Kai se on korkea aika tännekin kirjoittaa...
Joo elikkä tiistaina tosiaan puhuin mun enemmän kuin maiseman kanssa. Prostalkkeri kun olen niin tiesin, missä luokassa se koettaan vääntää. Venailin kaveria siinä luokan ulkopuolella ja päätin puhun mun enemmän kuin maisemalle, jos vaan tilaisuus tulee. Kaveri selvisi kokeesta sitä nopeammin, mutta me jäätiin vielä porukalla hengaamaan siihen luokan ulkopuolelle ja siinä vaiheessa, kun mun enemmän kuin maisema alkoi tehdä lähtöä, mut tylysti feidattiin siihen luokan ulkopuolelle yksin.
Nyt on helpottunut ja vapautunut olo. Mä pystyin puhumaan sille. Mä en vieläkään tajua, miten mä pystyin olemaan niin rauhallinen ja normaali. Mä olin miljoona kertaa kelannut, miten mä tärisen ja sekoan sanoissa. Mä en antanut edes sen jätkän käytöksen häiritä. Sen jätkän käytös oli kyllä kaukana normaalista. Se heilui, pyöri ja vaihtoi asentoa koko ajan, eikä selvästikään tiennyt, mitä vastata, niin päätyi sitten valehtelemaan.
Vaikka mulla onkin helpottunut olo, samalla mua vähän kaivelee, että toi keskustelu meni miten meni. Mä oon koko ajan tiennyt, mitä se vastaa. Mä olisin vaan toivonut, että se olisi ilmaissut itsensä vähän paremmin ja oikeasti ollut mies ja puhunut totta, sen sijaan, että se valehteli ja yritti luikki pakoon heti kun näki mut. Mulla olisi ollut vielä pari kysymystä, mihin mä olisin halunnut siltä vastauksen, mutta siinä ei selvästikään ollut riittävästi miestä vastaamaan niihin, joten mä päästin sen menemään.
Mä päätin vetää nyt laput takas silmille ja unohtaa kaikki jätkät. Seuraavana päivänä tosta keskustelusta mulla pysyi suht hyvin laput silmillä. Tänään aamulla mun oli kuitenkin pakko vähän tirkistellä lappujen alta ja siirtää ne hetkeksi otsalle. Mä nimittäin osuin samalle liikka kurssille kaikkien kuumisten kanssa. Jotenkin ne laput vaan jäi siihen otsalle ja sen liikkatunnin aikana ne häipyi sitten otsaltakin.
Mun piti unohtaa kaikki jätkät ja mitä mä teen?! Mietin meneekö päivän aws polttajalle vai nostajalle. Mulle tuli heti liikkatunnilla eka awsin paikka kun me pelattiin kaikki polttaa kaikkia. Mä olin jäänyt nurkkaan ja siinä vähän matkan päässä musta seisoi yksi jätkä ja sillä oli pallo kädessä. Poltetut seisoivat reunalla, vähän matkan päässä meistä. Se jätkä (hyvännäkönen jätkä + kivat hiukset) ei tiennyt, mitä olisi tehnyt sen pallon kanssa. Kun se sai sen pallon, se tähtäsi heti mua, koska mä olin lähimpänä. Sitten se laski sen pallon alas ja sen *en mä viitti heittää ku se on tyttö, ettei sitä satu* ilme oli vaan jotain niin söpöä. Se kääntyi ympäri ja etsi jotain muuta poltettavaa. Ketään ei kuitenkaan ollut lähimainkaan ja se kääntyi takas muhun päin ja taas sieltä tulee se sama ilme ja mä tavallaan lamaannuin siihen paikoilleni. Sitten yksi jätkä, jonka mä olin polttanut aiemmin huusi sille, että polttaa vaan. Tää vielä kysyi, olinko mä polttanut sen ja saatuaan myötävän vastauksen se kääntyi taas muhun päin ja taas sieltä tulee *en mä voi heittää, se on tyttö ja sit sitä sattuu* ilme. Sitten se vähän aikaa arvioi omaa voimaansa ja heitti mua jalkoihin niin, että varmasti osuisi, mutta ei liian kovaa, ettei mua sattuisi.
Mä olin ihan varma, että päivän (ja koko kuukauden) aws menee tälle jätkälle. Sitten tuli ruotsin tunti ja mulla tippui kynän korkki lattialle, mun takana istuvan jätkän pöydän alle. Mä jouduin toteamaan, etten ylettyisi siihen itse ja kysyin siltä mun takana istuvalta jätkältä voisiko se potkasta sen mulle. Mulla oli tippua leuka ja silmät ja kaikki päästä, kun se sanoi, että voi nostaa sen ja hymyili vielä päälle. Sitten se ihan oikeasti kumartui nostamaan sen ja ojensi sen mulle. Tää on oikeesti tosi pieni juttu, mutta teki muhun tosi suuren vaikutuksen ottaen huomioon millaisia talikoita suurin osa jätkistä on.
Mun on pakko kehitellä jostain vähän tehokkaampi näköeste. Tätä menoa mä menetän viimeisetkin järjen rippeeni ja kuun lopussa ainoa sana, minkä mä osaan enää sanoa on "Aws"
Groom
0 kommenttia:
Lähetä kommentti