Ykkösrakkaus-kakkosrakkaus-abirakkaus

Pienenä mä aina laskin päiviä jouluun. Muiden lasten tavoin mä odotin, että joulupukki tulee lahjojen kanssa. Sitten mä tajusin, ettei joulupukkia ole olemassa ja aloin laskea päiviä joululomaan...kesälomaan...joka lomaan. Eräällä enkun tunnilla mä selailin kalenteria ja aloin laskea päiviä synttäreihini. 24 päivää ja mä olen vihdoin täysi-ikäinen. Vähään aikaan mä en laskenut päiviä yhtään mihinkään.

Sitten koitti päivä, jolloin mä täysin tietämmättömänä avasin facebookin ja "10 DAYS" hyppäsi heti mun silmille. Mä tiesin heti, mitä se tarkoitti. Se oli mun luokkalaisen jätkän kirjoittama, mun entisen luokkalaisen jätkän seinälle. Entinen luokkalainen, koska se on ollut koko vuoden Jenkeissä vaihdossa. Ja tänään, tänään koitti se päivä, jolloin Jenkkipoika tuli takaisin Suomeen.

Pakko myöntää, että joulupukin saapuminen tuntui konkreettisemmalta ja todellisemmalta Jenkkipoikaan verrattuna. Joulupukki tuli suoraan kotiovelle ja sen syliin pääsi istumaan. Jenkkipoika vaan salakavalasti leijailli Helsinki-Vantaa lentokentälle ja hyvin vähin äänin palasi takaisin kotiin. Okei se on Suomessa, mikä on hyvä ja välimatka Jenkkeihin verrattuna tsiljoona kertaa pienempi...ja siinä se. Muuten mä en sen paluusta oikeastaan kostu. Meillä kun on menossa nyt niinkin kurja asia, kun kesäloma ja mä nään Jenkkipojan seuraavan kerran vasta koulussa.

Jenkkipojan paluu käänsi katseen syksyyn ja tulevaan abivuoteen. Pienen nanosekunnin ajan mä ajattelin tulevia kirjotuksia, mutta hyvin äkkiä mun ajatukset kääntyivät siihen suurimpaan kysymysmerkkin; Kuka tulee olemaan mun abirakkaus?

Mun ykkösrakkaus oli Jenkkipoika. Mä en ykkösellä oikeastaan huomannutkaan muita jätkiä, kuin Jenkkipojan. Se oli silloin valitettavasti varattu, joten se siitä. Sitten Jenkkipoika lähti vaihtoon ja samalla mä löysin uuden rakkauden. Varmaan turha edes mainita, että kakkosrakkaus oli sitten exEKM. Se pirullisen ihana ja lihaksikas komistus, joka terrorisoi mun opiskelun täysin. exEKM oli vapaa, joten Jenkkipojan kaltaisia esteitä, tai hidasteita, ei ollut. Niimpä mun kakkosrakkaus oli huomattavasti vakavampaa kuin ykkösrakkaus. Mä en ole kuitenkaan unohtanut ykkösrakkautta.

Nyt mä haluaisin enemmän kuin koskaan kurkata syksyyn ja selvittää, kuka tulee olemaan mun abirakkaus. Mä olen puolimmiten koko loman pelännyt, että mä retkahdan exEKM:aan uudestaan. Mikäs siinä, se on ihan varteenotettava abirakkausehdokas, mutta mua ei kyllä hirvesti kiinnostaisi käydä tätä samaa rumbaa uudestaan. exEKM:n suhteen mikään ei ole kuitenkaan muuttunut. Jenkkipoika sen sijaan on ihan eri lähtökuopissa...ja veikkaanpa, että Jenkkipojan lähtökupat saattaa olla jopa exEKM:ää paremmat. exEKM on asettanut riman kyllä todella korkealle, mutta Jenkkipoika on vuoden kypsynyt ja miehistynyt ja saattapi olla, että se riittää riman ylittämiseen. Tietenkin on mahdollista, että mun abirakkaus ei ole kumpikaan näistä, mutta jotenkin musta tuntuu, että se taistelu tullaan käymään näiden kahden välillä. Meidän koulusta alkaa nimittäin rakkauspakkausjätkät loppumaan...

Kumpaan suuntaan kuppi kallistuu? Entä pystyykö kuppi pystyssä? Vai kaatuuko ja pirstoutuuko se kakkosrakkauden tavoin? Vai jääkö kuppi täysinäisenä pöydän reunalle ja kortit kääntämättä, kuten kävi ykkösrakkauden kanssa? Vai ilmestyykö korttipakasta jokeri, joka pistää koko pakan sekaisin?

Groom

Ps. Mä näin viime yönä unta, jossa oli sekä ykkösrakkaus, että kakkosrakkaus ja siinä unessa exEKM jäi kyllä täydellisesti Jenkkipojan varjoon. Mun piti lähteä heti aamulla lenkille, mutta jotenkin kummasti mä nukahdin ja näin ton unen. Samaan aikaan Jenkkipoika lenteli mun pään yli ja saapui vihdoin Suomeen (mikä selvisi mulle siis vasta tunti mun unen jälkeen). Sattumaako? Maybe...or maybe not...

Suunnitelmien tärkeydestä

Tällä hetkellä tuntuu, että koko idea meidän Jätkäjahdista tuntuu tuhoon tuomitulta ja epämääräiseltä räpellykseltä. Kyllä me löydetään jätkiä vaikka mistä, mutta me ei olla missään vaiheessa mietitty, miten niitä pitäisi lähestyä, ettei tee itsestään täyttä idioottia. Tänään tajuttiin, että ei me vaan voida tuijottaa ja seurata jotain/joitain, jos meillä ei ole seuraavaa askelta valmiina! Jos ei muuta, niin pitää mennä pamauttamaan jätkälle "oot hyvännäkönen, ootko sinkku?" Tai sitten ei...

