Jar of Hearts

Mulla hajoaa pää nyt niin pahasti, että fysiikka saa jäädä hetkeksi sivuun. Ei sillä, Pehmis soitteli mulle tänään ja puhelimessa selosti erään tehtävän ihan step-by-step, mutta noh... Se yksi tehtävä ei mun huomista tenttiä taida pelastaa. Koen siis, että mun on hyvä hetki tulla vähän juoruilemaan!

McDriver. Se vaan on jotenkin niin loistava. Musta tuntuu, etten saisi olla tätä mieltä, koska McD ei ole missään vaiheessa tehnyt mitään mullistavaa, mutta en voi tälle mielipiteelle mitään! Hauskintahan tässä on tosiaan se, että meidän välillä ei todellakaan ole mitään romanttisia fiiliksiä. Me vaan puhutaan kaikkea ihan höpönpöppöä ja välillä se käy pelastamassa mut kaupungilta kotiin. Ja joskus kans ihan kotoa kouluun, jos mulla sattuu hyvä tuuri käymään...

Mutta tänä aamuna se pelasti kyllä mun heräämisfiilikset täysin! Olin nähnyt jotain randomeja unia siinä juuri ennen heräämistäni ja viimeisintä unta tähdittivät lopussa minä, Groom, Pehmis, Nostaja ja McD. Oli aika mindblow, kun siinä pikkuhiljaa heräillessäni mun kännykkä yhtäkkiä piippasi ja ruudulla oli teksti "1 uusi viesti: McDriver". Mulla ei ollut pienintäkään havaintoa, miksi se mulle tekstasi, mutta voi aww! Se laittoi mulle muutenvaan viestiä, että olinko jo saanut erään jokin aika sitten tilaamani DVD:n. Mun mielestä on jotenkin hirveän sympaattista, että tuun sille mieleen jostain aika randomista leffasta ja se vielä vaivautuu tekstaamaan mulle aiheesta. (OK, sillä taisi olla hieman tylsää, kun se taisi olla familytripillä shoppailemassa...)

Ei mun oikeasti pitänyt kirjoittaa McDriverista. Mun piti tulla kertomaan, että tän blogin loru on nyt loppu.

Ei.

Mä en kuseta.

prostalkersin puolitoista vuotta kestänyt taru on päättynyt.

Mun mielestä tän viestin kirjoittaminen on kamalaa, koska tästä blogista on tullut niin osa mua. Ongelma vain on se, että... Eikun ongelmia on monia.

Eka on se, että minä ja Groom asutaan nykyään eri paikkakunnilla, eikä meidän jutuilla olisi enää mitään punaista lankaa.
Toka on se, että lukio - meidän jätkäjuttujen ehtymätön lähde - loppui jo neljä kuukautta. Hell, oikeat lukiotunnit loppuivat jo kahdeksan kuukautta sitten.
Kolmas on se, että Groom ei ole enää sinkku, enkä ole mäkään.

Sainpas senkin nyt ulos. Mä en ole enää sinkku. Mä oon varattu. Mä elän parisuhteessa.

Minä, sitoutumiskammon multihuipentuma, joka juoksee karkuun jokaista lähestyvää jätkää. How the fuck did this happen?

Tää tapahtu vähän vahingossa. Luulin aika pitkään, että ollaan tän jätkän kanssa vain kavereita. Sitten eräänä päivänä sen ollessa tukiopettamassa mua, se makasi mun sängyllä ja sanoi, että ehkä sen pitäisi viedä mut jossain vaiheessa oikeasti treffeille. Ja sehän vei, heti kun työkiireiltään ehti. Melkein kuukausi ollaan tässä ehditty palloilla muinakin kuin kavereina ja tän kuun alussa meistä lopulta tuli me.

Mä en ole vieläkään sisäistänyt tätä asiaa. Silloin kaikki on ihan ookoo, kun oon tän jätkän kanssa, eikä mulla ole mitään ongelmaa sen suhteen että se tulee iholle tai puhuu pehmoisia. Mä myös kykenen sanomaan sitä mun poikaystäväksi silloin, kun keskustelen vähän etäisempien ihmisten kanssa, joiden ei tarvitse tietää muuta kuin se, että en ole sinkku. Ongelma tulee siinä, että mun ylipitkän sinkkuelämän jälkeen mun on jotenkin hankala sisäistää sitä, etten enää olekaan sinkku. Ei, mä en katsele muita jätkiä sillä silmällä, enkä tee mitään muutakaan sellaista. Mä en vaan osaa sisäistää tätä asiaa! Noh, ehkä tää ajan kanssa menee.

Mutta siitä ei päästä yli eikä ympäri, että prostalkkauksen on aika jäädä sivuun. Ei sillä että mä olisin viime aikoina sitä kamalasti harrastanutkaan, mutta jos jätkien kuolaamiseen painottuvan blogin molemmat pitäjät ovat parisuhteessa, tulee blogin sisällöstä aika yksitoikkoista...

Palataan siis astialle rakkaat. Tämän postauksen jälkeen mun elämässä koittaa aika, jollaista ei ole ollut sitten vuoden 2006: mulla ei ole enää yhtäkään blogia. En luultavasti osaa elää kauaa ilman paikkaa, jonne purkaa ajatuksia, joten todennäköisesti ette pääse musta eroon. Mähän uhkailin silloin aikoinaan, että kun joskus kaukaisessa tulevaisuudessa (joka ei ollutkaan niin kaukana...) poistun vapailta markkinoilta, niin aloitan uuden blogin. Nimenkin melkein keksin, sehän oli jotain luokkaa "ex-prostalker - relationship in a commitment phobic person's point of view" (okei, kävin lunttaamasta sen täältä).

Miksei. Mä oon niin riemuidiootti, että en kestä ajatuksiani yksin, mutten kuitenkaan halua äärettömästi saastuttaa mun läheisten ihmisten mieliä. Sitä paitsi nää mun jätkäajatukset ja muut aiheeseen liittyvät jutut on sellaisia, että mieluiten jaan ne näinkin anonyymisti kuin mikä prostalkersin linja on tähän mennessä ollut.

Älkää kuitenkaan pidätelkö hengitystä odottaessanne mun mahdollista uutta blogivalloitusta, koska mulla pitää vähän kiirettä nyt kun on koulu, työ, kaverit ja POIKAYSTÄVÄ. ;)

~ indeed

PS. Ette sattuneet arvaamaan, kuka onnistui rikkomaan mun muurit ja ujuttautumaan mun elämään?

Pehmis.

September

Mä en oo täällä tainnutkaan kertoa mun opiskelumeisingeistä ollenkaan? On siis aika tehdä se!

Päädyin nyt lukion jälkeen opiskelemaan ehkä miesvaltaisinta alaa ikinä ja mun koulutusohjelman fuksien jakauma on luokkaa viisi tyttöä ja noin 110 jätkää. Joo, luulette mun olevan taivaassa eiks je? Muuten hyvä, mutta näistä yli sadasta jätkästä joku 95 % on... Noh, ei-kuumiksia. Parasta on, että mun pienryhmään on ängetty pari niitä eniten puistatuksia nostattavaa henkilöä, koska lukiopohja. ♥ Haluutteko arvata, mitä alaa mä opiskelen nykyään?

Aivan oikein, tietotekniikkaa. Mun opiskelutoverit on nörttejä. Mä. En. Kestä. Tai no, itse asiassa kestän, koska löysin toisesta pienryhmästä kivoja poitsuja! Eka se oli kyllä vain yksi kiva poitsu, mutta vartin päästä niitä oli jo useampia. Siispä vaihdan ryhmää heti, kun jakso vaihtuu. :) Olin jo hetken aikaa saletti, että musta ei tällä menolla ikinä tule insinööriä, koska mun motivaatio on suoraan verrannollinen kursseilla olevien ihmisten mukavuuteen.

Onneksi Mr. Kuumin Tietotekniikan Opiskelija Ikinä tuli juttelemaan mulle tuossa vajaa kuukausi takaperin haalariasioista ja siitä se sitten lähti. Päädyin puolivahingossa jubailemaan sen kanssa niistä haalariasioista enemmänkin ja jotenkin se keskustelu valahti sivuraiteille ja yhtäkkiä huomasin istuvani pitkällä lounaalla (noin kahden tunnin safkis oli...) kolmen mukavan poitsun kanssa! Ikähaarukka näillä oli joku 20-25 ja herra kuumisttopiskelija oli semmoinen mukava välimuoto 22 v. En btw ikinä tuu sisäistämään sitä, että oon yli 16 ja että täytän seuraavaksi 20...

