Lihatiskillä... Vieläkin.

Mä oon ennenkin sanonut, että shoppailu ei ole mun juttu ja tuun nyt vielä lisäämään, että ruokakaupatkin ovat mun mielestä tyhmiä, vaikka ruoka on mun elämä. Yhdellä lihatiskillä mä kuitenkin viihdyn.

Koulussa nimittäin. Mä oon seulonut vähän keitä sattuu nyt abivuoden aikana ja eilen tajusin, että mulla on alle kaksi viikkoa aikaa keksiä abirakkaus! Ja siis abivuosi ilman abirakkautta ei tule kuuloonkaan. Mun listoilla on vilissyt jätkiä ykkösistä kolmosiin, enkä silti oo koskaan ollut riittävän tyytyväinen kehenkään.

Nostaja oli ihan supersöpö ja olin melkein sillä kantilla, että siitä voisi kehittää abirakkauden. Kuitenkin se "melkein" oli liian iso, vaikka viimeksi tänäänkin katselin N:n selkää ja sitä jätkää muutenkin, kun istuttiin tunnilla vierekkäin ja saatoin hieman roikkua sen takana puhumassa kavereille. Sillä oli myös tosi söpö kuva oppilaskortissa ja mun mielipide tästä kuvasta ei tainnut jäädä kenellekään epäselväksi...

Renkaanvaihtaja on myös ollut aika pinnalla, koska ollaan juteltu aika paljon Naamakirjan välityksellä ja kasvotustenkin. RV:llä on hyvä musiikkimaku, se on oikeasti hyvä tyyppi ja mietittiin just eilen Groomin kanssa, että se voisi olla ihan täydellinen poikaystävä. Mä kuitenkin pidä sitä liian kovasti kaverina, ettei siitä oikein mitään tulisi. Sääli sinänsä.

Sakkopoika ja pari satunnaista söpöä (huom. söpöä, koska ne on niiiin pieniä) ykköstä ja kakkosta ovat välillä hypänneet silmille mutta uh! Niistä ei vain saa mitään muuta tunnetta kuin "voii, tosta kasvaa kyllä hottis". Ei ei ei ei ei. EI. Mun puumailu rajoittuu vielä vain noihin SÖPÖ!-kommentteihin, koska yäk. Ne on vielä niin pieniä. Paitsi Sakkopoika.

Eilen kuitenkin päätin lopullisesti, että haluan abin ja sellaisen abin, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin säästä. Ulkonäkö, kroppa, luonne, lähestyttävyys, harrastukset... Kaikki nappaa! Arvaatteko jo, kuka?

Pehmis tietenkin. Pehmis, jonka bloginimi ei kerro mitään itse ihmisestä. (lallatilaa, aika tiukkaa tavaraa koko jätkä) Mä oon niin myyty aina maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, kun meillä on yhteinen tunti ja joka tunnin jälkeen oon yhä vahvemmin sitä mieltä, että se on kiva. Ja koska se on aina kiva, niin se nyt saa luvan olla mun abirakkaus, koskka JenkkipoikaSveitsipoika ei koskaan palannut ja meidän abien joukkoon ei ilmestynyt ketään "moi tulin tuolta rovaniemeltä ja vaihdoin tänne"-kuumista.

Pikaisten laskelmien jälkeen mulla on vain kolme yhteistä tuntia Pehmiksen kanssa, mutta aina on abiristeily.

~ indeed