Maisemanvaihdos

Okei, mulla oli monta hyvää tekosyytä, miksi en oo kirjotellu tänne, mutta nyt ne kaikki syyt on käytetty. Viimeisin näistä oli ammattikorkean ennakkotehtävät, jotka ovat jo matkalla Turkuun, joten ehkä mä nyt vaan ryhdistäydyn, enkä keksi enää lisää tekosyitä.

Mistäs sitä sitten alottais? Huomenna alkaa lätkän MM-kisat ja oon ollu viime viikosta asti ihan täpinöissä. Tää on ehkä vuoden parasta aikaa, koska näiden parin viikon aikana mä saan taas ihastella mun aitoa ja alkuperäistä lätkärakkautta, Tuomoa. Mä otin vähän varaslähtöä tänä vuonna ja virittäydyin tunnelmaan ihastelemalla Tuomon serkkupoikaa, joka sattumoisin on mun yhden lempparibändin basisti. Käytiin muutaman kaverin kanssa kuuntelemassa tätä bändiä Ruotsin laivalla (en tiiä, onko indeed raportoinut tästä reissusta?) ja serkkupoika oli kyllä erittäin tietoinen siitä, että me puolimmiten juostiin sen perässä pitkin laivaa läpi risteilyn. Serkkupoika on kyllä mulle ehkä 20 vuotta liian vanha, joten ehkä mä vaihdan takaisin siihen ainoaan oikeaan Ruutuun.

Indeed kirjotteli tossa vähän aikaa sitten, että se haluaa aloittaa suhteen kaveripohjalta ja hypätä suhteen alun tutustumisvaiheen ja "hihihi se on ihana" juttujen ohi (tai jotain sinne päin...). Tässä asiassa me ei ehkä mennä ihan käsikädessä, koska mä en näe yhdessäkään kaveripojassa poikaystävä potenttiaalia. Tai siis meinaan sitä, etten osaa ihastua kaveriin. Enkä oikeastaan edes halua, koska jos suhteesta sitten ei tulekaan mitään, menetän siinä samalla myös hyvän kaverin. Sen sijaan mä voin sitten indeedinkin puolesta elää sitä suhteen alkuaikaa. Yksi päivä just mietin tätä ja taisin päätyä siihen, että ois aika mukavaa, jos suhde kestäisi vain alkuhuuman ajan. Tai no niin, jotta se ois mukavaa, kaiken pitäisi päättyä kauniisti. Vähänkö ois kätevää, jos vois vaan leijua alkuhuumailusta toiseen ja se "ei tästä tuukaan mitään, jos ollaan vaan kavereita"-osuus häivyttettäisiin kokonaan pois. Jooo, ehkä mun pitää vaan tyytyä huumailemaan clubeilla. Voi pitää rauhassa hetken hauskaa ja se on sitten heipparallaa morjen!

Niin ihanaa kun onkin, että koulu on loppu, eikä tarvitse enää nähdä samoja naamoja, mä olen ehkä vähän turtunut nykyiseen tilanteeseen. Ei mulla meidän koulun jätkiä ole ikävä, päinvastoin, mutta oishan se välillä ihan kiva katella jotain muutakin, kun päälle viisikymppistä pomoa. Tänään mun rukouksiin sitten vastattiin, vaikka en mä kyllä edes rukoillut asian puolesta. Olin yksin töissä, kun mun pomon aivan jumalattoman hyvännäkönen poika tupsahti paikalle. Se tuli jollain ihme autolla, enkä siis tunnistanut sitä auton perustella, vaan tajusin, että se on SE vasta siinä vaiheessa, kun se ajoi mun ohi. Todella toivon, ettei mun ilme paljastanut, että mulla syttyi kaikki valot sillä hetkellä. Okei, on ehkä vähän väärin katella sitä, koska tää jätkä on 
a. mun pomon poika
b. mun kaverin veli
c. mun 5 vuotta vanhemman kaverin isoveli
d. naimisissa.

