Ykkösmaiseman hiukset on jo okei. Oikeestaan mä panikoin ihan turhaan. Se on sen verran kuuma jätkä, ettei hiusten leikkuu sitä pilaa...tuo vaan uusia piirteitä esiin.
Helmikuu oli tosiaan paska kuukausi ja me indeedin kanssa päätettiin, että maaliskuusta tulee parempi. Oikeestaan kaikki merkit olis kohillaan, ainakin horoskoopissa. Maaliskuu alkoi ihan hyvin, mutta sitten kaikki jotenkin tyssäs ja nyt on vaikee pysyä positiivisena. Tekis mieli vaan vetää takas helmikuu linjalle, mutta toisaalta taas pinkkimaaliskuu olisi houkuttelevampi kuin paluu helmikuun angstiin.
Mä en oikeestaan tiiä mikä mua vaivaa. Munhan pitäis nyt leijailla pilvissä ja olla ihan super happyhappy koko ajan! Tasan viikko sitten mä olin The Giant Leapin keikalla ja pääsin ihailemaan Sebastian Reymania eturivistä. Sebu on oikeesti jotain niin kuumaa, ettei sanat riitä kuvaamaan! Mut ei se saanu mua itkemään, eikä pyörtymään, eikä oikeestaan mitään muutakaan. Se oli vaan kuuma. Me päästiin Sebun kaa vielä yhteiskuvaan ja puhuttiin sen kanssa, mutta jotain jäi puuttumaan. Mä oon oikeesti venannu Sebun näkemistä siitä asti kun TGL:n eka levy ilmesty...eli ikuisuuden! Ja nyt kun mä vihdoin nään sen niin...se on vaan kuuma ja that's it.
Eilen mä taas olin 30 Seconds To Marsin keikalla. Ennen keikka käytiin Stokkalla nimmareiden jaossa. Nimmareita ei tosin haettu, sen verran oli jengiä paikalla. Mun pään päälle ilmestyi kyllä valtava kysymysmerkki, kun me seistiin nimmareiden jakopaikalla ja katotiin kun ihmiset tuli hysteerisesti itkien ja täristen nimmarit kädessä pois. Jared Leto on kuitenkin vaan ihminen. Siinä olikin sitten hyvä miettiä, että minkä takia mä en oo yhtä hysteerinen kun kaikki muut. Tosin Jared Leto ei oo ikinä lukeutunut mun suurimpiin idoleihin, mutta silti. Kai mun nyt olis kuulunu olla ees vähän "iik, apua se on tossa ilmielävänä! Mä oon sen kaa samassa tilassa ja hengitän sen kanssa samaa ilmaa ja nään sen ja sain kuvia siitä! Uuuuh nam!" Mut mä en ollu. Oikeestaan mä vaan mietin, montako tuntii sitten mä oon viimeksi juonut kahvia.
Me indeedin kanssa mietittiin, miks me ei menty hysteeriski ja seottu Jaredin näkemisestä. Siihen yksi kaveri sitten heitti, että me seotaan paljon vähemmästäkin. Se antoikin vähän ajattelemisen aihetta. En mä enää sekoa kun nään mun "vähän enemmän kuin maiseman", mutta jos se tuli puhumaan mulle, niin siinä jäis Stokkan elektoriikkaosastollinen hysteeriä 30STM faneja kakkoseksi...
Mua vähän harmittaa, että mun idolirakkausvaihe on kuihtunut. Oikeestaan mulla ei oo pitään aikaan ollut idolia, enkä mä oikeestaan ees fanita mitään bändiä, tai mitään muutakaan. On paljon bändejä, mistä mä tykkään, mutta en mä oo valmis matkustaan Helsinkiä pidemmälle niitä kattomaan...ja Helsinkikin alkaa olemaan jo aika rajoilla. Meiltä on Helsinkiin kuitenkin huikee 20 minuutin ajomatka.
Siellä keikalla mä aloin ymmärtää niitä hysteeriä faneja vähän paremmin. Oli meinaa aika helvetin mahtava keikka! Mä oon ihan tyytyväinen, että päästiin ihan lavan viereen aitioon, eikä meijän tarvinnu olla kaikkien runnottavana kentällä. Varsinkin kun mua ei oo mitenkään pituudella pilattu...
Nyt pitäis keksiä, miten maaliskuu saatais uuteen nousuun. Vähän alkaa olee epätoivonen olo. Nyt on tapahtunu jo niin paljon hienoja asioita ja nekään ei oo sytyttäny, enkä mä enää tiiä mikä sytyttäis! Ennen yhdistelmä mies-kitara-haba oli jotain niin kuumaa, että väkisinkin alkaa hymyilyttää. Nyt mulla on sellanen kuva tossa taustakuvana, mutta se on vaan kivannäkönen, enkä oo kertaakaan hymyillyt kun avaan koneen. Koulun kuumiksetkaan ei enää sytytä. Kaikki vaan olla möllöttää paikallaan. Mut mä vaikka väkisin revin jostain jotain äksöniä, jos en omalla niin sitten indeedin kustannuksella...
Groom
0 kommenttia:
Lähetä kommentti