Tänään siis palattiin siihen lähimpään kauppakeskukseen, josta alunperin bongattiin myös Harrikkamies. Se jos kuka sai mun ja Groomin pasmat sekaisin, mutta se kyllä unohtui melkein yhtä nopeasti kuin hävisikin... Me siis päädyttiin jälleen kerran Heseen (myyjät alkaa pikkuhiljaa varmaan tunnistaa meidät ja kohta saadaan varmaan kantisalennuksiakin!) ja katottiin kauhistuneina kun meidän vakipaikat oli kaikki viety ja viimeinenkin meni, kun me seistiin kassajonossa! Loosiin/sohvalle on aina pakko päästä, koska ne on reunoilla ja niistä näkee hyvin.

Alkupuoli safkaamisesta meni yllättävän hyvin, kun me loppujen lopuksi päästiin eräälle peräsohvalle syömään. Suunniteltiin siinä juhannusta ja miten saadaan MrB koukkuun. Kuten arvata saattaa, ideat oli loistokkaita; mun lemppari on se, että Groom pamauttaa multa pään auki ja sit me rynnätään Badassin työpaikalle kertoen silmät kirkkaina, että autossa ei ole ensiapupakkausta. Mulla on myös taipumusta huimaukseen... ;) Okei, ehkei me noin epätoivoisia vielä olla, mutta oishan se hauska nähdä, miten MrB reagoisi siihen.

Anygays. Yhtäkkiä meidän näköpiiriin ilmestyi kolme urosta! Jos se olisi ollut kohtaus elokuvasta, koko sisääntulo olisi hidastettu ja jokaisesta olisi lähikuvat. Me tuijotetiin Groomin kanssa haltioituneena yhtä niistä jätkistä, koska se oli raamikas ja mikä hymy! Nillä meni ihan luvattoman kauan siinä kassajonossa ja ketsuppien hakemisessa, eikä ne pällit tajunneet vilkaista meidän pöytään. Sieltä nimittäin tuijotti kaksi silmäparia aika tiiviisti... Ne meni meidän onneksi istumaan suoraan meitä vastapäätä olevaan loosiin, joten meillä oli Groomin kanssa suora näköyhteys niiden pöytään. Ei tää peräpöytä niin huono paikka ollutkaan...
Se jätkä, joka me ekana huomattiin, meni istumaan hölmösti, eikä me siis nähty siitä oikein muuta kuin sivuprofiili, joka oli koko ajan kääntyneenä poispäin meistä. Mua se ei kamalasti haitannut, koska sen kaveri... Huhhui. Se istui suoraan mua vastapäätä siinä vähän matkan päästä eli mulla oli täydelliset näkymät siihen. Jossain vaiheessa hoksasin, että sen silmät ja hiukset toi mieleen MrB:n, mutta oli siinä jotain muutakin.

Minä ja Groom ei haluttu enää lähteä sieltä Hesestä ja kun kaverit kävi vessassa ja yritti saada meitä lähtemään, me vaan todettiin että menkää te, tiedätte mistä meidät löytää. Ne siis lähti ja me jäätiin Groomin kanssa istumaan ja arvioimaan niitä jätkiä ja muuten vaan juttelemaan ja lojumaan. Jossain vaiheessa ennen meidän kavereiden lähtemistä joukkoon oli liittynyt neljäskin jätkä, ja jossain vaiheessa yksi niistä taisi hoksata, että nyt on jotain pielessä... Ei se kuitenkaan tehnyt muuta kuin mulkkasi meidän pöytään, eikä me siinäkään vaiheessa tajuttu suunnitella seuraavaa askelta. Kun ne rupesivat tekemään lähtöä, me lähdettiin kiireen vilkkaa perään ja valutiin muka sattumalta kerrosta alemmas pankkiautomaateille. Jätkät ite kävi Alkossa ja meinattiin usuttaa yksi kaveri myös sinne, mutta sillä ei ollut papereita mukana. How sad is that. Kuitenkin ne tuli sieltä myös ulos ja kolme neljästä lähti autolle.

Se neljäs, aka mun jätkä, meni vielä ruokakauppaan ja me Groomin kanssa päädettiin, että mennään vielä kerran sen vanavedessä. Kaverit oli siihen mennessä jo liittyneet meidän seuraan uudelleen ja niiden ilmeet kuvastivat lähinnä kauhua ja ajatusta "te ette voi olla tosissanne!" Oltiin me. Tosin me hukattiin se jätkä ennen kuin itse päästiin kassoille.

Tänkertanen jätkäjahti ei siis myöskään tuottanut tulosta, mutta nyt ainakin tajuttiin, että me tarvitaan oikeasti muutakin kuin pari satunnaista päähänpistoa.

~ indeed

Menneisyyden miehissä potentiaalia tulevaisuuteen?

Ihan kuin jostain leffasta. Kaikkien näiden vuosien jälkeen me tavattiin uudelleen...ja siitähän oli kasvanut mies!

