Sitoutumiskammo? [ ] Kyllä [ ] Ei

[x] Kyllä

Koko tän ajan, mitä prostalkersia on nyt kirjoiteltu, mä olen pysynyt sinkkuna. En ota kantaa siihen, oonko mä onnellinen vai epätoivoinen sinkku, koska itse asiassa en tiedä itsekään. Koko ajan oon hiljaa mielessäni ajatellut, että joo mulla on vain ollut paska flaksi, mutta voisin varmaan yrittää miettiä vähän muitakin mahdollisuuksia, koska ei se oikeasti ole mulla ainakaan tuurista kiinni.

Viime aikoina mä olen käynyt mukavaa eipäsjuupas-kinastelua aiheesta McDriver (saleen tää jätkä ohittaa kohta MrB:n mun kirjoittelutilastoissa) ja nyt tää kina on valumassa juupas-puolelle aika kovaa kyytiä. Ei mulla mitään oikeaa McD:n suunnalta tulevaa kimmoketta ole, mutta tää mun oletettu sitoutumiskammo tuo aiheeseen mielenkiintoisia piirteitä.

Tapasin maanantaina erään tyypin eräissä bileissä. Tällä tyypillä on jossain määrin samantyyppinen perhetausta ja asennemaailma kuin mulla ja ylätyttekö, jos sanon, että maanantai-ilta johti kaveripyyntöön Facebookissa? No ettepä tietenkään. Loggasin yöllä bileiden jälkeen naamakirjaan sillä aikaa, kun söin ja toki siellä oli kaveripyyntö odottamassa. Odottamassa oli myös yksityisviesti tältä tyypiltä, missä se kertoi vähän laajemmin asioistaan. Mä vastavuoroisesti heitin sitä saman tien viestillä, missä kerroin omista jutuistani laajemmin ja siitä se sitten lähti. Myöhemmin tiistai-iltana mulla jälleen kerran blingasi naamakirjan chat ja siellähän tää tyyppi kyseli kuulumisia. Aattelin, että fine ja siinä sitten jubailtiin jotain niitä näitä.

Tässä kohtaa mä voisin uusia eiliset lupaukseni siitä, että ryhdyn nunnaksi ja lopetan Facebookin käytön. Eikun enpäs haluakaan, koska naamakirja tuottaa mulle liikaa hupia, koska ihmiset jostain syystä tykkäävät kommentoida kaikkea mitä mä teen siellä.

Mun pää sanoi poks, kun tältä tyypiltä rupesi tulemaan pyyntöjä, että lähdettäisiin kävelylle ja että sillä on aikaa viihdyttää mua seuraavan kuukauden aikana, kun mun aikataulut näyttävät tyhjältä. (Itse asiassa mun kalenteri näyttää juuri sopivan täydeltä, jos multa kysytään, koska mulla on vähän joka päivälle jotain tekemistä.) Mun ensimmäinen reaktio oli eieieieieieieieiapua. Kaikki suojamuurit ja kilvet sataprosenttiselle puolustusteholle ja kaikki verbaalinen lahjakkuus käyttöön, jotta saan torjuttua tyypin ehdotukset mahdollisimman huomaamattomasti ja kivuttomasti. Sekosin täysin ja ylireagoin aika lahjakkaasti.

Siinä kohtaa päätin, että jos McD osoittaa mua kohtaan enemmänkin kiinnostusta, niin näytän sille vihreää valoa. Se, että joku muukin osoitti kiinnostusta mua kohtaan, sai mut miettimään, että KUMPI. Puoli sekuntia ja mun verkkokalvoille ilmestyi kuvitteellinen teksti "McDriver".

Miksi?

Koska tunnen sen paremmin. Jaaaa koska se tuntuu jotenkin luontevammalta, koska mun juttujen tuntien en kestäisi toista ihmistä, joka on yhtä fucked up kuin minä. En tosin tiedä, onko McD:llä jotain luurankoja kaapissa, mutta se vaikuttaa suht tervepäiseltä ja epätraumatisoituneelta. Ja sillä on ehkä astetta maskuliinisempi luonne kuin maanantaikappaleella. (Näköjään tästä toisesta tyypistä tuli nyt Maanantaikappale, okei. No offence.)

