Jätkäluukku 16

Mä oon saanut kavereilta viime aikoina vähän ihmetteleviä katseita ja välillä niiden ilmeet ovat olleet luokkaa ”... Ok, indeed on nyt menny ihan sekaisin.” Mä taas pidän omia ajatuksiani hyvinkin järkevinä!


Mä kirjoittelin jo kakkosluukussa siitä, että kaveripojat ovat kivoja ja käteviä ja oon puhunut nykyään aika paljon kaveripojista enkä enää potentiaalisista poikaystäväehdokkaista. Kaikki pitävät mua ihan tärähtäneenä, kun nykyään mun jutut on enemmän luokkaa ”Miksi homokaveri ei voi olla hetero? Kyllä se toimii jos on eka yrittänyt seurustella ja sitten todennut että homma ei toimi!” Näyttää myös siltä, että mun läpänheitto fuckbuddyista menee myös yli kaikkien hilseen.


Oikeasti mä vaan käsitin, että oon niin menetetty tapaus, että potentiaalisia poikaystäviä ei oikein tule vastaan. Musta ainakin tuntuu siltä, että kaikissa mun tuntemissa jätkissä on jokin oleellinen vika tai niillä on ollut liian helppo elämä, jotta ne voisivat ymmärtää mua ja mun pikku probleemia. Ja ne ongelmat ei mulla oo ihan hirveen pieniä, mutta ne nyt ei tänne blogiin kuulu! Joten... Päädyin siihen tulokseen, että mä tarvitsen a) kaveripoikia ja b) fuckbuddyn, jotta voin elää melkein täysipainoista elämää ilman poikaystävää!


Kaveripoikia, koska...
Niiden kanssa voi jutella asioista niin, että saa vähän tuoreempaa näkökulmaa asioihin. Muutenkin mun ajatusmaailma on sen verran yksioikoinen, että Groomkin joskus sanoo, että mulla on pikemminkin miehen aivot. Lisäksi jätkät puhuvat erilaisista asioista ja se on välillä ihan virkistävää kaikkien ihmissuhde- ja tunneasioiden lomassa.


Fuckbuddy, koska...
Mä oon melkein läheisriippuvainen. Musta on kiva halailla, ja söpöillä ja fuckbuddyn kanssa se onnistuisi ihan kivasti ilman sen kummempia sitoumuksia! Toisaalta joo, poikaystävä olisi vielä parempi, mutta se vaatisi myös sen ajatuksellisen yhteenkuuluvuuden tunteen ja mä oon vielä tällä hetkellä niin hukassa ja irrallani, että FB olisi aika passeli.


Toisaalta hmm. Elämä voisi toimia myös ilman fuckbuddya, jos kaveripoikia saa halailla ilman pelkoa tyttöystävien lynkkausyrityksistä tai ”Ooh, nyt ne seurustelee!”-oletuksista.


En mä sitoutumiskammoinen ole (18 vuotta koiranomistajana opettaa sitoutumaan pitkiksi ajanjaksoiksi...), mutta en vain jaksa uskoa, että jostain ilmestyisi unelmien prinssi, joka puhuisi yhtä kauniita asioita kuin Koop Arponen (tsekatkaa esim. tämän biisin sanat ♥) ja joka myös tarkoittaisi sanomaansa. Kuumia pakkauksia taas löytyy joka lähtöön ja niitä tyyppejä, jotka ovat ihania ihmisiä, mutta joiden kanssa ei syystä tai toisesta osaisi seurustella.


Sitä paitsi meillä olisi suunnitelmissa vuosi ulkomailla lukion jälkeen, joten ei tässä oikein parisuhteita aleta rakentelemaan. ;)


~ indeed