Joo olin siis eilen tupareissa. Ne oli tavallaan samalla myös äidin yhden kaverin synttärit. Tällä äidin kaverilla on meidän ikäinen jätkä, mua päivän nuorempi ja oon tuntenut tän jätkän aina. Ne kuitenkin muutti jotain 8-10 vuotta sitten pois, eikä me nähty enää sen jälkeen. Jotenkin meidän äidit taas löysivät toisensa ja siinä mä sitten seisoin, niiden eteisessä ja yritin pitää naamani peruslukemilla. Mä olin päässyt ovesta sisään kun sen äiti alkaa huutaa, että nyt se on täällä, tuu heti tänne! Ja sehän tuli...ja se oli muutunut! Siitä oli tullut pitkä...ja ihan mukavan näköinen. Tyyliltään se oli ehkä vähän amisrenttu, mutta tavallaan sekin iski. Me oltiin oltu siellä ehkä viisi minuuttia, kun mut lähetettiin sen kanssa kahdestaan ullakolle. Ovella mun oli kyllä pakko tarkistaa, että sen oven sai varmasti myös sisäpuolelta auki :D

Mä en ilmeisesti vieläkään hallitse ilmeitäni, vaikka oon harjotellu tosi kovasti! Nytkin sen jätkän äiti vaan yhtäkkiä kahvipöydässä paukauttaa: "Äsken kun sä kävit tupakalla Groomin ilme oli ihan samanlainen kun aina pienenä, kun sä olit tehnyt jotain tuhmaa!" Ja mun mielestä mä vaan katoin sitä ihan normaalisti "Ai se polttaa...pieni miinus..." Joo muutenkin musta tuntuu, että noi tuparit oli yhtä paritusta. Ihan hauskaa sinäänsä, mutta rajansa kaikella. Onneksi mun pikkusiskolla oli menoa, joten jouduttiin poistumaan melko aikaisin.

Kotiin päästyäni mä sitten lisäsin sen edellisen päivän ostoskeskus jätkän facebookiin ja pääsin jo illalla jubailemaan sen kanssa. Se todella oli ollut sillon siellä ja oli vielä moikannutkin! Mitkä piilolaput silmillä mä oikein kuljen?! Ei ehtitty paljoakaan jubailla, kun se oli just lähössä jonnekin keikalle. Pyysi vielä anteeksi, ettei ehtinyt puhua ;) Tietenkin mun oli pakko käydä tsekkaamassa sen seinä ja sieltä mä löysin linkin, mistä pääsin kuuntelemaan sen bändin biisejä. Mä tiesin, että se tekee musaa ihan tosissaan, mutta jotenkin mä olin puulla päähn lyöty kun kuuntelin niitä. Ne oli oikeasti hyviä, vähän joo sellasta kivaa tilululiluliita, eikä laulajan ääni ollut ihanin mahdollinen, mutta kyllä niitä ihan mielellään  kuunteli. Varsinkin kun mä olen ihan heikkona yhdistelmään jätkä+kitara! 

Groom

 

Jätkäjahti... jahtien jahti!

Tänään me sitten lähdettiin jätkäjahtiin! Pakko myöntää, etten kyllä missään vaiheessa kuvitellut, että meidän jätkäjahdista todella tulisi jahti...oikea jahtien jahti!

Me siis suunnattiin tänään lähimpään ostoskeskukseen ja istuttiin pitkä tovi hesessä ja mietittiin, mistä aloitetaan. Ei sitten keksitty mitään, joten päätettiin mennä ihailemaan koulukirjoja kirjakauppaan. Haahuilin siinä rivien välissä kun yhtäkkiä indeed tökkii kylkeen niin, että varmasti jäi mustelmat! Ja ei helvetti, kun mulle selvisi syy siihen tökkimiseen! Huh huh mikä näky! Siitä keskikäytävää pitkin käveli jotain niin kuumaa, että siinä unohti kyllä heti exEKM:t sun muut! Indeed katsoi eka, että se oli The Giant Leapin Sebu ja pakko sanoo, että läheltä liippasi! Harley Davidson takki ja muutenkin tosi rock! Yleensä mä en tykkää rock-tyylisistä, mutta tän yksilön kohdalla kyllä loppui happi ja kaikki mahdollinen ja jotenkin kummasti suu venyi korviin ja sitä rataa...

Sen sijaan, että me oltaisiin vaan todettu "onpas hyvännäköinen" ja jatkettu matkaa, me mentiin ihan sekasin siitä  ja hoetiin vaan kilpaa, miten se on "hothot, kuumakuuma, hyvännäkönen ja mitkä silmät! huh hah heijaa!" Se vielä tuli siihen oppikirjahyllyn viereen päällistelemään jotain kirjoja, joten mä sitten tutkin erittäin suurella mielenkiinnolla käytettyjä lukiokirjoja. Se jätkä oli siis siinä hyllyn toisella puolella ja...huh huh mitkä SILMÄT! Se kyllä huomasi, että me katsottiin sitä ja vilkuili vähän väliä meihin päin. Lopulta se suuntasi kassalle ja jotenkin kummasti me singahdettiin sen perään. Siinä vaiheessa mä tein ehkä elämäni suurimman virheen. Mä jäin venaamaan indeediä ja yhtä toista kaveria, enkä lähtenyt sen jätkän perään. Näin vaan, että se lähti ovesta ulos ja oikealle. Indeed oli valmis ennen toista kaveria ja syöksyi hirveää vauhtia ulko-ovelle ja juuri ennen kun pääsi ulos kaupasta huusi, kumpaan suuntaan se lähti. Mä olin jo ulkopuolella ja näytin sille suuntaa ja niin indeed sitten syöksyi siihen käytävälle ja alkaa kovaa vahtia tutkaamaan, minne se jätkä lähti. Meinasin kuolla nauruun siinä vaiheessa! Indeed nimittäin singahti suoraan yhden miehen eteen. Oli vissiin niin keskittynyt sen jätkän löytämiseen, ettei huomannut, miten se tukki sen miehen tien. Se mies ehti viime hetkellä vetää liinat kiinni ja pysähtyi ehkä kahden sentin päähän indeedistä, eikä tää yks huomaa, mitään! Hokee vaan: "Missä se on?!" Se mies meni vähäksi aikaa hämilleen ja kun se lopulta tajusi, ettei tää yks pölkkypää tajua siirtyä pois sen tieltä, se rykäisi. Siinä vaiheessa indeed ääniefekteillä varustettuna singahti ilmaan, mä olin taas kuolla nauruun ja se mies pääsi vihdoin jatkamaan matkaa.

