Asenne vaihtuu nyt!

Nyt on totta tosiaan korkea aika jättää masentava marraskuu taakse ja varustautua uusilla eväillä joulukuuhun. Joulukuuhun kuuluu tietenkin joulukalenterit ja me päätettiinkin luoda ihan oma joulukalenteri...tai pikemminkin jätkäkalenteri! Joka päivä täällä aukee uusi jätkäluukku ja sisältö tulee olemaan jotain ihan muuta kuin perinteisissä pahanmakuisissa suklaakalentereissa ;D

Groom

Lopussa kiitos seisoo

Kyllä muiden auttaminen on sitten mukavaa. Tuli oikeesti ihan mielettömän hyvä fiilis! En sitten tiiä tuliko se puhtaasti auttamisen ilosta vai siitä, että raavas mies heittäytyi jalkojeni juureen palvomaan mua vuolaasti kiitellen ja ylistäen...Joo, ei sillä hyvällä fiiliksellä ollu mitään tekemistä sen auttamisen kanssa. Oli vaan kivaa olla palvottavana :D

Groom

Voi söpöläisiä

Arvatkaa mitä! Mulla on taas äikän proggis (deadline tuli ja meni...) työn alla, joten uutta blogipostausta pukkaa. ;D

Kaikki varmasti muistavat Groomin Nostajan? (vinkki) Ja Renkaanvaihtajan?

Ei saakeli nää nimet on kekseliäitä.

No mutta kuitenkin. Mä oon todennut molemmat poitsut aika mukaviksi tän jakson aikana ja tänä aamuna mua vähän viihdytti se, että ne ovat kovin välkkyjä poikia. Olin lievän aamuvitutuksen (nenä tukossa, vihlova kipu kädessä ja huonosti nukuttu yö) takia lintsannut ensimmäisen tunnin. Saavuin kuitenkin kiltisti toiselle tunnille ja kohtasin herrat N:n ja R:n. Meillä oli tänään eka ja toka tunti yhteisiä kursseja ja he olivatkin huomanneet, että loistin poissaolollani ekalla tunnilla! Nostaja siinä kysyi heti istuuduttuaan "Ja missäs SÄ olit ekalla tunnilla?" Ennen kuin itse ehdin suutani avata, niin mr. Renkaanvaihtaja totesi tietäväisenä, että olin ollut himassa. No shit, Sherlock! Kuitenkin toi oli ihan hauska sattumus, koska viime jakson aikana ei olisi tullut kuuloonkaan, että me oltaisiin edes moikattu toisiamme. :D

Toinen söpöys olikin tänään liikkatunnilla. Pelailtiin jotain vähän häröä pesistä muistuttavaa peliä ja mä olin luonnollisesti vähän pihalla ja huono. Olinkin aika yllättynyt, että yksi bodarijätkä alkoi neuvoa mua, kun oli mun vuoro roiskia sitä palloa kentälle! Ei olla tänkään tapauksen kanssa hirveen tuttuja ja keskustelujen yhteislukumäärä taitaa olla peräti nolla, mutta kuinkas ollakaan. Se neuvoi mua koko sen ajan, kun olin siinä pelissä mukana ja puhui tosi kivaan sävyyn! Enpä ois siitäkään jätkästä uskonut, koska Groom kerkesi haukkua sen joukkuepelitaidot jo viime keväänä.

Tajusin muuten vasta tänään, että Snoukkapoika ei olekaan meidän äikänkurssilla! Mulla on mennyt se kurssi niin pahasti laput silmillä (... tai no, oon katellu MrB:tä, exYkkösmaisemaa ja mun tuoksumaisemaa välillä), etten edes tajunnut koko asiaa ennen eilistä. Muuten jees, mutta eilen oli sen kurssin viimeinen tunti ja Snoukkis taisi kadota sen ensimmäisen tunnin jälkeen. No, oon muutenkin kulkenut pää puskissa koko tän jakson, ikävä kyllä.

Loppuviikosta mennää tsekkaa Groomin kanssa yks botski ja hyvällä tuurilla keksitään sieltä jotain kivaa kerrottavaa!
~ indeed

Mä oon ihan helvetin hyvä keksiin otsikoita

Oho tota. Mä oon viimeksi kirjoittanut tänne melkein kolme viikkoa sitten. Faaaaaaaaaail. Oikeasti mä en saisi nytkään blogata, mutta tää tuntuu mielekkäämältä vaihtoehdolta kuin äikänjutut.

Viimeiseen kuukauteen on mahtunut... hyvin vähän mitään. Mun kalenteri on säälittävän tyhjä randomeista merkinnöistä ja siellä lukeekin lähinnä jatkokoulutuspaikkojen tutustumiskäyntejä, ylppäri-infoja ja kavereiden synttäreitä. Siis kaikkien niiden kymmenten palautuspäivien ja deadlinejen ohella. Mä oon täyttänyt tota kalenteria kauhun vallassa, kun melkein jokaiselle päivälle on jokin palautus ja mä perinteisesti jätän kaiken edelliseen iltaan... Tai pikemminkin siihen iltaan, kun maikka uhkaa nelosella tai keskeytyksellä, koska oikea palautuspäivä oli noin kolme viikkoa sitten. Motivaatio huipussaan!