Vartin juttelun jälkeen nää poitsut tosiaan olivat sietä mieltä, että mun pitää vaihtaa niiden ryhmään, koska ne osaa arvostaa naisvahvistusta enemmän kuin mun sosiaalisesti kyvyttömät lukionörtit (nää kivemmat on siis oikeasti amispohjaisia) ja sen parin tunnin safkaamisen jälkeen kävin nykäisemässä meidän rehtorinkorviketta (sillä on siis joku hieno titteli, mutta oikeasti se on sama asia kuin rehtori) hihasta ja kysyin, että voinko vaihtaa ryhmää jooko. Yksi näistä mun uusista poitsuista livahti siihen viereen kuuntelemaan ja sen hymy oli kyllä aika leveä, kun palattiin muiden luokse.

Muutaman viikon päästä mä siis vaihdan vähin äänin ryhmää ja sitä mukaa toivottavasti saan opiskelumotivaationi takaisin.

Ja siis vaikka mun uudessa ryhmässä on tää Kuumin Tietotekniikan Opiskelija Ikinä, niin ei, siitä ei tule mun fuksirakkautta. Jos tilanne olisi toinen, niin kyllä juu mielellään!, mutta nyt ei vaan oikein sovi...

~ indeed

Back to basics

Jos nyt palailtaisiin siihen prostalkersin alkuperäiseen ideaan, eli jätkäraportteihin! Viime aikoina (koko tää vuos?) on tullut keskityttyä vähän sivuraiteisiin ja yksipuolisiin juttuihin, mutta nyt voisin vähän korjailla tilannetta... Eli mitä kuuluukaan blogipojille näin lukion jälkeen!

Mr Badass sai kuin saikin valkolakin, vaikka jokin taannoinen FB-status antoi ymmärtää, että valmistumista juhlitaankin vasta tulevana talvena. Taisi poitsu sittenkin saada ne pari kurssia kasaan, joista koko lakki oli kiinni. :) MrB on edelleen vapaalla jalalla, mutta tiedä sitten, kuinka pitkään. Ellei tääkin oo tämmönen sitoutumiskammopaketti, ken tietää. Kuumis se on edelleen.

indeedin tuoksumaisema on poistutunut markkinoilta jo viime keväänä ja hyvä niin, ei semmoiseen kannata haaskata aikaa taikka energiaa. Tää jätkä on kokenut aika mielenkiintoisen muodonmuutoksen bodarista epämääräiseksi lihaskasaksi, eikä sen ylimielisyys ole kadonnut mihinkään. Vietin kerran erään puolituntisen tän jätkän kanssa auton takapenkillä, kun mua heitettiin himaan ja huhhuh. Se ei ollut sekuntiakaan hiljaa ja puheenaiheena oli toki herra itse. Ehkä intti opettaa sille jotakin. Katotaan sitten talvella kun se tulee sieltä pois.

Nostaja (jolle ei sitten ikinä keksittykään mitään hyvää nimeä) ei ookaan yhen tytskyn kanssa yhessä niinkuin luulin! Olin jo ihan happyhappy sen puolesta, koska N on ehkä söpöin poitsu ikinä, mutta nyt sainkin kuulla muutama minuutti sitten, että ne onkin vaan läheisiä kavereita. :((( Mut en sit tiiä onko N:llä joku muu tyttö, koska mun tulkintatutka on näköjään epäkunnassa. Ei sillä ainakaan FB:ssä lue, että se olisi sinkku ja vielä keväällä luki! (tosin eipä mullakaan enää lue sinkku, vaikka vielä keväällä luki ja viimeks ku tarkistin, ni en seurustele)

Groomin entinen enemmän kuin maisema on täysin pohjamudissa. Meidän viimeisimmät tiedot tästä tyypistä on ehkä jostain keväältä ja ainakin silloin se oli varattu.

Groomin tuoksumaisemalla on edelleen jokin asennevamma meitä kohtaan, koska se mulkoilee meitä tosi pahasti. Käytiin yhtenä päivänä tossa joskus meidän vanhalla koululla ja koska GTM napsauttaakin lukion yli kolmessa vuodessa, sekin oli toki siellä. Mä en silloin huomannut sitä ollenkaan, mutta Groom kertoi että jos katse voisi tappaa... Sanotaan että silloin tää blogi voisi olla aika hiljainen. Käväisin yksikseni koululla tuossa jokin aika sitten ja aika hapan ilme sieltä näkyi, kun se huomasi mut siinä aulassa.

Kitaristi ei oo paljoa kiinnostanut mua talven jälkeen. Viimeisin ns. oikea keskustelu oli joskus tammi-helmikuun vaihteessa ja sen jälkeen se on kesällä kerran kehottanut mua jollekin sen keikalle ja nyt muutama yö takaperin se tuli ihan puskista kyselemään kuulumisia. Tai no, leijailemaan,että sillä on tulossa keikka jonkun minorlaulajan kanssa. Mua väsytti, kello oli liikaa ja aamulla piti suunnata kohti nörttikeskusta (aka koulua), joten se keskustelu jäi siihen.

exYkkösmaisema on myös vähän pohjalla ollut. Mehän ei abivuonnakaan oikein jaksettu enää seurailla tätä jätkää, mutta FB-seinän perusteella sillä on aika paljon ollut puuhailtava duunin ja punttiksell käymisen ohella. Ja aika kiva habanesittelykuva siitä on lisätty... Ei huono, ei. Tää tapaus siirtyi vaikuttamaan jonnekin ihan huitsintuuttiin toiselle puolelle Suomea, koska opiskelut. Kai. Sinkku se edelleen on, ainakin jos rakkaaseen naamakirjaan on uskominen.

McDriver meinasi jäädä kirjoittamatta koska olin jo iha sitä mieltä, että ootte kuulleet siitä jo ihan tarpeeksi... Sitten tajusin, että oon käsitellyt sitä vaan omasta vinkkelistäni! Tää tapaus meinaa nyt syksyllä duuniin, sitten talvella inttiin ja sieltä sitten yliopistoon. Aika tylsiä perusjuttuja tän osalta olikin jäänyt kertomatta, koska oon kai maininnut sen ylipitkästä ulkomaanmatkasta ja sen että ollaan jatkuvasti FB- ja tekstariyhteyksissä toisiimme?

Pehmis on duunissa ja aikoo talvella ylipitkäksi ajaksi inttiin ja intin jälkeen sitä odottaa myös muutto jonnekin toiseen kaupunkiin opiskeluiden takia. Sillä on lisäksi ihan ylipitkät työmatkat, mikä hankaloittaa meidän turhanpäiväisiä chatsessioita... En kyllä tiiä, mitä tän kaa tapahtuu, koska se ei kuulemma normaalisti käytä chatissa hymiöitä, eikä tekstaile ikinä, mutta mun kaa tapahtuu molempia. Oli kans aika lähellä, etten raahannut sitä mun aveciksi yhteen juttuun ja meinattiin myös melkein nähdä tuossa eräänä päivänä. Se puhuu kyllä ihan pehmosia välillä ja oon ihan sillai whattefuuk is happenin. Tuutte kuulemaan siitä vielä...

Heitelkää mua palopommeilla, kun kuitenkin unohdin jonkun tärkeen.

~ indeed

Otsikko joka ei viittaa biisiin

Mä annan ihmisten vaikuttaa siihen musiikkiin, jota mä kuuntelen. Itse asiassa jos joku puhuu mulle paljon jostakin bändistä tai biisistä, niin mä todennäköisesti alan kuuntelemaan sitä melko pian. Eikun anteeksi, korjaan: jos joku jätkä puhuu musasta mulle, mä alan kuuntelemaan sitä, mistä on puhuttu.

Kitaristin aikakaudella melkein kuuntelin indiejuttuja, mutta loppupeleissä mulle jäi siitä jätkästä käteen lähinnä se, että kiinnitän edelleen huomiota Coldplayn biiseihin. Ja siis Kitaristihan hypetti mulle Coldplayta aika paljon. McDriverilta mulle on tullut pari yksittäistä biisiä, joihin kiinnitän huomiota nykyisellään eri tavalla kuin ennen + se linkittää mulle jatkuvasti biisejä joihin tykästyn kovasti. Pehmiksen takia eksyin pitkästä aikaa kuuntelemaan erästä vähän raskaamman sarjan bändiä, koska tuli vaan sellainen olo, kun ollaan tässä juteltu viime aikoina.