Mun mielestä on tösi söpöä, että Maanantaikappale on vähän taiteilijatyyppiä ja tosi symppis, mutta I'm a woman of action. Mua ei hurmata korulauseilla tai kynttiläillallisilla, vaan mä arvostan suorasukaista puhetta ja selkeitä muuvsseja. Ei mitään yltiöromanttisia juttuja mulle, koska... ei. Joskus superharvoin joku kynttiläillallinen voi olla jepa, mutta jatkuvat huomionosoitukset saavat mut lähinnä ahdistumaan.

Kuten saa myös ajatus Oikeasta Sitoutumisesta. Kyllä mä oon aika paljon maalaillut pilvilinnoja ties kenestä jätkästä ja jonkun kanssa seurustelusta, mutta heti kun joku Oikea Ihminen osoittaa pienintäkään mahdollista kiinnostusta mua kohtaan, mä nostan kytkintä sekunnin sadasosassa. Hasta la vista beibi, mutta ei kiitos. Joko mulla on odotukset liian korkealla (kyllä) tai sitten mä olen oikeasti sitoutumiskammoinen (kyllä).

Oon hädintuskin täysi-ikäinen, joten sallin pienen sitoutumiskammon itselleni, mutta kun mä käytännössä katsoen menen paniikkiin heti, jos joku tulee iskemään mua. Mulla on vähän se meininki, etten halua tutustua yhteenkään jätkään sillä ajatuksella, että maalina on seurustelu. Mä haluan ensin tutustua edes hetken kaverimielessä, jotta ehdin sisäistää koko tyypin mun maailmaan kuuluvaksi. Mä oon aika ajoin niin hajalla, että mun pitää edetä hitaasti tälläisten asioiden kanssa. Siinä ei ole mitään väärää, mutta mua saattaa hieman ärsyttää tää mun puolustusrefleksi jokaisen mahdollisen kohdalla. Samalla kuitenkin piirrän päiväunia puolitutuista poitsuista, koska niitä on kiva ajatella? Ei näin kullat, ei näin.

Mutta koska Salkkarit alkaa, meitsi lopettelee tähän!

~ indeed

Rankkaa tää elämä

Yhyy, Nostaja ei ole Naamakirjassa online! :( Mulla olisi sille asiaa koskien erästä häppeninkiä ja sitä ei vaan näy. Eikä mulla olisi aikaa kytätä sen ilmestymistä, koska saksankirjat karjuvat tuossa vieressä, että YLIHUOMENNA ON JUMALAUTA KOE JA SINÄ LAAMAAT FACEBOOKISSA. Joo. Hyvin menee.

Päätin, että nakkaan Pehmiksen pohjamutiin, koska nykyisellään mua vain sapettaa sen ajatteleminenkin. Taisi siis olla mun lyhin enemmän kuin maisema ikinä.

McDriver tuottaa mulle päänvaivaa, koska en osaa tulkita sen käytöstä, enkä tiedä, mitä ajattelen siitä! Teinkin siis erittäin vankkumattoman päätöksen, etten ainakaan itse mene esimerkiksi jubailemaan sen kanssa Naamakirjassa ennen kuin todella tiedän mitä ajattelen. Jos se haluaa mua härnätä, niin ihan vapaasti, mutta itse en ainakaan nyt kannusta sitä mihinkään. Tätä päätöstä on kestänyt noin 36 tuntia ja veikkaan, että epäonnistun seuraavan 72 tunnin sisällä.

Ja nyt sitä hemmetin saksaa ---->

~ indeed

Pitkä matematiikka

Viimeisen vuorokauden saldo jätkärintamalla:

McDriver tuli ihan itse liibalaabailemaan mulle chatissa joskus loppuillasta. Puhuttiin jälleen kerran reilut pari tuntia vähän mitä sattuu sellaisessa meidän mielestä hyvässä hengessä. Eli suomeksi sanottuna meidän keskustelu oli melkein pelkkää pottuilua puolin ja toisin. ;)

