Otsikko joka ei viittaa biisiin

Mä annan ihmisten vaikuttaa siihen musiikkiin, jota mä kuuntelen. Itse asiassa jos joku puhuu mulle paljon jostakin bändistä tai biisistä, niin mä todennäköisesti alan kuuntelemaan sitä melko pian. Eikun anteeksi, korjaan: jos joku jätkä puhuu musasta mulle, mä alan kuuntelemaan sitä, mistä on puhuttu.

Kitaristin aikakaudella melkein kuuntelin indiejuttuja, mutta loppupeleissä mulle jäi siitä jätkästä käteen lähinnä se, että kiinnitän edelleen huomiota Coldplayn biiseihin. Ja siis Kitaristihan hypetti mulle Coldplayta aika paljon. McDriverilta mulle on tullut pari yksittäistä biisiä, joihin kiinnitän huomiota nykyisellään eri tavalla kuin ennen + se linkittää mulle jatkuvasti biisejä joihin tykästyn kovasti. Pehmiksen takia eksyin pitkästä aikaa kuuntelemaan erästä vähän raskaamman sarjan bändiä, koska tuli vaan sellainen olo, kun ollaan tässä juteltu viime aikoina.

Ei mun mistään musasta pitänyt oikeasti puhua, mutta mua alkoi lähinnä ärsyttää se, että nykyään viittaan otsikoissani melkein aina johonkin biisiin, joka joko sopii aiheeseen (ainakin melkein) tai jota olen kuunnellut viime aikoina.

Oikeasti mun piti jutella vähän Pehmiksestä ja vähän kans McDriverista.

Ensinnäkin, pitkän viimeöisen keskustelun perusteella voin vannoa ja vakuuttaa vihdoinkin, että me ollaan McD:n kanssa vain kavereita. Olin viime yönä ihan tittiriididii, kun menin nukkumaan, koska vihdoinkin mun pää oli kovasti selvinnyt.

Mulla ei ole pienintäkään ideaa, miten me päädyttiin keskustelemaan ensin Groomista ja Maalivahdista (kulta, en juorunnut mitään teistä!), mutta juttu kääntyi jossain vaiheessa siihen, että MV on jossain määrin kiinnostunut mun ja McD:n väleistä, koska sen mielestä on kuulemma outoa, että me jutellaan naamakirjassa, tekstaillaan ja se heittää mua välillä kiiltävällä ratsullaan kotiin. Kerroin siinä yön pimeänä tuntina, että Maalivahdin mielestä meidän kahden välillä on jotain suurempaa, mutta me ei vain haluta myöntää sitä. Tää aiheutti McD:ssä lähinnä huvittuneen reaktion ja keskustelun jatkosta mä tein omat loogiset päätelmäni: koska McD ei napannut aiheesta kiinni lainkaan näinkin loistavan mahdollisuuden saadessaan, me ollaan vaan kavereita. Itse asiassa se sanoikin asian melkein miettiessään sitä, että miksi ihmisten on vaikea ymmärtää, että eri sukupuolen edustajat voivat olla vain kavereita ilman muita jännitteitä.

Joten the end ja enää mun ei tarvitse tulkita sen sanoja tai tekoja lainkaan. Aika vapauttavaa.

Seuraava big thing onkin sitten Pehmis. Joo, Pehmis. Se, jota jumaloin joskus viime talvena, mutta joka unohtui yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Me ei olla oltu missään tekemisissä helmikuun abiristeilyn jälkeen - ellei mun yhtä kommenttia sen johonkin statukseen lasketa + pari tykkäystä.

Muutama päivä sitten se tuli yhtäkkiä juttelemaan mulle niitänäitä tiilenpäitä ja mä sain sydärin. En oikeastaan siksi, että ehkä täydellisin mun tuntema jätkä puhuu mulle ilman syytä ja yli puolen vuoden jälkeen, vaan siksi, että oli vähän busted olo... Olin nimittäin sillä sekunnilla klikannut Pehmiksen profiilin auki vilkaistakseni, onko se päivitellyt tulevaa kouluaan sinne vielä. (Ei ollut.)

Mua hämmensi ihan liikaa se, että se tuli ilman syytä kyselemään kuulumisia ja keskustelu ei edes jäädyttänyt kertaakaan koko aikana. Lisäksi hymiöiden määrä oli noin kymmenkertaistunut meidän edellisestä keskustelusta. En valita, en todellakaan. Hassua tää kyllä on, mutta kelpaa mulle!

