Maisemanvaihdos

Okei, mulla oli monta hyvää tekosyytä, miksi en oo kirjotellu tänne, mutta nyt ne kaikki syyt on käytetty. Viimeisin näistä oli ammattikorkean ennakkotehtävät, jotka ovat jo matkalla Turkuun, joten ehkä mä nyt vaan ryhdistäydyn, enkä keksi enää lisää tekosyitä.

Mistäs sitä sitten alottais? Huomenna alkaa lätkän MM-kisat ja oon ollu viime viikosta asti ihan täpinöissä. Tää on ehkä vuoden parasta aikaa, koska näiden parin viikon aikana mä saan taas ihastella mun aitoa ja alkuperäistä lätkärakkautta, Tuomoa. Mä otin vähän varaslähtöä tänä vuonna ja virittäydyin tunnelmaan ihastelemalla Tuomon serkkupoikaa, joka sattumoisin on mun yhden lempparibändin basisti. Käytiin muutaman kaverin kanssa kuuntelemassa tätä bändiä Ruotsin laivalla (en tiiä, onko indeed raportoinut tästä reissusta?) ja serkkupoika oli kyllä erittäin tietoinen siitä, että me puolimmiten juostiin sen perässä pitkin laivaa läpi risteilyn. Serkkupoika on kyllä mulle ehkä 20 vuotta liian vanha, joten ehkä mä vaihdan takaisin siihen ainoaan oikeaan Ruutuun.

Indeed kirjotteli tossa vähän aikaa sitten, että se haluaa aloittaa suhteen kaveripohjalta ja hypätä suhteen alun tutustumisvaiheen ja "hihihi se on ihana" juttujen ohi (tai jotain sinne päin...). Tässä asiassa me ei ehkä mennä ihan käsikädessä, koska mä en näe yhdessäkään kaveripojassa poikaystävä potenttiaalia. Tai siis meinaan sitä, etten osaa ihastua kaveriin. Enkä oikeastaan edes halua, koska jos suhteesta sitten ei tulekaan mitään, menetän siinä samalla myös hyvän kaverin. Sen sijaan mä voin sitten indeedinkin puolesta elää sitä suhteen alkuaikaa. Yksi päivä just mietin tätä ja taisin päätyä siihen, että ois aika mukavaa, jos suhde kestäisi vain alkuhuuman ajan. Tai no niin, jotta se ois mukavaa, kaiken pitäisi päättyä kauniisti. Vähänkö ois kätevää, jos vois vaan leijua alkuhuumailusta toiseen ja se "ei tästä tuukaan mitään, jos ollaan vaan kavereita"-osuus häivyttettäisiin kokonaan pois. Jooo, ehkä mun pitää vaan tyytyä huumailemaan clubeilla. Voi pitää rauhassa hetken hauskaa ja se on sitten heipparallaa morjen!

Niin ihanaa kun onkin, että koulu on loppu, eikä tarvitse enää nähdä samoja naamoja, mä olen ehkä vähän turtunut nykyiseen tilanteeseen. Ei mulla meidän koulun jätkiä ole ikävä, päinvastoin, mutta oishan se välillä ihan kiva katella jotain muutakin, kun päälle viisikymppistä pomoa. Tänään mun rukouksiin sitten vastattiin, vaikka en mä kyllä edes rukoillut asian puolesta. Olin yksin töissä, kun mun pomon aivan jumalattoman hyvännäkönen poika tupsahti paikalle. Se tuli jollain ihme autolla, enkä siis tunnistanut sitä auton perustella, vaan tajusin, että se on SE vasta siinä vaiheessa, kun se ajoi mun ohi. Todella toivon, ettei mun ilme paljastanut, että mulla syttyi kaikki valot sillä hetkellä. Okei, on ehkä vähän väärin katella sitä, koska tää jätkä on 
a. mun pomon poika
b. mun kaverin veli
c. mun 5 vuotta vanhemman kaverin isoveli
d. naimisissa.

Mutta kun se on niin KUUMA! Ja hyvännäköinen. Ja söpö. Ja komee. Ja valokuvaaja. Ja hot ja okei, lopetan. Itseasiasssa mä bongasin sen hippailemasta mun työpaikan läheltä jo pari päivää sitten (ihan ekaa kertaa mä tapasin tän hottiksen yli 3 vuotta sitten). Se oli  haravoimassa sen äidin pihaa, siis kuin söpööööö! Tänään se kävikin sitten kaksi kertaa piristämässä mun päivää. Mulla ei oo mitään hajua, mitä se ekalla kerralla teki, mutta toisella kerralla se oli taas jeesaamassa äitiään, tällä kertaa grillin kanssa. Kaveri tuli hoitamaan paria juttua töihin ja ihmettelin, miksi mä olin tänään niin myöhään siellä...niin miksiköhän! No ei vaan, kyllä mä töitäkin tein...aina välillä ;)

Groom