Rajamailla

Mun piti tosiaan pitää vähän taukoa blogailusta. Suurin syy siihen oli varmaankin se, että tän blogin nimi nyt sattuu olemaan prostalkers ja sellasia juttuja ei nyt oo ollu. Mikä taas johtuu siitä, että tässä on ollu vähän ylppäreitä ja kaikenlaista, mitkä on vieny keskittymistä...ja hermoja...ne vei oikeastaan kaiken mikä vaan mukaan lähti. Oon ollu ihan stressi hermoraunio koko viime viikon ja nyt on kyllä aika helpottavaa, että ne on ohi. Toisaalta keskiviikon jälkeen tuntui siltä, että joku hyvä ystävä olisi kuollut tai jotain kun ei enää ollu sitä yhteiskuntaoppia luettavana. Oikeasti yh:n lukeminen on ollut mun elämä viimeiset pari viikkoa ja nyt on jotenkin tyhjä ja haikea olo. Onneksi mulla on vielä lauantaina yho1:n kurssikoe. Tosin olin aatellu, että se on ihan iisipiisi, mutta tänään reksi (jonka kurssi toi siis on) keksi, että se tekeekin mulle oman, vähän vaativaamman kokeen. Miksi, oi miksi?! Ja millä oikeudella?! Sitä paitsi, mä oon jo kirjottanu, ei mun tarvii enää osata mitään, eikä mua tarvii enää koetella! Hiillostais niitä ykkösiä! Sen kerran kun oon ees vähän hyvä jossain, mua rangaistaan :(

Muutenkin fiilikset vetänty ihan vuoristorataa viimeset pari viikkoa ja erityisesti eilen ja tänään. Tänään olin ihan pilvissä, kun yh:n ylppäritulokset tuli (yli viikon etuajassa!!!) ja nyt näyttäis siltä, että sitä vokaaleista parhainta ois tarjolla, mikä on aika positiivinen yllätys, kun miettii mitä kaikkea tuli sinne paperiin keskiviikkona raapustettua. Sitten taas kun palataan eiliseen niin oli todella lähellä, etten olisi ikinä edes nähnyt noita tuloksia. Olin taas töissä ja taas vaiheeksi yksin ja homman nimi oli se, että mun piti juoksuttaa yksi hevonen rauhallisesti kentällä. Rauhallisesti se ravasikin, kaksi kierrosta, sitten sillä kilahti ja se päätti yrittää potkia mut hengiltä. Siinä vaiheessa kun hevonen on 10 metrin liinassa kiinni ja tulee takajalat edellä päälle jatkuvalla syötöllä, on leikki kaukana. Tolta etäisyydeltä, tolla voimalla ja se on samantien henki pois. Mä oon 12 vuotta ratsastanu ja ne kerrat, kun mä olen pelännyt hevosten kanssa, on laskettavissa yhden käden sormilla. Tää oli yksi niistä. Jotenkin mä selvisin siitä ja sen jälkeen tuli istuttua aika pitkään tallissa laskemassa kymmeneen ja vetämässä henkeä. Mä olen istunut siinä tuolissa viimeksi kesäkuussa, sen jälkeen kun sain kaviosta päähän ja otsassa melko runsaasti vuotava haava. Jos vaan hankkisin siistin sisätyön...

Tää ei nyt ollut mikään prostalkers juttu, pahoitteluni siitä. Oli vaan pakko päästä kirjottamaan kun rupes nyppimään kaikki. 

Groom