Why do you have to go and make things so complicated

Vaihdoin kaupunkia a.k.a. siirryin Groomin ja erään mun toisen parhaan kaverin kanssa samaan metropoliin, mistä seurasikin kaikkea mielenkiintoista. Muun muassa se, että istuttiin ulkona ja tekstattiin McDriverille kahella eri kännykällä vuorotellen. Kypsä meininki indeed, mutta ainakin me revittiin hurjasti hupia siitä!

McD lähti tässä jossain välissä vähän tien päälle ja mä mietin jo etukäteen, että miten kestän, kun se on pitkään poissa ja mulla ei ole juttuseuraa aina aamupäivisin naamakirjassa. Se on oikeasti pelastanut suurimman osan mun työpäivistä aloittamalla keskustelun jostain aiheesta X, koska mulla ei ole oikeasti töissä mitään tekemistä yleensä. Sitä paitsi se on yleensä melko aikaisin liikenteessä, eli aika usein online ennen monia muita mun kavereita. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin on se pelastanut aika monet illatkin, koska oon aika riippuvainen juttuseurasta ja monesti se on niitä harvoja jotka on kans keskellä yötä paikalla.

Mutta, anyway. Mä mietin McD:n ekana reissupäivänä sitä, että kuinka pitkään me oikeasti pysytään erossa toisistamme eli kuinka pitkään menee, ennen kuin se ottaa muhun seuraavan kerran yhteyttä puhelimitse tai naamakirjassa. Ellen ihan väärin muista ja laske, niin aikaa taisi kulua 14 tuntia. Sen jälkeen menikin jo melkein vuorokausi, mutta tällä hetkellä tahti on vakiintunut siihen, että tekstataan kerran tai pari päivässä.

Olin niin yllättynyt McD:n ensimmäisestä viestistä, että noin puoli maailmaa sai kuulla tästä niin kovin yllättävästä tapahtumasta mesessä. Groom totesi heti ensimmäisessä hengenvedossaan, että se kaipaa mua. Se perusteli tän väittämän sanomalla "se on ulkomailla sen parhaiden kavereiden kaa ja se tekstaa sulle". Mun mielestä se on sille ihan normaalia, mutta ehkä mä voin kans myöntää, että tää todistaa että käyn ainakin satunnaisesti sen ajatuksissa. Satunnaisesti voi olla vähän huono sana, kun tänäänkin se on tekstannut mulle kahdesti ilman mitään oikeaa syytä. Ja hei, mä kehityn koko ajan, koska tiedostin, että sillä ei ollut oikeaa asiaa!

En vaan tiedä, mitä mieltä oon tästä. Joo, mä oon miettiny näitä samoja asioita jo joskus kolme-neljä kuukautta sitten, mutta en oo päässyt mihinkään tulokseen vieläkään. Tää käy vähän säälittäväksi ja turhauttavaksi, mutta oon suhtautunut siihen liian pitkään vaan kaverina. Mun on kuitenkin pakko olla koko ajan varpaillani, koska McD on sen verran hankala ihminen, että se saattaa kääntää kelkkansa minä hetkenä hyvänsä, koska se jänistää. Ja toisaalta taas vain kykene tulkitsemaan sitä, koska se haluaa vain ärsyttää mua ja koska se taas hyppii silmille siksi, että se oikeasti haluaa kontaktia.

Tarviin edelleen sitä miehet-indeed-miehet -sanakirjaa.

~ indeed

Follow me and everything's alright?

Mä en tiedä pitäisikö mun aloittaa tää postaus sanoilla "Hihii :)" vai "Oh god I'm a mess". Musta tuntuu, että toi mess-versio on parempi. Siis:

Oh god I'm a mess.

Me päädyttiin vähän extempore keilaamaan ja pelaamaan biljardia Groomin, McDriverin ja Isoveljen kanssa. Otetaan tässä kohtaa aikalisä ja kerrotaan, kuka on Isoveli. Isoveli on tämän postauksen lopussa mainittu kaveripoitsu, joka hyppäsi meidän autoon järkyttämään mun mutsia. Isoveljellä on tyttöystävä, jonka tossun alla se on aika täydellisesti. Isoveli on Isoveli, koska Groom sanoo, että se on kuin isobroidi, jota G ei koskaan saanut. In a nutshell.

