Happi loppuu ja hajotuttaa

Perus aamu. Herätyskello soi. Herätysvalo loistaa. Torkutan kännykän herätystä 15 minuuttia ennen kuin pakotan itseni ylös. Vessaan. Aamupesu. Kahvi tippumaan. Vaatteet päälle. Kahvi kuppiin, kurkusta alas ja meikit naamaan. Jossain kohtaa ajantaju on kadonnut ja saan taas juosta bussipysäkille. Ei haittaa, se on oikeastaan aika virkistävää. Näin kun asiaa tarkastelee, aamu oli samanlainen kuin eilen. Päivästä taas tuli hyvin erilainen. Hyvällä tavalla erilainen...

Ensimmäinen takaisku tuli tosin jo bussissa, kun mun ehdoton ykkösmaisema astui sisään. Sillä oli pipo, mikä tarkoittaa, että hiukset on huonosti ja tän jätkän kohdalla hiukset on aika ratkasevassa asemassa. Onhan se muutenkin tosi hot ja kaikkea, mutta sillon kun sillä on hiukset hyvin, mua alkaa hymyilyttää ja happi loppuu, kun nään sen. Tästä takaiskusta oli kuitenkin helppo toipua. Mä nimittäin onnistuin sniikkaamaan sen perään, kun käveltiin pysäkiltä koululle. Ihan helppoa se ei tosin ollut. Jouduin mm. ohittamaan kolmen jätkän muodostaman lihamuurin (huom. liha, ei lihas) ja koukkaamaan vähän puskan kautta, mutta kyllä kannatti! Siitä parin metrin etäisyydeltä oli aikas mukava tarkkailla sen jätkän kävelyä ja vähän muutakin. Se kävelee tosi kivasti, käyttää sopivasti polvia ja muutenkin siitä huokuu rentous. Mä en ymmärrä, minkä takia kaikki jätkät kävelee niin tajuttoman hitaasti! Tää kaveri kyllä käveli ihan mukavaa vauhtia, mutta parkkipaikan kohalla vauhti jotenkin hyytyi. Sen seurauksena mä melkein kävelin sitä päin, koska tuijottelin sen jalkoja sen sijaan, että olisin katsonut eteenpäin. Sen vauhdin hyytymiseen löytyi kyllä ihan järkevä syy. Siinä parkkiksella pyöri aika paljon autoja ja toisin kun mä, se katteli eteenpäin, ettei jää alle.

Mä jouduin vähän pettymään kun pääsin kouluun eikä ruokalassa ollut ketään kuumiksia. Ne ei oo vielä oikeen sisäistänyt, että niiden kuuluu seistä perjantai aamuisin hyvissä ajoin ruokalassa kivat vaatteet päällä hiukset nätisti, että mä voin maisemoida ja imeä energiaa matikan tunnille. Tää mun ykkösmaisema kyllä oli siellä ja se haahuili söpösti ja oli vähintään yhtä pettynyt kun mä, koska sen kuumiskaverit ei ollu vielä tullut.

Matikan tunti meni ilman maisemia. Toisaalta ihan hyvä. Matikka on vähän huono maisemointiaine. Tippuu aika nopeesti kärryiltä, kun unohtuu katselemaan jonkun mieletöntä selkää...

Matikassa ei siis ollut maisemia, mutta ei se mitään. Mä maisemoin senkin edestä sitten välkällä. Unohduin tosin liian pitkäksi aikaa maisemoimaan ja myöhästyin tunnilta. Tällä kertaa mä pääsin vieläpä maisemoimaan mun "vähän enemmän kuin maisemaa". Ei mun pitänyt jäädä siihen niin pitkäksi aikaa maisemoimaan, mutta mä en vaan saanut silmiäni irti siitä, kun se veti päällimäisen paidan pois ja seisoo mun edessä valkonen pitkähihanen päällä kuumaakin kuumempana. Mä ajattelin vaan koko ajan, että mähän seison siinä niin kauan kun sekin seisoo. Sitten mä muistin, että sillähän on perkele hypäri ja tajusin katsoa kelloa ja sitten olikin jo kiire.