Mä yritin taas saada itseni kasaan ja indeedkin alkoi toipua ja kun se kolmaskin kaveri vihdoin selvisi ulos sieltä kirjakaupasta me lähdettiin jahtaamaan sitä jätkää. Me vedettiin koko ostoskeskus järjestelmällisesti läpi. Tutkittiin varmaan kaikki hyllyjen välit, muttei löydetty sitä! Me haravoitiin toisen kaverin kanssa cittarista ja indeed veti miesten vaateliikkeitä läpi. Jossain vaiheessa me jouduttiin luovuttamaan ja toteamaan, että se on varmaan jo häpynyt. Heti silloin huomattiin kaverin kanssa uusi ihan kivan näköinen jätkä, mutta hukattiin sekin heti. Sen jälkeen seuratiin varmaan vielä kolmea jätkää, mutta kukaan ei sytyttänyt samalla tavalla kun se eka ja muutenkin taso vaan laski koko ajan. Niinpä me vaan päädyttiin surkuttelemaan sitä, että hukattiin se.

Lopulta me sitten todettiin, että tähän jahtiin meni aika mukavasti aikaa ja kello oli jo vaikka mitä. Lähdettiin pikku hiljaa valumaan ulos ja ollaaan just menossa rullaportaille, kun huomaan siinä niiden lähettyvillä yhden jätkän. Se katsoo meihin päin ja näyttää muutenkin vähän tutulta. Menee hetki ennen kun mulla leikkas; se oli mun yhtäri yläasteella! Mä törmäsin siihen kerran viime kesänä leffan jälkeen, kun se tuli jubailee mulle ja tarjos vielä kyytiä himaan. Mä en edes tunnistanut sitä aluksi, jubailin vaan ja ainahan sitä kyyti kelpaa! Kaveri vaan vähän ihmetteli, kuka helvetti se on ja siinä vaiheessa se vasta ihmettelikin, kun mun oli pakko tunnustaa, ettei mulla ollut mitään hajua kuka se oli. Oudointa siinä ehkä kuitenkin oli, ettei me puhuttu sillon koulussa varmaan ikinä mitään ja sitten se yhtäkkiä ilmestyy...öööh..kolmen (?) vuoden jälkeen, tietää mun nimen ja missä mä asun ja tarjoaa kyytiä ja kaikkea...ja nyt mä taas törmään siihen ja sekin näytti tunnistavan mut. Jotenkin mä olin aluksi vaan niin shokissa, etten tajunnut mitään, enkä tajunnut edes moikata. Me lähdettiinkin rullaportaita alaspäin ja yhtäkkiä vaan tuli sellanen fiilis, että pakko palata takasin. Niin me sitten vedettiin bumerangina ne rullaportaat ylös ja mentiin selailemaan bussiaikataulua siihen läheiselle jätskikiskalle. Neuvoteltiin siinä sitten, mitä tehdään sen suhteen ja piristettiin samalla vähän jätskimyyjän päivää. Ei sitten tehty mitään, mutta kyllä mä vielä kaivan sen jostain Facebookista tai jostain! Muutenkin kiinnostaisi tietää, mitä sille kuuluu nykyään...

Groom

Komento takaisin!

Juuri kun pääsin valittamasta siitä, että Facebook on kuollut, niin totta kai sinne tulee jotain hekumallista!

Mun aivot lähti vapaapudotukseen hetkeksi, kun aiemmin tänään avasin naamakirjan mitään aavistamatta. Koko ilta oli mennyt lähinnä koneella laamaillessa ja tsekkasin naamakirjaakin noin viiden minuutin välein, josko sieltä löytyisi jotain piristettä. Löytyihän sieltä ja mun pasmat tosiaan meni hetkellisesti sekaisin.

Rakas Mr. Badass julkaisi duunipaikkansa ja kyllä, mehän ollaan menossa "sattumalta" vierailemaan sinne kesän kuluessa! Pitää vain keksiä uskottava peitetarina, sillä kukaan järkevä ei lähde sinne ihan huvin ja urheilun vuoksi...

~ indeed

Turkki päällä kesälläkin

Sillä eihän tiikeri raidoistaan pääse.
 
Vaikka eka lomaviikko menikin vähän ohi ja tälle tokalle viikolle ei ole vielä paljoa suunnitelmia, niin oon mä stalkattavaa löytänyt. Ihan kotoa jopa, eikä tarvinnut edes poistua asunnosta. Musta on nimittäin vahvasti tulossa kerrostalokyylä. Tai sitten mun stalkkaustutka vain sattui heräämään, kun taloon asteli komea poliisimies.

Meillä oli tuossa sunnuntai-maanantai välisenä yönä nimittäin alakerrassa hienoinen perheriita. Ite datailin vielä siihen aikaan, koska oli aika mehukas mesekeskustelu käynnissä, kun yhtäkkiä alhaalta rupesi taas kuulumaan huutoa ja kolinaa. Äidille se oli vihdoinkin viimeinen pisara ja se soitti poliisit ja koska mulla sattui vielä olemaan vaatteet (aka farkut ym.) päällä, niin pääsinpä avaamaan rapun oven niille poliiseille. Pettymys oli valtava, kun toinen poliisi olikin nainen. :( Onneksi sen pari oli kyllä erittäin miehinen mies ja voin kertoa, että hississä oli hieman ahdasta... Mikäs siinä hissin perällä ladonoven kokoinen komea mies vieressä. Sääli että se oli töissä ja tilanne oli muutenkin vähän huono mun kannalta. Ja komeat poliisimiehet on yleensä varattuja.

