En mä oo hukassa...en vaan tiedä missä mä oon

Edelliseen palaten: Mikä sitten on muuttunut? Ehkä on parempi jättää peruskouluvuodet näiden tarkastelujen ulkopuolelle ja keskittyä hohdokkaisiin lukiovuosiin. Ja vielä jos vähän rajataan niin viime vuoteen ja tähän vuoteen.

Kesä tuli. Kesä meni. Syksy on vain hummissut ohi. Kelloja pyöräytettiin tunti taaksepäin. Se ei kuitenkaan riitä tuomaan takaisin niitä kolme kuukautta, jotka ovat salakavalasti valuneet ohitse. Mitä helvettiä niiden aikana oikein on tapahtunut?! Tilanne toukokuussa ja tilanne nyt. Kaikki on muuttunut. Miten, milloin ja miksi, jos saan kysyä?!

Kirjotukset! Jos vain syytän niitä kaikesta? Kyllähän ne nyt aika merkittävästi ovat asioihin vaikuttaneet. Semmoinen stressipesäke, ettei pahemmasta tietoa! Ihmekös koko muu maailma humissut ohi, kun on erakoitunut omaan huoneeseen kirjavuoren ympäröimänä. Sitten kun vihdoin koitti päivä, jolloin oli lupa puhkaista kuori ja kömpiä pois ummehtuneesta lukuluolasta oli kaikki muuttunut. Kaveri sai pari viikkoa sitten aika pitkän tovin vakuutella mulle, ettei exEKM ole kuollut tai vaihtanut koulua tai mitään muutakaan. Mä olin vaan ihan varma, että se on pyyhkäsy pois maailmankartalta, koska en ollut nähnyt sitä aikoihin. Tosin hetken pohtimisen jälkeen tajusin, että näin sen viimeksi samana päivänä...Herran jumala! Siitä on tulossa seinä! No okei okei, se leikkautti hiuksensa tällä viikolla ja sen jälkeen mä oon ollu taas viritettynynä taajuudelle exEKM....

En kuitenkaan usko, että kirjoitukset yksin ovat vetäneet ajatukseni vanhoilta raiteilta...jonnekin (pöpelikköön varmaan...). Tässä syksyn mitaan on ollut abibileitä abibileiden perään. Äkkiäkös siinä yksi exEKM unohtuu kun danssailee lihaksikkailta käsivarsilta toisille ja sitä rataa. Jotenkin kummasti sitä löytää itsensä nykyään tekemästä asioita, joita ei esimerkiksi viime keväänä olisi tullut mieleenkään tehdä. Kaikki on muuttunut, en sitten tiedä ollaanko tässä matkalla taivaaseen vai helvettiin. Joka tapauksessa, mitä enemmän asioita mietin, sitä tunnevammaisemmaksi itseni tunnen. Viime kevät meni yhdestä jätkästä haaveilemiseen. Tunnetta oli mukana, kuin hyttysiä Suomen kesässä. Sitten tuli syksy ja hyttyset kuolla kupsahtivat. Ihan sama millaisia namupaloja tulee tanssilattialla vastaan. Kiinnostusviisari ei värähdäkään, vaan osoittaa järkähtämättä nollaa.

Groom