Ei mun mistään musasta pitänyt oikeasti puhua, mutta mua alkoi lähinnä ärsyttää se, että nykyään viittaan otsikoissani melkein aina johonkin biisiin, joka joko sopii aiheeseen (ainakin melkein) tai jota olen kuunnellut viime aikoina.

Oikeasti mun piti jutella vähän Pehmiksestä ja vähän kans McDriverista.

Ensinnäkin, pitkän viimeöisen keskustelun perusteella voin vannoa ja vakuuttaa vihdoinkin, että me ollaan McD:n kanssa vain kavereita. Olin viime yönä ihan tittiriididii, kun menin nukkumaan, koska vihdoinkin mun pää oli kovasti selvinnyt.

Mulla ei ole pienintäkään ideaa, miten me päädyttiin keskustelemaan ensin Groomista ja Maalivahdista (kulta, en juorunnut mitään teistä!), mutta juttu kääntyi jossain vaiheessa siihen, että MV on jossain määrin kiinnostunut mun ja McD:n väleistä, koska sen mielestä on kuulemma outoa, että me jutellaan naamakirjassa, tekstaillaan ja se heittää mua välillä kiiltävällä ratsullaan kotiin. Kerroin siinä yön pimeänä tuntina, että Maalivahdin mielestä meidän kahden välillä on jotain suurempaa, mutta me ei vain haluta myöntää sitä. Tää aiheutti McD:ssä lähinnä huvittuneen reaktion ja keskustelun jatkosta mä tein omat loogiset päätelmäni: koska McD ei napannut aiheesta kiinni lainkaan näinkin loistavan mahdollisuuden saadessaan, me ollaan vaan kavereita. Itse asiassa se sanoikin asian melkein miettiessään sitä, että miksi ihmisten on vaikea ymmärtää, että eri sukupuolen edustajat voivat olla vain kavereita ilman muita jännitteitä.

Joten the end ja enää mun ei tarvitse tulkita sen sanoja tai tekoja lainkaan. Aika vapauttavaa.

Seuraava big thing onkin sitten Pehmis. Joo, Pehmis. Se, jota jumaloin joskus viime talvena, mutta joka unohtui yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Me ei olla oltu missään tekemisissä helmikuun abiristeilyn jälkeen - ellei mun yhtä kommenttia sen johonkin statukseen lasketa + pari tykkäystä.

Muutama päivä sitten se tuli yhtäkkiä juttelemaan mulle niitänäitä tiilenpäitä ja mä sain sydärin. En oikeastaan siksi, että ehkä täydellisin mun tuntema jätkä puhuu mulle ilman syytä ja yli puolen vuoden jälkeen, vaan siksi, että oli vähän busted olo... Olin nimittäin sillä sekunnilla klikannut Pehmiksen profiilin auki vilkaistakseni, onko se päivitellyt tulevaa kouluaan sinne vielä. (Ei ollut.)

Mua hämmensi ihan liikaa se, että se tuli ilman syytä kyselemään kuulumisia ja keskustelu ei edes jäädyttänyt kertaakaan koko aikana. Lisäksi hymiöiden määrä oli noin kymmenkertaistunut meidän edellisestä keskustelusta. En valita, en todellakaan. Hassua tää kyllä on, mutta kelpaa mulle!

Eipä tässä. Aloitin sen kanssa hetken mielijohteesta myös tökkimissodan ja katellaan. Mun mielestä on ihan kiva sanoa, että joo ollaan juteltu nyt monena päivänä peräkkäin ilman mitään oikeaa syytä. Jee.

~ indeed

Moves Like Jagger

Mä oon huomannut, että ne ihmissuhteet, joissa oon toisena osapuolena, ei oo ihan normaaleja. Tyttöjen kanssa kaikki on muutenkin niin monimutkaista, etten lähde selvittelemään niitä sen enempää, mutta nää kakslahkeiset...

Tää ajattelu lähti itseasiassa kun hoksasin, että mun ja Maalivahdin (Groomin ihkupoiccis, jos ootte jo unohtaneet) kanssakäyminen ei oo ehkä ihan poliittisesti korrektia. Ekat pari minuuttia me ehkä käyttäydytään ihan ihmisiksi, mutta aika pian se menee siihen, että huomauttelen Maalivahdille, kuinka sen pisteet joko nousee tai laskee tai sitten kommentoin Groomille M:n koulutuksen tasosta. Kyllä me oikeasti tullaan ihan hyvin toimeen, vaikka oonkin aikamoinen pallo jalassa ja puhun paikoitellen vähän ohi suuni. Hyvä niin, koska Maalivahti on ihan jees. (Oho, tää tais olla virallinen hyväksyntä noiden parisuhteelle.) Ja siis koulutuksella viittaan siihen, kuinka paljon M on Groomin tossun alla. (Liian vähän - vielä.)

Sitten mä kelailin mun ja mun työkavereiden välejä. Mullahan on oli duunissa yks ihan ässä tyyppi, jonka kanssa oltiinkin koko 3,5 kk tosi hyvissä väleissä. iS on siis kolmikymppinen parin muksun isä ja ihan käsittämättömän rento ja easy to be with. Mä tein jo heti alussa sitä, että kun mulla loppui tekeminen ja mun "supervisor" ei keksinyt mulle oikein mitään, niin menin iS:n huoneeseen hengaamaan ihan muuten vaan, koska joko me juteltiin niitä näitä tai sitten se keksi mulle jotain älyvapaata tekemistä. Tää oli siis se normaali osuus. :-D

iS:n lisäksi meille tuli mun vikoiksi viikoiksi yksi iS:n vanha työkaveri auttelemaan ulkopuolisena vahvistuksena sinne meidän firmaan ja siitähän se riemu repesi, kun oltiin ensinnäkin kaksi viikkoa ainoina (okei, viikon ajan oli vielä yksi junnupoika, mut anywho) sen puolen työntekijöinä ja tosiaan, kahvipöytäkeskustelut olivat laadukkaita. Monet olisivat ottaneet pahasti nokkiinsa niistä meidän jutuista (mm. vikana päivänä nää totes mulle, että niillä on mulle yks tehtävä sille vikalle päivälle: "pidä turpa kiinni ja tee meille voileivät!"), mutta mä oon niin vinksahtanut, että mulla oli vain käsittämättömän hauskaa niiden kanssa. Meidän meininki oli aika epäprofessionaalia ja läppä oli niin roisia ja henkilökohtaista, että joku herkempi olisi voinut vaihtaa seuraa aika äkkiä.

Mun ja McDriverin väleistä ei varmaan tarvii edes keskustella. Me ei varsinaisesti olla mitenkään läheisiä kavereita, eikä meidän välillä ole mitään muuta kuin epämääräistä skismaa. Silti laskeskelin, että muodostan melkein puolet sen ulkomaanreissun puhelinlaskusta (se nimittäin kertoi mulle sen lopullisen summan...), mikä on mun mielestä ehkä hieman nurinkurista. Joo. Me ei siedetä toisiamme, mutta tekstataan/chatataan melkein päivittäin.

McD:stä on luonnollista hypätä erääseen Groomin tekemään huomioon. Me puhuttiin tossa eräänä päivänä mun taipumuksesta lievään fyysiseen väkivaltaan ja Groom heitti, että mikä siinä on että jätkät haksahtaa muhun, kun lyön niitä. (No mähän isken niitä, hehheh.) Totta se kyllä on, monet on näyttäneet haksahtamisen merkkejä siinä vaiheessa, kun oon ollut niitä kohtaan lähinnä sellainen... oma itteni. Eli kun oon heittänyt sarkastista läppää, vähän kiusoitellut hyväntahtoisesti ja laukonut tyhmiä letkautuksia aina sopiviin väleihin. En mä oo koskaan ajatellut että se olisi esim. flirttailua, mutta eräs grilli-ilta avasi mun silmät, kun jotkut kaverit kattoivat mua hieman pitkään pariinkin kertaan, kun härösin niitä normaaleja juttujani erään jäpikän kanssa. En mä kyllä käytöstäni ole ajatellut muuttaa.

Sinällään kuitenkin koomista, että ainoat kaksilahkeiset, joita en juokse pää kolmantena jalkana karkuun, ovat kavereiden poikaystävät ja muut varatut miehekkeet sekä McD.

~ indeed

PS. Adam Levine on kuuma.
Maroon 5 - Moves Like Jagger

Elämäni mies on palannut

Mun pitää taas alkaa harjoitella pokerinaamaa. Kyllä mä töissä pystyn ihan pokkana olemaan vakuuttava silloinkin, kun en tiedä yhtään mitä teen tai kun oon kussut jotain aika rankasti ja mulla on joku kriittinen ihminen vieressä. Mutta mitä tulee jätkiin - kivoihin sellaisiin - niin en vain osaa olla virnuilematta typerästi.