Huomaa kyllä selvästi, että on kesä. Facebook on hiljennyt ja eräät kaverit ovat entistä vaikeammin tavoitettavissa... Toisaalta välillä sitä huomaa, että keskellä yötä saattaa olla kymmeniä ihmisiä online naamakirjan puolella, mutta etusivu pysyy siltä tyhjillään. Tai ainakaan sinne ei tule mitään mielenkiintoista. Osasyynä on kuitenkin sää, koska näillä ilmoilla ei paljoa lojuta biitsillä tai uimastadionilla. Toivottavasti nää säät paranee viimeistään juhannuksen jälkeen, jotta voidaan sattumalta törmätä tuttuihin kuumiksiin uusien kuumisten lomassa...

Blogin 50. postaus ja näin lyhyt & tyhjää täynnä! Olkaa hyvä vain. :)
~ indeed

Kiikareissa ratsastajapoikia... ja vähän muutakin

Ei mulla varsinaisesti  mitään asiaa ole, tekee vaan mieli kirjottaa :)

Mä olin tosiaan taas torstaista sunnuntaihin kisoissa, tällä kertaa Kuopiossa. Kaikin puolin helvetilliset kisat- oli kylmä, satoi vettä ja meidän hevosilla tuntui olevan joku ihme skaba, kuka saa itsensä pahiten verille tai muuten vaan rikki. Virallisesta idiootin, minimaalisen olemattoman aivokapasiteetin omaavan palkinnosta kilpailivat tiukimmin kaksi hevosta ja ehkä mun on todettava, että tää palkino on jaettava. Sellasia idiotteja molemmat, että vähemmästäkin menee hermot! Toinen varmaan luulee, että sen nimi on "Helvetin idiootti" tai "Vitun kusipää", muilla nimillä mä en sitä tainnutkaan kutsua. Kaiken kruunasi vielä se, että mun lempilapsi oli kotona huilimassa ja mukana olivat kaikista pimeimmät yksilöt. Ei siinä mitään, hyvin kaikki hyppäs ja selvittiin hengissä :)

Varmaan turha edes mainita, ettei ratsastuskisoissa pyöri paljoakaan jätkiä. Ne muutamat ratsastajapojat, jotka näissä pienissä piireissä pyörii ei oikein ole mun tyyppiä. Mä olenkin näissä tämän kauden kolmessa kisassa kiinnittänyt huomiota yhteen hoitajapoikaan. Se hoitaa yhden ratsastajamiehen hevosia ja on aika kuuma. Se ei vaikuta yhtään hoitajalta; sillä on aina siistit merkkifarkut ja -vaatteet päällä ja se tepastelee aika usein valkosissa kengissä. Sen ratsastajalla on yksi 6-vuotias hevonen eli törmään siihen aina 6-vuotiaiden Racing-sarjan verkassa. Välillä vähän vaikeeta pitää ilmeitä kurissa kun tää hoitajapoika laittelee esteitä. Eka se laittaa puomit oikeeseen korkeuteen ja sen jälkeen se menee zoomailemaan sitä estettä edestäpäin, onhan se varmasti tasan.Valitettavasti mulla on se omakin ratsastaja hoidettavana ja välillä musta tuntuu, että mun ratsastaja on yrittänyt jo pidemmän tovin viestiä mulle, että haluaa jotain estettä ylös tai alas. Mun huomio vaan välillä eksyy sivuraiteille, enkä aina muista miksi mä oikeastaan seison kaatosateessa keskellä mutaista verkkakenttää...
Kuopiossa tosiaan tuli lauantaina jostain aamu kolmesta iltaan asti taukoamatta kaatamalla vettä ja hevosten karsinat olivat muuttuneet järviksi. Iltapäivän GP-karsinnatkin peruttiin sateen takia ja mun päivän työksi muodostui hevosten pelastaminen niistä järvistä. Märkä turve painaa paljon, todella paljon. Mä en tajunnut sitä vielä ekalla kerralla vaan lappasin kottarit (oikeesti isot kottarit, vetää varmaan 200 litraa) täyteen sitä painavaa märkää turvetta ja ajattelin vaan, että kyllähän mä jaksan työntää! Joo, niin kauan kun oli kuivaa maata alla kaikki meni ihan hyvin. Sitten vastaan tuli turvekasan rauniot, enkä mä tajunnut että se maa oli siinä kohtaa pehmeämpää ja tietenkin mä juutuin kiinni siihen liejuun. Eka mä yritin työntää, mutta jouduin toteamaan, että mun haba ei tulisi selviämään siitä. Sitten mä yritin vetää ne kottarit pois siitä liejusta, mutta helvetti kun ei voimat riitä. Mua alko vituttaa ja turhauttaa se tilanne ja just silloin se hyvännäkönen hevosenhoitajapoika ilmestyi mun eteen, tarttui kiinni mun kottareita ja nosti sen tonnikeijun sieltä liejusta. Mä olin vähän aikaa ihan "OMGOMG! seauttaamuaseauttaamua!" ja lopulta mä sain koottua itseni ja kiitin sitä ja muistin jopa hymyillä! Mä ajattelin, että mä olin kuivilla ja selviäisin lantalaan asti omin neuvoin ja lähdin lykkimään kottareita eteenpäin. Ne ei vaan liikahtanutkaan mihinkään. Silloin se kuuma hoitajapoika tuli mun viereen ja työnsi mun kanssa ne kottarit lantalaan asti! Kummasti piristi päivää, kun sai apua kuumalta hoitsulta ;D

