BLOGGER TEMPLATES »

tiistai 31. toukokuuta 2011

Tervetuloa takaisin...

... rakas typerä virne. Olen kaivannut sinua.

Mä syvästi toivoin ja kuvittelin, että selviäisin yhdestä kesätyöstä ilman sen kummempia kommervenkkejä ja ensimmäiset neljä viikkoa vaikuttivatkin ihan hyvältä. Toinen kesäläinen on joku tylsä poju ja seuraava potentiaalinen maisema onkin kahden lapsen isä. (Joka tosin on ehkä maailman kivoin tyyppi, ettei siinä mitään.) Enkä mä mitään sen kummempia flippaile satunnaisista mun työhuoneessa majailevista hottiksista. Vaan koskas mä olisin oikeassa!

Hehheh. Viime viikon lopuilla meillä yläkerrassa palloilikin joku ihan mukavannäköinen nuorimies ja voitte kuvitella mun järkytyksen määrää, kun se jossain vaiheessa ilmestyi mun huoneen ovelle. Sinä päivänä satuin jakamaan sen mun huoneen erään freelancerin kanssa ja thank god se kaksilahkeinen asioi tän freelansaajan kanssa. Tosin siinä asioinnissa meni noin puoli ikuisuutta ja namupoju oli ihan mun takana koko tän ajan. Mikäs siinä. Sain samalla kuulla, että se tulee diibadaabailemaan kerrosta alemmas. Ei mun pulssi vielä seonnut.

Eilen, maanantaina, mä saatoin järkyttyä pahanpäiväisesti, kun mun supervisor-työkaveri-mikälie tuli toteamaan mun ovelle, että eräs tyyppi tulee kierrättämään jotain talon uutta kesätyöntekijää, joten hän katoaa hetkeksi paikalta, koska ei voi sietää tätä esittelijää. Eipä aikaakaan, kun Hottiskesäpoka seisoikin mun ovella esittelijänsä kera ja yhtäkkiä olinkin esittelemässä itseäni kädestä pitäen ja jäinkin samalla suustani kiinni. Esittelijätyyppi kyseli multa jotain ja vastailin mukafiksusti Hottiskesäpokan hymyillessä huvittuneena siinä muutaman askeleen päässä.

Tyyppien häivyttyä tajusin, että mulla oli "I ♥ BOYS"-paita päällä. Ensivaikutelmien mestari ja sillai. (Asiallinen työpukeutuminen, check.)

Tänään kävin safkaamassa siellä kerrosta alempana, koska niiden keittokomeron mikro ja jääkaappi ovat mulle läheisemmät kuin meidän oman kerroksen vastaavat. Lämmittelin ihan rauhassa ruokiani ja nostaessani katseeni mikrosta, en nähnyt juurikaan muuta kuin hyvinmuodostuneet rintalihakset. Ennen kuin ehdin edes nostaa katsettani, Hottiskesäpoka (aka HKP) sanoikin mulle iloisesti moi ja mä vastasin refleksinä sille ihan kohteliaasti. Sen jälkeen mun ilme lähtikin jo lapasesta ja päädyin tutkimaan kauniin valkoisen seinän infrastruktuuria. Kiitos karmalle, keittokomeron pesukone oli jo päällä, joten HKP vain jätti astiansa tiskipöydälle ja lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin jättäen mut virnistelemään kuin heikkopäinen.

Enkä edes olisi näin heikkopäinen, ellen olisi tylsyyksissäni raportoinut kavereilleni HKP:stä tämän ilmestyttyä. Jos olisin pitänyt koko miehen omana tietonani, olisin voinut suhtautua siihen kuin normaaliin ihmiseen. Vaan minkäs tiikeri raidoilleen mahtaa.

~ indeed

lauantai 21. toukokuuta 2011

Riveillä ja niiden välissä

Mä oon viimeiseen asti yrittänyt vältellä McDriverin sanojen ja tekojen tulkitsemista. Mä oon myös kovasti yrittänyt jättää kavereiden vihjailut mun ja sen väleistä huomiotta, koska mä en halua arvailla enää yhtään mitään. Mutta en kai mä voi elellä laput silmillä lopun ikääni?

"muru", "kultapieni", "sua vois harmittaa jos kuulisit tästä jälkeenpäin, ni siks kerron sulle tästä", "palaillaan!", "hyvät illanjatkot", "[joku herkistelyrakkausbiisi]", "etköhän sä oo jo tottunu näihin mun huuteluihin", "tiedän, miten sä ajattelet", "meil on viha-rakkaus-suhde"

McD:n kootut. Ei ehkä ihan sanatarkasti, mutta pari on suoria lainauksia siltä ja parista ilmenee se, mitä McD on sanonut, mutten vaan muista sitä tarkkaa sanamuotoa. (Ja itse asiassa mä oon se, joka käyttää sanaa "muru", mutta noita lällynimiä me käytetään pelkästään vittuiluun.) (Ja huomaatteko taas, miten mä vähättelen ja selittelen kaikkea!)