Me päädyttiin urheltamaan (keilaus ja minigolf on ne perinteisimmät parisuhdeurheilulajit, kuten McD sanoo), koska Groom on muutaman hetken puhunut mulle, että sillä on Isoveljen kokoinen aukko elämässään ja Groom heittikin mulle viikolla, että mennään keilaamaan noiden kahden kanssa. McD luonnollisesti tulee mukaan siksi, että Groom, Groomin poikaystävä Maalivahti ja kaikki muutkin mun kaverit yrittävät kovasti laittaa kapuloita mun rattaisiin Kuskin suhteen. Tää pistää mun pasmat sekaisin ihan kuusnolla, koska yritän itse kuitenkin pysyä järkevänä meidän kahden suhteen. Mutta, let's face the facts.

1.) McDriverin musiikkimaku on 10++, ja oon todennut, että musamaku kertoo ihmisestä paljon ja siitä, kuinka hyvin tuun toimeen jonkun kanssa.
2.) McD on aika hyvällä aaltopituudella. Kuinkakohan monta kertaa oon ollut vähän masiksissa datailemassa ja odottamassa että saan nukuttua ja dingding, McD on chatannut mulle ja piristänyt mua välillä tarkoituksella ja välillä vahingossa.
3.) Se kuskaa mua - edelleen. Viimeksi perjantaina olin bilettämässä kaverin luona teillä tietymättömillä ja McD paikansi itsensä mun pyynnöstä paikalle ja heitti mut kotiin aika lailla vapaaehtoisesti. Eikä muuten ollut mikään ihan lyhyt matka saatika inhimillinen kellonaika.
4.) Se sietää mua jostain kumman syystä. Viimeiset pari viikkoa ollaan oltu yhteyksissä päivittäin ja se on muutamassa viikossa ponnahtanut mut tekstareiden vastaanottajien top5:een, vaikka me ei ikinä tekstata ilman oikeaa (tai "oikeaa") syytä.
5.) Me todettiin Groomin kanssa jo joskus tammikuussa, että se olisi aika täydellinen poikaystävä.

Mutta

6.) Meidän välillä on aika paljonkin kitkaa. Jos me satutaan näkemään ihan naamatusten, me lähinnä vältellään toisiamme (esim. biliskeilaamisen katsekontaktit? 0 kpl) ja puhutaan muutenkin lähinnä niitä näitä (jos puhutaan) tai sitten me keskitytään vittuilemaan toisillemme.
7.) Kumpikaan meistä ei oikein halua seurustella. Ollaan pariinkin kertaan puhuttu aiheesta yleisesti ja McD on sanonut mulle, että jos se haluaisi olla varattu, se olisi ollut sitä jo yli vuoden. Tää fakta on kyllä aikamoinen romantiikantappaja, sanoisinko.
8.) Meidän sanattomiin sopimuksiin kuuluu, että me ei siedetä toisiamme. Siis millään tasolla. Kyllä me voidaan puhua pashaa ja se voi kuskata mua ympäriinsä ja voidaan silloin tällöin myös nähdä ihan livenä, mutta kaikkiin näihin sisältyy se, että molemmilla on niskavillat pystyssä.
9.) En vieläkään pysty kuvittelemaan McD:stä sellaista pehmeämpää puolta, joka voittaisi kaiken sen veetuilun ja yleisen ärsytyksen.

Vaikka mua saattaa hajottaa tää tilanne paljonkin, niin en silti jättäisi sitä eräänä helmikuisena yönä käytyä überloistavaa (note the sarcasm) keskustelua, koska se on johtanut pitkässä juoksussa siihen, että mulla on taas yksi kaveri lisää, jonka kanssa voin puhua silloin kun tuntuu siltä.

~ indeed

PS. Mähän sanoin, että McDriver tulee ohittamaan Mr Badassin mun kirjoittelutilastoissa.