Mutta kun se on niin KUUMA! Ja hyvännäköinen. Ja söpö. Ja komee. Ja valokuvaaja. Ja hot ja okei, lopetan. Itseasiasssa mä bongasin sen hippailemasta mun työpaikan läheltä jo pari päivää sitten (ihan ekaa kertaa mä tapasin tän hottiksen yli 3 vuotta sitten). Se oli  haravoimassa sen äidin pihaa, siis kuin söpööööö! Tänään se kävikin sitten kaksi kertaa piristämässä mun päivää. Mulla ei oo mitään hajua, mitä se ekalla kerralla teki, mutta toisella kerralla se oli taas jeesaamassa äitiään, tällä kertaa grillin kanssa. Kaveri tuli hoitamaan paria juttua töihin ja ihmettelin, miksi mä olin tänään niin myöhään siellä...niin miksiköhän! No ei vaan, kyllä mä töitäkin tein...aina välillä ;)

Groom

Polttaa kesäkatu miestä

Dun dun dun dun ja sillee! Haluan nyt julkaista mun uuden lempiblogin, koska aaaaaaaaaaaaaaaaaah kuolen tänne!

Urbaanit Metsurit

Kyllä! Ja ihan tarkoituksella linkitän tuohon postaukseen, jotta näette, miksi olen niin innoissani.

Ei mulla muuta!

~ indeed

Oon siis oikeasti seurannut Lucasia ja Jesseä (ahhh Lucas ♥) (Jesse on varattu...) jo hetken, mutta toi postaus on vaan niin parhautta.

Koska olen prostalker

... stalkkaan myös teitä, rakkaat lukijat. Toivottavasti tämä ei tule kenellekään yllätyksenä!

Prostalkersissa on tosiaan kävijälaskuri, joka ei ole millään tavalla esillä, mutta joka kertoo mulle (ja mun kautta muun muassa Groomille), mitä kaikkea te pupuset täällä sivuilla duunaatte. Erityisesti hakusanat, joilla tänne päädytään, ovat mun lempparikyttäyskamaa. Ajattelinkin siis tarjota teille parhaita paloja viime aikojen hakusanoista!

tarvitsen poikaystävän
Tää on oikeasti mun ehdoton lemppari! Kyllähän jokainen tarvitsee poikaystävän (paitsi minä) ja mun mielestä se on ihan hyvä aihe googlettamiseen. Ikävä kyllä täältä ei löydy mitään sen hienompia vinkkejä ihkupoicciksen löytämiseen, koska me lähinnä kohelletaan miten sattuu ja tökitään kepillä jäätä ja joskus sohaistaan vahingossa tikulla jonkun silmää. Sori tytsyt! (ja poitsut totta kai!)

koira vai mies
Molemmat. Ehdottomasti. Tai no jos on pakko valita, niin mies, koska koirasta koituu aikamoista päänvaivaa, koska se ei osaa puhua. Miehetkin ovat tosin yleensä vähän tuppisuita, mutta niistä saa helpommin revittyä, mikä niitä kulloinkin vaivaa. Äh, päättäkää itse kumman haluatte!

mitä tehdä kun vastustuskyky nolla
Silloin kannattaa laittaa laput silmille ja keskittyä vain olennaiseen! Eiku meinaako tää sellaista immuniteettivastustuskykyä, josta puhutaan bilsantunneilla? Pitää syödä ja nukkua hyvin ja terveellisesti ja syödä vitamiineja. Bilsanlukija ja ikuinen nuhanenä tietää.

sebastian rejman seurustelee
Toivottavasti ei, koska tyttöystävä haittaa musabisneksiä. Meillä ei tästä ole minkäänlaista tietoa, koska me ei olla pieneen hetkeen käyty edes TGL:n keikalla (asia pitänee ottaa puheeksi Groomin kanssa ja tilanne täytyy korjata!). En kyllä yhtään ihmettelisi, jos joku tyttö Sebun kainalosta löytyisi, koska Sebu on kuumaa kamaa ja hänen kaltaisensa tapaukset harvemmin pysyvät kauaa sinkkuna.

groomin entinen enemmän kuin maisema eli exEKM
Tän aihepiirin kohdalla me ollaan asiantuntijoita, eli rohkeasti vain lisäkysymyksiä tulemaan! Tästä jätkästä löytyy tietoa vaikka millä mitalla, koska stalkkasin tätä itsekseni lähes koko ykkösvuoden ja kakkosvuonna jatkettiin Groomin kanssa aika vakaalta pohjalta. Pakko kyllä mainita, että tää tapaus on nykyisellään varattu (aika tuore suhde kyllä...), joten kannattaa haudata toiveet Gexin (aka Keksin) nappaamisesta.