Istuttiin tänään isovanhemmillani siskon ja sen poikaystävän kanssa, kun siskonpoikkiksen kännykkä soi ja pienen alkuhämmingin jälkeen se sanoi puhelimeen "ootsä suomessa?!". Sisko älähti melkein saman tien, että onks se mun elämäni mies joka soittaa ja vastaus oli myöntävä. (!!!) Ei luoja mulla teki tiukkaa olla hymyilemättä. Oli myös hieman haastavaa esittää huonomuistista ja asiasta vain small talk -mielessä kiinnostunutta. Musta tuntuu, että epäonnistuin...

Kyseessä on siis tämä tyyppi ja kyllä. Hän on Suomessa. Oli aika lähellä etten sanonut, että mua ei tarvitse heittää kotiin vaan voin kyllä mennä julkisilla sitten siskolta, mutta tajusin, että mummin mukaan pakkaamat ruoat (pullaa, marjoja, marjapiirakkaa....) olisivat olleet hieman epämukavia bussissa. Ja siis tosiaan tää ihkutyyppi on vissiin nyt tämän illan aikana piipahtanut siskolla ja siskonpoikkiksella, ellen mä ihan väärin sitä puhelua ymmärtänyt.

Tässä kohtaa tajusin, että yli puoli vuotta on mennyt ihan sairaan nopeasti. Olin kokonaan unohtanut tän tyypin ja muistanut sen olemassaolon noin kaksi sekuntia vain silloin, kun olen sattunut selaamaan kännykkääni numeroita ja törmännyt tämän tyypin nimeen. Enkä tosiaan edes tiedä, mitä sillä numerolla oli alunperin tarkoitus tehdä... Se vain piti napata, koska oon informaatioaddikti.

Ja, totanoin. Mä oon ollut tänään tosi hysteerinen muutenkin. Aamukahvilla töissä istin kahden kolmekymppisen miehen kanssa ja heitettiin sen verran roisia läppää aiheesta naiset ja niiden sijainti hellan ja nyrkin välissä. Ja se taisin olla minä joka aloitti tästä aiheesta... En tosiaan oo mikään feminismin ruumiillistuma, jos rehellisiä ollaan. Tää oli pohjustus mun tän päivän yleistilasta ja ajattelun tasosta, koska. Niin.

Mä meinasin virnistellä typeränä, kun McD tekstasi mulle ja sillä ei taaskaan ollut mitään oikeaa asiaa. Muuten hyvä, mutta satuin puhumaan mun siskon kanssa jotain siinä samalla. Puolustaudun sillä, että mua ihan oikeasti huvitti se fakta, että se tekstaa mulle jostain ostoksistaan maasta X ja mua ei rehellisesti sanottuna hirveästi kiinnostunut, millaisia oheishärpäkkeitä se on johonkin kännykkääsä ostanut. (Sen sijaan mulla ja siskonpoikkiksella oli mielenkiintoiset keskustelut tietokoneista ruokapöydässä!)

Nyt oon kyllä varmaan vähän sitä mieltä että mun elämäni mies putoaa vihdoinkin virallisesti prioriteettilistan alimmaiseksi, koska unohdin koko tyypin olemassaolon. Ja ehkä kohtaan sen faktan, että olen tavannut sen tasan kerran, eikä sellaisen perusteella normaalisti ajatella mitään muuta kuin että aijaa, toi oli kiva tyyppi.

~ indeed

Why do you have to go and make things so complicated

Vaihdoin kaupunkia a.k.a. siirryin Groomin ja erään mun toisen parhaan kaverin kanssa samaan metropoliin, mistä seurasikin kaikkea mielenkiintoista. Muun muassa se, että istuttiin ulkona ja tekstattiin McDriverille kahella eri kännykällä vuorotellen. Kypsä meininki indeed, mutta ainakin me revittiin hurjasti hupia siitä!

McD lähti tässä jossain välissä vähän tien päälle ja mä mietin jo etukäteen, että miten kestän, kun se on pitkään poissa ja mulla ei ole juttuseuraa aina aamupäivisin naamakirjassa. Se on oikeasti pelastanut suurimman osan mun työpäivistä aloittamalla keskustelun jostain aiheesta X, koska mulla ei ole oikeasti töissä mitään tekemistä yleensä. Sitä paitsi se on yleensä melko aikaisin liikenteessä, eli aika usein online ennen monia muita mun kavereita. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin on se pelastanut aika monet illatkin, koska oon aika riippuvainen juttuseurasta ja monesti se on niitä harvoja jotka on kans keskellä yötä paikalla.

Mutta, anyway. Mä mietin McD:n ekana reissupäivänä sitä, että kuinka pitkään me oikeasti pysytään erossa toisistamme eli kuinka pitkään menee, ennen kuin se ottaa muhun seuraavan kerran yhteyttä puhelimitse tai naamakirjassa. Ellen ihan väärin muista ja laske, niin aikaa taisi kulua 14 tuntia. Sen jälkeen menikin jo melkein vuorokausi, mutta tällä hetkellä tahti on vakiintunut siihen, että tekstataan kerran tai pari päivässä.

Olin niin yllättynyt McD:n ensimmäisestä viestistä, että noin puoli maailmaa sai kuulla tästä niin kovin yllättävästä tapahtumasta mesessä. Groom totesi heti ensimmäisessä hengenvedossaan, että se kaipaa mua. Se perusteli tän väittämän sanomalla "se on ulkomailla sen parhaiden kavereiden kaa ja se tekstaa sulle". Mun mielestä se on sille ihan normaalia, mutta ehkä mä voin kans myöntää, että tää todistaa että käyn ainakin satunnaisesti sen ajatuksissa. Satunnaisesti voi olla vähän huono sana, kun tänäänkin se on tekstannut mulle kahdesti ilman mitään oikeaa syytä. Ja hei, mä kehityn koko ajan, koska tiedostin, että sillä ei ollut oikeaa asiaa!

En vaan tiedä, mitä mieltä oon tästä. Joo, mä oon miettiny näitä samoja asioita jo joskus kolme-neljä kuukautta sitten, mutta en oo päässyt mihinkään tulokseen vieläkään. Tää käy vähän säälittäväksi ja turhauttavaksi, mutta oon suhtautunut siihen liian pitkään vaan kaverina. Mun on kuitenkin pakko olla koko ajan varpaillani, koska McD on sen verran hankala ihminen, että se saattaa kääntää kelkkansa minä hetkenä hyvänsä, koska se jänistää. Ja toisaalta taas vain kykene tulkitsemaan sitä, koska se haluaa vain ärsyttää mua ja koska se taas hyppii silmille siksi, että se oikeasti haluaa kontaktia.

Tarviin edelleen sitä miehet-indeed-miehet -sanakirjaa.

~ indeed

Follow me and everything's alright?

Mä en tiedä pitäisikö mun aloittaa tää postaus sanoilla "Hihii :)" vai "Oh god I'm a mess". Musta tuntuu, että toi mess-versio on parempi. Siis:

Oh god I'm a mess.

Me päädyttiin vähän extempore keilaamaan ja pelaamaan biljardia Groomin, McDriverin ja Isoveljen kanssa. Otetaan tässä kohtaa aikalisä ja kerrotaan, kuka on Isoveli. Isoveli on tämän postauksen lopussa mainittu kaveripoitsu, joka hyppäsi meidän autoon järkyttämään mun mutsia. Isoveljellä on tyttöystävä, jonka tossun alla se on aika täydellisesti. Isoveli on Isoveli, koska Groom sanoo, että se on kuin isobroidi, jota G ei koskaan saanut. In a nutshell.

Me päädyttiin urheltamaan (keilaus ja minigolf on ne perinteisimmät parisuhdeurheilulajit, kuten McD sanoo), koska Groom on muutaman hetken puhunut mulle, että sillä on Isoveljen kokoinen aukko elämässään ja Groom heittikin mulle viikolla, että mennään keilaamaan noiden kahden kanssa. McD luonnollisesti tulee mukaan siksi, että Groom, Groomin poikaystävä Maalivahti ja kaikki muutkin mun kaverit yrittävät kovasti laittaa kapuloita mun rattaisiin Kuskin suhteen. Tää pistää mun pasmat sekaisin ihan kuusnolla, koska yritän itse kuitenkin pysyä järkevänä meidän kahden suhteen. Mutta, let's face the facts.

