Mielenterveys koetuksella

Joo...Näin pitkään se mun uusi hieno ja hyvä elämä kesti. Mut hei ihan oikeesti! Ei kukaan tervejärkinen ihminen voi eka istua koko päivää koulussa ja sen jälkeen lukea koko päivää! Ei vaan pysty! Mä yritin ja lopputuloksena oli super kamala stressi ja hermoromahdus! Tänäänkin mä tulin koulusta kotiin suunnitelmissa lukea ylppäreihin. Mun maailma järkkyi, kun mun luottokynästä loppui muste. Mä en kelpuuta mitään muuta kynää muistiinpanojen tekemiseen ja mun maailma kaatui ton kynän kuolemaan. Oikeesti ihan hirvee kriisi tollasesta asiasta. Pitäiskö vähän löysätä? Tätä vauhtia mä en selviä hengissä kirjotuksiin asti!

Niin joo tosiaan, mun piti avata tota koulupuku juttua. Mun mielenterveys järkkyy exEKM:n vaatteiden takia. Me istuttiin eilen ruokalassa ja indeed bongas sen ennen mua. Se ei sanonut mitään, mutta ilmeestä näki, että se on nähnyt jotain. Kun mulle selvis, että se "jotain" oli exEKM päällään vaalea (melkein valkonen) pitkähihainen, napit ylhäältä auki, teki aika tiukkaa istua hiljaa paikallaan. Mieli ois tehny kääntyä salamana ympäri, pomppaa pöydälle ja huutaa "MISSÄ?!?" Onneksi mulla oli sillon vielä vähän järkeä päässä. 

Se järki ei tosin auttanut enää siinä vaiheessa, kun exEKM paitoineen siirtyi istumaan niin, että mulla oli täysin esteetön näköyhteys siihen. Meinas mennä makkarakeitot henkitorveen, kun se yhtäkkiä tarras kiinni niistä harottavista paidan reunoistaan ja kurkkas paitansa sisään. Se paita oli vielä sellaista kangasta, että siitä aivan varmasti näkyi läpi, jos vaan on tarpeeksi lähellä. Tän takia mä haluan koulupuvut!

Ottaen huomioon, että Ykkösmaisema (sekin taitaa kyllä kohta saada etuliitteen "ex") koetteli mun mielenterveyttä jo aamulla vetämällä penkkipunnerruksia valkonen (t_i_u_k_k_a) T-paita päällä suoraan mun silmien edessä, mun keskittymiskyky päivän vikalla tunnilla oli aika vahvasti miinuksella. Mut onneksi mulla oli vaan matikkaa, mistä en tajua muutenkaan yhtään mitään!

Tää saa luvan riittää tältä kertaa, koska mun pitää mennä lukemaan loppuun...no en ees muista, mikä mulla jäi kesken, mutta kuitenkin. 

Groom

Tiistai

Mun mielenterveyden kannalta olisi hyvä, että Suomessa siirryttäisiin käyttämään koulupukuja. Mielellään mahdollisimman rumia ja löysiä ja mielellään mahdollisimman nopeasti. Vaikka huomisesta alkaen. 

Mulla ois ihan hirveesti kaikkee kirjotettavaa, mutta mun viimeiset itsekurin rippeet käskee jatkaa lukemista. Mä päätin alottaa uuden elämän ja keskittyä opiskeluun. Mä en vaan usko, että siitä tulee mitään. (Varsinkaan jos koulupukuja ei oteta pikaisesti käyttöön.) Mä lupaan tulla heti tänne ilmoittamaan, kun mun uusi hieno elämä on tullut tiensä päähän ja vanha huono elämä ottanut komennon takas.

Groom

Essee lähdemateriaalista

Istuin tänään terveystiedon tunnilla, mutta päässäni pyöri ankarasti biologiaan liittyviä kysymyksiä. Seuraava aihe sai melko jakamattomasti huomioni...

Erittele perimän ja hankittujen ominaisuuksien vaikutusta yksilöiden ilmiasuun. Käytä lähteenä edessäsi istuvia yksilöitä, joista toinen tunnetaan paremmin Mr. Badassina ja toinen on vain joku hänen random kaverinsa. Keskity ilmiasun analysoinnissa selän ja hartioiden koostumukseen. Kumpi on parempi. perimän vaikutuksesta kuuma selkä vai yksilön itse hankkima ihan ok kuuma selkä?