PPS. The Baseballs - Follow Me ♥

Exit light, enter night

(Metallica ♥)

Joo. Mulla on huono omatunto siitä, etten oo blogannut kahteen viikkoon, vaikka kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. Tai no ainakin melkeen.

Ensinnäkin oon ollut viihteellä jopa vähän liikaakin ja nyt on sellainen olo, että tipattomalle hei vaan muutamaksi viikoksi! Mua ryydyttää hirveästi juhlia arkena ja viikonloppuna, vaikka ennen painelin menemään koko viikon ihan kevyesti nukkumalla ehkä pari-kolme tuntia yössä! Vanhuus ei tule yksin.

Toiseksi, mulla ei siltikään oo mitään ihmeellistä kerrottavaa! Oon lähinnä peruskauraillut, eli party hard ja McDriverin avustuksella kotiin. Avustuksella on kyllä hieman huono ilmaus, koska ihan ite oon kävellyt autoon ja autolta kotiin. En ollut eräällä viikolla kuin kolme kertaa sen kyydissä ja kaksi näistä reissuista vei suoraan kotiin. Oon kouluttanut sen hyvin, vaikka se on kuukausia vannonut ja vakuuttanut, ettei tee ikinä missään nimessä mitään mun puolesta. Kummasti se saapuu kiiltävällä ratsullaan, kun vähän heittää tekstaria että heippahei tuu hakee mut kotiin kiva kiitti moi.

En mä ihan täysin sitä käytä hyväksi kuitenkaan, vaan tosiaan meidän muutaman viikon takainen lounas oli kiitos joskus vuonna nakki tapahtuneesta kotiinkuljetuksesta ja edellisellä kerralla kanssa iskettiin sille rahaa kouraan Groomin kanssa (joo ja hox, Groom on ollut mukana vain 1/3 autoiluista). Elellään siis ihan kohtuullisessa yhteisymmärryksessä, mikä on välillä kyllä muilta osin hieman hankalaa...

Esimerkiksi eräissä bileissä meidän tappelu meni fyysiseksi. (Kyllä, hengailtiin jopa samassa porukassa omg!) Onnistuttiin kehittämään painiottelu niinkin suuresta asiasta kuin glow stickistä, joita jaettiin niissä keppaloissa. Olisin vain halunnut laittaa sen glowstickin takaisin semmoiseen kaulariiputtimeen, mutta sepä ei antanutkaan ja murhaavan tuijotuskilpailun jälkeen yritin tavoitella sitä tikkua ja. Niin. Lopputulos oli se, että mä kuristin McD:tä ja se iski mulle ranne-, kyynär- ja olkalukkoja minkä kerkesi sekä muuten vaan väänsi mua kädestä. Lopputulos? Molemmat istuttiin vierekkäin terassin penkillä kädet puuskassa. Siinä kohtaa kun Groom kysyi, että nytkö me mökötetään ja molemmat älähtivät "en mä mökötä!". Että sellaista.

Eipä meille mitään kaunoja jäänyt, kun molemmilla oli lähinnä hauskaa (mun kamppailulajimenneisyys saattoi mun osalta vaikuttaa asiaan) ja kuvamateriaalikin todistaa, ettei sitä tappelua hirveän tosissaan otettu. Ja hei, ei se voi mulle kaunaa kantaa, jos se muutaman tunnin päästä heitti mut ja Groomin himaan sen kummempia mutisematta.

Sitä paitsi me ollaan nyt oltu yli viikko putkeen joka päivä yhteyksissä toisiimme, eli no hard feelings, eh? :-D

Meillä on täysin platoninen suhde, ihan tosi!

~ indeed

Pallo, joka jäi torjumatta

Mun piti lopettaa blogaaminen, mutta ehkä mä voin nyt vielä kerran tänne raapustaa, kun indeed meni jo mainitsemaan, että jotain raapustamisen arvoista on päässyt tapahtumaan. Tosiaan lakkiaispäivänä jysähti muutakin, kuin lakki päähän ja rahaa tilille. Lakin olinpaikasta ei ole enää tietoakaan ja rahat on melko tehokkaasti käytetty. Sen sijaan eräs kaksilahkeinen tarttui lakkiaisbileistä mukaan ja sitä en lakin tavoin ole toistaiseksi onnistunut hukkaamaan.