1.) McDriverin musiikkimaku on 10++, ja oon todennut, että musamaku kertoo ihmisestä paljon ja siitä, kuinka hyvin tuun toimeen jonkun kanssa.
2.) McD on aika hyvällä aaltopituudella. Kuinkakohan monta kertaa oon ollut vähän masiksissa datailemassa ja odottamassa että saan nukuttua ja dingding, McD on chatannut mulle ja piristänyt mua välillä tarkoituksella ja välillä vahingossa.
3.) Se kuskaa mua - edelleen. Viimeksi perjantaina olin bilettämässä kaverin luona teillä tietymättömillä ja McD paikansi itsensä mun pyynnöstä paikalle ja heitti mut kotiin aika lailla vapaaehtoisesti. Eikä muuten ollut mikään ihan lyhyt matka saatika inhimillinen kellonaika.
4.) Se sietää mua jostain kumman syystä. Viimeiset pari viikkoa ollaan oltu yhteyksissä päivittäin ja se on muutamassa viikossa ponnahtanut mut tekstareiden vastaanottajien top5:een, vaikka me ei ikinä tekstata ilman oikeaa (tai "oikeaa") syytä.
5.) Me todettiin Groomin kanssa jo joskus tammikuussa, että se olisi aika täydellinen poikaystävä.

Mutta

6.) Meidän välillä on aika paljonkin kitkaa. Jos me satutaan näkemään ihan naamatusten, me lähinnä vältellään toisiamme (esim. biliskeilaamisen katsekontaktit? 0 kpl) ja puhutaan muutenkin lähinnä niitä näitä (jos puhutaan) tai sitten me keskitytään vittuilemaan toisillemme.
7.) Kumpikaan meistä ei oikein halua seurustella. Ollaan pariinkin kertaan puhuttu aiheesta yleisesti ja McD on sanonut mulle, että jos se haluaisi olla varattu, se olisi ollut sitä jo yli vuoden. Tää fakta on kyllä aikamoinen romantiikantappaja, sanoisinko.
8.) Meidän sanattomiin sopimuksiin kuuluu, että me ei siedetä toisiamme. Siis millään tasolla. Kyllä me voidaan puhua pashaa ja se voi kuskata mua ympäriinsä ja voidaan silloin tällöin myös nähdä ihan livenä, mutta kaikkiin näihin sisältyy se, että molemmilla on niskavillat pystyssä.
9.) En vieläkään pysty kuvittelemaan McD:stä sellaista pehmeämpää puolta, joka voittaisi kaiken sen veetuilun ja yleisen ärsytyksen.

Vaikka mua saattaa hajottaa tää tilanne paljonkin, niin en silti jättäisi sitä eräänä helmikuisena yönä käytyä überloistavaa (note the sarcasm) keskustelua, koska se on johtanut pitkässä juoksussa siihen, että mulla on taas yksi kaveri lisää, jonka kanssa voin puhua silloin kun tuntuu siltä.

~ indeed

PS. Mähän sanoin, että McDriver tulee ohittamaan Mr Badassin mun kirjoittelutilastoissa.

PPS. The Baseballs - Follow Me ♥

Exit light, enter night

(Metallica ♥)

Joo. Mulla on huono omatunto siitä, etten oo blogannut kahteen viikkoon, vaikka kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. Tai no ainakin melkeen.

Ensinnäkin oon ollut viihteellä jopa vähän liikaakin ja nyt on sellainen olo, että tipattomalle hei vaan muutamaksi viikoksi! Mua ryydyttää hirveästi juhlia arkena ja viikonloppuna, vaikka ennen painelin menemään koko viikon ihan kevyesti nukkumalla ehkä pari-kolme tuntia yössä! Vanhuus ei tule yksin.

Toiseksi, mulla ei siltikään oo mitään ihmeellistä kerrottavaa! Oon lähinnä peruskauraillut, eli party hard ja McDriverin avustuksella kotiin. Avustuksella on kyllä hieman huono ilmaus, koska ihan ite oon kävellyt autoon ja autolta kotiin. En ollut eräällä viikolla kuin kolme kertaa sen kyydissä ja kaksi näistä reissuista vei suoraan kotiin. Oon kouluttanut sen hyvin, vaikka se on kuukausia vannonut ja vakuuttanut, ettei tee ikinä missään nimessä mitään mun puolesta. Kummasti se saapuu kiiltävällä ratsullaan, kun vähän heittää tekstaria että heippahei tuu hakee mut kotiin kiva kiitti moi.

En mä ihan täysin sitä käytä hyväksi kuitenkaan, vaan tosiaan meidän muutaman viikon takainen lounas oli kiitos joskus vuonna nakki tapahtuneesta kotiinkuljetuksesta ja edellisellä kerralla kanssa iskettiin sille rahaa kouraan Groomin kanssa (joo ja hox, Groom on ollut mukana vain 1/3 autoiluista). Elellään siis ihan kohtuullisessa yhteisymmärryksessä, mikä on välillä kyllä muilta osin hieman hankalaa...

Esimerkiksi eräissä bileissä meidän tappelu meni fyysiseksi. (Kyllä, hengailtiin jopa samassa porukassa omg!) Onnistuttiin kehittämään painiottelu niinkin suuresta asiasta kuin glow stickistä, joita jaettiin niissä keppaloissa. Olisin vain halunnut laittaa sen glowstickin takaisin semmoiseen kaulariiputtimeen, mutta sepä ei antanutkaan ja murhaavan tuijotuskilpailun jälkeen yritin tavoitella sitä tikkua ja. Niin. Lopputulos oli se, että mä kuristin McD:tä ja se iski mulle ranne-, kyynär- ja olkalukkoja minkä kerkesi sekä muuten vaan väänsi mua kädestä. Lopputulos? Molemmat istuttiin vierekkäin terassin penkillä kädet puuskassa. Siinä kohtaa kun Groom kysyi, että nytkö me mökötetään ja molemmat älähtivät "en mä mökötä!". Että sellaista.

Eipä meille mitään kaunoja jäänyt, kun molemmilla oli lähinnä hauskaa (mun kamppailulajimenneisyys saattoi mun osalta vaikuttaa asiaan) ja kuvamateriaalikin todistaa, ettei sitä tappelua hirveän tosissaan otettu. Ja hei, ei se voi mulle kaunaa kantaa, jos se muutaman tunnin päästä heitti mut ja Groomin himaan sen kummempia mutisematta.

Sitä paitsi me ollaan nyt oltu yli viikko putkeen joka päivä yhteyksissä toisiimme, eli no hard feelings, eh? :-D

Meillä on täysin platoninen suhde, ihan tosi!

~ indeed

Keksiviikko

Huomenna se on. Keskiviikko. Pikkulauantai. Oh god. Mulla on torstaina töitä normaalisti ja oletettu kotiintuloaika on siinä puoli kolmen aikaan (koska viimeinen bussi meille päin menee vähän ennen kahta). Onneksi mulla on apupoikia.

Onneksi mun apupojat on ihan kivoja. Ne on kaikki ihan junnuja ja grr mua ärsyttää, koska se hottiksin on just ja just ehkä 17... Miksi, oi miksi. (Siksi, etten halua hänen äidistään anoppiani ja veljestä lankoa.) Muttakun se on niin kiva ja junnuudestaan huolimatta hyvänäköinen ja sen kanssa voi heittää läppää ja kaikkea. Huoh. :( Sääli että se lopettaa alle kuukauden päästä. Miten kestän!

Arvatkaa muuten mitä.

Ylitin itteni.

Kävin McDriverin kanssa syömässä.

En edes kuseta nyt! Samassa hässäkässä sain myös sen numeron, mutta voin kertoa, että mitään ei ole tapahtunut meidän välillä. Tai no, itse asiassa oli neljä päivää, kun ei oltu missään yhteyksissä toisiimme. Traagista, eikö? Eikun kolme. Ennätys taitaa olla viis.

Ja silti meidän suhde on täysin platoninen.

~ indeed

Darlin' you give love a bad name

Oon taas rakastunu. ♥

Jon Bon Jovi. Eksyin sinne keikalle puolivahingossa ja herraisä oikeesti! Voin kertoa, että koko keikka oli aivan uskomaton ja etenkin viimeinen biisi oli ihan huikee! Se tunne, kun biisi alkaa, kukaan ei aluksi tunnista sitä, mutta lyriikoiden alkaessa 44 tuhatta ihmistä huutaa, kiljuu ja alkaa laulaa mukana. Jopa kaikki istumakatsomoissa olijat nousivat seisomaan, laulamaan ja fistpumpaamaan ja koko ajan käynnissä ollut kaatosade voimistuu koko biisin ajan. Mä en olisi koskaan uskonut, että rankkasateessa seisominen voisi kuulua mun elämän hienoimpiin hetkiin. Enkä muuten ole ennen fistpumpannut ja laulanut kokonaista biisiä putkeen pitämättä yhtäkään taukoa koko biisin aikana. Voitte olla varmoja, että kun Bon Jovi tulee seuraavan kerran Suomeen, meitsi on paikalla hinnalla millä hyvänsä.

