Aikaa jäljellä? Ei lainkaan

Niinpä niin. Mun piti kirjoitella tänne jotain turhuuksia jo maanantaina, koska toi sivupalkissa kummitteleva "helmikuu (3)" on vähän säälittävän näköinen. Suunnitelma tosin meni reisille siinä vaiheessa, kun oltiin oltu 9 tuntia kirjastossa ja kotiin päästyäni mä ehdin käydä vain pikaisesti Naamakirjassa ja kattomassa mailit, minkä jälkeen tulikin jo Salkkarit ja sitten piti lähteä reippailemaan karvamursun kanssa. Yhtäkkiä kello olikin jo lähempänä yhtätoista, enkä mä silloin edes muistanut mitään blogia, kun halusin vain kaatua sänkyyn. (ja lopulta nukahdin vasta puoli yhden aikoihin, miten niin nukkuminen ei oo mun juttu?)

Mun piti myös kirjoitella eilen, mutta kuinka ollakaan matikka ja enkku tuntuivat kutsuvammilta. Oikeasti mulla oli vain mielettömän huono omatunto siitä, että koko tiistai-kirjastoilu oli mennyt lähinnä parin kaverin + McDriverin kanssa höpöttämiseen. Tein tiistaina ehkä 10 matikantehtävää ja luin saksankielistä kirjaa reilut viisi sivua. Onneksi olin kuitenkin ollut reipas maanantaina ja olin velttoilusta huolimatta lukusuunnitelman tahdissa!

Me tosiaan asutaan nykyään Groomin kanssa kirjastossa. Viime viikosta lähtien ollaan oltu siellä jo ennen yhdeksää lähdetty yleensä vasta neljän jälkeen, ja se tosiaan syö vapaa-ajan aika lailla minimiin. Kaikkein hulluinta on se, että yhdeksän tuntia kirjastossa tuntuu paljon lyhyemmältä ajalta kuin kuusi tuntia koulussa!

Vaan mitä olisi indeed + Groom ilman maisemia ja stalkkailua? Eipä oikein mitään. Eikä me kyllä kuulemma olla erillämmekään mitään, koska eräs kaveri järkyttyi kuullessaan, että Groom on tossa joku päivä menossa koululle ja mä jään siksi aikaa hengailemaan kirjastoon.

Anygays. Virallisesti me ei olla stalkattu, mutta meitä on stalkattu! Groomin idiootti-tuoksumaisemalla on edelleen joku ongelma meidän suhteen. Ei riitä, että se alkoi haastaa riitaa Groomin ottamien kuvien suhteen (tekijänoikeusmerkinnän laittaminen oli sille vissiin vähän liian haastavaa...), vaan tuolla kirjastossa se mulkkaa meitä jatkuvasti. Musta on tosi kiva, että kun välillä tehtävien välillä jäädyttelen ja tuijotan tyhjää, huomaan GiTM:n tuijottavan mua happamen näköisenä. Pliis, ei mekään aina jakseta tuijottaa sua tai muitakaan jätkiä. Nyt on vähän muut jutut mielessä!

Paitsi mulla. Tai no miten sen nyt ilmaisisi. Maanantaina Pehmis tuli käymään kirjastolla ja mulla oli pahin kahviöveri-superväsymys-hetki (+ olin käynyt ostamassa karkkia ja kokista) menossa juuri silloin, kun herra saapasteli paikalle. Eihän mun opiskelusta tullut mitään seuraavaan tuntiin, kun eräs kaverikin saapui paikalle ja kikatin hysteerisenä varmaan koko tunnin. Annan aina niin hyvän kuvan itsestäni! Tänään Pehmis käväisi myös kirjastolla ja vaikka sen visiitti kesti vain minuutin, onnistui se silti viemään mut sivuraiteille vektorien ihmeellisestä maailmasta. Mietin nimittäin seuraavat viisi minuuttia, miksi sillä oli tänään, lämpimänä päivänä, pipo päässä, vaikka se on hillunut koko talven ilman pipoa. Eikun oli sillä pipo penkkariajelun aikana! Opiskelumotivaatio.com.

Yhtä juttu lukuun ottamatta mitään järin ihmeellistä ei viime aikoina sitten olekaan tapahtunut. Kirjastossa hengaa aika paljon porukkaa meidän koulusta, mutta ylppäripaineen alla niiden läsnäolo lähinnä ottaa päähän, kun pojat keksivätkin keskustella kovaan ääneen jalkapallosta tai vielä parempaa - alkavat soittaa kitaraa! Mun ja Groomin tuoksumaisemilla ei todellakaan järki paljoa päätä pakota, vaikka mun tuoksumaiseman matikan keskiarvo pyöristyykin kymppiin... Sen mä muistin stalkata matikan prelissä, jossa tein 4,5 tehtävää ja lähdin heti, kun se vain oli mahdollista.

No höpötetään nyt, kun kerta aikaa ja jaksamista kerrankin riittää! Ei se mitään, vaikka tästä postauksesta on tulossa monsteri.

Se yksi juttu olikin se, että mutsi arvostaa mua nykyään varmasti erittäin runsaasti! Tänään nimittäin yksi kaverijätkä puhui, että hän on menossa ihan meidän lähelle erääseen kouluun johonkin juttuun. Mä mietin ensin, etten sano mitään siitä, että me ollaan menossa mun mutsin kyydissä parinsadan metrin päähän tästä mestasta, mutta Groom totesi, että otetaan se nyt saman tien mukaan. No, soitin äkkiä mutsille ja totesin, että yks kaveri tulee kanssa meidän kyydillä, mihin se sitten yritti sanoa, että autoon ei mahdu, koska sen yksi kaveri tulee myös meidän kyydillä. Mun laskujen mukaan mutsin autossa on viisi paikkaa ja äiti + äidin kaveri + minä + Groom + tää jätkä = 5? Eihän mun pitkä matikka tässä voi pettää! Kyllä me ihan kivasti mahduttiin ahtautumaan takapenkille Groomin ja tän jäbän kanssa... Mutsin ja sen kaverin ilmeet vain olivat näkemisen arvoiset, kun meidän seurassa tuleekin parikymppinen jätkä eikä joku pienikokoinen 18-v. tyttö... Ja äänensävykin oli ihan mielenkiintoinen, kun Groom ja tää jäbä olivat poistuneet paikalta ja alkoi kysely, että kukas se oli ja mistä tunnen sen. Eikä sen kummastusta varmaan yhtään helpottanut se, että koko automatkan kuuntelin kiinnostuneena tän tyypin juttuja reissaamisesta ynnä muusta Groomin yrittäessä olla hajoamatta mun vieressä.

Että sellasta tällä kertaa!

~ indeed

PS. Minä ja McDriver ei näköjään nykyään osata olla irvailematta toisillemme ja tää meno on samanlaista naljailua ja kiusoittelua sekä livenä että naamakirjassa. Lisäksi oon tuolla kirjastossa tajunnut, että sillä on tosi kivat silmät! Mutta silti se on edelleen vaan kaveri. ;(