Kitara, taivas ja tähdet

Kitara on maailman seksikkäin soitin.
Huh, noin. Nyt se on sanottu. Ja mun mielipide on tässä asiassa luonnollisesti se ainoa oikea.

Mun keskittymiskyky on edelleen täyden kympin luokkaa. Etenkin kun mun Tuoksumaisema on kasvattanut lihasmassaansa kesän aikana ja päättänyt myös alkaa näppäilemään kitaraa kesken tunnin. Siis voi luoja miten sille sopii kitara! Sähkökitara. Hei vaan hei ja tervemenoa mun järjenrippeille!

Se yritti ensimmäisen jakson aikana kovasti olla huomaamaton, mutta nyt toisen jakson aikana se yrittäminen on jäänyt hieman puolitiehen. Mä rupesin muutama viikko sitten katselemaan, että ei kai sille ole tullut vielä lisää lihasmassaa (sitä massaa löytyi jo ennestään yli tarpeen...) ja alan hiljalleen päätyä siihen lopputulokseen, että kyllä: herra Tuoksumaisema on kasvanut taas hieman lisää.

Lihasmassan lisääntyminen ei varsinaisesti ole mikään iso juttu, mutta kun siihen lisätään kireät t-paidat ja yhtäkkiä vielä se kitara, niin ei mua voi enää pakoilla. Eikä tää mies tänään enää pakoillut, vaan tuli mun nenän eteen pullistelemaan. Tai siis puhui kavereidensa kanssa ja nojaili molemmilla käsillään mun ja Groomin vieressä olevaan pöytään habat pullistellen. Siinä vaiheessa mun katse oli aika tiiviisti sen takana näkyvässä kellossa ja yritin hukuttautua mun huiviin, ettei kukaan huomaisi mun hajoavan nauramaan hetkellä millä hyvänsä.

Kitara ei ehkä korjaa kaikkia mahdollisia jätkän puutteita, mutta mun Tuoksumaisemalla ei ole pahoja puutteita (paitsi seinääntyminen), joten tällä kertaa kitara korjasi kohteessa olevan vian mainiosti.

~ indeed