Sitoutumiskammo? [ ] Kyllä [ ] Ei

[x] Kyllä

Koko tän ajan, mitä prostalkersia on nyt kirjoiteltu, mä olen pysynyt sinkkuna. En ota kantaa siihen, oonko mä onnellinen vai epätoivoinen sinkku, koska itse asiassa en tiedä itsekään. Koko ajan oon hiljaa mielessäni ajatellut, että joo mulla on vain ollut paska flaksi, mutta voisin varmaan yrittää miettiä vähän muitakin mahdollisuuksia, koska ei se oikeasti ole mulla ainakaan tuurista kiinni.

Viime aikoina mä olen käynyt mukavaa eipäsjuupas-kinastelua aiheesta McDriver (saleen tää jätkä ohittaa kohta MrB:n mun kirjoittelutilastoissa) ja nyt tää kina on valumassa juupas-puolelle aika kovaa kyytiä. Ei mulla mitään oikeaa McD:n suunnalta tulevaa kimmoketta ole, mutta tää mun oletettu sitoutumiskammo tuo aiheeseen mielenkiintoisia piirteitä.

Tapasin maanantaina erään tyypin eräissä bileissä. Tällä tyypillä on jossain määrin samantyyppinen perhetausta ja asennemaailma kuin mulla ja ylätyttekö, jos sanon, että maanantai-ilta johti kaveripyyntöön Facebookissa? No ettepä tietenkään. Loggasin yöllä bileiden jälkeen naamakirjaan sillä aikaa, kun söin ja toki siellä oli kaveripyyntö odottamassa. Odottamassa oli myös yksityisviesti tältä tyypiltä, missä se kertoi vähän laajemmin asioistaan. Mä vastavuoroisesti heitin sitä saman tien viestillä, missä kerroin omista jutuistani laajemmin ja siitä se sitten lähti. Myöhemmin tiistai-iltana mulla jälleen kerran blingasi naamakirjan chat ja siellähän tää tyyppi kyseli kuulumisia. Aattelin, että fine ja siinä sitten jubailtiin jotain niitä näitä.

Tässä kohtaa mä voisin uusia eiliset lupaukseni siitä, että ryhdyn nunnaksi ja lopetan Facebookin käytön. Eikun enpäs haluakaan, koska naamakirja tuottaa mulle liikaa hupia, koska ihmiset jostain syystä tykkäävät kommentoida kaikkea mitä mä teen siellä.

Mun pää sanoi poks, kun tältä tyypiltä rupesi tulemaan pyyntöjä, että lähdettäisiin kävelylle ja että sillä on aikaa viihdyttää mua seuraavan kuukauden aikana, kun mun aikataulut näyttävät tyhjältä. (Itse asiassa mun kalenteri näyttää juuri sopivan täydeltä, jos multa kysytään, koska mulla on vähän joka päivälle jotain tekemistä.) Mun ensimmäinen reaktio oli eieieieieieieieiapua. Kaikki suojamuurit ja kilvet sataprosenttiselle puolustusteholle ja kaikki verbaalinen lahjakkuus käyttöön, jotta saan torjuttua tyypin ehdotukset mahdollisimman huomaamattomasti ja kivuttomasti. Sekosin täysin ja ylireagoin aika lahjakkaasti.

Siinä kohtaa päätin, että jos McD osoittaa mua kohtaan enemmänkin kiinnostusta, niin näytän sille vihreää valoa. Se, että joku muukin osoitti kiinnostusta mua kohtaan, sai mut miettimään, että KUMPI. Puoli sekuntia ja mun verkkokalvoille ilmestyi kuvitteellinen teksti "McDriver".

Miksi?

Koska tunnen sen paremmin. Jaaaa koska se tuntuu jotenkin luontevammalta, koska mun juttujen tuntien en kestäisi toista ihmistä, joka on yhtä fucked up kuin minä. En tosin tiedä, onko McD:llä jotain luurankoja kaapissa, mutta se vaikuttaa suht tervepäiseltä ja epätraumatisoituneelta. Ja sillä on ehkä astetta maskuliinisempi luonne kuin maanantaikappaleella. (Näköjään tästä toisesta tyypistä tuli nyt Maanantaikappale, okei. No offence.)

Mun mielestä on tösi söpöä, että Maanantaikappale on vähän taiteilijatyyppiä ja tosi symppis, mutta I'm a woman of action. Mua ei hurmata korulauseilla tai kynttiläillallisilla, vaan mä arvostan suorasukaista puhetta ja selkeitä muuvsseja. Ei mitään yltiöromanttisia juttuja mulle, koska... ei. Joskus superharvoin joku kynttiläillallinen voi olla jepa, mutta jatkuvat huomionosoitukset saavat mut lähinnä ahdistumaan.

Kuten saa myös ajatus Oikeasta Sitoutumisesta. Kyllä mä oon aika paljon maalaillut pilvilinnoja ties kenestä jätkästä ja jonkun kanssa seurustelusta, mutta heti kun joku Oikea Ihminen osoittaa pienintäkään mahdollista kiinnostusta mua kohtaan, mä nostan kytkintä sekunnin sadasosassa. Hasta la vista beibi, mutta ei kiitos. Joko mulla on odotukset liian korkealla (kyllä) tai sitten mä olen oikeasti sitoutumiskammoinen (kyllä).

Oon hädintuskin täysi-ikäinen, joten sallin pienen sitoutumiskammon itselleni, mutta kun mä käytännössä katsoen menen paniikkiin heti, jos joku tulee iskemään mua. Mulla on vähän se meininki, etten halua tutustua yhteenkään jätkään sillä ajatuksella, että maalina on seurustelu. Mä haluan ensin tutustua edes hetken kaverimielessä, jotta ehdin sisäistää koko tyypin mun maailmaan kuuluvaksi. Mä oon aika ajoin niin hajalla, että mun pitää edetä hitaasti tälläisten asioiden kanssa. Siinä ei ole mitään väärää, mutta mua saattaa hieman ärsyttää tää mun puolustusrefleksi jokaisen mahdollisen kohdalla. Samalla kuitenkin piirrän päiväunia puolitutuista poitsuista, koska niitä on kiva ajatella? Ei näin kullat, ei näin.

Mutta koska Salkkarit alkaa, meitsi lopettelee tähän!

~ indeed