Näköhavaintoja on monenlaisia

Pakko sanoo, että on kyllä ollut jännä viikko! Jos vaikka jonkun näkösen yhteenvedon saisi aikaseksi...

Maanantai

Joko mun muisti pätkii tai sitten ei vaan tapahtunu mitään ihmeellistä?

Tiistai

"Te selvisitte! Mä olin jo soittamassa poliisille! Mä olin niin huolissani! Olin ihan varma, että jotain on sattunu!" Joo hyvää päivää ja morjens! Meijän ryhmänohjaaja on aina aika tunteella mukana, mutta jotain rajaa! Vaikka meijän ryhmää ei ookaan älykkyydellä pilattu, niin kai me nyt sen verran ostataan karttaa lukea (=seurata muita) että selvitään pikku kävelylenkistä?! Okei, myönnettään. Ehkä on ihan loogista, että sillä soi hälytyskellot. Me kuitenkin lähtettiin ekana ja tultiin vikana takas... 

Meillä oli siis liikuntapäivä koulussa ja meijän piti kiertää semmonen 6-10km lenkki oman ryhmän kanssa ja matkalla kiertää erilaisilla rasteilla. Meijän ryhmä tosiaan oli ekana vielä kolmannen rastin jälkeen, mutta sitten tapahtui jotain. Tapahtui grilli ja tapahtui nälkä. Meijän matka tyssäs sitten siihen grillille. Oikeestaan mä ihmettelen suuresti, miten meijän sporttinen, terveelliset elämäntavat omaava ryhmä pystyi suht vaivattomasti ohittamaan Mäkin ja Ikean. Grilli oli kuitenkin liikaa. 

Muut ryhmät ohitti sen grillin ilmaan mitään ongelmaa. Pari jätkää tosin liittyi meijän porukkaan. Mun entinen enemmän kun maisema oli näiden jätkien joukossa. Mä en tiiä, mikä se on mulle nykyään. Mulla oli joskus joku idea, että maisemaa siitä ei ainakaan tuu. Olin myös ajatellut, että sen voisi alentaa seinäksi. Se ei selvästikään ollut valmis putoamaan huipulta pohjalle ja taisteli vahvasti pääsystä maisemien joukkoon. Se oli häviöllä niin kauan, kun sillä pystyi takki päällä. Me siis tosiaan päästiin joskus lähtemään siitä grilliltä ja jotenkin mä vaan ajauduin kävelemään parin metrin päähän siitä jätkästä. Sitten se alkoi koetella mun kestävyyttä. Sanat "Täällä on tosi kuuma" ja niitä seurannut takin riisuminen käänsi tän maisemataistelun sen voitoksi. Mä odotin vielä, että sieltä takin alta paljastuisi huppari. Ehei, se pelas kovilla panoksilla ja veti takista suoraan T-paitaan. Mitä mä olisin voinut enää tehdä!? Se kävelee mun edessä habaa pullistellen, T-paita selkää korostaen...Game over! 

Me käveltiin aika pitkä metsäpätkä koko ajan niiden jätkien perässä. Tekosyynä me käytettiin sitä, ettei me tiedetty, mihin mennä, joten seurattiin niitä. Muuten hyvä, mutta porukan ainoa kartta oli mulla...Siellä metsässä mä yritin oman mielenterveyteni takia, kohdistaa katseeni johonkin muualle, kun mun entiseen enemmän kun maisemaan. Loogisesti mä sitten siirryin katsomaan sen vieressä kävelevän jätkän selkää. Huomaamattani mä olin sitten kävellyt sen jätkän perässä jonnekin puskaan...

Me selvittiin kun selvittinkin siitä lenkistä hengissä.

Keskiviikko

MrB:llä on tosiaan tosi kivat silmät, se oli söpön palikka ja esitti fiksuja mielipiteitä. Ei mulla muuta.

Torstai

Meijän koululla oli 10v juhlat ja jätkätkin oli ihan kiitettävästi vetänyt siistimpää päälle. Jotenkin mun muisti pätkii taas, enkä muista tästäkään päivästä oikein muuta kun, että tekstasin samassa luokassa istuvan kaverin kanssa koko tunnin väitellen, onko yksi jätkä ylibonannut vai ei. Se jätkä on täälläkin mainittu, indeedin tuoksumaisema, jos en väärin muista...

Perjantai

Vappu ja sitä rataa...Meillä oli koulussa vappupläjäys ja saatiin ihailla kuumisjätkiä legginssit jalassa. En sitten tiedä, aiheuttiko se näky pinkkejä päiväunia vai painajaisia. Loppupeleissä mun fiilikset oli kuitenkin plussan puolella, vaikka me jouduttiin valitettavasti todistamaan, että mies ja kitara ei aina ole kuuma yhdistelmä. Kitara ei vaan korjaa kaikkea. Mutta sitten, kun se kitara isketään oikealle jätkälle kouraan niin se on menoa! Erityisesti se yksi hyväntuokunen jätkä, josta on tännekin tullut kirjoitelutua, on aika vastustamaton näky kitaran kanssa. Se soittaa oikeesti tosi hyvin ja osaa vielä laulaakin...ja oli vielä suloinen säätäessään piuhojen kanssa...

...Melkein unohdin! Ykkösmaisema oli tänään aamulla ruokalassa i-l-m-a-n paitaa. Siinä kohdaa tippui leuka ja silmät päästä...huh huh mikä näky! Kuten odottaa saattoi, indeed hyperventiloi. Ykkösmaisema oli myös meikattu ja käveli melkein koko päivän pitkin koulua pelkkä ruutukauluspaita päällä...napit auki. Varmaan turha edes mainita, että ruokailussa suurin osa indeedin ruuista ei ikinä päätynyt suuhun asti...

Illalla vietettiin vappua kaverin luona (tässä välissä käytiin kaupassa, kolhittiin kaverin auto parkkihallissa, nähtiin ykkösmaisema taas nähtävyyden asemassa ja todistettiin taas, ettei bussissa kannata sanoa yhtään mitään...). Ilta meni mukavasti ja sitä rataa...ei siitä sen enempää. Kaikki huipentui sitten siihen, kun kaverin kaksoisveli tuli himaan. Osa porukasta oli jo lähtenyt himaan, osa oli nukkumassa. Kaverin veli oli lievästi sanottuna järkyttyneen näköinen löytäessään mut, indeedin ja kolmannen kaverin lojumasta niiden olkkarista. Se vaan tuijotti meitä sen näkösenä, että jos sillä olisi ollut avaimet kädessä ne olis tippunu lattialle. Ei me oltu edes samuttu. Me oltiin indeedin kanssa ainaki hereillä ja melkein täysissä järjissä, siitä kolmannesta kaverista en menisi takuuseen. Kaiken voisi oikeastaan laittaa vain väsmyksen piikkiin....paitsi me kyllä katottiin tätä ihmeellistä mieshenkilöä varsin hämmentyneen näköisinä ja taidettiin vielä ääneen todeta "Missä vaiheessa toi on kutistunut ja leikannut hiukset...?"

Lauantai

"Neljä tyttöä istuu hiljaa bussissa. Jonkun rahat on nyt viety tai sitten joku on raiskattu..." Miehet ajattelee sitten moniulotteisesti...

Indeed voi jatkaa tästä, mulla ei pysty enää ajatus kasassa...

-Groom