Pehmis on kuuma. Eikun voiko tätä laskea? Voi, vaikka en enää ajattelekaan koko jätkää enää. Paitsi silloin kun näen sen, eli viimeisen parin viikon aikana oon ajatellut sitä ehkä neljästi? Voisin tietty itsekin tehdä asialle jotain, mutta tää tapaus ottaa niin huonosti kontaktia, että oon jo melkein päättänyt jättää sen rauhaan. Sääli sinänsä, koska se on edelleen täydellisin ikinä. :'( Ja kyllä, se että juteltiin kuukausi sitten Naamakirjassa on riittävästi vaivannäkemistä! Mutta voidaan verrata sitä säälittävää keskustelunpoikasta esimerkiksi mun ja McD:n maratoneihin, niin... No, ymmärrätte kyllä.

Nostaja on tuitui. Siitä on tullut jo niin avoin (muistanette mun puheet sen sulkeutuneisuudesta...), että se otti ihan itse katsekontaktia ja moikattiin, kun menin pikaisesti sen ohi. Taputin toki myös sen päätä, koska se on vähän niinkuin mun tapa Nostajan kanssa. Tää tuitui ansaitsisi niiiiiiin kovasti uuden bloginimen, mutten kirveelläkään keksi mitään sopivaa! :(

Halusin lyödä mun tuoksumaisemaa. Oikeastaan "lyödä" on liian lievä ilmaisu potenssiin ääretön, koska kun pääsin tyhjään käytävään TM:n ohittamisen jälkeen, hakkasin ja potkin kaappien ovia silkan raivon vallassa. Mä olen aina suhtautunut sen ylimielisyyteen vähän sillai olkia kohauttamalla, että antaa lapsen nyt olla ylpeä itsestään, mutta ARR! On ihan pakko keskustella opettajan kanssa huutaen keskellä ruokalaa jokeritehtävistä ja siitä kuinka on L tulossa niin! Oli oikeasti niin lähellä, etten lyönyt sitä suoraan takaraivoon, kun kuljin sen ohi. En mä jaksa olla kateellinen, mutta toi sen asenne!

+ Tuli toki vaihdettua pari sanaa muutaman kaveripojan kanssa ja sain kuulla, että yksi niistä aikoo hakea yliopistoon lukemaan varmaan kemiaa ja siitä sitten joskus ehkä lääkikseen. Kiva tapaus kyllä sekin!

Itse koe? Varma C, mutta M taitaa jäädä haveeksi, koska koe oli sen verran helppo.

~ indeed

You're a superstar of the local bar

... A jewel among stones yeah, you're one in a million

Lalalalaaaaa, Lovexia!

Meitsi yllättäen ryykäsi kipeäksi - ei, se eilinen keikka Groomin, McDriverin, Nostajan ja McD:n broidin ja broidin kaverin kanssa ei ollut terveydelle haitallinen, enkä tietenkään ollut jo ennestään vähän kipeä.

Groomilla paloi käpy muhun sen keikan jälkeen. Ei sillai kamalan pahasti, mutta vähäsen. Ei tarvii yhdistää kuin rankka viikko, enkun YO aamulla, väsymys, hyvä keikkafiilis ja pari siideriä ja mähän papatan taukoamatta. Oikeasti pystyn papattamaan myös ilman kuningas alkoholia, mutta se oli tällä kertaa sellainen sopiva viimeinen niitti.

Automatka himaan tosiaan vähän rassasi Groomia, kun oltiin ahtauduttu viisistään McD:n autoon (jälleen kerran se todisti nimensä paikkansapitävyyden!) (sen broidi lähti vielä yöelämään keikan jälkeen) ja mä en tosiaan ollut alkumatkasta ollenkaan hiljaa. Groom oli myös saanut esimakua mun puheinnosta jo vessajonossa ennen lähtöä ja oon oikeasti aika rasittava silloin, kun vain selitän kaikkea mitä mieleen tulee. :D

Matka, jonka olisi taittanut julkisilla puolessa tunnissa, venyi autoillessa puoleentoista tuntiin. Kierreltiin vaikka missä: viemässä McD:n broidin kaveria, hakemassa Nostajan takkia toiselta puolelta kaupunkia, Mäkin autokaistalla (ja Mäkin parkkiksella) ja McD heitti vielä meidät himaan Nostajan pudottamisen jälkeen, vaikka olisi ajanut Nostajalta kahdessa minuutissa kotiin. Kaiken huipuksi se kuulemma jäi meidän heittämisen jälkeen valvomaan vain siksi, että haki veljensä sieltä baarista kotiin.

