Tänään oli kyllä jännä päivä. Ensin aamulla oli just sellanen olo, että vois vaan jäädä nukkumaan koko päiväksi. Koko eilinen päivä oli ihan tööt tööt-olo ja kaikki koulujutut jäi tekemättä. Tänään sitten taktisesti "unohdin" äikän vastaustekstin himaan ja kopsasin kaikki läksyt kavereilta. Ruokailuun asti tunneilla istuminen oli yhtä kärsimystä. Sitä katsoo arviolta puolen minuutin välein kelloa todetakseen, että minuutti on aika helvetin pitkä aika ja 75 minuuttia 75 kertaa pidempi.
Sitten tuli ruokailu ja alkoi tapahtua...tai ruokailussa ei varsinaisesti tapahtunut mitään, mutta tunnille palatessa meillä oli hetki aikaa prostalkkailla. Viereisessä luokassa oli tunti menossa ja luokan takaoven vieressä ikkuna, josta oli hyvä tarkkailla tuntia...tai tunnilla istuvia ihmisiä...erityisesti sitä yhtä, joka on mulle "enemmän kuin maisema". Onneksi mun yksi kaveri istui suoraan sen takana. Muut alkoivat nimittäin kyselemään, mitä mä kattelen ja ne kyselyt oli helppo kuitata toteamalla "kaveria kattelen". Kyllähän mä sitäkin kattelin ja ilmeilin sen ja parin muunkin kanssa. Välillä katse vaan eksyi sen jätkän mielettömän hyvännäköseen selkään.
Sitten mä en tiedä mitä tapahtui. Yhtäkkiä se jätkä vaan lähtee kääntymään. Sillä ei ollut mitään syytä kääntyä...kello oli edessä, eikä kukaan sen kavereista istunut sen takana. Hitaasti sen pää kääntyy ja se katsoo sinisillä silmillään kulmiensa alta suoraan ikkunaan. Hetken mä pystyn katsomaan takasin ja sitten on pakko kääntyä pois. Pokka ei enää pitänyt eikä asiaa yhtään auttanut lattialla kauheeseen ääneen räkättävä indeed....
Toi tilanne oli vaan jotenkin niin koominen. Ensin ihan viattomasti seurailen toisten tuntia ja sitten jään just sille jätkälle rysänpäältä kiinni stalkaamisesta. Mä olin muutenkin varmaan sen näkönen, että olin seissyt siinä koko ruokailun ajan katselemassa sitä, vaikka oikeasti olinkin ollut siinä vain muutaman minuutin. Olisi muutenkin kiva tietää, mitä helvettiä senkin jätkän päässä liikkuu. Ei oo ihan normaalia kääntyä kesken tuntia kattelmaan takaikkunaa. Vieläpä sen näköisenä, että on tietoinen siitä, mitä ikkunan takaa löytyy. Ei sekään voi loputtomiin jatkaa linjalla *pyörittelen päätä puolelta toiselle, enkä muka katso mitään, vilkuilen vain "huomaamattomasti" kulmieni alta*.
Mun stalkkaustaidoissa alkaa olla parantamisen varaa. Ei mua sinäänsä haittaa, että jään sille kiinni sen kattelemisesta. En vaan halua, että sen kaverit huomaa. Tää on oikeestaan aika jännä tilanne, koska mulle on ihan sama jäänkö kiinni vai en, kun kattelen yhtä mielettömän söpöä maisemaa. Koska se on mulle vaan maisema, enkä ajattele siitä mitään muuta, kun että se on hyvännäkönen....se ei tosin tiedä olevansa vaan maisema...
Matikan tunnilla tuli taas vähän parempi mieli, en mä ookaan paska stalkkeri. Istuttiin eturivissä ja siihen meidän taakse oli ilmestynyt yksi jätkä, joka ei oikeestaan ole edes maisema. Ruotsin tunnilla tosin tuli sitäkin vähän kateltua ja analysoitua ja päädyttyä siihen loppputulokseen, että siinä jätkässä saattaisi olla potentiaalia maisemaksi. Pyysin sitten kaveria tsekkaamaan sen jätkän silmät. Itse en pystynyt katsomaan, koska se jätkä istui suoraan mun takana ja kaveri istui muutenkin paremmassa kulmassa. Kaveri sitten oikein asettautuu istumaan ja kääntyy katsomaan sitä jätkää sen näköisenä, että se on juuri saanut tehäväkseen katsoa sitä ja selvittää sen silmien väri. Mun pokka on tunnetusti huono, eikä se pitänyt tässäkään tilanteessa. Loppu tunti sitten keskusteltiin kaverin kanssa silmien väristä ja aina, kun maikka kulki ohi "tutkittiin" erittäin tarkkaan kirjan esimerkkiä (väärästä kappaleesta....). Tämä kaverin ala-arvoinen stalkkaussuoritus nosti mut henkisesti taas prostalkers tasolle!
Kaiken kaikkiaan tää päivä oli ihan mukava ja kannatti herätä ja juosta tööt tööt-aamun seurauksena bussipysäkille, kitua pari ensimmäistä tuntia, stalkkailla siellä ikkunan takana ja painaa loppu päivä läpi sen voimalla. Ne muutamat sekunit, mitä mä sen jätkän sinisiä silmiä ehdin katsoa vaan pelasti tänään mun päivän. Niiden voimalla ei kyllä vielä läksyjä tehdä...ehkä huominen tuo tullessaan jotain, mikä vähän motivoisi tähän opiskelemiseenkin...
Groom
0 kommenttia:
Lähetä kommentti