Kilttinä biologian kirjoittajana tartuin toimeen. Tehtävänanto vaati tiukkaa tutustumista lähdemateriaaliin, joten kohdistin katseeni MrB:n selkään ja tutkin sitä pitkään ja hartaasti. Tai ainakin niin hartaasti kuin mitä tilanne salli muutaman vierustoverin ja lähes täyden luokan kanssa. Saatuani hyvän yleiskuvan MrB:n selästä, joka oli sopivasti verhottu ohueen mustaan pitkähihaiseen, siirryin mittailemaan hänen vieressään istuvan henkilön selkää. Hänkin oli varautunut päivän koitokseen sopivasti ihonmyötäisellä neuleella. Tehtävä tuntui ihastuttavan helpolta.

Mr Badass - perimän vaikutus
Random kaveri - hankittu ominaisuus

Pitkällisen pohdinnan ja vertailun tuloksena päädyin siihen, että perimä on aina parempi. Perityt ominaisuudet siirtyvät eteenpäin tuleville jälkeläisille, mutta hankitut ominaisuudet eivät. Täytyy toki ajatella lasten tulevaisuutta, sillä hyvännäköinen selkä lähes olemattomalla vaivan näöllä on aina miellyttävämpi ominaisuus kuin selkä, jonka eteen joutuu tekemään töitä niska limassa, jotta se näyttäisi jokseenkin kivalta. Toki selän rakenteeseen vaikuttavat useat alleeliparit ja jos Hyvän Selän Geenit ovat resessiivisä alleeleita, voi myös Random kaverilla olla Hyvän Selän Geenejä heterotsygoottisena yhdistelmänä ja toisesta vanhemmasta riippuen Hyvän Selän Geenit voivat ilmetä jälkeläisissä. Jos hyvin käy.

~ indeed, joka kirjoittaa biologian nyt syksyllä

PS. Näin unta, että True Bloodin Eric oli meillä ja sain tahtoni läpi (= hän ei esim. syönyt minusta) itkemällä, jolloin hän luonnollisesti lohdutti minua. Kyllä mulle kelpaisi myös pitkä johtajavampyyri.

When you came in the air went out.
And every shadow filled up with doubt.
I don't know who you think you are,
But before the night is through,
I wanna do bad things with you.
- Jace Everett, Bad Things (The True Blood Theme)

Aina ei mee nallekarkit tasan

Mä niin pitkään ja hartaasti venasin, että tää päivä koittaa ja meillä alkaa vihdoin valinnaisliikka. Valinnaisliikka, mikä on satavarmaan täynnä kuumisjätkiä, koska
a. ne selvästi pitää urheilusta (tämän yksinkertaisen johtopäätöksen voi tehdä nopealla vilkaisulla) 
b. tässä palkissa ei ollut mitään muutakaan kivaa, mitä valita (paitsi matikka, mutta eihän ne nyt siellä voi olla, koska nehän on tietty mun kaa samassa ryhmässä!)
c. liikkakurssit on hyviä täytekursseja ja kaikkihan tarvii täytekursseja
ja d. me oltiin indeedin kanssa tällä kurssilla, koska oltiin varmoja, että kuumisjätkätkin on siellä.

Kun me sitten aamulla käveltiin liikkasaliin, mä olin jo henkisesti varautunut pitämään naamani peruslukemilla ja varmaan edes turha mainita, että epäonnistuin siinä taas täydellisesti. Siellä salin lattialla nimittäin istui 20 TYTTÖÄ. JUMALAUTA 20 TYTTÖÄ! JA NOLLA JÄTKÄÄ! NOLLA! Oli niitä aluksi ollut kuulemma kaksi, mutta nekin säälittävät pelkurit olivat lähteneet karkuun. Mä en ymmärrä! Jos me oltais oltu indeedin kanssa kahestaan 20 jätkän kanssa, niin arvatkaa kaks kertaa oltaisko me jääty vai oltaisko me jääty! Sen lisäksi, että mut oli taas petetty, meillä oli sitä helvetin tennispallomukilointia, mitä jotkut tykkää nimittää rentoutukseksi. Mä inhoon sitä! Jotta tämä aamu yltäisi täyteen maksimaaliseen kamaluuteensa, me jouduttiin vielä kirjottamaan meidän tavoitteista ja motivaatiosta.
1. Tavoitteet: Heittää exEKMaa vahigossa koripallolla takaraivoon tai vaihoehtoisesti tehdä säbässä muutama maali sen selän taakse tai jos maalinteko ei luista niin iskeä mailalla vahingossa...jonnekin. Herraa ei kuitenkaan näy täällä, joten mulla ei nyt ole tavotteita tälle kurssille. 
2. Motivaatio: Mun motivaatio katos, kun mä astuin saliin.
(oikeesti mä taisin kirjottaa siihen paperiin kaksi sanaa: Osallistun aktiivisesti tunneilla ja oma terveys...oho, viisi sanaa)