Enkä muuten olisi voinut uskoa sitäkään, että 49-vuotias mies voi olla mun mielestä jäätävän seksikäs. Tosin oon aina pitänyt JBJ:tä hyvännäköisenä, mutta toi keikka vei koko miehen toisiin sfääreihin. Marry me, please. Multa löytyy kuitenkin 6,5 tuntia pitkä soittolista pelkkää Bon Jovia. Oon siis hyvää vaimomatskua!

Asiasta kahdeksanteen. Mä nauroin tänään aamupäivällä niiiiin paljon! Tekstasin ihan hyvää hyvyyttäni Nostajalle, jonka tiesin olevan matkalla kohti mitäpä muutakaan kuin Provinssirockia. Viestissä toivottelin pojille kivaa viikonloppua ja varmistin, että he ottivat mukaan riittävästi varusteita mahdollisen raamatullisen tulvan varalta, koska ainakin täällä meilläpäin satoin silloin aamulla kaatamalla ja tuntui siltä, että kohta pitää alkaa rakentelemaan arkkia vedenpaisumuksen pelossa.

Kovin kilttiin sävyyn lähetettyyn viestiin sain aivan yhtä pirteän ja mukavan vastauksen! Viestissä toivoteltiin mulle hyvät viikonloput HV-lyhenteen muodossa ja nämä terveiset tulivatkin McDriverin nimissä.

Nauroin ääneen!

~ indeed

PS. Groomilla on teille jotain kerrottavaa kunhan se kiireiltään/"kiireiltään" ehtii!

Days go by

Hahaa, mikä viikko!

- Hottiskesäpoka, totta kai
- näin Urbaanit Metsurit -blogin Lucasin! ♥ (sori, en tullut esittäytymään, koska tää blogaaminen on undercover-puuhaa :( )
- lounastin kivan tytsyn ja kivan poitsun kanssa nurtsilla pitkään
- hengailin nurtsilla kivan tytsyn ja kivojen poitsujen kanssa pitkään
- menin melkein McDriverin kanssa lounaalle ("melkein" siksi, että lähdin naamakirjasta liian aikaisin, hups)
- mulle ennustettiin korteista, että mulla ja Mikael Granlundilla olisi täydellinen rakkauden, seksin ja taloudellisen huolettomuuden täyttämä parisuhde (vihanpitoa nolla prosenttia)
- kortit sanoivat myös, että mun ja McD:n suhde olisi 90-prosenttisesti pelkkää tappelua (mitä nyt välissä yksi järkyttävän suuri rakkauskohtaus ja ihan ok -sänkyilyä)
- mun ja Rattopojan suhde (tasaisesti kivoja juttuja ja aika vähän suuttumuksia) taas kiipesi kakkossijalle heti Granlundin jälkeen, mutta!
- mun ja Nostajan suhde olisi ollut mulle lähes täydellinen, elleivät kortit olisi heittäneet kahta suurta vihanpitoa suhteen alun loppuvaiheille! (olen katkera)

Että tällästä ja nyt on vasta torstai! Nytkin oon nukkunut ihanat 13 tunnin yöunet ja meen illalla vielä leffaan kaverin kanssa. ♥ Huomenna onkin sitten muutaman tunnin keissi koululla ja lauantaina YO-juhlat, apua!

~ indeed

Tervetuloa takaisin...

... rakas typerä virne. Olen kaivannut sinua.

Mä syvästi toivoin ja kuvittelin, että selviäisin yhdestä kesätyöstä ilman sen kummempia kommervenkkejä ja ensimmäiset neljä viikkoa vaikuttivatkin ihan hyvältä. Toinen kesäläinen on joku tylsä poju ja seuraava potentiaalinen maisema onkin kahden lapsen isä. (Joka tosin on ehkä maailman kivoin tyyppi, ettei siinä mitään.) Enkä mä mitään sen kummempia flippaile satunnaisista mun työhuoneessa majailevista hottiksista. Vaan koskas mä olisin oikeassa!

Hehheh. Viime viikon lopuilla meillä yläkerrassa palloilikin joku ihan mukavannäköinen nuorimies ja voitte kuvitella mun järkytyksen määrää, kun se jossain vaiheessa ilmestyi mun huoneen ovelle. Sinä päivänä satuin jakamaan sen mun huoneen erään freelancerin kanssa ja thank god se kaksilahkeinen asioi tän freelansaajan kanssa. Tosin siinä asioinnissa meni noin puoli ikuisuutta ja namupoju oli ihan mun takana koko tän ajan. Mikäs siinä. Sain samalla kuulla, että se tulee diibadaabailemaan kerrosta alemmas. Ei mun pulssi vielä seonnut.

Eilen, maanantaina, mä saatoin järkyttyä pahanpäiväisesti, kun mun supervisor-työkaveri-mikälie tuli toteamaan mun ovelle, että eräs tyyppi tulee kierrättämään jotain talon uutta kesätyöntekijää, joten hän katoaa hetkeksi paikalta, koska ei voi sietää tätä esittelijää. Eipä aikaakaan, kun Hottiskesäpoka seisoikin mun ovella esittelijänsä kera ja yhtäkkiä olinkin esittelemässä itseäni kädestä pitäen ja jäinkin samalla suustani kiinni. Esittelijätyyppi kyseli multa jotain ja vastailin mukafiksusti Hottiskesäpokan hymyillessä huvittuneena siinä muutaman askeleen päässä.

Tyyppien häivyttyä tajusin, että mulla oli "I ♥ BOYS"-paita päällä. Ensivaikutelmien mestari ja sillai. (Asiallinen työpukeutuminen, check.)

Tänään kävin safkaamassa siellä kerrosta alempana, koska niiden keittokomeron mikro ja jääkaappi ovat mulle läheisemmät kuin meidän oman kerroksen vastaavat. Lämmittelin ihan rauhassa ruokiani ja nostaessani katseeni mikrosta, en nähnyt juurikaan muuta kuin hyvinmuodostuneet rintalihakset. Ennen kuin ehdin edes nostaa katsettani, Hottiskesäpoka (aka HKP) sanoikin mulle iloisesti moi ja mä vastasin refleksinä sille ihan kohteliaasti. Sen jälkeen mun ilme lähtikin jo lapasesta ja päädyin tutkimaan kauniin valkoisen seinän infrastruktuuria. Kiitos karmalle, keittokomeron pesukone oli jo päällä, joten HKP vain jätti astiansa tiskipöydälle ja lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin jättäen mut virnistelemään kuin heikkopäinen.

Enkä edes olisi näin heikkopäinen, ellen olisi tylsyyksissäni raportoinut kavereilleni HKP:stä tämän ilmestyttyä. Jos olisin pitänyt koko miehen omana tietonani, olisin voinut suhtautua siihen kuin normaaliin ihmiseen. Vaan minkäs tiikeri raidoilleen mahtaa.

~ indeed

Riveillä ja niiden välissä

Mä oon viimeiseen asti yrittänyt vältellä McDriverin sanojen ja tekojen tulkitsemista. Mä oon myös kovasti yrittänyt jättää kavereiden vihjailut mun ja sen väleistä huomiotta, koska mä en halua arvailla enää yhtään mitään. Mutta en kai mä voi elellä laput silmillä lopun ikääni?

"muru", "kultapieni", "sua vois harmittaa jos kuulisit tästä jälkeenpäin, ni siks kerron sulle tästä", "palaillaan!", "hyvät illanjatkot", "[joku herkistelyrakkausbiisi]", "etköhän sä oo jo tottunu näihin mun huuteluihin", "tiedän, miten sä ajattelet", "meil on viha-rakkaus-suhde"

McD:n kootut. Ei ehkä ihan sanatarkasti, mutta pari on suoria lainauksia siltä ja parista ilmenee se, mitä McD on sanonut, mutten vaan muista sitä tarkkaa sanamuotoa. (Ja itse asiassa mä oon se, joka käyttää sanaa "muru", mutta noita lällynimiä me käytetään pelkästään vittuiluun.) (Ja huomaatteko taas, miten mä vähättelen ja selittelen kaikkea!)

