Mun piti lopettaa blogaaminen, mutta ehkä mä voin nyt vielä kerran tänne raapustaa, kun indeed meni jo mainitsemaan, että jotain raapustamisen arvoista on päässyt tapahtumaan. Tosiaan lakkiaispäivänä jysähti muutakin, kuin lakki päähän ja rahaa tilille. Lakin olinpaikasta ei ole enää tietoakaan ja rahat on melko tehokkaasti käytetty. Sen sijaan eräs kaksilahkeinen tarttui lakkiaisbileistä mukaan ja sitä en lakin tavoin ole toistaiseksi onnistunut hukkaamaan.
Näin alkuun voisin vaikka lätkästä kaverille blogiin sopivan nimen ja no...turha tässä on mitään spesiaalia kehitellä, indeedille tämä kaveri on alusta asti ollut maalivahti. Ai miksikö? Tosiaan halusin aluksi pitää matalaa profiilia, enkä edes indeedille kertonut, että olin menossa tapaamaan maalivahtia. Mä menin indeedin selän takana katsomaan maalivahdin peliä ja totta kai McDriver oli touhuamassa vastustajan puolustuksessa. Ei todellakaan tullut yllätyksenä, että McD meni vielä samana päivänä juoruamaan indeedille, että olin katsomassa peliä ja poistuin paikalta maalivahdin kanssa.
Tästäkin pelistä on aikaa jo 3 viikkoa ja paljon on ehtinyt näiden kolmen viikon aikana tapahtua. Siitä lähtien, kun indeed sai kunnolla tietää kenen kanssa nykyään aikaani vietän, olen saanut raahata rautapalloa nilkassani. Aina kun on meillä on herkkä hetki menossa maalivahdin kanssa alkaa indeed vibraamaan taskussani. Kaiken huippu oli yhteisen mökkireissun viimeinen aamu, kun en vastannut indeedin kolmeen peräkkäiseen soittoon. Onhan se toki ihan normaalia kaivaa kaverin poikaystävän numero enirosta, jos kaveri ei puoleen tuntiin vastaa puhelimeen...Kaikesta huolimatta en luopuisi mistään hinnasta tästä rautapallosta. Kaverit menevät kaiken edelle ja olenkin jo leikillä ilmoittanut maalivahdille, että tässä suhteessa meitä on kaksi, minä ja indeed ja maalivahti tulee olemaan ikuinen kolmaspyörä.
En nyt ala tarkemmin käymään meidän vaiheita läpi, mutta yhteisestä mökkireissusta voin pari sanaa sanoa. Olin tosiaan juhannuksen jälkeen maalivahdin ja tämän 7 jätkäkaverin kanssa kolme päivää mökillä. Oli kyllä melkoinen reissu ja ihmettelen vieläkin miten selvisin hengissä kotiin asti. Ihan hauskaa oli poikien touhuja seurata (esimerkiksi kaksi salaatinlehteä riittää poikien mielestä varsin hyvin kahdeksan ihmisen tortilloihin, tyttöporukalla oltaisiin luultavasti hakattu koko salaatti silpuksi). Ihan hyvää ruokaa pojat kuitenkin tekivät, sen sijaan poikien taiteelliset tuherrukset eivät oikein vakuuttaneet pictionaryssa. Valehtelisin jos väittäisin, että kärsin henkisesti seitsemän jätkän ahtautuessa kanssani samaan saunaan, jonka ylälauteen kapasiteetti on ehkä viisi ihmistä. Entäpä saunakeskustelut? Ihanaa miehekästä avautumista <3 Muutenkin mökillä oli aika äijämeno koko ajan, mutta hyvin pojat muistivat ottaa huomioon, että mukana on myös yksi tyttö ja isännälle voin ainakin osoittaa erityiskiitokset huomaavaisuudesta :)
Mukavan mökkireissun jälkeen olikin aika kova pudotus normaalielämään. Maalivahti on koko ensi viikon jossain hornantuutissa valmentamassa pikkujunnuja ja seuraavan viikon maanataina mulla alkaa työt toisella puolella Suomea ja samana päivänä maalivahti vaihtaa peliasunsa armeijän univormuun. Ei mikään mukavin mahdollinen tilanne joutua kuukauden tuntemisen jälkeen inttileskeksi. Katellaan nyt mihin suuntaan tämä lähtee kehittymään, mutta ainakin yksi asia on varma; Indeed on ja pysyy! <3
Groom
0 kommenttia:
Lähetä kommentti