Seuraavaksi mulla oli sitten, ah niin ahdistavaa ruotsia. Mä kyllästyin aika äkkii substantiivien... johonki... ja siitä alko taas tekstaus indeedin kanssa:
Groom 11.53: Sä niin haluisit olla Tyttö1, Sun tuoksumaisema edessä ja MrB vieressä ;)
indeed 11.54: No en oo Tyttö1 :P
Groom 11.54: Mut haluisit olla! :P
indeed 11.55: En
Groom 11.55: Kyllä
indeed 11.57: Ruotsintunti. En
Groom 11.57: MrB. Kyllä!

Sitten koittikin päivän hauskin osuus! Ruokailu. Indeed tuli meidän jälkeen pöytään ja sai heti kuulla kovaa arvostelua haarukasta, jonka se pönttäpää oli jo ehtiny tökätä ruokaan. Se ei kestänyt kuunnella ja lähti vessaan. Abeja kun ollaan ja käyttäydytään sen mukaisesti, päätettiin sitten vaihtaa sen haarukan tilalle lusikka (kaikki muut söi lusikoilla, koska haarukat oli aiemmin loppu). Ai, että meillä oli hauskaa, kun se tuli takas ja kiskas sen lusikan siitä riisikasasta. Erittäin kypsää toimintaa, mutta kaikki on nukkunut enemmän tai vähemmän vähän ja huonosti ja stressaa kirjoituksia, joten toimintakin on sitten sen mukaista. 

Pikku hiljaa kaikki alkoivat valua takaisin tunnille ja jäätiin indeedin kanssa siihen kahestaan istumaan. Me väiteltiin paikalla olevien jätkien ruutupaidoista, mitkä niistä näyttävät pöytäliinoilta. Oikeesti jotkut ruutupaidat toimii ja jotkut näyttää just siltä, että rahat on loppunu ja äiti on väkertäny poika paralle pöytäliinasta paidan. Joo okei, mä tykkään tavallaan ruutupaidoista (kauluspaitojahan ne enimmäkseen on ja kauluspaidat on yleensä ottaen kivoja), mutta silti useimmat niistä muistuttaa pöytäliinoja. exEKM on myös löytänyt paikkansa pöytäliinojen ihmeelliseen maailmana. Se ei ole aiemmin hirveemmin harrastanut ruutupaitoja, mutta me ollaan oltu nyt kolme päivää koulussa ja sillä on kahtena päivänä ollut ruutupaita. Sama paita tosin. Ei sillä, että mä sitä enää kattelisin! En toki! Se paita vaan oli tosi räikee, sitä mä en voisi kuvitella meidän keittiön pöydälle...mun huoneen lattialle kyllä...

