Lapsi karkkikaupassa

Sanoin tänään enempiä ajattelematta: "Haluaisitko lähteä kanssani elokuviin?"
McDriver vastasi: "No, nyt kun kysyt, niin en oikeastaan."

Sääli vain, että kuulustelin kaverilta saksan kielioppia ja McD vain sattui lojumaan viereisessä nojatuolissa ja päätti jälleen kerran irvailla mulle. Oli kyllä hieno tunne, kun aloitan listan ensimmäisen lauseen ja tajuan vasta sitä kysyessäni, mikä sen sisältö on. Saatoin nauraa hysteerisenä muutaman hetken tuon jälkeen.

McDriver ei ole salmiakkisuklaata, se on Fazerin sinistä. Ihan jees, mutta ei herätä mitään maailmaa mullistavia tunteita. Pehmis on salmiakkisuklaata, samoin eräs tänään (ja varmaan aiemminkin) kirjastossa bongattu jätkä. Oivoivoi, mikä timanttikorvainen, tummahiuksinen sinisillä silmillä varustettu valioyksilö. Se toi mieleeni juuri sen siskon poikaystävän frendin, joka lähti jonnekin toiselle mantereelle tammikuun lopussa.

Tekstailin tässä eräänä päivänä erään rakkaan henkilön kanssa siitä, kuinka mä olen miesten suhteen kuin lapsi karkkikaupassa. Olen viimeisen vuoden aikana ajatellut lämpimiä lähemmäs kymmenestä tyypistä, yhdenkään kuitenkaan johtamatta mihinkään. Oikeastaan tää mihinkäänjohtamattomuus on hauskaa, koska voin vaihtaa enemmän kuin maisemaani vaikka kolme kertaa päivässä, jos huvittaa! Ja aina löytyy uusia karkkeja kokeiltaviksi. Tää kaveri totesi, että hän taitaa olla kaupassa, jossa myydään vain salmiakkia... Mä totesin tykkääväni myös salmiakista!

McDriver on kovasti yrittänyt kiivetä salmiakkisuklaaksi. Adapt or die, niinhän se evoluutio menee. Oon viimeisen parin viikon aikana piipahtanut McD:n autossa (alle puolen kilsan pikareissu, hehheh) ja ollaan viime aikoina juteltu aika paljon randomeja Facebookin chatissa ja livenäkin. Oikeastaan me ei tehdä muuta kuin vittuilla toisillemme ja livenä mulla välillä palaa kiinni sen kanssa, mutta on meillä hyviäkin hetkiä niissä keskusteluissa. Saatoin esimerkiksi leikkiä Hangon keksiä muutaman tunnin, kun se sanoi pitävänsä koirista ja haluavansa sellaisen. Oikeastaan nuo eivät vielä saaneet hongonkekseilyä aikaan, vaan se, että se sanoi Mun Rotua hienoksi roduksi. Siinä kohtaa olin aika myyty, koska oma koira paras koira ja sillai. Se myös kävi tykkäämässä eräästä mun karvamursun kuvasta, jonka olin muinoin lisännyt Naamakirjaan.

Toinen söpöli on kyllä myös Nostaja, joka kaipaisi kipeästi uutta bloginimeä. En ole sitä kyllä pahemmin kirjoituksia lukuun ottamatta nähnyt, mutta chattailin sille tuossa eräänä päivänä erään tapahtuman tiimoilta. Ensimmäinen yritys meni pieleen (kiitos chat ♥), mutta toka korvasikin ensimmäisen menetyksen täysin! En ole oikeasti ikinä chatannut niin kivasti kirjoittavan jätkän kanssa! Nostaja vastaili tosi ystävällisesti ja kivasti ja jokaisen sen lähettämän viestin perässä oli hymiö! Olin ihan myyty. (Niin, mitä puhuttiinkaan siitä karkkikaupasta...)

Eipä kai muuta ihmeellistä. :D Paitsi että kävin kuumana nollasta sataan puolessa sekunnissa tuolla äikän esseekokeessa, kun näin Pehmiksen viittaavan. VIITTAAVAN. Siinä kohtaa totesin, että oon tosiaan menettäny viimeisetkin järjenrippeeni tuolla kirjastossa luuhatessani. En vaan voi sille mitään, että jokin siinä ihmisessä on vähän liiankin vetoavaa. Sen ei tarvitse kuin hengittää ja oon sitä mieltä, että se on ihanin ikinä.

~ indeed