Hohoijaa, mun piti tänään ruokailussa hakee näkkäri ja siinä vaiheessa, kun nousin meijän vakkaripöydäksi muodostuneesta nurkkapöydästä, huomasin, että exEKM istui parin pöydän päässä, ihan siinä päässä. (Kyllä, siinä tuli eka piste, enkä vetänyt henkeä välissä!) Mä olin päättänyt, että vedän sen kaa ihan kylmää linjaa, en kiinnitä siihen mitään huomiota ja kävelen vaan ohi,niin kuin se olisi joku haiseva nörttiluolamies. Mulla oli tiivis katsekontakti kilometrin päässä olevaan ikkunaruutuun. Sitä on mahdotonta edes kuvailla, miten vaikea oli olla katsomatta exEKM:aa. Mä keskityin niin pirusti siihen ikkunaruutuun, että olin oikeesti saada sydärin, kun juuri ennen exEKM:n pöytää joku random jätkä hyppäsi mun eteen pukemaan takkiaan. Se oli tottakai selkä muhun päin, eikä todellakaan tajunnut, että se tukki mun tien! Kaiken lisäksi mä säihähdin sitä ihan helvetisti ja vedin kädet ylös (vaistomainenitsepuolustusreaktio!), eikä asiaa helpottanut yhtään, että tässä kohtaa exEKM istui puolen metrin päässä musta. Se random jätkä ei tajunnut hilata itseään pois mun tieltä ja hetken mä vaan seisoin siinä kädet pystyssä ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin mieli ois tehny kääntyy ympäri (kädet edelleen pystyssä!) ja juosta karkuun...ja ai niin! Jossain kohtaa piti kiljastakin! Kolmen sekunin seisomisen jälkeen mä olin jo rehmoromahduksen partaalla, joten paniikinomaisesti mä törkkäsin sen randomin pois mun edestä ja työnnyin sen ohi. Olisin voinut kyllä törkkästä sen vähän pidemmälle, koska mä jouduin vähän turhan lähelle exEKM:n haarukkaa...
Okei, mä yritän normalisoitua ja lupaan lisätä mun treeniohjelmaan hengitysharjoituksia!
Groom
0 kommenttia:
Lähetä kommentti