Seuraavalla tunnilla oli matikkaa ja tämä jakso osoittautui melkoiseksi MrB jaksoksi, viidestä kurssista kolme yhteistä. Tää on nyt virallisesti neljäs jakso putkeen ilman yhteisiä kursseja exEKMn kanssa. 21 kurssia, eikä yhtään yhteistä. Oikeestaan meillä ei ole ollut yhtään yhteistä kurssia sen jälkeen, kun se sai tietää. Mikä on varmaankin vaan hyvä. Varsinkin nyt ennen kirjotuksia on ihan hyvä, etten mä hirveesti nää sitä, koska se on edelleen hyvännäkönen. Toisaalta se ois saattanu tuoda vähän vakautta mun elämään. Nyt mä nimittäin haen virikkeitä muualta. Ekana päivänä mä katoin, että mun yh:n kurssilla saattais olla yks hyvännäkönen jätkä. Mä käyn tota kurssia uudelleen kirjoituksia varten, joten siellä kurssilla on pääasiassa ykkösiä. Se jätkä tosin on kakkosella, en mäkään ihan pedofiili vielä ole! Tänään ennen tuntia mä sitten katoin, että niitä onkin kaksi. Kaksi hyvännäköstä jätkää, enkä mä kuollakseni muista, kumpaa mä katoin pari päivää sitten. Tunnin jälkeen mun oli pakko kääntyä katsomaan niitä uudestaan ja silloin niitä olikin jo kolme! Kolme hyvännäköstä jätkää, eikä mulla ollut mitään hajua, kenet niistä mä olin bongannu eka! Todennäkösesti ne oli kaikki vaan jotain näköharhoja...

Groom

ps. Laskin tossa huvikseni montaks tekstaria tuli tänään indeedin kanssa vaihdettua: Lähetettyjä 27 ja vastaanotettuja 21... ja koko ajan ollaan oltu samassa rakennuksessa. Äiti, tän takia mulla on tekstariliittymä!

Yksi sana riittää

Koulu on nyt virallisesti taas alkanut. Abivuosi. Kirjoitukset. Vastaan tulee tie päättyy -merkki. Lehmäpolut ovat syyssateiden liejuttamia. Pitäisiköhän tehdä U-käännös ja palata samaa reittiä mitä tulikin. Takaisin vaikka kakkosvuoden tunnelmiin?

Anygays, tänään oli meillä ensimmäinen kunnon päivä lukujärjestyksen mukaan ja huomattiin kyllä, että mun ja Groomin ajatukset menee aika samaa rataa. Kattokaapa näitä tekstareita, jotka lähetettiin mun matikantunnin ja Groomin ruokisvuoron aikana, jolloin Groom kävi palloilemassa mun luokan ikkunan takana.

11:45 Groom: Miten teil on siel matikkaa?!
(kohautin olkiani ilmeellä "älä multa kysy!")
11:46 indeed: Meit on tääl kolme tyttöö. :D 
11:46 Groom: Olin just laittamas et aika paljon tyttöjä :D
11:47 indeed: Ei kuumiksii. :<
11:47 Groom: Noin paljon jätkii eikä silti kuumiksii! :<

Ton jälkeen me molemmat hajottiin tosi pahasti ja mun vieressä istuvat jätkät kattoivat mua ehkä hieman vinosti. Niiden mielestä olin vaan väsyny.

Samalla matikantunnilla tuli vastaan myös yksi ylläri. Löysin Mr. Badassin kuvan sieltä matikankirjan välistä. Enkä tietenkään istu kahden jätkän kanssa, en. Thank god se kuva oli a) valkoinen selkäpuoli ylöspäin ja b) tiesin heti sen nähdessäni, mikä se on, enkä kääntänyt sitä ympäri suureen ääneen ihmetellen, mikä tää lappu on.

Jos palataan muutama viikko taaksepäin, niin tekin tajuatte. Olin kuun vaihteessa vajaat pari viikkoa ulkomailla ja Groomilla oli avaimet meille, jotta meidän (vähemmän) rakkaat viherkasvit pysyisivät hengissä. Kuitenkin Groom ja kaksi muuta kaveria saivat älynväläyksen; he printtasivat MrB:n kuvia ja kun tulin kahden aikaan yöllä himaan matkalaukun kanssa, löysin ovestani lapun.

"Huoneeseesi on piilotettu 41 yllätystä... Onnistutko löytämään ne kaikki?"

Kuulemma niitä olisi pitänyt olla 81, mutta erään rikostoverin tulostin ei suostunut yhteistyöhön. Onneksi. 81 olisi mulle ehkä hieman liikaa. Ensimmäisen viiden minuutin aikana löysin 16 ja taisin päästä saman yön aikana jonnekin 27:een. Tällä hetkellä hukassa on vielä kaksi, enkä ole aktiivisesti etsinyt niitä yli viikkoon. Löytyvät kukin omalla ajallaan... Mielellään jossain muualla kuin koulussa!