Okei mun pitäisi ehkä tunnustaa yksi pikku juttu. Ei se oikeasti ollut mikään hoitajapoika. Se oli mies. Isolla M:llä! Mun arvion mukaan se on varmaan yli 30-vuotias. Mutta se on silti kuuma! Se ei taida edes mahtua mun haarukkaan. Mun haarukka siis on 1983-1992 joulukuu. 1983, koska mun suosikki jääkiekkoilija on vuosimallia -83 ja me joskus yläasteella kaverin kanssa päätettiin, että jätkä saa olla korkeintaan 9-vuotta vanhempi. 1992 joulukuu, koska eräät, mm. exEKM, mun tuoksumaisema  ja MrB on joulukuun 1992 tuotoksia. Periaatteessa mulla on aina ollut idea, että jätkän pitää olla vanhempi, mutta joulukuussa 1992 on poksahdellut maailmaan sellaisia kuumiksia, että mun oli pakko hilata alaraja sinne (mä oon siis syntynyt heinäkuussa -92). Ysikolmoset ja sitä nuoremmat on sitten ehdotonta sakkolihaa!

Vähän eksyin taas asiasta, mutta ei se mitään! Ratsastajapojista vielä sen verran, että ne ei kyllä ole malliltaan himoselkiä, valitettavasti. Tai toisaalta varmaan ihan hyvä, koska mitä siitäkin tulisi, jos kaikki ratsastajapojat olisivat kuumia himoselkiä ja niitä pyörisi koko ajan mun näköpiirissä tyylikkäät kisatakit päällä (vastaa melkeinpä puvuntakkia). Mä hoidan yhden ratsastajamihen hevosia ja sillä menisi varmasti hermot, jos mä vaan maiseomoisin sen kuumiskavereita kaiken aikaa ja laittelisin sille esteitä miten sattuu...

Mä vieläkin eksyn aika usein ajattelemaan exEKM:ää ja noiden Kuopion kisojen aikana mä mietin, miltä se näyttäisi hevosen selässä. Mä en vaan pysty kuvittelemaan sitä hevosen selkään. Jotenkin mun on vaikea edes kuvitella sille ratsastusvaatteita päälle. Muutenkin ratsastajapojat ovat pääasiassa melko kevytrakenteisia, ei mitään himoselkiä ja lihasvuoria, kuten exEKM...ja ne ratsastajapojat jotka ovat vähän massavampia, näyttävätkin sitten melko kömpelöiltä ja isoilta hevosten selässä...

Mä en ymmärrä, miksi ratsastuskisoissa ei pyöri jätkiä! Niillähän olisi ihan täydelliset apajat ja maisemat; pilvin pimein tiukoissa valkoisissa housuissa, nahkasaappaissa ja tyylikkäissä kisatakeissa kalliiden hevosten selässä olevia nättejä tyttöjä. Mitä muuta voi jätkät toivoa?! Ehkä mä en vaan osaa ajatella jätkien tavoin... Toisaalta mä oon jo pidemmän aikaa ajatellut, että jätkät kammoaa "heppatyttöjä". Ratsastushan on aikaa vievä harrastus ja kukapa jätkä haluaisi jäädä kakkoseseksi hevoselle. Muutenkin jätkät katselevat hevosia mielummin kaupan hyllyillä Snelmannin paketeissa.

Voi olla, ettei mun tarvitsekaan lähteä tämän viikonlopun kisoihin, joihin olisi tällä kertaa lähtö jo keskiviikkona. Jos mä en lähdekään, niin päästään jätkäjahtiin jo tällä viikolla! Vielä pitäisi päättää, minne sitä lähtisi metsästämään. Viimeinen kuukausi on ollut sellasta haipakkaa noiden kisamatkojen takia, etten mä tiedä jaksaisinko nyt edes mitään jätkäjuttuja. Toisaalta olisihan se varmaan ihan kivaa, jos olisi joku joka odottaa mua kotiin...joku muu kun indeed :D

Trilogian toinen osa

... on nyt saatu päätökseen epilogia myöten. Kesäloma on mullakin virallisesti alkanut ja lauantaisesta haikeudesta oon jo päässyt vähän yli.

Epilogi? Kyllä, High School Life - indeed's point of view -trilogian toisella osalla oli epilogi. Sitä voi kutsua myös korotuskokeeksi, jos haluaa puhua kaikille ymmärrettävillä termeillä! Eli eli. Jotkut varmaan muistaa sen derivaattakokeen, josta me Groomin kanssa murehdittiin helmikuussa? Itsehän en virallisesti päässyt edes läpi, mutta kotitehtävillä taisi numero nousta vitoseen, joten kävin uusimassa sen kokeen tänään hyväksytyn kurssin uusinnassa. Se oli kyllä melkoisen mielenkiintoinen tapahtumaketju...

Lähetään vaikka siitä, että saavuin paikalle 35 minuuttia etuajassa! Mutsi näköjään tykkää mennä töihin ajoissa, joten mäkin olin kerrankin riittävän aikaisin koululla. Epävarmuus kyllä iski, kun pääsin aulan kautta ruokalaan... Koko ruokalassa oli vain kolme ykköstä ja joku kakkosvuotinen nörttiluolahengari. Ajattelin oikeasti silloin, että oonkohan mä nyt oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Selailin siinä sitten sitä derivaattakirjaa (johon mulle oli kehittynyt hyvin lämmin suhde viimeisen parin päivän aikana) ja huokaisin helpotuksesta, kun tuttuja alkoi näkyä. Siellä oli kyllä kaikennäköistä korottajaa; useampaa matikankurssia, ruotsia, englantia... Joko meidän koulu on hikareita täynnä tai sitten ollaan vaan kunnianhimoisia!

