Voi apua

Yhdistä kolme huonosti nukuttua yötä ja niistä johtuva väsymys sekä aivan puun takaa tuleva järkytys. Lopputulos? indeed hyperventiloi.

Joo hyvää päivää. MrB oli sitten leikannut hiuksensa. Selvisipä sekin, miksi sillä oli vähän random tilapäivitys Facebookissa viikonloppuna... Mä kävelin tänään pahaa aavistamatta ruokalaan ja ehin vaan laittaa laukun tuolille, kun mun katse kiinnittyi siihen. Siis voi ei hauki.

Mä en osaa sanoa, onko ne hiukset hyvät, mutta alkujärkytyksen lomassa en edes pystynyt arvioimaan niitä kunnolla. Eikä mun oloa yhtään helpottunut ruokailun jälkeenkään, kun allergiaoireet alko puskea päälle ja mulla rupesi ahdistamaan henkeä. Ei oo oikein toimivaa järkyttyä väsyneenä, hyperventiloida ja vielä tajuta, että on allergialääkkeet ottamatta. Nyt on ehkä jo vähän parempi olo, kun oon ottanu allergialääkkeen, käyttäny vähän avaavaa lääkettä (= "astmakiekko") ja syöny ihan ruokaaruokaa uudestaan himassa, mutta vieläkin on vähän tillintallin-olo.

Mä en järkyttynyt noin paljoa silloin, kun Ykkösmaisema leikkasi hiuksensa, enkä mä muutenkaan ihan niiiiiin vahvasti reagoi normaalisti. Kaippa mä pistän osan siitä hyperventiloinnista väsymyksen ja allergiaoireidenkin piikkiin.

Ei multa mitään järkevää irtoo nyt! Puin sitä tuccaa ehkä myöhemmin jos vaan muistan!
~ indeed

Katoamisilmoitus!

Hei sinä ihana kamala ihminen (tai mikä lienetkin), joka veit mielenkiintoni stalkkaamiseen!

Olisin erittäin kiitollinen jos voisit ystävällisesti palauttaa ylitsepääsemättömän kiinnostukseni muita ihmisiä, tarkennan: jätkiä, kohtaan. Älä pelkää, en ole vihainen. Haluan vain saada omani takaisin. Olen erittäin ymmärtäväinen ja valmis antamaan tekosi anteeksi. Voin jopa antaa mielenkiintoni ja taitoni stalkkaamiseen sinulle lainaksi, kun en sitä itse tarvitse. Saat siis käyttää kykyäni luvan kanssa. Toivon, että palauttaisit mielenkiintoni stalkkaamiseen mahdollisimman pian. Kaipailen sitä erityisesti liikunta tuntien aikana. Alan olla huolissani mielenterveydestäni. Normaalisti en voisi edes pelata säbää samalla kentällä kuumisten kanssa menettämättä tajuntaani hapen loppuessa, saati sitten iske maaleja kuumisten taakse. Nyt vain toivon, että pääsen sopivasti maalille ja saan tilaisuuden murjoa kuumiksia mailalla.

Ps. Jos palautat mielenkiintoni stalkkaamisen viikon sisällä, saat tilalle kiinnostuksen historiaan ja kansainvälisiin suhteisiin. Minä inhoan historiaa ja pidän todella huolestuttavana sitä tosiasiaa, että historian opiskelu on noussut stalkkaamisen yläpuolelle. Tuntiaktiivisuuteni on ensimmäistä kertaa ikinä plussanpuolella ja plussat tulevat tottakai kaupan päälle.

Ystävällisin terveisin,
kadonnutta stalkkausmielenkiintoaan odottava Groom

Godstalkers

Satuin mainitsemaan yhtenä päivänä eräälle (rakkaalle <3) kaverille, mitä kaikkea me satutaan tietämään joistain jätkistä ja kaverin reaktio ehkä hienoin ikinä. :D Sieltä tuli, et me ei olla prostalkkaajia vaan godstalkkaajia. Pakko kyllä myöntää, että yks noista faktoista on ehkä hieman yliampuva, mut minkäs sitä mahtaa, kun on luonnostaan niin hyvä!

Mr Badassin pisteet nousee taas eksponentiaalisesti. Nyt ollaan jo tosi vakaasti plussan puolella, koska mun mielestä jotain instrumenttia soittavat jätkät on ahhhh kuumia ja vielä kuumempia niistä tulee, kun ne rupee harrastaa jotain taistelu-/kamppailulajia. Itelläki ku on martial arts -pohjaa kolmelta vuodelta, niin tietää, mistä on kyse. Hawt!, ettenkö sanoisi.