Seuraavalta tunnilta päästiinkin sitten 10 minuuttia ajoissa ja tietenkin mulla oli kauhea kiire takasin ruokalaan maisemoimaan. Mulla oli mukana yksi kaveri, joka on aika pihalla meidän kuvioista, vaikka me aika avoimesti niistä puhutaankin sekin kuullen. Se ei selvästikään kuuntele meitä ja on sen takia aina ihan kujalla. Mulla olikin ihan hirveä työ kiskoa se mukaan ruokalaan. Sen piti päästä vessaan ja mun piti sitten rautalangasta vääntää, että meidän on ehdottomasti pakko mennä ruokalan vessaan, ei suinkaan tohon lähimpään, mihin on ehkä 500 kertaa lyhyempi matka. Väkisin mä sitten raahaan kaverin ruokalan vessaan. Jouduttiin vaan kiertämään vähän ikävästi, koska kaveri sai traumoja rappusista, enkä päässyt heti tsekkaamaan, miten kuumaa tavaraa ruokalassa olisi tarjolla. 

Kun me lopulta päästään ruokalaan, ei siellä ole ketään kuumiksia. Mä oon lievästi sanottuna pettynyt, koska meillä oli vuorossa piiitkä ruokavälkkä ja siinä olisi ollut mukava maisemoida. Nooh, ainakin mulla oli nyt mahdollisuus kopioida espanjan läksyt. Vähän aikaa mä ehdinkin kopioida ja sitten mun "vähän enemmän kuin maisema" tupsahtaa paikalle. Se jää vielä mukavasti seisoskelemaan suoraan mun eteen. Tämän jälkeen mun oli vähän vaikea keskittyä espanjan kopioimiseen. Katse harhailee koko ajan ja mä kirjotan mitä sattuu, minne sattuu. Siinä vaiheessa kun mä huomasin mun ykkösmaiseman nukkumassa vähän syrjemmässä portailla aivan mielettömän söpönä, peli espanjan suhteen oli menetetty. Kun mun "vähän enemmän kuin maisema" istuu selkä meihin päin ja alkaa riisua takkia, mulla ei pysy enää kynä kädessä. Kaikki energia menee hengittämiseen. Ensin siltä lähtee takkia ja sitten mun huomaamatta se oli taas vähentänyt vaatteita ja istuu himoselkä loistaen mun näkökentässä. Mun ei tarvii kun katsoa eteenpäin ja mun silmät tippuu sen selkään. Jotenkin kummasti tää ruokailu meni ihan liian nopeesti ja taas oli kauhee kiire seuraavalle tunnille, mikä sitten mateli aivan mielettömän hitaasti. 

Tän tunnin jälkeen mä sitten pääsinkin kotiin ja meillä oli kaverin kaa kauhee kiire bussiin. Mua lievästi sanottuna vitutti juosta ruokalan rappusia alas ja huomata indeed maisemoissa suu korvissa hiumoselkää. Me kuitenkin ehdittiin siihen bussiin, mikä vähän lievitti mun vitutusta. Mikä olisikaan ollut hirveämpää kuin skipata maisemointi, jotta voisi todeta myöhästyneensä bussista ja venailla sitten 20 minuuttia seuraavaa...

Bussissa meille sitten kävikin varsinainen maga fail. Me puhuttiin yhdestä jätkästä aika kuuluvasti niin, että tyhmempikin tajuaa kenestä puhutaan. Meillä oli meinaa yhden toisen kaverin kanssa suunnitelmissa, että paritettais tää kaveri sille jätkälle. Kaveri kuitenkin aika suoraan ja kuuluvasti tyrmää ajatuksen. Vähän ajan päästä tästä tää jätkä ilmestyy meidän takaa ja jää bussista pois. Hyvä minä! Taas kävi näin...Millon mä oikeesti opin tarkistamaan selustan?!

"Happi loppuu ja hajotuttaa" on mun ehdoton suosikki letkautus ja se osuu, uppoo ja iskee tähän päivään täydellisesti. Oikeasti mun olisi pitänyt tehdä koulujuttuja, mutta mua ei yhtään kiinnosta, joten mä tulin sitten tänne raportoimaan mun päivästä mahdollisimman pitkästi, että voin nyt sitten todeta "Hupsista...kello on jo noin paljon...hoidan ne koulujutut sitten huomenna..." Huomenna ja huomenna...

Groom