Keksiviikko

Huomenna se on. Keskiviikko. Pikkulauantai. Oh god. Mulla on torstaina töitä normaalisti ja oletettu kotiintuloaika on siinä puoli kolmen aikaan (koska viimeinen bussi meille päin menee vähän ennen kahta). Onneksi mulla on apupoikia.

Onneksi mun apupojat on ihan kivoja. Ne on kaikki ihan junnuja ja grr mua ärsyttää, koska se hottiksin on just ja just ehkä 17... Miksi, oi miksi. (Siksi, etten halua hänen äidistään anoppiani ja veljestä lankoa.) Muttakun se on niin kiva ja junnuudestaan huolimatta hyvänäköinen ja sen kanssa voi heittää läppää ja kaikkea. Huoh. :( Sääli että se lopettaa alle kuukauden päästä. Miten kestän!

Arvatkaa muuten mitä.

Ylitin itteni.

Kävin McDriverin kanssa syömässä.

En edes kuseta nyt! Samassa hässäkässä sain myös sen numeron, mutta voin kertoa, että mitään ei ole tapahtunut meidän välillä. Tai no, itse asiassa oli neljä päivää, kun ei oltu missään yhteyksissä toisiimme. Traagista, eikö? Eikun kolme. Ennätys taitaa olla viis.

Ja silti meidän suhde on täysin platoninen.

~ indeed