Mut mikä siinä on, että meillä on taito prostalkata? Me ei loppujen lopuksi kun edes tehdä työtä kaiken sen tietomäärän eteen, mitä me saadaan. Kaikki tulee kuin itsestään. Esimerkiksi noi tänkertaset tiedot MrB:stä tuli vaan sillä, että istahdin tunnille ja keskittymiskyky tehtäviin oli pyöreä nolla. Ehkä se vaan on joku luonnollinen taipumus pitää silmät ja korvat auki vaan sen takia, ettei menettäisi mitään mielenkiintoista ympärilläolevasta maailmasta. Kavereiden kanssa juoruaminen on kuitenkin niin kivaa, että sitä tulee rekisteröityä myös käytännössä katsoen tuntemattomien tyyppien tekemiset ihan tahtomattaan. Ties mitä mehukasta sieltä paljastuu!

~ indeed 

Aika siirtyä eteenpäin

Kai se on korkea aika tännekin kirjoittaa...

Joo elikkä tiistaina tosiaan puhuin mun enemmän kuin maiseman kanssa. Prostalkkeri kun olen niin tiesin, missä luokassa se koettaan vääntää. Venailin kaveria siinä luokan ulkopuolella ja päätin puhun mun enemmän kuin maisemalle, jos vaan tilaisuus tulee. Kaveri selvisi kokeesta sitä nopeammin, mutta me jäätiin vielä porukalla hengaamaan siihen luokan ulkopuolelle ja siinä vaiheessa, kun mun enemmän kuin maisema alkoi tehdä lähtöä, mut tylysti feidattiin siihen luokan ulkopuolelle yksin. 

Nyt on helpottunut ja vapautunut olo. Mä pystyin puhumaan sille. Mä en vieläkään tajua, miten mä pystyin olemaan niin rauhallinen ja normaali. Mä olin miljoona kertaa kelannut, miten mä tärisen ja sekoan sanoissa. Mä en antanut edes sen jätkän käytöksen häiritä. Sen jätkän käytös oli kyllä kaukana normaalista. Se heilui, pyöri ja vaihtoi asentoa koko ajan, eikä selvästikään tiennyt, mitä vastata, niin päätyi sitten valehtelemaan.

Vaikka mulla onkin helpottunut olo, samalla mua vähän kaivelee, että toi keskustelu meni miten meni. Mä oon koko ajan tiennyt, mitä se vastaa. Mä olisin vaan toivonut, että se olisi ilmaissut itsensä  vähän paremmin ja oikeasti ollut mies ja puhunut totta, sen sijaan, että se valehteli ja  yritti luikki pakoon heti kun näki mut. Mulla olisi ollut vielä pari kysymystä, mihin mä olisin halunnut siltä vastauksen, mutta siinä ei selvästikään ollut riittävästi miestä vastaamaan niihin, joten mä päästin sen menemään.

Mä päätin vetää nyt laput takas silmille ja unohtaa kaikki jätkät. Seuraavana päivänä tosta keskustelusta mulla pysyi suht hyvin laput silmillä. Tänään aamulla mun oli kuitenkin pakko vähän tirkistellä lappujen alta ja siirtää ne hetkeksi otsalle. Mä nimittäin osuin samalle liikka kurssille kaikkien kuumisten kanssa. Jotenkin ne laput vaan jäi siihen otsalle ja sen liikkatunnin aikana ne häipyi sitten otsaltakin.

Mun piti unohtaa kaikki jätkät ja mitä mä teen?! Mietin meneekö päivän aws polttajalle vai nostajalle. Mulle tuli heti liikkatunnilla eka awsin paikka kun me pelattiin kaikki polttaa kaikkia. Mä olin jäänyt nurkkaan ja siinä vähän matkan päässä musta seisoi yksi jätkä ja sillä oli pallo kädessä. Poltetut seisoivat reunalla, vähän matkan päässä meistä. Se jätkä (hyvännäkönen jätkä + kivat hiukset) ei tiennyt, mitä olisi tehnyt sen pallon kanssa. Kun se sai sen pallon, se tähtäsi heti mua, koska mä olin lähimpänä. Sitten se laski sen pallon alas ja sen *en mä viitti heittää ku se on tyttö, ettei sitä satu* ilme oli vaan jotain niin söpöä. Se kääntyi ympäri ja etsi jotain muuta poltettavaa. Ketään ei kuitenkaan ollut lähimainkaan ja se kääntyi takas muhun päin ja taas sieltä tulee se sama ilme ja mä tavallaan lamaannuin siihen paikoilleni. Sitten yksi jätkä, jonka mä olin polttanut aiemmin huusi sille, että polttaa vaan. Tää vielä kysyi, olinko mä polttanut sen ja saatuaan myötävän vastauksen se kääntyi taas muhun päin ja taas sieltä tulee *en mä voi heittää, se on tyttö ja sit sitä sattuu* ilme. Sitten se vähän aikaa arvioi omaa voimaansa ja heitti mua jalkoihin niin, että varmasti osuisi, mutta ei liian kovaa, ettei mua sattuisi.

