Jätkäjahti... jahtien jahti!

Tänään me sitten lähdettiin jätkäjahtiin! Pakko myöntää, etten kyllä missään vaiheessa kuvitellut, että meidän jätkäjahdista todella tulisi jahti...oikea jahtien jahti!

Me siis suunnattiin tänään lähimpään ostoskeskukseen ja istuttiin pitkä tovi hesessä ja mietittiin, mistä aloitetaan. Ei sitten keksitty mitään, joten päätettiin mennä ihailemaan koulukirjoja kirjakauppaan. Haahuilin siinä rivien välissä kun yhtäkkiä indeed tökkii kylkeen niin, että varmasti jäi mustelmat! Ja ei helvetti, kun mulle selvisi syy siihen tökkimiseen! Huh huh mikä näky! Siitä keskikäytävää pitkin käveli jotain niin kuumaa, että siinä unohti kyllä heti exEKM:t sun muut! Indeed katsoi eka, että se oli The Giant Leapin Sebu ja pakko sanoo, että läheltä liippasi! Harley Davidson takki ja muutenkin tosi rock! Yleensä mä en tykkää rock-tyylisistä, mutta tän yksilön kohdalla kyllä loppui happi ja kaikki mahdollinen ja jotenkin kummasti suu venyi korviin ja sitä rataa...

Sen sijaan, että me oltaisiin vaan todettu "onpas hyvännäköinen" ja jatkettu matkaa, me mentiin ihan sekasin siitä  ja hoetiin vaan kilpaa, miten se on "hothot, kuumakuuma, hyvännäkönen ja mitkä silmät! huh hah heijaa!" Se vielä tuli siihen oppikirjahyllyn viereen päällistelemään jotain kirjoja, joten mä sitten tutkin erittäin suurella mielenkiinnolla käytettyjä lukiokirjoja. Se jätkä oli siis siinä hyllyn toisella puolella ja...huh huh mitkä SILMÄT! Se kyllä huomasi, että me katsottiin sitä ja vilkuili vähän väliä meihin päin. Lopulta se suuntasi kassalle ja jotenkin kummasti me singahdettiin sen perään. Siinä vaiheessa mä tein ehkä elämäni suurimman virheen. Mä jäin venaamaan indeediä ja yhtä toista kaveria, enkä lähtenyt sen jätkän perään. Näin vaan, että se lähti ovesta ulos ja oikealle. Indeed oli valmis ennen toista kaveria ja syöksyi hirveää vauhtia ulko-ovelle ja juuri ennen kun pääsi ulos kaupasta huusi, kumpaan suuntaan se lähti. Mä olin jo ulkopuolella ja näytin sille suuntaa ja niin indeed sitten syöksyi siihen käytävälle ja alkaa kovaa vahtia tutkaamaan, minne se jätkä lähti. Meinasin kuolla nauruun siinä vaiheessa! Indeed nimittäin singahti suoraan yhden miehen eteen. Oli vissiin niin keskittynyt sen jätkän löytämiseen, ettei huomannut, miten se tukki sen miehen tien. Se mies ehti viime hetkellä vetää liinat kiinni ja pysähtyi ehkä kahden sentin päähän indeedistä, eikä tää yks huomaa, mitään! Hokee vaan: "Missä se on?!" Se mies meni vähäksi aikaa hämilleen ja kun se lopulta tajusi, ettei tää yks pölkkypää tajua siirtyä pois sen tieltä, se rykäisi. Siinä vaiheessa indeed ääniefekteillä varustettuna singahti ilmaan, mä olin taas kuolla nauruun ja se mies pääsi vihdoin jatkamaan matkaa.

Mä yritin taas saada itseni kasaan ja indeedkin alkoi toipua ja kun se kolmaskin kaveri vihdoin selvisi ulos sieltä kirjakaupasta me lähdettiin jahtaamaan sitä jätkää. Me vedettiin koko ostoskeskus järjestelmällisesti läpi. Tutkittiin varmaan kaikki hyllyjen välit, muttei löydetty sitä! Me haravoitiin toisen kaverin kanssa cittarista ja indeed veti miesten vaateliikkeitä läpi. Jossain vaiheessa me jouduttiin luovuttamaan ja toteamaan, että se on varmaan jo häpynyt. Heti silloin huomattiin kaverin kanssa uusi ihan kivan näköinen jätkä, mutta hukattiin sekin heti. Sen jälkeen seuratiin varmaan vielä kolmea jätkää, mutta kukaan ei sytyttänyt samalla tavalla kun se eka ja muutenkin taso vaan laski koko ajan. Niinpä me vaan päädyttiin surkuttelemaan sitä, että hukattiin se.

Lopulta me sitten todettiin, että tähän jahtiin meni aika mukavasti aikaa ja kello oli jo vaikka mitä. Lähdettiin pikku hiljaa valumaan ulos ja ollaaan just menossa rullaportaille, kun huomaan siinä niiden lähettyvillä yhden jätkän. Se katsoo meihin päin ja näyttää muutenkin vähän tutulta. Menee hetki ennen kun mulla leikkas; se oli mun yhtäri yläasteella! Mä törmäsin siihen kerran viime kesänä leffan jälkeen, kun se tuli jubailee mulle ja tarjos vielä kyytiä himaan. Mä en edes tunnistanut sitä aluksi, jubailin vaan ja ainahan sitä kyyti kelpaa! Kaveri vaan vähän ihmetteli, kuka helvetti se on ja siinä vaiheessa se vasta ihmettelikin, kun mun oli pakko tunnustaa, ettei mulla ollut mitään hajua kuka se oli. Oudointa siinä ehkä kuitenkin oli, ettei me puhuttu sillon koulussa varmaan ikinä mitään ja sitten se yhtäkkiä ilmestyy...öööh..kolmen (?) vuoden jälkeen, tietää mun nimen ja missä mä asun ja tarjoaa kyytiä ja kaikkea...ja nyt mä taas törmään siihen ja sekin näytti tunnistavan mut. Jotenkin mä olin aluksi vaan niin shokissa, etten tajunnut mitään, enkä tajunnut edes moikata. Me lähdettiinkin rullaportaita alaspäin ja yhtäkkiä vaan tuli sellanen fiilis, että pakko palata takasin. Niin me sitten vedettiin bumerangina ne rullaportaat ylös ja mentiin selailemaan bussiaikataulua siihen läheiselle jätskikiskalle. Neuvoteltiin siinä sitten, mitä tehdään sen suhteen ja piristettiin samalla vähän jätskimyyjän päivää. Ei sitten tehty mitään, mutta kyllä mä vielä kaivan sen jostain Facebookista tai jostain! Muutenkin kiinnostaisi tietää, mitä sille kuuluu nykyään...

Groom