Bongasin siis matikankirjan välistä numeron 38 ja sitä seurasi seuraavanlainen viestittely:
12:50 indeed: Vittu. 38
12:50 Groom: Ainii! Mun piti varottaa :D Kai sä löysit sen ite?
12:51 indeed: No onneks! Mul istuu JÄTKÄ1 ja  JÄTKÄ2 täs. 
12:52 Groom: Siks varmistin! Reksi pommitti mua. :<

Noita pelkkiä numeroita sisältäviä viestejä on lennelly aika paljon sekä tekstareina että Facebookissa Groomin seinälle. Pelottaa vähän, että koska joku kysyy, mitä ne meinaa.

Numero 39 löytyi, kun laitoin reissun jäljiltä lojumaan jääneet piilolinssit takaisin alkuperäiseen pakkaukseensa. Olisihan se pitänyt arvata, että sielläkin olisi yksi. Muita paikkoja on muun muassa CD-kotelo, DVD-boksi, laskin (!!! entä jos en olisi tarkistanut sitä ja olisin löytänyt sen sillä samaisella matikan tunnilla?), skanneritaso, jne. jne. Vielä on kaksi jäljellä... Toivottavasti ne eivät ole yhtä riskialttiissa paikoissa kuin muutamat. Etenkin kun edellä mainittu DVD-boksi käväisi tänään koulussakin.

~ indeed

Back to school

Jos mulla jossain vaiheessa lomaa oli sellanen fiilis, että haluan takaisin kouluun, niin eipä ole enää! Mä en millään jaksaisi palata takaisin niihin vanhoihin kaavoihin. Kello soi 6.45, bussi menee 7.45, koulu alkaa 8.20 ja loppuu 14.30. Boooooring! Tietty siihen väliin mahtuu muutama välitunti, jotka viime vuonna meni aika lailla jätkien bongailuun. Mutta ei niitäkään jaksa ikuisuuksiin katella. Kaikki on so last season. Vähän niinkun kävelisi ruokakauppaan viikonlopun jälkeen ja lihatiskiltä löytyy vain vanhaa lihaa. Kaikista pakkauksista on parasta ennen päiväys mennyt jo. Kaupassa sentään voi vaatia myyjältä tuoretta lihaa. Koulussa sen sijaan on vähän paha mennä rehtorilta vaatimaan paremman näköisiä jätkiä vanhojen tilalle...

Joo'o...uusia jätkiä ei ole meidän kouluun tulossa, joten jos tässä vaihtelua haluaa niin pitää lähteä uusille vesille. Eli minne? Tien toiselle puolelle amikseen? No thanks! Toisaalta ehkä tässä vaiheessa jätkät pitäisi jättää taka-alalle ja keskittyä oikeasti kouluun, kirjotuksiinkin on aikaa enää kuukausi! Mutta kyllä sitä joskus haluaa hauskaakin pitää, eikä pääkään kestä 24/7 lukemista ja pänttäämistä. Minne sitten kannattaa lähteä pitämään hauskaa ja tuulettumaan? Baariin? Baariin ei kannata lähteä ajatuksella "Nyt etsin itselleni poikaystävän, joka on valmis perustamaan perheen ja rakentamaan punaisen omakotitalon." Sen sijaan hauskanpitoon baari on loistava paikka ja hyvännäköisiä jätkiä ja silmänruokaa kyllä löytyy. Baari on ympäristönä niin erilainen kuin koulu. Koulussa saat tuijottaa koko vuoden samaa jätkää ilman, että se edes huomaa. Baarissa jätkät kävelevät syliin pelkästä vilkaisusta. 

Tämän vuoden voisi ainakin yrittää aloittaa puhtaalta pöydältä. Tiputtaa kaikki seiniksi ja jos joku taas nousee ylitse muiden niin...se on sitten sen ajan ongelma. Tällä hetkellä lihatiskin tuijottelu ei anna syytä huoleen. Mutta mitä lihatiskiltä löytyy seuraavana päivänä? Täysin uusi uusilla mausteilla marinoitu luksusherkku vai uusi parasta ennen päiväys, mikä on kylmästi lyöty vanhan päiväyksen päälle?

Groom