Todettiinkin Groomin kanssa tänään, että McD on varsinainen pehmo. Vaikka se nyt onkin kovasti olevinaan perusjätkä ja eikä tee mitään pyydettäessä, niin kyllä se aika symppis ja muiden vietävissä. Mun "aww, kui söpöö!"-mittari onkin hypännyt taas vähän ylemmäs, koska toi sen piilopehmoilu on jotenkin hellyyttävää ja mun tekeekin mieli taputtaa sitä päälaelle ja sanoa jotain kivaa sille.

~ indeed

Nii ja ps: ei oltu eilen Lovexin keikalla! :D

Lapsi karkkikaupassa

Sanoin tänään enempiä ajattelematta: "Haluaisitko lähteä kanssani elokuviin?"
McDriver vastasi: "No, nyt kun kysyt, niin en oikeastaan."

Sääli vain, että kuulustelin kaverilta saksan kielioppia ja McD vain sattui lojumaan viereisessä nojatuolissa ja päätti jälleen kerran irvailla mulle. Oli kyllä hieno tunne, kun aloitan listan ensimmäisen lauseen ja tajuan vasta sitä kysyessäni, mikä sen sisältö on. Saatoin nauraa hysteerisenä muutaman hetken tuon jälkeen.

McDriver ei ole salmiakkisuklaata, se on Fazerin sinistä. Ihan jees, mutta ei herätä mitään maailmaa mullistavia tunteita. Pehmis on salmiakkisuklaata, samoin eräs tänään (ja varmaan aiemminkin) kirjastossa bongattu jätkä. Oivoivoi, mikä timanttikorvainen, tummahiuksinen sinisillä silmillä varustettu valioyksilö. Se toi mieleeni juuri sen siskon poikaystävän frendin, joka lähti jonnekin toiselle mantereelle tammikuun lopussa.

Tekstailin tässä eräänä päivänä erään rakkaan henkilön kanssa siitä, kuinka mä olen miesten suhteen kuin lapsi karkkikaupassa. Olen viimeisen vuoden aikana ajatellut lämpimiä lähemmäs kymmenestä tyypistä, yhdenkään kuitenkaan johtamatta mihinkään. Oikeastaan tää mihinkäänjohtamattomuus on hauskaa, koska voin vaihtaa enemmän kuin maisemaani vaikka kolme kertaa päivässä, jos huvittaa! Ja aina löytyy uusia karkkeja kokeiltaviksi. Tää kaveri totesi, että hän taitaa olla kaupassa, jossa myydään vain salmiakkia... Mä totesin tykkääväni myös salmiakista!

McDriver on kovasti yrittänyt kiivetä salmiakkisuklaaksi. Adapt or die, niinhän se evoluutio menee. Oon viimeisen parin viikon aikana piipahtanut McD:n autossa (alle puolen kilsan pikareissu, hehheh) ja ollaan viime aikoina juteltu aika paljon randomeja Facebookin chatissa ja livenäkin. Oikeastaan me ei tehdä muuta kuin vittuilla toisillemme ja livenä mulla välillä palaa kiinni sen kanssa, mutta on meillä hyviäkin hetkiä niissä keskusteluissa. Saatoin esimerkiksi leikkiä Hangon keksiä muutaman tunnin, kun se sanoi pitävänsä koirista ja haluavansa sellaisen. Oikeastaan nuo eivät vielä saaneet hongonkekseilyä aikaan, vaan se, että se sanoi Mun Rotua hienoksi roduksi. Siinä kohtaa olin aika myyty, koska oma koira paras koira ja sillai. Se myös kävi tykkäämässä eräästä mun karvamursun kuvasta, jonka olin muinoin lisännyt Naamakirjaan.