Kyllä tonne mahtuu onneksi muutavia piristäviäkin juttuja. Kuten esimerkiksi se, että eräs jäbä meidän koulusta kävi tosiaan vaihtamassa Groomin kaaraan renkaan. Sanotaan näin, että paineet taisivat olla luokkaa "kamala", kun kaksi naista seisoo vieressä kyttäämässä niitä renkaanvaihtotaitoja. Ei siinä mitään, hyvin tää jätkä siitä hommasta suoriutui! Muutenkin ollaan viimeisen muutaman kuukauden aikana tutustuttu tän tapauksen kanssa vähän paremmin ja ollaan iloisesti sillä asteella, että piruillaan toisillemme hyväntahtoisesti. Jostain syystä näitä kaveripoikia alkaa ilmestyä kuin sieniä sateella...

Kitaristista mulla ei ole paljoakaan sanottavaa. Ollaan nyt kolmisen kuukautta jubailtu interwebsin välityksellä ja viime viikolla ei tainnut olla yhtään päivää, jolloin ei olisi jubattu. Kuitenkin mulla on vahvasti sellainen olo, että ei meistä tuu mitään. Toki sieltä tulee välillä kaikennäköistä läppää lämmittämisestä ja seksisuhteista, mutta niin kauan kuin me molemmat soudetaan ja huovataan, ei tästä tuu mitään. Enkä mä oikeastaan jaksa edes panostaa koko hommaan - siitä tulee jotain jos tulee. Sen näkee sitten eli ei koskaan.

Sainpa tässä kuulla, että yks näistä mun kaveripoitsuista oli vähän katellut mua kakkosen syksyllä. Ite olin silloin bongaannut juuri MrB:n, joten se siitä leikistä sen osalta. Kaikesta päätellen tää vaihe on mennyt tällä poitsulla jo ohi, joten voin huoletta jatkaa sen kanssa ihan vain kaveripohjalla. Aika jännä muuten, että heti kun kyllästyy kaksilahkeisiin ja alkaa suhautua niihin kuin ihmisiin, on myös helpompi löytää kavereita niiden joukosta. Enää ei aika mene siihen "iiiiiiiiiiik toi hyvännäkönen jätkä sano mulle moi pyörrynkö vai pyörrynkö!"-melodramaattisuuteen, vaan jätkille voi puhua ilman että happi loppuu tai päässä pyörii ajatus "MITÄKÖHÄN SE NYT AJATTELEE MUSTA". Tää on suoraan sanottuna ihan jees, vaikka sitä Prinssi Oikeaa ei oo vieläkään löytynyt.

Palailemisiin. Mä voisin lähteä tästä syömään ja sen jälkeen pomppimaan tonne pakkaseen rakkaan mieheni kanssa. Sitten ehkä voisin jatkaa sitä äikkää...

~indeed

PS. Rakkaalla miehelläni on neljä jalkaa ja paksu karvapeite.

Ei mulla muuta

Mitä väliä...minä pidän hänestä vaikka sielun paikalla on vatsalihaksia...

(Callie Torres, Grey's Anatomy)

Groom

Hermoromahdus

Hohoijaa, mun piti tänään ruokailussa hakee näkkäri ja siinä vaiheessa, kun nousin meijän vakkaripöydäksi muodostuneesta nurkkapöydästä, huomasin, että exEKM istui parin pöydän päässä, ihan siinä päässä. (Kyllä, siinä tuli eka piste, enkä vetänyt henkeä välissä!) Mä olin päättänyt, että vedän sen kaa ihan kylmää linjaa, en kiinnitä siihen mitään huomiota ja kävelen vaan ohi,niin kuin se olisi joku haiseva nörttiluolamies. Mulla oli tiivis katsekontakti kilometrin päässä olevaan ikkunaruutuun. Sitä on mahdotonta edes kuvailla, miten vaikea oli olla katsomatta exEKM:aa. Mä keskityin niin pirusti siihen ikkunaruutuun, että olin oikeesti saada sydärin, kun juuri ennen exEKM:n pöytää joku random jätkä hyppäsi mun eteen pukemaan takkiaan. Se oli tottakai selkä muhun päin, eikä todellakaan tajunnut, että se tukki mun tien! Kaiken lisäksi mä säihähdin sitä ihan helvetisti ja vedin kädet ylös (vaistomainenitsepuolustusreaktio!), eikä asiaa helpottanut yhtään, että tässä kohtaa exEKM istui puolen metrin päässä musta. Se random jätkä ei tajunnut hilata itseään pois mun tieltä ja hetken mä vaan seisoin siinä kädet pystyssä ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin mieli ois tehny kääntyy ympäri (kädet edelleen pystyssä!) ja juosta karkuun...ja ai niin! Jossain kohtaa piti kiljastakin! Kolmen sekunin seisomisen jälkeen mä olin jo rehmoromahduksen partaalla, joten paniikinomaisesti mä törkkäsin sen randomin pois mun edestä ja työnnyin sen ohi. Olisin voinut kyllä törkkästä sen vähän pidemmälle, koska mä jouduin vähän turhan lähelle exEKM:n haarukkaa...