Toisaalta musta on hirveän kiva juttu, että me ollaan hyvissä väleissä McD:n kanssa, mutta kyllä mua hieman häiritsee, että mitä se ajattelee. Mun omilla ajatuksilla ei edes ole mitään väliä, koska sopeudun aina tilanteeseen kuin tilanteeseen rationalisoimalla asiat. Oon mä vähän koittanut kokeilla kepillä jäätä, josko siitä saisi jotain irti, mutta en mä saa sitä edes lounasseuraksi, vaikka se asuu ihan mun duunipaikan lähellä!

Ja siis tosiaan. Se pitää mut ajan tasalla meidän yhteiseen lempibändiin liittyvistä jutuista ja nytkin se on tiedottanut mulle kaikki niiden Suomen keikat ja linkitti mulle tänään pari tuntemattomampaa biisiä niiltä. (Ei varmaan yllätä, että rakastuin toiseen näistä biiseistä sydänjuuriani myöten.) Lisäksi se on tehnyt mm. sitä, että kesken jonkun TV-sarjan jakson se on ruvennut puhumaan mun kanssa jotain ihan sattumanvaraisia. Tosin se tuskin on laittanut sitä jaksoa edes pauselle, mutta on se silti musta vähän hassua.

Öyhh. Tässä postauksessa piti olla joku punainen lanka, mutta se lanka ei oikein koskaan suostunut pysymään siellä neulansilmässä, sori!

~ indeed

PS. Terkkuja myyrälle, joka otti tänään suuren askeleen elämässään ja meni Facebookissa juttelemaan elämänsä rakkaudeleen! ♥

Nyt kapteeni käsilleen nostaa

... halaa suutelee kuin omaa lastaan

MEIDÄN POIKA ON TULLUT KOTIIN

(Poju - Poika (saunoo))

Se pakollinen lätkäedition, koska Leijonat on täynnä ihania miehiä ja tää vaan on liian huikeeta!

Mä en oo varsinaisesti koskaan ollut erityisen suuri lätkäfani ja oikeastaan kaikki mun tutut pitävät mua wnb-fanina ja kuvittelevat mun seuraavan lätkää vain siksi, että jätkätkin seuraavat. In your face, suckers! Ootte niin väärässä. Ei, mä en osaa lätkäsäännöstöä ulkoa ja mulla on termit vielä välillä hukassa, mutta mun käsittääkseni lätkän seuraamiseen ei tarvita tasotestejä ja pääsykokeita. Vai onko mulla mennyt jotain ohi? Anygays.

Mä en oo vieläkään sisäistänyt kunnolla, mitä oikeasti tapahtui. Mä katoin koko finaaliottelun ja näin kaikki ne maalit ja syötöt ja kaikki. Kuulin kaiken, mitä Mertaranta sanoi. Mulla meni melkein vuorokausi siihen, että oikeasti ymmärsin, mitä oli tapahtunut, niin iso juttu koko ottelu oli!

ME VOITETTIIN

ME OLLAAN MAAILMANMESTAREITA

Mä oon sanaton. Ei oikeesti verbaliikka riitä tän pakahduttavan fiiliksen kuvaamiseen. Ekaa kertaa vuosiin voi olla oikeasti ylpeä suomalaisuudestaan, eikä kukaan enää edes muista, että persut jyräsivät eduskuntavaaleissa. Enää ei pikkuasiat jaksa harmittaa, kun jotain näin mieletöntä on tapahtunut.

Kiitos jätkät. ♥ Ootte uskomattomia, koko joukkue.

Kiitos Mikael Granlund ♥
Miken ilmaveiviä on hypetetty jopa liikaa, mutta kyllä se silti ansaitsee erikoismaininnan. Mä rakastuin Mikessä lähinnä siihen, että se on söpö, symppis ja ysikakkonen, mutta kyllä se on pitänyt paikkansa mun lemppareiden joukossa erittäin vahvasti kisojen alusta lähtien. Musta on uskomatonta, miten sillä on pysynyt pää kylmänä, vaikka plakkarissa on SM- ja MM-kultaa. Edes kuuluisan ilmaveivin jälkeen Mikke on jaksanut pitää pintansa sen suhteen, että pelaamassa on koko joukkue, eikä vain hän. Tällä menolla Mikke on mun suosikeissa vielä vuosia, pus!

Kiitos Mikko Koivu ♥
Mikosta mä kiinnostuin lähinnä siksi, että sen pelinumero oli näissä skaboissa 9 ja yheksän on ollut nyt toista vuotta mun lempinumero. Ja on kyllä vieläkin, kiitos Mikon! Mikossa on kylmäpäistä varmuutta ja vähäeleistä arvokkuutta. Mikko on täydellinen kapteeni ja kipparin viitta ei olisi voinut kuulua kenellekään muulle. Voi olla, että ilman Mikkoa me ei oltaisi päästy näin pitkälle.

Kiitos Leo Komarov ja Jarkko Immonen ♥
Jarkko on ehdoton kingi pistepörssivoittonsa ja maalisilmänsä takia. Ei varmaan enempää tarvise sanoa? Uskomaton jätkä! Immonen + Granlund = mestaruus.
Leksa. ♥ Oon tällä kaudella jostain syystä syttynyt Leksalle ihan kymmenen-nolla, joten pakko sekin on mainita!

En tiiä! Oon vieläkin ihan pihalla meidän mestaruuden johdosta! En jaksa alkaa hehkuttaa jokaista tsiljoonaa (25 niitä oikeesti on) Suomen maajoukkueen pelaajaa, vaikka ehkä pitäisi, mutta saitte nyt mun lempipelaajien hehkutukset ainakin!

Ihanaa Leijonat

IHANAA

~ indeed

Pähkinänkuori

[McDriver] mut feisbuukkauskin semmone 7h on jokseenkin kuivaa
[indeed] on tää vähän
[McDriver] varsinki ku sielläkää ei oo ketää kavereit
[indeed] jep
[indeed] on vaan sinä
[McDriver] eli se koneel hengaus on pasianssin/miinaharavan pelailua
[indeed] amppareit
[indeed] vois selaa jossain vaihees vaik jotai blogeiki jos jaksaa
[McDriver] noniinno
[McDriver] mäki tulin iha vaa nyt vittuilemaa
[indeed] tiiän

Mun ja McD:n keskustelujen henki pähkinänkuoressa. Kuvitelkaa tällästä se +10 tuntia viikossa!

~ indeed

Kun mikään ei riitä

Työajan hyötykäyttö hallussa!

Mun mielestä ikinä ei oo mikään hyvin. Ensin oon sitä mieltä, että jeejee haluan jonkun hottisjätkän tästä itselleni. Sitten tulen siihen tulokseen, etten haluakaan. Sitten mietin, että hmm, voisin haluta suhteen, joka alkaa ensin kaveripohjalta. Nyt olen sitä mieltä, että perhana suoraan asiaan, skipataan alkulämmittelyt. Eiku.

Kävinpä tässä lauantaina treffeillä. Tai en mä nyt ole satavarma, oliko kyseessä edes treffit vai mitkä, mutta minä + lähes vieras jätkä + sellainen yleinen hengailu + sanat "kaunis nainen saako halata" = treffit? No, sovitaan nyt tällä kertaa, että se on "= treffit".

Mä oon maailman hankalin ihminen tämmöisissä jutuissa. Mua hermostuttaa tämmöiset ihme alkulämppävaiheet, kun ollaan vielä liian vieraita sellaiseen ns. normaaliin seurusteluun, koska silloin ei voi olla yhtään varma, millainen toinen on ja mitä se ajattelee. Miksi asiat eivät voisi mennä silleen, että kun tavataan, ni sit tulee semmoinen "PING" ja tadaa! Voidaan seurustella kuin oltaisiin tunnettu jo vuosia. Tai ainakin pari kuukautta.

Eniten mua rassaa tässä uudessa tapauksessa - jonka nimitän nyt härskisti Rattopojaksi, koska rattopoika on kiva sana - se, että sen kanssa on hankala keskustella. Mä en oo mikään maailman syvällisin ihminen (mua kiinnostaa enemmän seuraukset kuin syyt), mutta kyllä mäkin tykkään puhua mitä sattuu! Oon jo niin tottunut siihen, että McDriver käytännössä katsoen lukee mun ajatukset, etten enää osaa puhua muille kuin normaaleille ihmisille. Mun suurin pahe on se, että puhun ironisesti ja sarkastisesti ja koska McD tekee samaa, meidän kommunikaatio skulaa kuin junan vessa. Rattopojan kanssa en oikein osaa vielä olla, koska se ei ehkä ole niin kiero mieleltään, että hoksaisi mun ylenpalttisen vääntelyn ja kääntelyn.