Toinen söpöli on kyllä myös Nostaja, joka kaipaisi kipeästi uutta bloginimeä. En ole sitä kyllä pahemmin kirjoituksia lukuun ottamatta nähnyt, mutta chattailin sille tuossa eräänä päivänä erään tapahtuman tiimoilta. Ensimmäinen yritys meni pieleen (kiitos chat ♥), mutta toka korvasikin ensimmäisen menetyksen täysin! En ole oikeasti ikinä chatannut niin kivasti kirjoittavan jätkän kanssa! Nostaja vastaili tosi ystävällisesti ja kivasti ja jokaisen sen lähettämän viestin perässä oli hymiö! Olin ihan myyty. (Niin, mitä puhuttiinkaan siitä karkkikaupasta...)

Eipä kai muuta ihmeellistä. :D Paitsi että kävin kuumana nollasta sataan puolessa sekunnissa tuolla äikän esseekokeessa, kun näin Pehmiksen viittaavan. VIITTAAVAN. Siinä kohtaa totesin, että oon tosiaan menettäny viimeisetkin järjenrippeeni tuolla kirjastossa luuhatessani. En vaan voi sille mitään, että jokin siinä ihmisessä on vähän liiankin vetoavaa. Sen ei tarvitse kuin hengittää ja oon sitä mieltä, että se on ihanin ikinä.

~ indeed

Aikaa jäljellä? Ei lainkaan

Niinpä niin. Mun piti kirjoitella tänne jotain turhuuksia jo maanantaina, koska toi sivupalkissa kummitteleva "helmikuu (3)" on vähän säälittävän näköinen. Suunnitelma tosin meni reisille siinä vaiheessa, kun oltiin oltu 9 tuntia kirjastossa ja kotiin päästyäni mä ehdin käydä vain pikaisesti Naamakirjassa ja kattomassa mailit, minkä jälkeen tulikin jo Salkkarit ja sitten piti lähteä reippailemaan karvamursun kanssa. Yhtäkkiä kello olikin jo lähempänä yhtätoista, enkä mä silloin edes muistanut mitään blogia, kun halusin vain kaatua sänkyyn. (ja lopulta nukahdin vasta puoli yhden aikoihin, miten niin nukkuminen ei oo mun juttu?)

Mun piti myös kirjoitella eilen, mutta kuinka ollakaan matikka ja enkku tuntuivat kutsuvammilta. Oikeasti mulla oli vain mielettömän huono omatunto siitä, että koko tiistai-kirjastoilu oli mennyt lähinnä parin kaverin + McDriverin kanssa höpöttämiseen. Tein tiistaina ehkä 10 matikantehtävää ja luin saksankielistä kirjaa reilut viisi sivua. Onneksi olin kuitenkin ollut reipas maanantaina ja olin velttoilusta huolimatta lukusuunnitelman tahdissa!

Me tosiaan asutaan nykyään Groomin kanssa kirjastossa. Viime viikosta lähtien ollaan oltu siellä jo ennen yhdeksää lähdetty yleensä vasta neljän jälkeen, ja se tosiaan syö vapaa-ajan aika lailla minimiin. Kaikkein hulluinta on se, että yhdeksän tuntia kirjastossa tuntuu paljon lyhyemmältä ajalta kuin kuusi tuntia koulussa!

Vaan mitä olisi indeed + Groom ilman maisemia ja stalkkailua? Eipä oikein mitään. Eikä me kyllä kuulemma olla erillämmekään mitään, koska eräs kaveri järkyttyi kuullessaan, että Groom on tossa joku päivä menossa koululle ja mä jään siksi aikaa hengailemaan kirjastoon.

Anygays. Virallisesti me ei olla stalkattu, mutta meitä on stalkattu! Groomin idiootti-tuoksumaisemalla on edelleen joku ongelma meidän suhteen. Ei riitä, että se alkoi haastaa riitaa Groomin ottamien kuvien suhteen (tekijänoikeusmerkinnän laittaminen oli sille vissiin vähän liian haastavaa...), vaan tuolla kirjastossa se mulkkaa meitä jatkuvasti. Musta on tosi kiva, että kun välillä tehtävien välillä jäädyttelen ja tuijotan tyhjää, huomaan GiTM:n tuijottavan mua happamen näköisenä. Pliis, ei mekään aina jakseta tuijottaa sua tai muitakaan jätkiä. Nyt on vähän muut jutut mielessä!