Näin alkuun voisin vaikka lätkästä kaverille blogiin sopivan nimen ja no...turha tässä on mitään spesiaalia kehitellä, indeedille tämä kaveri on alusta asti ollut maalivahti. Ai miksikö? Tosiaan halusin aluksi pitää matalaa profiilia, enkä edes indeedille kertonut, että olin menossa tapaamaan maalivahtia. Mä menin indeedin selän takana katsomaan maalivahdin peliä ja totta kai McDriver oli touhuamassa vastustajan puolustuksessa. Ei todellakaan tullut yllätyksenä, että McD meni vielä samana päivänä juoruamaan indeedille, että olin katsomassa peliä ja poistuin paikalta maalivahdin kanssa.

Tästäkin pelistä on aikaa jo 3 viikkoa ja paljon on ehtinyt näiden kolmen viikon aikana tapahtua. Siitä lähtien, kun indeed sai kunnolla tietää kenen kanssa nykyään aikaani vietän, olen saanut raahata rautapalloa nilkassani. Aina kun on meillä on herkkä hetki menossa maalivahdin kanssa alkaa indeed vibraamaan taskussani. Kaiken huippu oli yhteisen mökkireissun viimeinen aamu, kun en vastannut indeedin kolmeen peräkkäiseen soittoon. Onhan se toki ihan normaalia kaivaa kaverin poikaystävän numero enirosta, jos kaveri ei puoleen tuntiin vastaa puhelimeen...Kaikesta huolimatta en luopuisi mistään hinnasta tästä rautapallosta. Kaverit menevät kaiken edelle ja olenkin jo leikillä ilmoittanut maalivahdille, että tässä suhteessa meitä on kaksi, minä ja indeed ja maalivahti tulee olemaan ikuinen kolmaspyörä.

En nyt ala tarkemmin käymään meidän vaiheita läpi, mutta yhteisestä mökkireissusta voin pari sanaa sanoa. Olin tosiaan juhannuksen jälkeen maalivahdin ja tämän 7 jätkäkaverin kanssa kolme päivää mökillä. Oli kyllä melkoinen reissu ja ihmettelen vieläkin miten selvisin hengissä kotiin asti. Ihan hauskaa oli poikien touhuja seurata (esimerkiksi kaksi salaatinlehteä riittää poikien mielestä varsin hyvin kahdeksan ihmisen tortilloihin, tyttöporukalla oltaisiin luultavasti hakattu koko salaatti silpuksi). Ihan hyvää ruokaa pojat kuitenkin tekivät, sen sijaan poikien taiteelliset tuherrukset eivät oikein vakuuttaneet pictionaryssa. Valehtelisin jos väittäisin, että kärsin henkisesti seitsemän jätkän ahtautuessa kanssani samaan saunaan, jonka ylälauteen kapasiteetti on ehkä viisi ihmistä. Entäpä saunakeskustelut? Ihanaa miehekästä avautumista <3 Muutenkin mökillä oli aika äijämeno koko ajan, mutta hyvin pojat muistivat ottaa huomioon, että mukana on myös yksi tyttö ja isännälle voin ainakin osoittaa erityiskiitokset huomaavaisuudesta :)

Mukavan mökkireissun jälkeen olikin aika kova pudotus normaalielämään. Maalivahti on koko ensi viikon jossain hornantuutissa valmentamassa pikkujunnuja ja seuraavan viikon maanataina mulla alkaa työt toisella puolella Suomea ja samana päivänä maalivahti vaihtaa peliasunsa armeijän univormuun. Ei mikään mukavin mahdollinen tilanne joutua kuukauden tuntemisen jälkeen inttileskeksi. Katellaan nyt mihin suuntaan tämä lähtee kehittymään, mutta ainakin yksi asia on varma; Indeed on ja pysyy! <3

Groom