Eipä tässä. Aloitin sen kanssa hetken mielijohteesta myös tökkimissodan ja katellaan. Mun mielestä on ihan kiva sanoa, että joo ollaan juteltu nyt monena päivänä peräkkäin ilman mitään oikeaa syytä. Jee.

~ indeed

Moves Like Jagger

Mä oon huomannut, että ne ihmissuhteet, joissa oon toisena osapuolena, ei oo ihan normaaleja. Tyttöjen kanssa kaikki on muutenkin niin monimutkaista, etten lähde selvittelemään niitä sen enempää, mutta nää kakslahkeiset...

Tää ajattelu lähti itseasiassa kun hoksasin, että mun ja Maalivahdin (Groomin ihkupoiccis, jos ootte jo unohtaneet) kanssakäyminen ei oo ehkä ihan poliittisesti korrektia. Ekat pari minuuttia me ehkä käyttäydytään ihan ihmisiksi, mutta aika pian se menee siihen, että huomauttelen Maalivahdille, kuinka sen pisteet joko nousee tai laskee tai sitten kommentoin Groomille M:n koulutuksen tasosta. Kyllä me oikeasti tullaan ihan hyvin toimeen, vaikka oonkin aikamoinen pallo jalassa ja puhun paikoitellen vähän ohi suuni. Hyvä niin, koska Maalivahti on ihan jees. (Oho, tää tais olla virallinen hyväksyntä noiden parisuhteelle.) Ja siis koulutuksella viittaan siihen, kuinka paljon M on Groomin tossun alla. (Liian vähän - vielä.)

Sitten mä kelailin mun ja mun työkavereiden välejä. Mullahan on oli duunissa yks ihan ässä tyyppi, jonka kanssa oltiinkin koko 3,5 kk tosi hyvissä väleissä. iS on siis kolmikymppinen parin muksun isä ja ihan käsittämättömän rento ja easy to be with. Mä tein jo heti alussa sitä, että kun mulla loppui tekeminen ja mun "supervisor" ei keksinyt mulle oikein mitään, niin menin iS:n huoneeseen hengaamaan ihan muuten vaan, koska joko me juteltiin niitä näitä tai sitten se keksi mulle jotain älyvapaata tekemistä. Tää oli siis se normaali osuus. :-D

iS:n lisäksi meille tuli mun vikoiksi viikoiksi yksi iS:n vanha työkaveri auttelemaan ulkopuolisena vahvistuksena sinne meidän firmaan ja siitähän se riemu repesi, kun oltiin ensinnäkin kaksi viikkoa ainoina (okei, viikon ajan oli vielä yksi junnupoika, mut anywho) sen puolen työntekijöinä ja tosiaan, kahvipöytäkeskustelut olivat laadukkaita. Monet olisivat ottaneet pahasti nokkiinsa niistä meidän jutuista (mm. vikana päivänä nää totes mulle, että niillä on mulle yks tehtävä sille vikalle päivälle: "pidä turpa kiinni ja tee meille voileivät!"), mutta mä oon niin vinksahtanut, että mulla oli vain käsittämättömän hauskaa niiden kanssa. Meidän meininki oli aika epäprofessionaalia ja läppä oli niin roisia ja henkilökohtaista, että joku herkempi olisi voinut vaihtaa seuraa aika äkkiä.

Mun ja McDriverin väleistä ei varmaan tarvii edes keskustella. Me ei varsinaisesti olla mitenkään läheisiä kavereita, eikä meidän välillä ole mitään muuta kuin epämääräistä skismaa. Silti laskeskelin, että muodostan melkein puolet sen ulkomaanreissun puhelinlaskusta (se nimittäin kertoi mulle sen lopullisen summan...), mikä on mun mielestä ehkä hieman nurinkurista. Joo. Me ei siedetä toisiamme, mutta tekstataan/chatataan melkein päivittäin.

McD:stä on luonnollista hypätä erääseen Groomin tekemään huomioon. Me puhuttiin tossa eräänä päivänä mun taipumuksesta lievään fyysiseen väkivaltaan ja Groom heitti, että mikä siinä on että jätkät haksahtaa muhun, kun lyön niitä. (No mähän isken niitä, hehheh.) Totta se kyllä on, monet on näyttäneet haksahtamisen merkkejä siinä vaiheessa, kun oon ollut niitä kohtaan lähinnä sellainen... oma itteni. Eli kun oon heittänyt sarkastista läppää, vähän kiusoitellut hyväntahtoisesti ja laukonut tyhmiä letkautuksia aina sopiviin väleihin. En mä oo koskaan ajatellut että se olisi esim. flirttailua, mutta eräs grilli-ilta avasi mun silmät, kun jotkut kaverit kattoivat mua hieman pitkään pariinkin kertaan, kun härösin niitä normaaleja juttujani erään jäpikän kanssa. En mä kyllä käytöstäni ole ajatellut muuttaa.

