Pienenä mä aina laskin päiviä jouluun. Muiden lasten tavoin mä odotin, että joulupukki tulee lahjojen kanssa. Sitten mä tajusin, ettei joulupukkia ole olemassa ja aloin laskea päiviä joululomaan...kesälomaan...joka lomaan. Eräällä enkun tunnilla mä selailin kalenteria ja aloin laskea päiviä synttäreihini. 24 päivää ja mä olen vihdoin täysi-ikäinen. Vähään aikaan mä en laskenut päiviä yhtään mihinkään.
Sitten koitti päivä, jolloin mä täysin tietämmättömänä avasin facebookin ja "10 DAYS" hyppäsi heti mun silmille. Mä tiesin heti, mitä se tarkoitti. Se oli mun luokkalaisen jätkän kirjoittama, mun entisen luokkalaisen jätkän seinälle. Entinen luokkalainen, koska se on ollut koko vuoden Jenkeissä vaihdossa. Ja tänään, tänään koitti se päivä, jolloin Jenkkipoika tuli takaisin Suomeen.
Pakko myöntää, että joulupukin saapuminen tuntui konkreettisemmalta ja todellisemmalta Jenkkipoikaan verrattuna. Joulupukki tuli suoraan kotiovelle ja sen syliin pääsi istumaan. Jenkkipoika vaan salakavalasti leijailli Helsinki-Vantaa lentokentälle ja hyvin vähin äänin palasi takaisin kotiin. Okei se on Suomessa, mikä on hyvä ja välimatka Jenkkeihin verrattuna tsiljoona kertaa pienempi...ja siinä se. Muuten mä en sen paluusta oikeastaan kostu. Meillä kun on menossa nyt niinkin kurja asia, kun kesäloma ja mä nään Jenkkipojan seuraavan kerran vasta koulussa.
Jenkkipojan paluu käänsi katseen syksyyn ja tulevaan abivuoteen. Pienen nanosekunnin ajan mä ajattelin tulevia kirjotuksia, mutta hyvin äkkiä mun ajatukset kääntyivät siihen suurimpaan kysymysmerkkin; Kuka tulee olemaan mun abirakkaus?
Mun ykkösrakkaus oli Jenkkipoika. Mä en ykkösellä oikeastaan huomannutkaan muita jätkiä, kuin Jenkkipojan. Se oli silloin valitettavasti varattu, joten se siitä. Sitten Jenkkipoika lähti vaihtoon ja samalla mä löysin uuden rakkauden. Varmaan turha edes mainita, että kakkosrakkaus oli sitten exEKM. Se pirullisen ihana ja lihaksikas komistus, joka terrorisoi mun opiskelun täysin. exEKM oli vapaa, joten Jenkkipojan kaltaisia esteitä, tai hidasteita, ei ollut. Niimpä mun kakkosrakkaus oli huomattavasti vakavampaa kuin ykkösrakkaus. Mä en ole kuitenkaan unohtanut ykkösrakkautta.
Nyt mä haluaisin enemmän kuin koskaan kurkata syksyyn ja selvittää, kuka tulee olemaan mun abirakkaus. Mä olen puolimmiten koko loman pelännyt, että mä retkahdan exEKM:aan uudestaan. Mikäs siinä, se on ihan varteenotettava abirakkausehdokas, mutta mua ei kyllä hirvesti kiinnostaisi käydä tätä samaa rumbaa uudestaan. exEKM:n suhteen mikään ei ole kuitenkaan muuttunut. Jenkkipoika sen sijaan on ihan eri lähtökuopissa...ja veikkaanpa, että Jenkkipojan lähtökupat saattaa olla jopa exEKM:ää paremmat. exEKM on asettanut riman kyllä todella korkealle, mutta Jenkkipoika on vuoden kypsynyt ja miehistynyt ja saattapi olla, että se riittää riman ylittämiseen. Tietenkin on mahdollista, että mun abirakkaus ei ole kumpikaan näistä, mutta jotenkin musta tuntuu, että se taistelu tullaan käymään näiden kahden välillä. Meidän koulusta alkaa nimittäin rakkauspakkausjätkät loppumaan...
Kumpaan suuntaan kuppi kallistuu? Entä pystyykö kuppi pystyssä? Vai kaatuuko ja pirstoutuuko se kakkosrakkauden tavoin? Vai jääkö kuppi täysinäisenä pöydän reunalle ja kortit kääntämättä, kuten kävi ykkösrakkauden kanssa? Vai ilmestyykö korttipakasta jokeri, joka pistää koko pakan sekaisin?
Groom
Ps. Mä näin viime yönä unta, jossa oli sekä ykkösrakkaus, että kakkosrakkaus ja siinä unessa exEKM jäi kyllä täydellisesti Jenkkipojan varjoon. Mun piti lähteä heti aamulla lenkille, mutta jotenkin kummasti mä nukahdin ja näin ton unen. Samaan aikaan Jenkkipoika lenteli mun pään yli ja saapui vihdoin Suomeen (mikä selvisi mulle siis vasta tunti mun unen jälkeen). Sattumaako? Maybe...or maybe not...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti