Aallokkoa

Helou pitkästä aikaa! Mulla ja Groomilla on tosiaan ollut aika paljon kiirettä ja hässäkkää ylppäreiden ja muiden juttujen takia, joten sen takia blogaaminen on jäänyt vähän vähälle. Groom kans väittää, että se pitää vähän blogaustaukoa, että se saa riittävästi tilaa ajatella, joten saatte nyt ikävä kyllä tyytyä mun super lame -juttuihin sillä välin. :D

Viimisen parin viikon aikana (ja syyskuussa muutenkin) on kerinnyt tapahtua kaikkea pientä. Mä muun muassa saavutin sen kauan odotetun täysi-ikäisyyden (wohoo!) ja Groomkin sai ajokortin jo kuun alussa. Selailin tuossa mun pyhää kalenteria ja sieltä löytyy tooooooosi monta pinkillä merkattua päivää! Pinkkien päivien lisäksi löytyy myös kolmetuntinen Hese-reissu, 100 aamun bileet, Stadisuhailua ja ylppäreitä. Ja vähän kaikenlaisia muitakin merkintöjä, kuten mun uusi puhelin (lähes rajaton tekstarimuisti ♥ ja tekstarit voi tallentaa tietokoneelle truvaan!) ja noin sata vierailua siskolla tai sisko on sulhasensa kanssa käynyt meillä. Mistähän sitä aloittaisi...?

Käytiin siis juhlistamassa sataa aamua pääkaupunkimme puolella tuossa viime viikon puolella ja se oli melkoinen reissu sekin. Tanssia ja juhlimista kyllä riitti ja samalla tuli tutustuttua pariin korkeammalla asteella opiskelevaan jätkään, jotka kyllä osoittautui vähän limaisiksi... Taisi olla pojilla jotain muutakin mielessä kuin TKK:lle värvääminen. Ainakin kun se värväys kohdistui kolmen tytön porukkaan aika tehokkaasti. Kuitenkin selvittiin kaikki hengissä ja ehjin nahoin kotiin asti ja mäkin jaksoin jopa mennä kouluun aamulla. Myönnetään, myönnetään. Mulla alkoi koulu vasta yhdentoista jälkeen, joten ei se herääminen mikään ongelma ollut. Aamulla oli kyllä sellainen olo, että bileet ois voinu jatkua vielä piiiiiiiiitkään!

Heti satasen jälkeisenä lauantaina innostuin jälleen vierailemaan Stadissa ja sillä reissulla tuli tsekattua myös Tavastian lauantaidisco. Keski-ikä oli ehkä viisi vuotta liian korkea ja mun kaltaiselle valtavirtapoprock-musiikkia kuuntelevalle teinille musiikkikin oli ihan toisesta ulottuvuudesta. Hauskaa oli kuitenkin tyttöporukalla ja saatiin Tavastia-kakkuakin! (siis kakun takiahan sinne mentiin...) Mulla taisi pamahtaa muovituoppikin päähän yhdessä vaiheessa ja mun valkoiset kengät oli vähemmän valkoiset, kun tutkailin niitä sunnuntaiaamuna. Pitäisi kai jossain vaiheessa kaivaa vähän puhdistusaineita kaapista... Tää viikko onkin mennyt pinkeissä kengissä, kun en noita valkoisia kehtaa pitää ihmisten ilmoilla.

Pinkkejä päiviä mun pitäisi varmaan seuraavaksi selitellä, kun ne kerta mainitsinkin.
Kaikki luonnollisesti muistaa Kitaristin, jonka mainitsin edellisessä postauksessani (toi alempi on Groomin kirjoittama ja sitä alempi mun toim. huom.). Tää jätkä on antanut vähän sekavia viestejä tässä viimeisen parin viikon aikana ja keskusteluihin mahtuu juttuja laidasta laitaan. Yhtenä päivänä puhutaan musasta ja toisena päivänä homma lähtee lapasesta kuin hauki rannasta. Oon pitänyt vähän kirjaa, koska Kitaristi mulle jubaa ja niitä merkintöjä (aka pinkillä merkattuja päiviä) on aaaaaaika monta. Eniten mua taitaa häiritä se, että juttujen taso on välillä luokkaa "mul on kylmä" "no tuu tänne niin lämmitän" ja toi on vielä sitä kevyintä juttua.

Ei tässä muuten mitään ongelmaa olisi, mutta mulla on suunnitelmissa lähteä lukion jälkeen ulkomaille, ja K on muutenkin vähän kryptinen puheissaan. Tarttisin tässä jonkun "indeed-miehet-indeed"-sanakirjan ja vaikka ajatustenlukutaidonkin siihen päälle, jotta saisin edes jotain selkoa Kitaristin motiiveista.

Tai sitten odotan sitä hetkeä, kun mun on sopivaa kysyä sen ajatuksista. Ja tämmöinen hetki voisi olla mielellään sellainen, että jutut ei mene yli ja puhutaan muutenkin vähän järkevämmän puoleisia juttuja.

Palaillaan
~ indeed