Sinällään kuitenkin koomista, että ainoat kaksilahkeiset, joita en juokse pää kolmantena jalkana karkuun, ovat kavereiden poikaystävät ja muut varatut miehekkeet sekä McD.

~ indeed

PS. Adam Levine on kuuma.
Maroon 5 - Moves Like Jagger

Elämäni mies on palannut

Mun pitää taas alkaa harjoitella pokerinaamaa. Kyllä mä töissä pystyn ihan pokkana olemaan vakuuttava silloinkin, kun en tiedä yhtään mitä teen tai kun oon kussut jotain aika rankasti ja mulla on joku kriittinen ihminen vieressä. Mutta mitä tulee jätkiin - kivoihin sellaisiin - niin en vain osaa olla virnuilematta typerästi.

Istuttiin tänään isovanhemmillani siskon ja sen poikaystävän kanssa, kun siskonpoikkiksen kännykkä soi ja pienen alkuhämmingin jälkeen se sanoi puhelimeen "ootsä suomessa?!". Sisko älähti melkein saman tien, että onks se mun elämäni mies joka soittaa ja vastaus oli myöntävä. (!!!) Ei luoja mulla teki tiukkaa olla hymyilemättä. Oli myös hieman haastavaa esittää huonomuistista ja asiasta vain small talk -mielessä kiinnostunutta. Musta tuntuu, että epäonnistuin...

Kyseessä on siis tämä tyyppi ja kyllä. Hän on Suomessa. Oli aika lähellä etten sanonut, että mua ei tarvitse heittää kotiin vaan voin kyllä mennä julkisilla sitten siskolta, mutta tajusin, että mummin mukaan pakkaamat ruoat (pullaa, marjoja, marjapiirakkaa....) olisivat olleet hieman epämukavia bussissa. Ja siis tosiaan tää ihkutyyppi on vissiin nyt tämän illan aikana piipahtanut siskolla ja siskonpoikkiksella, ellen mä ihan väärin sitä puhelua ymmärtänyt.

Tässä kohtaa tajusin, että yli puoli vuotta on mennyt ihan sairaan nopeasti. Olin kokonaan unohtanut tän tyypin ja muistanut sen olemassaolon noin kaksi sekuntia vain silloin, kun olen sattunut selaamaan kännykkääni numeroita ja törmännyt tämän tyypin nimeen. Enkä tosiaan edes tiedä, mitä sillä numerolla oli alunperin tarkoitus tehdä... Se vain piti napata, koska oon informaatioaddikti.

Ja, totanoin. Mä oon ollut tänään tosi hysteerinen muutenkin. Aamukahvilla töissä istin kahden kolmekymppisen miehen kanssa ja heitettiin sen verran roisia läppää aiheesta naiset ja niiden sijainti hellan ja nyrkin välissä. Ja se taisin olla minä joka aloitti tästä aiheesta... En tosiaan oo mikään feminismin ruumiillistuma, jos rehellisiä ollaan. Tää oli pohjustus mun tän päivän yleistilasta ja ajattelun tasosta, koska. Niin.

Mä meinasin virnistellä typeränä, kun McD tekstasi mulle ja sillä ei taaskaan ollut mitään oikeaa asiaa. Muuten hyvä, mutta satuin puhumaan mun siskon kanssa jotain siinä samalla. Puolustaudun sillä, että mua ihan oikeasti huvitti se fakta, että se tekstaa mulle jostain ostoksistaan maasta X ja mua ei rehellisesti sanottuna hirveästi kiinnostunut, millaisia oheishärpäkkeitä se on johonkin kännykkääsä ostanut. (Sen sijaan mulla ja siskonpoikkiksella oli mielenkiintoiset keskustelut tietokoneista ruokapöydässä!)

Nyt oon kyllä varmaan vähän sitä mieltä että mun elämäni mies putoaa vihdoinkin virallisesti prioriteettilistan alimmaiseksi, koska unohdin koko tyypin olemassaolon. Ja ehkä kohtaan sen faktan, että olen tavannut sen tasan kerran, eikä sellaisen perusteella normaalisti ajatella mitään muuta kuin että aijaa, toi oli kiva tyyppi.

~ indeed