Älä marco saaresto tyttö
Kävijälaskuri kertoi, että tää haku on tehty itänaapurin puolella ja uskon, että kyseessä on Google Kääntäjän tai vastaavan käännössysteemin pieleen mennyt käännös. Mua kyllä kiinnostaisi aika helkkaristi, mitä tän hakusanan käyttäjä on alunperin halunnut tietää!

postimyyntisulhanen
Sori tytöt, mutta ei kannata. Ihan oikeasti. Sieltä voi tulla vaikka minkälainen sika säkissä ja jos kemiat eivät pelaakaan yhteen, niin palautusoikeudesta huolimatta tälläinen rattopoika tulee aika kalliiksi.

Hakusanojen joukossa on myös tälläisia aika normaaleja kavereita kuten prostalkers, groom indeed, sitoutumiskammo, sakkolihaa, matematiikka ja muita sellaisia, joista me kirjoitellaan paljon!

~ indeed

Ghost of me

Älkää ymmärtäkö väärin, mä rakastan jätkiä edelleen. Mä en vain jaksa ajatella, että jokainen vastaantuleva komistus olisi mun elämäni prinssi. Tiedän, että tiikerit ovat raidallisia hamaan loppuun saakka, mutta entä jos mun raidat ovatkin erilaisia? Entä jos meitsi onkin sinisilmäinen albiinotiikeri, enkä raikkaan kullanpunainen raitaturkki? Entä jos mun raidat ovat juuri niitä ongelmatapauksia, jotka eivät koskaan mene niin kuin niiden pitäisi mennä?

Tiikerit on kivoja eläimiä.

Juttelin tänään yhden kaverin kanssa ja se sanoi mulle, että musta näkee, että haluan seurustella. Mä oon siitä lähtien ajatellut, että enpäs halua. Tai okei, haluan, mutten halua lähteä pokaamaan baarista jotain hyvännäköistä urosta, vaan haluan että mennään etanavauhtia. Itse asiassa mä haluan, että kun se sopiva löytyy, me mennään vielä hitaammin kuin etana rantahietikossa. Mä nimittäin vihaan sitä seurustelun alkuvaihetta.

Mä en kestä sitä, että tapaillaan ja pyöritään yhdessä kuitenkaan tuntematta toista vielä kunnolla. Mä en halua ihastua ja rakastua ja sitten tajuta, että siinä toisessa on jokin ominaisuus, asia menneisyydessä tai luonteenpiirre, jota en voi sulattaa. Monista asioista pääsee toki yli ja voidaan jatkaa siitä mihin jäätiin, mutta entä jos. Monille se tutustumisvaihe on paras vaihe koko seurustelussa, kun oppii koko ajan jotain uutta, mutta mulle ei. Mä en halua sikaa säkissä; mä haluan tiikerin, jonka raitoihin oon ehtinyt tutustua edes päällisin puolin, ettei mitään maatakaatavia yllätyksiä tule vastaan.

Suomeksi: mun mielestä olisi optimaalista jos seurustelu lähtisi alkujaan kaveripohjalta. Ongelmana vain on se, että jos homma menee pieleen, samalla menettää hyvän kaverin.

Ehkä mä vaan opettelen elämään tän asian kanssa ja yritän asennoitua, että asiat eivät ihan oikeasti mene aina pieleen, vaan joskus voi käydä flaksi!

~ indeed

Elämä jatkuu

Mulla ainakin. Groom puhelee vähän siihen malliin, että se on lopettanut/lopettamassa blogaamista, koska sillä "ei ole mitään kirjoitettavaa", mutta mä ainakin jatkan tätä puuhaa niin kauan kuin vaan oon sinkku! (... eli ikuisesti ellen pääse tästä pienestä sitoutumiskammostani eroon) Ja senkin jälkeen varmaan jatkan samaa linjaa: "ex-prostalker - relationship in a commitment phobic person's point of view". Tiedän, että toi alaotsikko on vähän liian pitkä, mutta ehkä saan tehtyä siitä jonkun hienon väännelmän, sitten jos/kun sen aika koittaa!

