Pakko saada

Mä en pysty oikeasti ajattelemaan nyt mitään järkevää. Sain kuulla, että eräs söpisjätkä on lähdössä parin viikon sisällä täysin mun ulottumattomiin. Ei, ei, ei. Ei näin voi käydä mulle!

Aloitetaan alusta. Törmäsin tähän tyyppiin alunperin lokakuun lopussa, kun olin käymässä siskollani ja tämä jätkä - siskoni poikaystävän kaveri - tupsahti myös siskolleni. Ei me oikeastaan puhuttu mitään, mutta hän onnistui saamaan mun pään pyörälle olemalla armottoman kohtelias ja symppis. Pari tuntia sen kanssa samassa kämpässä ja olin ihan myyty ja aivan puulla päähän lyöty. Oikeasti. En puhunut viikkoon mistään muusta kuin tästä mua viisi vuotta vanhemmasta jätkästä, jonka ikää en edes tiedä satavarmasti tai josta tiedän vain etunimen ja lempinimen. Yritin olla godstalker, mutta häntäpä ei löytynyt Facebookista ja ilman sukunimeä kaiken muun tiedon kaivaminen on sula mahdottomuus jopa mulle.

Kuitenkin olin osittain unohtanu tän jätkän. Toki mun pokka meinasi pettää, joka kerta kun kuulin siitä puhuttavan, mutta ajattelin vielä törmääväni häneen. Eihän mulla mitään hätää olisi, eihän? Asutaan samassa maassa ja tää jätkä on niin läheinen siskon poikkiksen kanssa, että ravaa niillä jatkuvasti. Enkä mäkään siellä hirveän harvoin käy, melkein viikottain.

Tänään olin jälleen kerran siskolla ja kuulin huhua, että tää jätkä saattaisi tulla myös niille, mutta vasta mun lähtemisen jälkeen. Vaikka olinkin siskolla suunniteltua myöhempään, niin mun elämäni miestä ei näkynyt. Kuitenkin se soitti mun lankomiehelle ja kysyi sitä kahville, koska hän ei jaksanut lähteä ajamaan sinne siskon ja poikkiksen kämpille. Saatoin olla hieman pettynyt.

Mua järkyttänyt tieto oli oikeasti tullut jo ennen tuota puhelua. Sain kuulla, että tää mun elämäni mies lähtisi parin viikon sisällä Thaimaahan. THAIMAAHAN. MAAPALLON TOISELLE PUOLELLE. Se tieto iski muhun kuin salama kirkkaalta taivaalta ja mulla oli kamala työ pitää naamani peruslukemilla. Ei näin voinut käydä mulle. Se lähtisi puoleksi vuodeksi sukelluksenopettajaksi jonnekin vinkuintiaan äärettömän kauas ja mun mahdollisuudet tavata se putoaisivat yhdestä prosentista nollaan. Tää on niin julmaa.

Tajusin kuitenkin kotiin päästyäni, että sisko antoi mulle äärimmäisen tärkeän tiedonrippeen niiden tulevasta viikosta! Mun elämäni mies menisi käymään niillä keskiviikkona. Oon nyt miettinyt pää sauhuten vajaat pari tuntia, millä tekosyyllä menen niille keskiviikkona optimaaliseen kellonaikaan. Mulla on jo syy käydä siskolla, mutta tarvitsen syyn mennä sinne suunnalle, koska mun syy käydä niillä ei ole riittävän pätevä yksinään. Sisko on siis tulossa käymään meillä torstaina, joten mun täytyy keksiä vedenpitävä syy käydä siskon lähellä olevassa kauppakeskuksessa juuri keskiviikkona. Ja sen syyn pitää olla sellainen, etten voi lykätä sitä torstaille!

Menen jatkamaan miettimistä ---->

~ indeed