Mistä päästäänkiin asiaan numero kaksi. Oon kuullut aika monelta taholta, että McD olisi kiinnostunut musta/me oltaisiin ihastuneita toisiimme. Joojoo, meidän Facebook-käyttäytyminen ja keskinäinen vihanpito vaikuttaa siltä, mutta en mä nyt mistään yhteisestä tulevaisuudesa ala puhumaan, jos me nyt vähän piikitellään toisiamme. Tietty McD myös stalkkaa mua jonkinverran ja muistaa periaatteessa kaiken, mitä sille oon ikinä sanonut, mutta eihän sen nyt mitään tarvitse tarkoittaa. Omista fiiliksistäni en nyt jaksa puhua, koska elän hetkessä ja teen, mikä vaikuttaa hyvältä!

Tää blogin linja alkaa valua vähän tylsäksi... Tosin se johtuu vähän siitä, ettei mullakaan ole oikein mitään mielenkiintoista stalkattavaa. :C Duunissa toi toinen kesätyöntekijä on aika booooring nörttipoitsu ja mun tapaamat ihmiset muutenkin vaihtelevat niin usein, ettei kenestäkään saa riittävästi materiaalia irti blogaamista varten!

Yritän keksiä tässä töiden lomassa jonkun mielenkiintoisen näkökulman pohdittavaksi, ettei tää täyty jatkossa tämmöisestä "yhyyrattopoika, yhyymcdriver" -paasauksesta :-D

~ indeed

Polttaa kesäkatu miestä

Dun dun dun dun ja sillee! Haluan nyt julkaista mun uuden lempiblogin, koska aaaaaaaaaaaaaaaaaah kuolen tänne!

Urbaanit Metsurit

Kyllä! Ja ihan tarkoituksella linkitän tuohon postaukseen, jotta näette, miksi olen niin innoissani.

Ei mulla muuta!

~ indeed

Oon siis oikeasti seurannut Lucasia ja Jesseä (ahhh Lucas ♥) (Jesse on varattu...) jo hetken, mutta toi postaus on vaan niin parhautta.

Koska olen prostalker

... stalkkaan myös teitä, rakkaat lukijat. Toivottavasti tämä ei tule kenellekään yllätyksenä!

Prostalkersissa on tosiaan kävijälaskuri, joka ei ole millään tavalla esillä, mutta joka kertoo mulle (ja mun kautta muun muassa Groomille), mitä kaikkea te pupuset täällä sivuilla duunaatte. Erityisesti hakusanat, joilla tänne päädytään, ovat mun lempparikyttäyskamaa. Ajattelinkin siis tarjota teille parhaita paloja viime aikojen hakusanoista!

tarvitsen poikaystävän
Tää on oikeasti mun ehdoton lemppari! Kyllähän jokainen tarvitsee poikaystävän (paitsi minä) ja mun mielestä se on ihan hyvä aihe googlettamiseen. Ikävä kyllä täältä ei löydy mitään sen hienompia vinkkejä ihkupoicciksen löytämiseen, koska me lähinnä kohelletaan miten sattuu ja tökitään kepillä jäätä ja joskus sohaistaan vahingossa tikulla jonkun silmää. Sori tytsyt! (ja poitsut totta kai!)

koira vai mies
Molemmat. Ehdottomasti. Tai no jos on pakko valita, niin mies, koska koirasta koituu aikamoista päänvaivaa, koska se ei osaa puhua. Miehetkin ovat tosin yleensä vähän tuppisuita, mutta niistä saa helpommin revittyä, mikä niitä kulloinkin vaivaa. Äh, päättäkää itse kumman haluatte!

mitä tehdä kun vastustuskyky nolla
Silloin kannattaa laittaa laput silmille ja keskittyä vain olennaiseen! Eiku meinaako tää sellaista immuniteettivastustuskykyä, josta puhutaan bilsantunneilla? Pitää syödä ja nukkua hyvin ja terveellisesti ja syödä vitamiineja. Bilsanlukija ja ikuinen nuhanenä tietää.

sebastian rejman seurustelee
Toivottavasti ei, koska tyttöystävä haittaa musabisneksiä. Meillä ei tästä ole minkäänlaista tietoa, koska me ei olla pieneen hetkeen käyty edes TGL:n keikalla (asia pitänee ottaa puheeksi Groomin kanssa ja tilanne täytyy korjata!). En kyllä yhtään ihmettelisi, jos joku tyttö Sebun kainalosta löytyisi, koska Sebu on kuumaa kamaa ja hänen kaltaisensa tapaukset harvemmin pysyvät kauaa sinkkuna.

groomin entinen enemmän kuin maisema eli exEKM
Tän aihepiirin kohdalla me ollaan asiantuntijoita, eli rohkeasti vain lisäkysymyksiä tulemaan! Tästä jätkästä löytyy tietoa vaikka millä mitalla, koska stalkkasin tätä itsekseni lähes koko ykkösvuoden ja kakkosvuonna jatkettiin Groomin kanssa aika vakaalta pohjalta. Pakko kyllä mainita, että tää tapaus on nykyisellään varattu (aika tuore suhde kyllä...), joten kannattaa haudata toiveet Gexin (aka Keksin) nappaamisesta.

Älä marco saaresto tyttö
Kävijälaskuri kertoi, että tää haku on tehty itänaapurin puolella ja uskon, että kyseessä on Google Kääntäjän tai vastaavan käännössysteemin pieleen mennyt käännös. Mua kyllä kiinnostaisi aika helkkaristi, mitä tän hakusanan käyttäjä on alunperin halunnut tietää!

postimyyntisulhanen
Sori tytöt, mutta ei kannata. Ihan oikeasti. Sieltä voi tulla vaikka minkälainen sika säkissä ja jos kemiat eivät pelaakaan yhteen, niin palautusoikeudesta huolimatta tälläinen rattopoika tulee aika kalliiksi.

Hakusanojen joukossa on myös tälläisia aika normaaleja kavereita kuten prostalkers, groom indeed, sitoutumiskammo, sakkolihaa, matematiikka ja muita sellaisia, joista me kirjoitellaan paljon!

~ indeed

Ghost of me

Älkää ymmärtäkö väärin, mä rakastan jätkiä edelleen. Mä en vain jaksa ajatella, että jokainen vastaantuleva komistus olisi mun elämäni prinssi. Tiedän, että tiikerit ovat raidallisia hamaan loppuun saakka, mutta entä jos mun raidat ovatkin erilaisia? Entä jos meitsi onkin sinisilmäinen albiinotiikeri, enkä raikkaan kullanpunainen raitaturkki? Entä jos mun raidat ovat juuri niitä ongelmatapauksia, jotka eivät koskaan mene niin kuin niiden pitäisi mennä?

Tiikerit on kivoja eläimiä.

Juttelin tänään yhden kaverin kanssa ja se sanoi mulle, että musta näkee, että haluan seurustella. Mä oon siitä lähtien ajatellut, että enpäs halua. Tai okei, haluan, mutten halua lähteä pokaamaan baarista jotain hyvännäköistä urosta, vaan haluan että mennään etanavauhtia. Itse asiassa mä haluan, että kun se sopiva löytyy, me mennään vielä hitaammin kuin etana rantahietikossa. Mä nimittäin vihaan sitä seurustelun alkuvaihetta.

Mä en kestä sitä, että tapaillaan ja pyöritään yhdessä kuitenkaan tuntematta toista vielä kunnolla. Mä en halua ihastua ja rakastua ja sitten tajuta, että siinä toisessa on jokin ominaisuus, asia menneisyydessä tai luonteenpiirre, jota en voi sulattaa. Monista asioista pääsee toki yli ja voidaan jatkaa siitä mihin jäätiin, mutta entä jos. Monille se tutustumisvaihe on paras vaihe koko seurustelussa, kun oppii koko ajan jotain uutta, mutta mulle ei. Mä en halua sikaa säkissä; mä haluan tiikerin, jonka raitoihin oon ehtinyt tutustua edes päällisin puolin, ettei mitään maatakaatavia yllätyksiä tule vastaan.

Suomeksi: mun mielestä olisi optimaalista jos seurustelu lähtisi alkujaan kaveripohjalta. Ongelmana vain on se, että jos homma menee pieleen, samalla menettää hyvän kaverin.

Ehkä mä vaan opettelen elämään tän asian kanssa ja yritän asennoitua, että asiat eivät ihan oikeasti mene aina pieleen, vaan joskus voi käydä flaksi!

~ indeed