Mun ilme oli lähellä autuasta, kun bongasin ekan maisemapojan (jälkiedit: Pehmiksen)! Se tuli paikalle, käveli rappuset alas ja meni ruokalan läpi toiseen kerrokseen ja mun elämä tuntui pelastuneen! Tiesin, että meidät jaettaisiin sukunimen perusteella kahteen luokkaan ja mun Tuoksumaisema menisi eri luokkaan. En oikeasti edes tiedä, olisiko TM korottanut mitään, mutta kuulin sen sanovan jotain kokeidenpalautuspäivänä. En nähnyt sitä tänään, enkä kyllä kaivannutkaan! Maisemia nimittäin ilmestyi enemmän kuin tarpeeksi.


Snoukkapoika loikkasi näköpiiriin melko pian edellisen jälkeen ja rupesin toden teolla piristymään. Jo toinen maisema mun luokassa, ei paha... Seraavaksi, juuri ennen kuin lähdettiin luokalle, singahti Ykkösmaisema jostain! Oikeasti Ykkösmaisema on sooooooooooooo last season ja mulle on kehittynyt kammo sitä kohtaan jostain syystä, mutta se näyttää edelleen hyvältä! Se tosin meni eri luokkaan, joten se siitä. Juuri ennen kuin mentiin luokkaan, ilmestyi Groomin exEKM paikalle. Ei varmaan tarvii mainita, että sekin tuli mun luokkaan...? ;) Ja sillä oli valkoinen pitkähihainen päällä, eli lämpötila kohosi mun luokassa aika korkealle. Ja kaikki nää kolme kuumista oli uusimassa samaa kurssia kuin mä, mutta eri opettajalla. En siis oo ihan luuseri, vaikka sain alunperin derivaatasta vitosen?

Mun koe kyllä meni vähän siihen, että mussutin salmiakkisuklaata ja siemailin kokista, koska jotkut tehtävät meni niin ohi. En tajua, mikä niissä sanallisissa mättää, kun kotona osasin, mutta kokeessa käytin varmaan yli tunnin yhden sanallisen miettimiseen! Päätin luovuttaa ja sovelsin jotain omaa erääseen toiseen tehtävään, jollaista en ollut koskaan tehnytkään. Sain ehkä periaatteessa oikean vastauksen, mutta en tiedä, oliko se se mitä haettiin... Sen näkee syksyllä, mutta kyllä sieltä varmaan tulee vähintään kutonen!

Koetta oli ehkä kulunut tunti-puolitoista tuntia kun palohälytys alkoi. Katottiin siinä toisiamme, että mitä nyt ja opettaja hetken harkinnan jälkeen totesi, että joo, lähdetään ulos. Joku kysyi, että saako koetta jatkaa sitten, kun päästään takaisin sisälle ja maikka käski meidän olla keskustelematta. Ite heitin jo takkia niskaan, kun rehtori tuli ja käski meidän jäädä luokkaan. Hmm? Puoli koulua saattaa olla tulessa ja meidät teljetään luokkaan kuin supikoirat häkkiin?

No mikäs siinä. Saatiin vähän lisäaikaa kokeeseen. Mä kyllä lähdin sieltä aika myöhään, mutta olisi se lisäaika silti jäänyt käyttämättä. Eri opettajien kokeita oli niin paljon, että niitä ei allekirjoitettu palautuksessa. :( Koeviikon perusteella kuitenkin tiedän, että exEKM:n nimmari ei ole mikään taiteellisuuden multihuipentuma! Eikä oo munkaan, mutta oisin mielelläni tsekannut Snoukkiksen ja sen kolmannen jätkän nimmarit...

Kokeen jälkeen hipsin takaisin ruokalaan ja koitin tavoittaa Groomia. Ei vastannut. :( Sitten tajusin, että mulla ei ole kesäaikataulua mukana, eli en tiiä, koska menisi bussi. Ykkösmaisema patsasteli suoraan siinä mun edessä, mutta päätin silti soittaa kaverille, enkä kysynyt Ykkösmaisemalta bussista, vaikka se kulkee samalla bussilla. En enää sen pääsiäisen jälkeen ole pystynyt kattelemaankaan sitä, koska oon alkanut vainoharhaiseksi. :'D Ehkä ihan hyvä, etten aina tuijottele samoja!

Tosin Badassista en luovu! Se vaan katosi kokeidenpalautuksesta tosi aikaisin, ei näyttäytynyt kevätjuhlassa, eikä ollut uusimassakaan mitään. :( Lauantaina oisin ehkä voinut nähdä sitä, jos ei oltaisi menty kaverin kanssa Stadiin. Mun tuuria, et valitsen väärin just MrB:n kannalta!

Groom on taas kisoissa ja se tulee takaisin vasta sunnuntaina. Ja lähtee taas ensi keskiviikkona. Onneksi mä melkeen pärjään ilman sitä. Puhelinlasku vaan on aika massiivinen, mutta... Mamma betalar?

~ indeed

PS. Nyt kesän aikana todennäköisesti hiljennytään aika paljon, vaikka meillä on suunnitelmat Operaatio Jätkäjahtia varten. Groomin menot vaan hidastaa OJ:n toteutumista, mutta me yritetään pitää teitä edes vähän kartalla! Mun jätkäjahti alkoi periaateessa jo lauantaina, mutta ne kakslahkeiset eivät sytyttäneet... Ei siitä sen enempää.

