Liikennevalot ja sillee

Suunniteltiin tossa viime yönä ulkomaanmatkaa McDriverin kanssa. Siis ihan oikeasti, tää ei oo mikään myöhäinen aprillipila! Mä nimittäin satuin bongaamaan meidän yhteisen lempiartistin keikan, jonka liput eivät maksa käytännössä katsoen mitään ja koko reissusta selviäisi helposti reilulla satasella per henkilö. Meitsi katteli jo matkustusvaihtoehtoja, niiden aikatauluja ja keikkapaikan lähellä olevia hotelleja. Sitten oli jo vähän pakko painaa jarrua, koska tää keissi sijoittuisi arkipäiville ja mulla on koko kesä töitä.

Mä olin kolmannen jakson loputtua ihan saletti siitä, etten tule olemaan lukulomalla tai sen jälkeen missään tekemisissä kenenkään muun kuin Groomin ja parin muun läheisimmän kaverin kanssa, koska mulla on ollut paha tapa eristäytyä neljän seinän sisälle kattelemaan mm. leffoja ja tv-sarjoja. Pakko sanoa, etten olisi voinut olla enempää väärässä! Luulin oikeasti, etten tule näkemään ihmisiä enää ikinä missään, koska kaikki lukevat ensin kirjoituksiin ja sitten pääsykokeisiin, mutta onneksi oon nero. Keksin tosiaan lukuloman alussa, että wou, kirjastokin on olemassa, ja sieltähän niitä ihmisiäkin alkoi löytyä.

Nyt kun lukuloma on ohi, on ollut ihan kiitettävästi actionia ja mun rakas toisella paikkakunnalla asuva ystäväkin sanoi, että mä käyn nykyään hirveästi juhlimassa. Kolme kertaa viikossa on kai ihan kohtuullinen määrä? Paitsi että nyt oon tän alkuviikon pysytellyt kotona ja yrittänyt nukkua, koska viime viikon univelat painavat edelleen päälle. Eivätkä ne tosiaankaan korjaannu sillä, että jumahdan puolenyön jälkeen meseen ja Facebookin chattiin ja notkun sitten koneella kahteenkolmeenneljään. Oon addikti, tykkään jutella ihmisten kanssa. Olisi ehkä sata kertaa kivempaa jutella niiden kanssa ihan kasvotusten, mutta nää univelat tekevät musta vähän liian antisosiaalisen. Onneksi mulla on perjantaista sunnuntaihin taas ohjelmaa, niin en tule ihan mökkihöperöksi!

Mulle on parikin kaveria sanonut, että mun pitää olla kohta oikeasti valmis näyttämään McD:lle vihreää valoa. Mä sanon niille, että joojoo ei me olla muuta kuin kavereita, koska ei me pehmoisia puhuta. Eilisetkin reissusuunnitelmat päätyivät lopulta siihen, että me mietittiin, kumpi tappaa kumman ensin. Mun veikkaus oli se, että jommalta kummalta on nirri pois ennen kuin poistutaan Suomen maaperältä. Me ei nimittäin tulla livenä yhtä hyvin toimeen kuin naamakirjassa. Viimeksi kun nähtiin ihan eräissä bileissä, niin meillä oli parikin käsikähmää ja muutenkin ärsytettiin toisiamme jatkuvalla syötöllä.

Vaan silti se on varannut mulle paikan kahdesta ajatuksen tasolla olevasta leffamaratonista, ja se melkein tyrmäsi mun ehdotuksen siitä, että kerättäisiin neljän porukka tonne ulkomaille. Eikä unohdeta sitäkään, että muutama yö takaperin se käytännössä katsoen stalkkasi naamakirjasta, koska palaan sinne takaisin pienen tv-hetkeni jälkeen. Ja kehtasi vielä valittaa, että olin puoli tuntia yliaikaa.

~ indeed