Toisaalta musta on hirveän kiva juttu, että me ollaan hyvissä väleissä McD:n kanssa, mutta kyllä mua hieman häiritsee, että mitä se ajattelee. Mun omilla ajatuksilla ei edes ole mitään väliä, koska sopeudun aina tilanteeseen kuin tilanteeseen rationalisoimalla asiat. Oon mä vähän koittanut kokeilla kepillä jäätä, josko siitä saisi jotain irti, mutta en mä saa sitä edes lounasseuraksi, vaikka se asuu ihan mun duunipaikan lähellä!

Ja siis tosiaan. Se pitää mut ajan tasalla meidän yhteiseen lempibändiin liittyvistä jutuista ja nytkin se on tiedottanut mulle kaikki niiden Suomen keikat ja linkitti mulle tänään pari tuntemattomampaa biisiä niiltä. (Ei varmaan yllätä, että rakastuin toiseen näistä biiseistä sydänjuuriani myöten.) Lisäksi se on tehnyt mm. sitä, että kesken jonkun TV-sarjan jakson se on ruvennut puhumaan mun kanssa jotain ihan sattumanvaraisia. Tosin se tuskin on laittanut sitä jaksoa edes pauselle, mutta on se silti musta vähän hassua.

Öyhh. Tässä postauksessa piti olla joku punainen lanka, mutta se lanka ei oikein koskaan suostunut pysymään siellä neulansilmässä, sori!

~ indeed

PS. Terkkuja myyrälle, joka otti tänään suuren askeleen elämässään ja meni Facebookissa juttelemaan elämänsä rakkaudeleen! ♥

tiistai 17. toukokuuta 2011

Nyt kapteeni käsilleen nostaa

... halaa suutelee kuin omaa lastaan

MEIDÄN POIKA ON TULLUT KOTIIN

(Poju - Poika (saunoo))

Se pakollinen lätkäedition, koska Leijonat on täynnä ihania miehiä ja tää vaan on liian huikeeta!

Mä en oo varsinaisesti koskaan ollut erityisen suuri lätkäfani ja oikeastaan kaikki mun tutut pitävät mua wnb-fanina ja kuvittelevat mun seuraavan lätkää vain siksi, että jätkätkin seuraavat. In your face, suckers! Ootte niin väärässä. Ei, mä en osaa lätkäsäännöstöä ulkoa ja mulla on termit vielä välillä hukassa, mutta mun käsittääkseni lätkän seuraamiseen ei tarvita tasotestejä ja pääsykokeita. Vai onko mulla mennyt jotain ohi? Anygays.

Mä en oo vieläkään sisäistänyt kunnolla, mitä oikeasti tapahtui. Mä katoin koko finaaliottelun ja näin kaikki ne maalit ja syötöt ja kaikki. Kuulin kaiken, mitä Mertaranta sanoi. Mulla meni melkein vuorokausi siihen, että oikeasti ymmärsin, mitä oli tapahtunut, niin iso juttu koko ottelu oli!

ME VOITETTIIN

ME OLLAAN MAAILMANMESTAREITA

Mä oon sanaton. Ei oikeesti verbaliikka riitä tän pakahduttavan fiiliksen kuvaamiseen. Ekaa kertaa vuosiin voi olla oikeasti ylpeä suomalaisuudestaan, eikä kukaan enää edes muista, että persut jyräsivät eduskuntavaaleissa. Enää ei pikkuasiat jaksa harmittaa, kun jotain näin mieletöntä on tapahtunut.

Kiitos jätkät. ♥ Ootte uskomattomia, koko joukkue.

Kiitos Mikael Granlund ♥
Miken ilmaveiviä on hypetetty jopa liikaa, mutta kyllä se silti ansaitsee erikoismaininnan. Mä rakastuin Mikessä lähinnä siihen, että se on söpö, symppis ja ysikakkonen, mutta kyllä se on pitänyt paikkansa mun lemppareiden joukossa erittäin vahvasti kisojen alusta lähtien. Musta on uskomatonta, miten sillä on pysynyt pää kylmänä, vaikka plakkarissa on SM- ja MM-kultaa. Edes kuuluisan ilmaveivin jälkeen Mikke on jaksanut pitää pintansa sen suhteen, että pelaamassa on koko joukkue, eikä vain hän. Tällä menolla Mikke on mun suosikeissa vielä vuosia, pus!

Kiitos Mikko Koivu ♥
Mikosta mä kiinnostuin lähinnä siksi, että sen pelinumero oli näissä skaboissa 9 ja yheksän on ollut nyt toista vuotta mun lempinumero. Ja on kyllä vieläkin, kiitos Mikon! Mikossa on kylmäpäistä varmuutta ja vähäeleistä arvokkuutta. Mikko on täydellinen kapteeni ja kipparin viitta ei olisi voinut kuulua kenellekään muulle. Voi olla, että ilman Mikkoa me ei oltaisi päästy näin pitkälle.

Kiitos Leo Komarov ja Jarkko Immonen ♥
Jarkko on ehdoton kingi pistepörssivoittonsa ja maalisilmänsä takia. Ei varmaan enempää tarvise sanoa? Uskomaton jätkä! Immonen + Granlund = mestaruus.
Leksa. ♥ Oon tällä kaudella jostain syystä syttynyt Leksalle ihan kymmenen-nolla, joten pakko sekin on mainita!