Paitsi mulla. Tai no miten sen nyt ilmaisisi. Maanantaina Pehmis tuli käymään kirjastolla ja mulla oli pahin kahviöveri-superväsymys-hetki (+ olin käynyt ostamassa karkkia ja kokista) menossa juuri silloin, kun herra saapasteli paikalle. Eihän mun opiskelusta tullut mitään seuraavaan tuntiin, kun eräs kaverikin saapui paikalle ja kikatin hysteerisenä varmaan koko tunnin. Annan aina niin hyvän kuvan itsestäni! Tänään Pehmis käväisi myös kirjastolla ja vaikka sen visiitti kesti vain minuutin, onnistui se silti viemään mut sivuraiteille vektorien ihmeellisestä maailmasta. Mietin nimittäin seuraavat viisi minuuttia, miksi sillä oli tänään, lämpimänä päivänä, pipo päässä, vaikka se on hillunut koko talven ilman pipoa. Eikun oli sillä pipo penkkariajelun aikana! Opiskelumotivaatio.com.

Yhtä juttu lukuun ottamatta mitään järin ihmeellistä ei viime aikoina sitten olekaan tapahtunut. Kirjastossa hengaa aika paljon porukkaa meidän koulusta, mutta ylppäripaineen alla niiden läsnäolo lähinnä ottaa päähän, kun pojat keksivätkin keskustella kovaan ääneen jalkapallosta tai vielä parempaa - alkavat soittaa kitaraa! Mun ja Groomin tuoksumaisemilla ei todellakaan järki paljoa päätä pakota, vaikka mun tuoksumaiseman matikan keskiarvo pyöristyykin kymppiin... Sen mä muistin stalkata matikan prelissä, jossa tein 4,5 tehtävää ja lähdin heti, kun se vain oli mahdollista.

No höpötetään nyt, kun kerta aikaa ja jaksamista kerrankin riittää! Ei se mitään, vaikka tästä postauksesta on tulossa monsteri.

Se yksi juttu olikin se, että mutsi arvostaa mua nykyään varmasti erittäin runsaasti! Tänään nimittäin yksi kaverijätkä puhui, että hän on menossa ihan meidän lähelle erääseen kouluun johonkin juttuun. Mä mietin ensin, etten sano mitään siitä, että me ollaan menossa mun mutsin kyydissä parinsadan metrin päähän tästä mestasta, mutta Groom totesi, että otetaan se nyt saman tien mukaan. No, soitin äkkiä mutsille ja totesin, että yks kaveri tulee kanssa meidän kyydillä, mihin se sitten yritti sanoa, että autoon ei mahdu, koska sen yksi kaveri tulee myös meidän kyydillä. Mun laskujen mukaan mutsin autossa on viisi paikkaa ja äiti + äidin kaveri + minä + Groom + tää jätkä = 5? Eihän mun pitkä matikka tässä voi pettää! Kyllä me ihan kivasti mahduttiin ahtautumaan takapenkille Groomin ja tän jäbän kanssa... Mutsin ja sen kaverin ilmeet vain olivat näkemisen arvoiset, kun meidän seurassa tuleekin parikymppinen jätkä eikä joku pienikokoinen 18-v. tyttö... Ja äänensävykin oli ihan mielenkiintoinen, kun Groom ja tää jäbä olivat poistuneet paikalta ja alkoi kysely, että kukas se oli ja mistä tunnen sen. Eikä sen kummastusta varmaan yhtään helpottanut se, että koko automatkan kuuntelin kiinnostuneena tän tyypin juttuja reissaamisesta ynnä muusta Groomin yrittäessä olla hajoamatta mun vieressä.

Että sellasta tällä kertaa!

~ indeed

PS. Minä ja McDriver ei näköjään nykyään osata olla irvailematta toisillemme ja tää meno on samanlaista naljailua ja kiusoittelua sekä livenä että naamakirjassa. Lisäksi oon tuolla kirjastossa tajunnut, että sillä on tosi kivat silmät! Mutta silti se on edelleen vaan kaveri. ;(