(Jos joku kysyy, niin mä olen lukemassa, eikä mulla oo mitään hajua, miksi Media Player väittää, että oon kuunnellu Taio Cruzin Break your heartia 261 kertaa viimisen 5 päivän aikana...)
Tekis mieli alottaa sanoilla: "Rakas päiväkirja, kun mä aamulla totesin, että tää ei oo mun päivä... Mä en tarkottanu sitä ihan niin kirjaimellisesti, miten ylemmät voimat sen toteuttivat..." ...Ja näköjään sitten aloitin sen noilla sanoilla, no jatketaan tästä.
Aamu oli oikeastaan poikkeuksellisen hyvä. Varmaan paras aamu koko syksynä. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan. Tänään aika tarkalleen klo 10.52. Siis okei, oonhan mä joskus ehkä saattanu miettiä, että mitä jos näin kävisi, mutta ei mulla nyt herran jumala oo käyny mielessäkään, että se ihan oikeasti tapahtuisi! Että mä kävelisin päin ovea exEKM:n takia. Voi kyllä, näin tosiaan pääsi käymään. Olin jotenkin ihan lagiolo, kun pääsin kouluun ja kello oli jo aika paljon ja mulla oli kiire liikkatunnille. Melkeenpä kaikki oli menny jo tunneille ja mun piti vaan nopeesti hakea huppari kaapista. Siinä hupparissa ei tietenkään ollut vetoketjua, joten mun hiukset meni päin helvettiä, kun mä survoin sen päälleni. Kiire kun oli, niin ajattelin sitten sutasta hiukset kiinni siinä samalla, kun käven ulkokentälle liikkatunnille. Tietenki ponnari juuttuu kiinni ja hampaat irvessä sitten kiskon sitä pois ja tietty mun tuurilla exEKM kävelee mua vastaan tyhjässä ruokalassa ja kattoo vähän kummaksuen mun taistelua hiuksia vastaan. No munhan piti tietenki esittää, että se on ihan ilmaa mulle ja keskityin sitten siihen ponnarin repimiseen ja kävelin määrätietoisesti sen ohi...ovea päin.
Joo huono aamu, mut kai loppu päivä voi kuitenkin olla hyvä? Tänään ei näköjään voinut olla. Meillä oli liikassa pesistä ja alotettiin tunti ihan vaan kopittelemalla. Mun mielestä mä olin nukkunut ihan hyvin viime yönä, joten en mä voi nyt oikeen pistäää väsymyksenkään piikkiin. Sarjassamme pitäisikö hakeutua hoitoon siinä vaiheessa, kun näkee, että kaveri heittää pallon mua kohti, mutta en tee elettäkään sen eteen, että ottaisin sen kiinni vaan seuraan vaan katseella, miten se pallo pamahtaa mua otsaan.
Hyvän päivän teeman mukaisesti mulla oli myös matikan läksyt tekemättä. Mulla on vielä joku pieni moraalin hippunen, mikä sanoo, että on väärin väittää tehneensä kaikki tehtävät, vaikka ei oikeasti olisi tehnyt mitään. Niinpä mä sitten etsin käsiinin samalla kurssilla olevan kaverin ja ryöväsin sen vihkon. Istuin siinä sitten lähimpään pöytään ja olin välittömästi saada megaluokan paniikkikohtauksen. Jumalauta siinä keskellä pöytää oli exEKM:n T-paita ja neule (luojan kiitos, sillä oli kuitenkin vielä kolmas vaatekappale peittämässä sen lihaksia!) Hitto kaikista pöydistä mun oli pakko istua sitten siihen! Tuijotin sitä kaverin vihkoa sitten aika pitkään ja hartaasti, enkä tajunnu tehtävistä mitään. En tiiä johtuko se siitä, että sinin ja cosinin derivaatat menee multa muuten vaan ohi vai siitä, että mun ainoo ajatus oli "apuaapuaapua...sen vaatteet on tossa sen vaatteet on tossa! se tulee kohta hakee niitä se tulee kohta hakee niitä! se tulee nyt hakee niitä se tulee nyt hakee niitä! Apuaapuaapua!!!!" Eikä se ees tullu hakee niitä, se tuli tuomaan lisää kamoja siihen samaiseen pöytään! (vieressä ois ollu tyhjä pöytä!!!) Yritä siinä sitten kopioida jotain kaverin pimeitä laskuja ku exEKM seisoo metrin päässä tutkimassa sen kamoja, mitkä oli aivan bissessä! Oltiin vielä indeedin kanssa osittain levittäydytty siihen pöydälle niin, että ne sen vaatteet oli hautautunu meijän kamojen alle. Siinä vaiheessa kun exEKM sitten alko kaivaa niitä sen vaatteita ja kysellä, että onks ne sen, mun oli tosi vaikee päättää miten päin mun ois pitäny olla (mielellän en ois ollu mitenkään päin, vaan vaikka Bahamalla ottamassa aurinkoa...) enkä mä todellakaan pystyny kattomaan siihen päinkään, saatika sitten vastaamaan sille! Sitten kun se oli saanut kaivettua sen vaatteet sieltä ja oli ilosesti todennu, että sen kaljanen laskin toimii, se jäi vielä istumaan siihen. Rakas Jumala, mitä mä olen tehnyt väärin?! Ehkä mun pitäisi vaan olla kiitollinen, että ruotsin kurssikokeen kuuntelu ehti olla ennen tätä kaikkea!
Matikan tunti mulla meni sitten ylläripylläri ihan ohi, samoin yhteiskuntaoppi. Päästin sentään vikalta tunnilta aikasemmin. En tosin hyötynyt siitä mitään, koska indeed pääsi myöhemmin. Meillä oli muutenkin jo kauhee kiire bussiin, mutta fiksuja tyttöjä kun ollaan, niin päätettiin sitten käydä kirjottamassa nimemme rekkalistoihin. Sieltä lähdettiinkin sitten aika haipakkaa ulko-ovia kohtia ja tietenkin mä olen törmätä exEKM:aan kun pyyhällän rappusia alas hirveetä kyytiä. Mulla oli vielä korkkari jalassa, joten katastrofin ainekset alko olla kasassa. Se tästä nyt vielä ois puuttunu, että mä oisin vetäny ympäriämpäri niissä rappusissa...suoraan exEKM:n edessä!
Groom