Eli ette ikävä kyllä pääse musta ikinä eroon. :D Mulla oli personalblogi, jota kirjoitin varmaan neljä vuotta enemmän tai vähemmän on-offisti, mutta nyt vuodenvaihteen jälkeen se vain jäi ja oon keskittynyt kirjoittelemaan edes melkein säännöllisesti tänne, koska tykkään enemmän tän blogin tyylistä ja anonymiteetistä. ♥ Nomut se blogaamisesta, siirrytään kuulumisten pariin.

McDriver on vähän rasittava ja sanoinkin sille, että se käy mun hermoille. Ollaan avoimia ja rehellisiä toisillemme jne jne. Oikeasti mulla vain oli eilen tosi superstressipäivä ja olin nukkunut tosi huonosti, minkä takia sen naljailu meni vähän yli sillä kertaa. Normaalisti tykkään, kun me pottuillaan toisillemme, mutta eilen ei vain kuuppa kestänyt sitä. Ja nyt mua harmittaa, ettei se ole tavoitettavissa koska mulla on semisti tylsää...

Sitä paitsi se ei oikein osaa päättää, lähteekö se sinne meidän ulkomaanreissulle vai ei! Yhtenä päivänä se hinnaa ja puhuu, että kyllä se tyyppi tulee vielä keikkailemaan Suomeenkin, mutta sitten seuraavana päivänä se kyselee multa jälleen mahdollisista matkoista. + Kuulemma sillä on aikataulut täynnä niitä mahdollisia leffamaratoneja silmälläpitäen. Tylsä jätkä, sanon minä. Vaikka oli se kyllä aika liikkis, kun juteltiin vakavia tuossa eräänä yönä ja se näytti vähän sitä asiallisempaa puoltaan...

Mutta ah! Sain Maanantaikappaleen pois mun kimpusta! Se tuli jubailemaan mulle tossa yks päivä ja "ohimennen" mainitsin tuosta mahdollisesta ulkomaanreissusta ja siitä, että matkaseurana saattaisi olla "eräs kaveripoika". Maanantaikappale luonnollisesti suoraan oletti, että meillä on "erään kaveripojan" eli McD:n kanssa jotain mahdollista säpinää ja heittelikin mulle vinkkaushymiöitä ja vihjaili, että eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu, kun matkustaa kahdestaan jonkun kanssa. Voin taas hengittää vapaasti tän tapauksen suhteen.

Eipä mulla vissiin muuta ihmeellistä. Yksi kaveri suunnittelee parittavansa mut eräälle Dean Winchesteriä (joojoo Jensen Acklesia) muistuttavalle jätkälle ja en ainakaan pane vastaan! Tää tapaus kuulostaa ihan hyvältä, vaikken sitä ole koskaan nähnytkään ja kaverikin on tuntenut tän vasta ihan hetken.

~ indeed

Liikennevalot ja sillee

Suunniteltiin tossa viime yönä ulkomaanmatkaa McDriverin kanssa. Siis ihan oikeasti, tää ei oo mikään myöhäinen aprillipila! Mä nimittäin satuin bongaamaan meidän yhteisen lempiartistin keikan, jonka liput eivät maksa käytännössä katsoen mitään ja koko reissusta selviäisi helposti reilulla satasella per henkilö. Meitsi katteli jo matkustusvaihtoehtoja, niiden aikatauluja ja keikkapaikan lähellä olevia hotelleja. Sitten oli jo vähän pakko painaa jarrua, koska tää keissi sijoittuisi arkipäiville ja mulla on koko kesä töitä.

