ohi on

Mä luulin eläneeni tän lukion loppumisesta johtuvan järkytyksen ja ahdistuksen jo perjantaina, kun Pehmis lisäsi liikaa vettä mun "voi apua, maanantaina on meidän viimeinen koulupäivä!"-myllyyn. Mä tosiaan luulin näin vielä silloin, kun istuttiin abiporukalla koululla. Silloin, kun istuttiin koulun jälkeen lähimäkkärissä (siellä, missä exYkkösmaisema kerran leikki nähtävyyttä) ja kaverit puhuivat vuosistaan lukiossa. (Mä istuin hiljaa, koska yritin painaa sitä tyhjyyden tunnetta jonnekin syvälle.)

Kuitenkin heti, kun pääsin kotiin ja lähdin koiran kanssa ulos, PUM. Koko lenkin ajan taistelin (huonolla menestyksellä) itkua vastaan ja en ehtinyt kotona saada kenkiä jalasta, kun itkin meidän eteisen lattialla lohduttomana. Pistän osan tuosta pahasta olosta vähäisten yöunien ja stressin piikkiin, mutta en mä vieläkään ole ihan sinut tän asian kanssa. Se on nyt oikeasti ohi. Ei enää randomhäröilyä tunneilla, maikkojen hermojen koettelua, venähtäneitä safkiksia, ei mitään. Mun tekisi mieli vetää kelloja taaksepäin kaksi ja puoli vuotta. Haluaisin elää lukion uudestaan, jotta osaisin tehdä valintani oikein. Suoraan sanottuna mähän kusin koko lukioni väärillä kurssivalinnoilla ja liialla epävarmuudella, eikä noita enää saanut korjattua kunnolla viimeisen vuoden aikana.

Mulla on tällä koeviikolla kolme koetta, joiden jälkeen on läjä prelejä ja tenttejä sekä niiden lisäksi tietenkin itse ylppärit. Lukemista en ole vielä aloittanutkaan, mutta veikkaan tän eksistentiaalisen kriisin ajavan mut lukemaan, koska mulla ei ole näin lukuloman alkaessa muutakaan järkevää syytä nousta sängystä.

Tiedätte varmaan, mitä tää kaikki myös tarkoittaa. Sitä, että myös prostalkersin taru lähestyy loppuaan. Ei vielä, mutta mä suosittelen valmistautumaan siihen hiljalleen. Virallinen hautajaispäivä on todennäköisesti 4. kesäkuuta eli meidän lakkiaispäivä. Tosin voi olla, että me jatketaan blogaamista ihan lokakuuhun asti, koska totta kai uudet kuviot tuovat mukanaan myös uusia jätkiä! Lokakuussa meidän olisi tarkoitus lähteä palloilemaan ulkomaille, mikä todennäköisesti pakottaa meidät lopettamaan blogaamisen. :( Onneksi tässä on vielä neljä kuukautta aikaa prostalkkailla teidän iloksenne! ♥

Ja tiedän, että mulla on pari blogijuttua rästissä, mutta saatte odotella niitä paria raporttia vielä hetken. ;)

~ indeed