Mä olin ihan varma, että päivän (ja koko kuukauden) aws menee tälle jätkälle. Sitten tuli ruotsin tunti ja mulla tippui kynän korkki lattialle, mun takana istuvan jätkän pöydän alle. Mä jouduin toteamaan, etten ylettyisi siihen itse ja kysyin siltä mun takana istuvalta jätkältä voisiko se potkasta sen mulle. Mulla oli tippua leuka ja silmät ja kaikki päästä, kun se sanoi, että voi nostaa sen ja hymyili vielä päälle. Sitten se ihan oikeasti kumartui nostamaan sen ja ojensi sen mulle. Tää on oikeesti tosi pieni juttu, mutta teki muhun tosi suuren vaikutuksen ottaen huomioon millaisia talikoita suurin osa jätkistä on.

Mun on pakko kehitellä jostain vähän tehokkaampi näköeste. Tätä menoa mä menetän viimeisetkin järjen rippeeni ja kuun lopussa ainoa sana, minkä mä osaan enää sanoa on "Aws"

Groom

Vasenkätiset lukihäröset

Tänne ei ookaan tullut kirjoiteltu pitkään aikaan! Toisaalta maaliskuun loppu on ollut aika harmaata. Koulussa vedettiin miljoonavauhtia. Stressipaniikkikiirekiire koko ajan päällä. Tuntien välissä meille suotiin pieni tauko hengähtää= me seistään ruokalassa ja ollaan ihan "katokato ku se on kuumakuuma". Muutenkin tullut nukuttua ihan liian vähän ja sitten ollaankin koko ajan ihan överi sekasin.

Indeed jo mainitsikin, miten meidän Ykkösmaisema oli siirtynyt pääsiäisloman kunniaksi lähi Mäkkiin Nähtävyydeksi, joten ei siitä sen enempää. Meidän siis piti pääsiäisen kunniaksi arvostella koko yö meidän koulun jätkiä...eli ottaa uusiksi se, mitä teimme jouluyönä. Jotenkin kaikki oli vaan ihan tööt tööt ja lopulta yks kaveri päätyy toteamaan "Kompromissi...annetaan kaikille kymppi!" Ei annettu. Jouluyön numerot jäivät voimaan. Hyvä niin. Vaikka meijän koulussa onkin muutamia kuumiksia, ei kukaan kuitenkaan kympin arvoinen ole! Kymppiin ei riitä pelkkä haba, selkä ja valkoinen hammasrivi.

Nytkin meillä on koeviikko menossa ja prostalkkaaminen on melkeinpä mahdotonta. Varsinkaan kun ei ole osunut samoille kursseille kuumisten kanssa, mikä on harmi, koska niitä on ihan mukava katella kokeessa tyhjä paperi edessä pää sekaisin. Tänään me kyllä käytiin vähän prostalkkaamassa koulun yhteisiä kansioita. Sieltä löytyi ihan mukavasti kuvamateriaalia tämän ja viime vuoden tapahtumista ;)

Tänään kyllä lievästi sanottuna alkoi hajotuttaa kun palautin ruotsin koetta. Suurin osa oli jo poistunut kokeesta, kun sain omani valmiiksi ja lähdin kuittaamaan koetta. MrB päättää lähteä kanssani samaan aikaan kuittailemaan. Ei siinä muuten mitään, mutta pariin kertaan tullut indeedin kanssa mietittyä miten kauan porukat tekee koetta. Indeed myös pariin kertaan dissannut vasenkätisiä ja lukihärösiä. Siinä me sitten seistiin- Kaksi vasenkätistä, lukihäröstä samaan aikaan valmiina :D Indeed väijyi ikkunan takana ja on varmaan vieläkin katkera kun mä pakkasin kamani MrB:tä nopeammin. Sillä oli jokin salasuunnitelma, minkä mä nyt sitten kusin. Niin siinä käy kun suunnittelee jotain eikä kerro mulle!

Groom

Rakas alitajunta

En nyt oikein ymmärrä sinua. Olenko johtanut itseäni harhaan kaikki nämä kuukaudet?

Miksi yhtäkkiä viime yönä, kun olin kerrankin mennyt aikaisin nukkumaan, enkä käynyt toivottamassa Groomille hyvää yötä, näytit minulle sellaisia asioita? Johtuuko tämä siitä, että Groom ei päässyt toivottamaan minulle hyvää yötä? Ei kai se niin pienestä voi olla kiinni?