Mä olin kolmannen jakson loputtua ihan saletti siitä, etten tule olemaan lukulomalla tai sen jälkeen missään tekemisissä kenenkään muun kuin Groomin ja parin muun läheisimmän kaverin kanssa, koska mulla on ollut paha tapa eristäytyä neljän seinän sisälle kattelemaan mm. leffoja ja tv-sarjoja. Pakko sanoa, etten olisi voinut olla enempää väärässä! Luulin oikeasti, etten tule näkemään ihmisiä enää ikinä missään, koska kaikki lukevat ensin kirjoituksiin ja sitten pääsykokeisiin, mutta onneksi oon nero. Keksin tosiaan lukuloman alussa, että wou, kirjastokin on olemassa, ja sieltähän niitä ihmisiäkin alkoi löytyä.

Nyt kun lukuloma on ohi, on ollut ihan kiitettävästi actionia ja mun rakas toisella paikkakunnalla asuva ystäväkin sanoi, että mä käyn nykyään hirveästi juhlimassa. Kolme kertaa viikossa on kai ihan kohtuullinen määrä? Paitsi että nyt oon tän alkuviikon pysytellyt kotona ja yrittänyt nukkua, koska viime viikon univelat painavat edelleen päälle. Eivätkä ne tosiaankaan korjaannu sillä, että jumahdan puolenyön jälkeen meseen ja Facebookin chattiin ja notkun sitten koneella kahteenkolmeenneljään. Oon addikti, tykkään jutella ihmisten kanssa. Olisi ehkä sata kertaa kivempaa jutella niiden kanssa ihan kasvotusten, mutta nää univelat tekevät musta vähän liian antisosiaalisen. Onneksi mulla on perjantaista sunnuntaihin taas ohjelmaa, niin en tule ihan mökkihöperöksi!

Mulle on parikin kaveria sanonut, että mun pitää olla kohta oikeasti valmis näyttämään McD:lle vihreää valoa. Mä sanon niille, että joojoo ei me olla muuta kuin kavereita, koska ei me pehmoisia puhuta. Eilisetkin reissusuunnitelmat päätyivät lopulta siihen, että me mietittiin, kumpi tappaa kumman ensin. Mun veikkaus oli se, että jommalta kummalta on nirri pois ennen kuin poistutaan Suomen maaperältä. Me ei nimittäin tulla livenä yhtä hyvin toimeen kuin naamakirjassa. Viimeksi kun nähtiin ihan eräissä bileissä, niin meillä oli parikin käsikähmää ja muutenkin ärsytettiin toisiamme jatkuvalla syötöllä.

Vaan silti se on varannut mulle paikan kahdesta ajatuksen tasolla olevasta leffamaratonista, ja se melkein tyrmäsi mun ehdotuksen siitä, että kerättäisiin neljän porukka tonne ulkomaille. Eikä unohdeta sitäkään, että muutama yö takaperin se käytännössä katsoen stalkkasi naamakirjasta, koska palaan sinne takaisin pienen tv-hetkeni jälkeen. Ja kehtasi vielä valittaa, että olin puoli tuntia yliaikaa.

~ indeed

The Right One?

Okei nyt mun on ihan pakko kirjottaa! Niin ja anteeks, että oon ollut vähän hissun kissun tässä, mutta en oo halunnut kirjottaa ennen, kun oon varmistunut asioista. Tällä kertaa oon ollut jopa niin varovainen, että en oo sanonut edes indeedille mitään, että anteeks vaan jo nyt, ymmärrät vielä joskus miks tein näin. Mutta siis niin. Me käytiin muutaman kaverin kanssa baarissa pari kuukautta sitten. Hengattiin oikeestaan koko ilta kouluporukalla ja oli tosi hauskaa. Sillon mä juttelin oikeestaan ekaa kertaa yhden meidän koulun jätkän kanssa, joka on aiemmin ollut vähän seinä meille. Tää paljastuikin varsin mukavaksi tapaukseksi ja loppuillan mä istuskelinkin sitten sen sylissä, koska baarissa oli aika täyttä. Me lähettiin mun kavereiden kanssa ennen sitä pois ja se toivotti hyvää yötä, mikä oli aika söpöä.