Viimeinen vilkaisu

Mulla alkoi tänään LOMA! Loman kunniaksi mä päästin viimeisetkin hapet keuhoistani. Pikkasen kasvot kuumotti ja suu veny korviin, kun exEKM patasteli pitkän tovin mun edessä...valkonen T-paita päällä, tottakai!

Joo mun tosiaan piti lopettaa sen katsominen, mutta huh huh! Joku raja munkin tahdonvoimalla ja kestävyydellä! Sitä paitsi, se ihan itse tuli siihen mun eteen törröttämään! Me oltiin indeedin kanssa kahestaan syömässä ja suurin osa porukasta oli jo lähtenyt himaan. Mä olin ihan varma, että myös exEKM olisi häippässyt, mutta juuri kun me ollaan indeedin kanssa miettimässä, mitkä vaatteet päällä me ei osata kuvitella sitä, molemmat näkevät silmäkulmasta, miten rappusten yläpäässä aukeaa ovi ja... HUH HUH!

exEKM oli ruskettunut. Sopivan ruskettunut. Valkoinen T-paita. Valkoinen tiukka T-paita. Ei saa tuijottaa! Rintalihakset. Selkä. Haba.  Noi hiukset! Ei kuolema noi sen hiukset! Okei leuka tippui...suu pitää pitää kiinni! Mutku noi HIUKSET! Ne on niin p-ö-r-r-ö-s-e-t! ja tuf! Niin luonnollisen väriset ja okei...mä en saa hymyillä ku idiootti...helvetin indeeed on selkä noihin päin ja voi ilmeillä just niin paljon ku tykkää, toisaalta se ei nää noita :p Just nyt noi hiukset on ehkä maailman ihanin asia. exEKM:llä on ehkä vähän huono iho...ei jestas noi hiukset! Voisin kuolla tähän paikkaan!

Ei! Ei sä et voi tehä tätä mulle! Joo...kyllä sä näköjään voit. Repun hihnoista kiinni ja "Hei kaikki, katsokaa mun habaa joka pursuaa näiden tiukkojen hihansuiden välistä! Älkääkä unohtako katsoa mun rintalihaksia, hyvintreenattuja rintalihaksia, jotka tää vähän kireä valkoinen T-paita tuo myös hyvin esille!" H-a-p-p-i-l-o-p-p-p-p-p-p-u-u-u-u-u! Missä mun vesilasi on!?!?

Ja aivan! Tota sun habaa mä en ehtinytkään vielä ihailla tarpeeksi! Tosi kiva kun seisot suoraan mun edessä parin pöydän päässä ilman näköesteitä ja nojaat käsivarsiisi. Mä vaan tuijotan tota hihansuuta ja odotan...odotan, että se räjähtää! Toi rusketus. Se on täydellinen! T-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n! ja näyttää ihan helvetin hyvältä ton valkosen T-paidan kanssa! Ja noi hiukset...kuolen söpöyteen! Se on just sen näkönen et se ois just herännyt! voi tuf!

Miksi mä edes yritän hillitä itseäni, kun on niin kivaa olla ihan sekaisin jostain? Okei, tavallaan mä yritän suojella itseäni ja olisi varmasti parempi, että mä en katselisi exEKM:aa yhtään. Mä en vaan voi olla katsomatta! En vaan voi! Mä tavallaan, osittain, vahingossa, tahallaan en palauttanut terveystiedon portfoliota eilen, vaikka silloin oli viimeinen palautuspäivä. Mä jätin sen palautuksen tähän päivään, jotta mä saisin viimeisen kerran ihailla exEKM:aa (ja koska en olisi edes saanut sitä ajoissa valmiiksi...). Mä tiesin, että tää olisi mun vika päivä koulussa tänä lukuvuonna ja vika tilaisuus nähdä exEKM ennen lomaa. Niimpä mä annoin itselleni luvan katsoa sitä ja päästin kaikki hapet keuhkoistani. Kesä on pitkä aika ja ehkä mä sen aikana pääsen yli exEKM:stä...ainakin mä todella toivon niin! Mutta ei hyvää päivää ja pyhää keskiviikkoa, ei kukaan voi olla noin hyvännäkönen! Ei vaan voi! Tai näköjään voi...

Kuten tossa aiemmin mainitsin, me tosiaan pohdittii indeedin kanssa, mitä vaatteita ei osata kuvitella exEKM:lle juuri silloin, kun se tepasteli paikalle. Tavallaan se helpotti näitä pohdintoja, koska aina tarpeen vaatiessa pystyi vilkaisemaan sitä ja sen jälkeen molemmat yrittivät muodostaa mielikuvaa, ääniefektinä toimi "hmmmm..." Mä en pysty kuvittelemaan sille mitään MrB:n vaatteita eli nahkatakkia, ruutukauluspaitoja, enkä kyllä myöskään mustia farkkuja. exEKM:lla on tosi paljon vaaleita farkkuja...ja sinisiä ja harmaita ja sillä on oikeasti ihan helvetisti housuja! Varmaan enemmän kun mulla ja indeedillä yhteensä! Se on lähinnä vaaleiden farkkujen, kireiden T-paitojen ja kireiden huppareiden jätkä. Toisaalta se on niin helvetin hyvännäkönen, että se näyttää mikä vaan päällä syötävän hyvältä! Jopa siinä vihreävalkoisessa Adidaksen verkkatakissa, joka indeedin mukaan näytti 80-luvun rytkyltä, mutta exEKM:n päällä hyyyytävän hyvältä!

-Groom