En tiiä! Oon vieläkin ihan pihalla meidän mestaruuden johdosta! En jaksa alkaa hehkuttaa jokaista tsiljoonaa (25 niitä oikeesti on) Suomen maajoukkueen pelaajaa, vaikka ehkä pitäisi, mutta saitte nyt mun lempipelaajien hehkutukset ainakin!

Ihanaa Leijonat

IHANAA

~ indeed

tiistai 10. toukokuuta 2011

Pähkinänkuori

[McDriver] mut feisbuukkauskin semmone 7h on jokseenkin kuivaa
[indeed] on tää vähän
[McDriver] varsinki ku sielläkää ei oo ketää kavereit
[indeed] jep
[indeed] on vaan sinä
[McDriver] eli se koneel hengaus on pasianssin/miinaharavan pelailua
[indeed] amppareit
[indeed] vois selaa jossain vaihees vaik jotai blogeiki jos jaksaa
[McDriver] noniinno
[McDriver] mäki tulin iha vaa nyt vittuilemaa
[indeed] tiiän

Mun ja McD:n keskustelujen henki pähkinänkuoressa. Kuvitelkaa tällästä se +10 tuntia viikossa!

~ indeed

Kun mikään ei riitä

Työajan hyötykäyttö hallussa!

Mun mielestä ikinä ei oo mikään hyvin. Ensin oon sitä mieltä, että jeejee haluan jonkun hottisjätkän tästä itselleni. Sitten tulen siihen tulokseen, etten haluakaan. Sitten mietin, että hmm, voisin haluta suhteen, joka alkaa ensin kaveripohjalta. Nyt olen sitä mieltä, että perhana suoraan asiaan, skipataan alkulämmittelyt. Eiku.

Kävinpä tässä lauantaina treffeillä. Tai en mä nyt ole satavarma, oliko kyseessä edes treffit vai mitkä, mutta minä + lähes vieras jätkä + sellainen yleinen hengailu + sanat "kaunis nainen saako halata" = treffit? No, sovitaan nyt tällä kertaa, että se on "= treffit".

Mä oon maailman hankalin ihminen tämmöisissä jutuissa. Mua hermostuttaa tämmöiset ihme alkulämppävaiheet, kun ollaan vielä liian vieraita sellaiseen ns. normaaliin seurusteluun, koska silloin ei voi olla yhtään varma, millainen toinen on ja mitä se ajattelee. Miksi asiat eivät voisi mennä silleen, että kun tavataan, ni sit tulee semmoinen "PING" ja tadaa! Voidaan seurustella kuin oltaisiin tunnettu jo vuosia. Tai ainakin pari kuukautta.

Eniten mua rassaa tässä uudessa tapauksessa - jonka nimitän nyt härskisti Rattopojaksi, koska rattopoika on kiva sana - se, että sen kanssa on hankala keskustella. Mä en oo mikään maailman syvällisin ihminen (mua kiinnostaa enemmän seuraukset kuin syyt), mutta kyllä mäkin tykkään puhua mitä sattuu! Oon jo niin tottunut siihen, että McDriver käytännössä katsoen lukee mun ajatukset, etten enää osaa puhua muille kuin normaaleille ihmisille. Mun suurin pahe on se, että puhun ironisesti ja sarkastisesti ja koska McD tekee samaa, meidän kommunikaatio skulaa kuin junan vessa. Rattopojan kanssa en oikein osaa vielä olla, koska se ei ehkä ole niin kiero mieleltään, että hoksaisi mun ylenpalttisen vääntelyn ja kääntelyn.

Mistä päästäänkiin asiaan numero kaksi. Oon kuullut aika monelta taholta, että McD olisi kiinnostunut musta/me oltaisiin ihastuneita toisiimme. Joojoo, meidän Facebook-käyttäytyminen ja keskinäinen vihanpito vaikuttaa siltä, mutta en mä nyt mistään yhteisestä tulevaisuudesa ala puhumaan, jos me nyt vähän piikitellään toisiamme. Tietty McD myös stalkkaa mua jonkinverran ja muistaa periaatteessa kaiken, mitä sille oon ikinä sanonut, mutta eihän sen nyt mitään tarvitse tarkoittaa. Omista fiiliksistäni en nyt jaksa puhua, koska elän hetkessä ja teen, mikä vaikuttaa hyvältä!

Tää blogin linja alkaa valua vähän tylsäksi... Tosin se johtuu vähän siitä, ettei mullakaan ole oikein mitään mielenkiintoista stalkattavaa. :C Duunissa toi toinen kesätyöntekijä on aika booooring nörttipoitsu ja mun tapaamat ihmiset muutenkin vaihtelevat niin usein, ettei kenestäkään saa riittävästi materiaalia irti blogaamista varten!

Yritän keksiä tässä töiden lomassa jonkun mielenkiintoisen näkökulman pohdittavaksi, ettei tää täyty jatkossa tämmöisestä "yhyyrattopoika, yhyymcdriver" -paasauksesta :-D

~ indeed