Nyt kun olen ollut kahden tulen välissä ja yrittänyt koko ajan kallistua Mr Badassiin, tulet ja näytät minulle kauniita unia Tuoksumaisemastani. Saanko kysyä vielä kerran: mitä ihmettä?
Jos uni olisi ollut jotain perushengausta, en enää muistaisi sitä, mutta halailu, kaulailu sekä erilaisten kavereiden seurassa yhdessä hengailu menee ehkä hieman yli. Tuntuu, kuin olisin pettänyt jotakuta!

Vaadin selitystä, mutta tuskin tulen koskaan sitä saamaan.

Ihmetellen,
isäntäeläimesi indeed

"Sul on joku mies!"

Heti alkuun pahoitelut siitä, että ei olla päivitetty tätä blogia johonkin sataan vuoteen! On ollu aika kamalaa haipakkaa koulussa, ettei oo oikeen ehtinyt ees aatella blogaamista. Muutenkin on ollu vähän hiljasempaa viime aikoina, ettei postauksissa varmaan mitään kunnon sisältöä olisi ollutkaan.

Mutta. Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että MrB:llä oli uus paita - oikeesti sillä on kolme uutta ruutukauluspaitaa ja ne todellakin on vakiokäytössä! Sinällään vähän harmittaa, ettei se enää pidä mustaa hottispaitaansa eikä myöskään yhtä söpöä valkosta hupparia, mutta toisaalta kauluspaidat... <3

Toi otsikon lausahdus tuli tänään kuultua mun siskolta. Se siis asuu omassa kämpässä poikaystävänsä kanssa ja tuli tänään hakemaan pari juttua täältä meiän himasta. Groom ja eräs toinen rakas ystäväni oli ollu meillä yötä ja olin mielestäni saanut peitettyä sleepoverin jäljet ihan hyvin, mutta en sitten ollutkaan. Sisko ja sen poikaystävä ehti olla meillä ehkä kaks minuuttia, kun kuuluu "KUKA MEIL ON OLLU YÖTÄ?!"

UUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUPS.
Mission: "What sleepover?"
Status: Failed

Joopa joo. Ei mulla vielä mitään miehiä ole kierroksessa, kun on muutenkin niin paljon tekemistä, ettei jaksa ottaa mitään miessotkuja koulustressin päälle. Lisäksi mulla on pyöriny viime syksystä asti yhen kaverin (naispuolinen toim. huom.) lippis ja iso miesten huppari täällä huoneessa, koska lainasin niitä yhtä koulun teemapäivää varten. Sisko sitten meni uteliaana kaivelemaan mun vaatekasaa ja löys ne. Hirveet tenttaamiset toki, eikä ne uskonu, että ne vaatteet ei oo kenenkään jätkän.

Ah, pitänee vielä valittaa siitä, etten todellakaan osaa pitää ilmeitäni kurissa! Eilen käytiin kaupassa ostamassa safkoja sleepoveria varten ja kun lähdettiin kaupasta, käveltiin sattumalta Mäkin ohi. Mä siinä kattelin, että tossa istuu tosi tutunnäkönen jätkä ja sil on samanlainen pipo ku Ykkösmaisemalla... Sekunnin tuhannesosan jälkeen tajuun, että se jätkä tosiaan ON Ykkösmaisema! Ei jumalauta mulla venähti naama ja tuijotin sitä ihan järkyttyneenä. Se istu kaiken lisäks niin, että se oli suoraan meihin päin ja katto mua, kun mä vaan tuijotin sitä sen näkösenä, että oisin nähny aaveen tai jonkun megaluokan julkkiksen. Ei sillä, Ykkösmaisema on koulun ulkopuolella kylä jo nähtävyys. Mun on oikeesti pakko opetella hillitsemään ilmeitäni.

Enkä kehtaa koulussa enää tuijottaa Ykkösmaisemaa, koska en haluu ärsyttää sitä enää yhtään enempää. :'DD Muutenki se on välillä mulkoillut satunnaisesti meihin päin ilmeellä "voi v... taas ne tuijottaa", mutta toisaalta se ei tunnu kamalasti häiriintyvän tai ahdistuvan meidän tuijottelusta. Se ei kuitenkaan näytä edes siltä, että meidän kuolaaminen olisi kihahtanut sillä hattuun, joten pienen tauon jälkeen uskallan taas tutkata sitä kunnolla! Matalaa profiilia hetki, että myrskyn jäljet tasottuu ja sit taas täyttä höyryä eteenpäin.

~ indeed