Mä aattelin, etten kuule siitä enää mitään, joten olin vähän järkyttynyt, kun se heti seuraavana päivänä tuli facebookissa kysymään päästiinkö me hyvin kotiin. Mä kerroin sille, että ihan hyvin päästiin, vaikka vähän pelottavaa olikin kävellä yksin pimeässä. Siihen se sitten totesi, että se olisi voinut tulla pelastamaan mut tilanteen vaatiessa. Mun oli pakko huomauttaa sille, ettei se voinut mistään tietää, jos mulla olisi ollut hätä. "Asia pitääkin sitten heti korjata" se heitti takasin ja antoi puhelinnumeronsa. Mä olin ehkä vähän hämmentynyt, mutta lupasin soittaa, jos joudun pulaan. 

Sen jälkeen tästä jätkästä ei pitkään aikaan kuulunut mitään. Välillä se kävi tykkäilemässä mun tilapäivityksistä ja saattoi se joskus jotain kommenttiakin heittää, mutta muuten oli ihan hiljaista. Muutama päivä sitten mun oli pakko leijua facebookissa siitä, miten mun auto oli päässyt katsastuksesta läpi. Muutaman minuutin päästä tää jätkä tuli chatissa kyselemään mun autosta. Mä sitten ylpeänä kerroin sille, kaiken mitä tiesin siitä ja no, yllättääkö, että se tiesi mun autosta enemmän kuin mä, vaikka se ei ole ikinä edes tainut nähdä koko autoa. Tää jätkä on muutenkin tosi hyvä autojen kanssa. Sen bloginimi voisi olla vaikka Mekaanikko. Mä olin oikeastaan jo miettinyt, että jos mun auto ei olisi päässyt katsastuksesta läpi, mä pyytäisin tätä jätkää korjaaman sen. Me puhuttiin monta tuntia ja se heitti mulle pari hyvää vinkkiä auton käyttöön. Mä valitin sille siinä samalla mun surkeista pyyhkijöistä ja loppumaisillaan olevasta jäähdytysnesteestä. Taisin myös sanoa, etten mä naisena osaa niitä ostaa. Meinasin tippua tuolilta, kun se ilmoitti, että tulee hakemaan mut seuraavana päivänä, pitäähän autossa jäähdytysnestettä olla ja huonokuntoiset pyyhkijät ovat suorastaan riskitekijä. Niin me sitten sovittiin, että seuraavana päivänä lähdetään shoppailemaan Biltemaan.

Niin se sitten tuli seuraavana päivänä hakemaan mut ja mä olin ihan pyörällä päästäni, kun se esitteli mulle kaikkia hienoja autojuttuja, mistä mä en ymmärtänyt hölkäsen pöläystäkään. Pyyhijöitä me ei onnistuttu löytämään, mutta jäähdytysneste saatiin ostettua ja mun estelyistä huolimatta, se jätkä halusi ehdottomasti tarjota. Siinä kohtaa mä näin sieluni silmin, miten meidän lapsenlapsille kerrotaan, miten "pappa osti mummille jäähdytsnestettä ja siitä se sitten lähti". No niin, takas maanpinnalle. Mä puolestani puoliväkisin tarjosin sille kahvit hyvitykseksi ja kahvilla me juteltiin jo muustakin kun autoista. 

Tästä on nyt kulunut kaksi päivää ja mulla on aika hyvä fiilis tän jätkän suhteen. Oikeesti oon aika yllättynyt, miten oon onnistunut pitämään näin matalaa profiilia koko ajan. Indeedkään ei oo tajunnut mitään! Pisteet mulle! Oikeeastaan vaan hyvä, etten oo pinkittänyt menemään, koska mm. matikan yo-kokeessa tää jätkä istui mun etuviistossa ja siinä kohtaa, kun pinkit ajatukset valtaa mielen ei matikasta kyllä tuu yhtään mitään. No okei, kyllä mä sitä sen verran kattelin, että pakko myöntää, että onhan se ihan kivan näkönen. Sellanen mukavan rutistettava nallekarhu. Ihme pitkään mä jaksoin tästäkin olla hiljaa, mutta nyt kun mä oon kerran siitä avautunut, niin eiköhän tännekin ala kohta puoliin virtaamaan melkoisesti juttua ;)

PS. Aprillia

PPS. Mun piti eilen julkaista yks toinen juttu, mutta se jää nyt julkaisematta, koska rakas koneeni ei taaskaan suostu yhteistyöhön :)

Groom