Okei, mä yritän normalisoitua ja lupaan lisätä mun treeniohjelmaan hengitysharjoituksia!

Groom

En mä oo hukassa...en vaan tiedä missä mä oon

Edelliseen palaten: Mikä sitten on muuttunut? Ehkä on parempi jättää peruskouluvuodet näiden tarkastelujen ulkopuolelle ja keskittyä hohdokkaisiin lukiovuosiin. Ja vielä jos vähän rajataan niin viime vuoteen ja tähän vuoteen.

Kesä tuli. Kesä meni. Syksy on vain hummissut ohi. Kelloja pyöräytettiin tunti taaksepäin. Se ei kuitenkaan riitä tuomaan takaisin niitä kolme kuukautta, jotka ovat salakavalasti valuneet ohitse. Mitä helvettiä niiden aikana oikein on tapahtunut?! Tilanne toukokuussa ja tilanne nyt. Kaikki on muuttunut. Miten, milloin ja miksi, jos saan kysyä?!

Kirjotukset! Jos vain syytän niitä kaikesta? Kyllähän ne nyt aika merkittävästi ovat asioihin vaikuttaneet. Semmoinen stressipesäke, ettei pahemmasta tietoa! Ihmekös koko muu maailma humissut ohi, kun on erakoitunut omaan huoneeseen kirjavuoren ympäröimänä. Sitten kun vihdoin koitti päivä, jolloin oli lupa puhkaista kuori ja kömpiä pois ummehtuneesta lukuluolasta oli kaikki muuttunut. Kaveri sai pari viikkoa sitten aika pitkän tovin vakuutella mulle, ettei exEKM ole kuollut tai vaihtanut koulua tai mitään muutakaan. Mä olin vaan ihan varma, että se on pyyhkäsy pois maailmankartalta, koska en ollut nähnyt sitä aikoihin. Tosin hetken pohtimisen jälkeen tajusin, että näin sen viimeksi samana päivänä...Herran jumala! Siitä on tulossa seinä! No okei okei, se leikkautti hiuksensa tällä viikolla ja sen jälkeen mä oon ollu taas viritettynynä taajuudelle exEKM....

En kuitenkaan usko, että kirjoitukset yksin ovat vetäneet ajatukseni vanhoilta raiteilta...jonnekin (pöpelikköön varmaan...). Tässä syksyn mitaan on ollut abibileitä abibileiden perään. Äkkiäkös siinä yksi exEKM unohtuu kun danssailee lihaksikkailta käsivarsilta toisille ja sitä rataa. Jotenkin kummasti sitä löytää itsensä nykyään tekemästä asioita, joita ei esimerkiksi viime keväänä olisi tullut mieleenkään tehdä. Kaikki on muuttunut, en sitten tiedä ollaanko tässä matkalla taivaaseen vai helvettiin. Joka tapauksessa, mitä enemmän asioita mietin, sitä tunnevammaisemmaksi itseni tunnen. Viime kevät meni yhdestä jätkästä haaveilemiseen. Tunnetta oli mukana, kuin hyttysiä Suomen kesässä. Sitten tuli syksy ja hyttyset kuolla kupsahtivat. Ihan sama millaisia namupaloja tulee tanssilattialla vastaan. Kiinnostusviisari ei värähdäkään, vaan osoittaa järkähtämättä nollaa.

Groom

Kasvukäyrä

Päiväkoti

Yök! Poikabakteereja!

Ala-aste

"Ai sä oot ihastunu?!"
"Jooo..."
"Uuuu! Onks se tyttö meijän luokalla?"
"Onhan se..."
"Uuuuu! Kuka?! Kerro heti!!"
"Enkä kerro...saat arvata"
...
"Mä en nyt tiiä yhtään kuka se on! Oon käyny varmaan kaikki tytöt läpi, eikä se muka oo kukaan!"
"Et oo sanonu kaikkii viel..."
"Oonhan! Oon sanonu ton ja ton ja ton ja ton...oon sanonu kaikki paitsi...en keksi! Kerro!"
"En kerro!"
"Kenet mä muka oon unohtanu...? Hetkinen...eikä!"
"Joo..."
"Minä?"
"Joo..."
...
"Aletaanks olee?"
"Okei"

Yläaste

Vitsi tol jätkällä on kivat hiukset...muuten se on kyllä ihan kusipää, mut vitsi sen hiukset on ihanat!

Lukio, 1. vuosi

Toi jätkähän on ihan kivan näkönen...ja se pelaa lätkää! Mut sil on tyttöystävä...se siitä. Onneks mul on matikka!

Lukio, 2.vuosi

Välillä olisi voinut ajatella muutakin kuin jätkiä...

Lukio, 3.vuosi

*räpsräps* "Voitko vaihtaa mun autoon renkaat?" *räpsräps*

Ajat muuttuvat. Ja minä niiden mukana. 

Groom