Ei mulla muuta

Mitä väliä...minä pidän hänestä vaikka sielun paikalla on vatsalihaksia...

(Callie Torres, Grey's Anatomy)

Groom

Hermoromahdus

Hohoijaa, mun piti tänään ruokailussa hakee näkkäri ja siinä vaiheessa, kun nousin meijän vakkaripöydäksi muodostuneesta nurkkapöydästä, huomasin, että exEKM istui parin pöydän päässä, ihan siinä päässä. (Kyllä, siinä tuli eka piste, enkä vetänyt henkeä välissä!) Mä olin päättänyt, että vedän sen kaa ihan kylmää linjaa, en kiinnitä siihen mitään huomiota ja kävelen vaan ohi,niin kuin se olisi joku haiseva nörttiluolamies. Mulla oli tiivis katsekontakti kilometrin päässä olevaan ikkunaruutuun. Sitä on mahdotonta edes kuvailla, miten vaikea oli olla katsomatta exEKM:aa. Mä keskityin niin pirusti siihen ikkunaruutuun, että olin oikeesti saada sydärin, kun juuri ennen exEKM:n pöytää joku random jätkä hyppäsi mun eteen pukemaan takkiaan. Se oli tottakai selkä muhun päin, eikä todellakaan tajunnut, että se tukki mun tien! Kaiken lisäksi mä säihähdin sitä ihan helvetisti ja vedin kädet ylös (vaistomainenitsepuolustusreaktio!), eikä asiaa helpottanut yhtään, että tässä kohtaa exEKM istui puolen metrin päässä musta. Se random jätkä ei tajunnut hilata itseään pois mun tieltä ja hetken mä vaan seisoin siinä kädet pystyssä ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin mieli ois tehny kääntyy ympäri (kädet edelleen pystyssä!) ja juosta karkuun...ja ai niin! Jossain kohtaa piti kiljastakin! Kolmen sekunin seisomisen jälkeen mä olin jo rehmoromahduksen partaalla, joten paniikinomaisesti mä törkkäsin sen randomin pois mun edestä ja työnnyin sen ohi. Olisin voinut kyllä törkkästä sen vähän pidemmälle, koska mä jouduin vähän turhan lähelle exEKM:n haarukkaa...

Okei, mä yritän normalisoitua ja lupaan lisätä mun treeniohjelmaan hengitysharjoituksia!

Groom

En mä oo hukassa...en vaan tiedä missä mä oon

Edelliseen palaten: Mikä sitten on muuttunut? Ehkä on parempi jättää peruskouluvuodet näiden tarkastelujen ulkopuolelle ja keskittyä hohdokkaisiin lukiovuosiin. Ja vielä jos vähän rajataan niin viime vuoteen ja tähän vuoteen.

Kesä tuli. Kesä meni. Syksy on vain hummissut ohi. Kelloja pyöräytettiin tunti taaksepäin. Se ei kuitenkaan riitä tuomaan takaisin niitä kolme kuukautta, jotka ovat salakavalasti valuneet ohitse. Mitä helvettiä niiden aikana oikein on tapahtunut?! Tilanne toukokuussa ja tilanne nyt. Kaikki on muuttunut. Miten, milloin ja miksi, jos saan kysyä?!

Kirjotukset! Jos vain syytän niitä kaikesta? Kyllähän ne nyt aika merkittävästi ovat asioihin vaikuttaneet. Semmoinen stressipesäke, ettei pahemmasta tietoa! Ihmekös koko muu maailma humissut ohi, kun on erakoitunut omaan huoneeseen kirjavuoren ympäröimänä. Sitten kun vihdoin koitti päivä, jolloin oli lupa puhkaista kuori ja kömpiä pois ummehtuneesta lukuluolasta oli kaikki muuttunut. Kaveri sai pari viikkoa sitten aika pitkän tovin vakuutella mulle, ettei exEKM ole kuollut tai vaihtanut koulua tai mitään muutakaan. Mä olin vaan ihan varma, että se on pyyhkäsy pois maailmankartalta, koska en ollut nähnyt sitä aikoihin. Tosin hetken pohtimisen jälkeen tajusin, että näin sen viimeksi samana päivänä...Herran jumala! Siitä on tulossa seinä! No okei okei, se leikkautti hiuksensa tällä viikolla ja sen jälkeen mä oon ollu taas viritettynynä taajuudelle exEKM....

En kuitenkaan usko, että kirjoitukset yksin ovat vetäneet ajatukseni vanhoilta raiteilta...jonnekin (pöpelikköön varmaan...). Tässä syksyn mitaan on ollut abibileitä abibileiden perään. Äkkiäkös siinä yksi exEKM unohtuu kun danssailee lihaksikkailta käsivarsilta toisille ja sitä rataa. Jotenkin kummasti sitä löytää itsensä nykyään tekemästä asioita, joita ei esimerkiksi viime keväänä olisi tullut mieleenkään tehdä. Kaikki on muuttunut, en sitten tiedä ollaanko tässä matkalla taivaaseen vai helvettiin. Joka tapauksessa, mitä enemmän asioita mietin, sitä tunnevammaisemmaksi itseni tunnen. Viime kevät meni yhdestä jätkästä haaveilemiseen. Tunnetta oli mukana, kuin hyttysiä Suomen kesässä. Sitten tuli syksy ja hyttyset kuolla kupsahtivat. Ihan sama millaisia namupaloja tulee tanssilattialla vastaan. Kiinnostusviisari ei värähdäkään, vaan osoittaa järkähtämättä nollaa.

Groom

Kasvukäyrä

Päiväkoti

Yök! Poikabakteereja!

Ala-aste

"Ai sä oot ihastunu?!"
"Jooo..."
"Uuuu! Onks se tyttö meijän luokalla?"
"Onhan se..."
"Uuuuu! Kuka?! Kerro heti!!"
"Enkä kerro...saat arvata"
...
"Mä en nyt tiiä yhtään kuka se on! Oon käyny varmaan kaikki tytöt läpi, eikä se muka oo kukaan!"
"Et oo sanonu kaikkii viel..."
"Oonhan! Oon sanonu ton ja ton ja ton ja ton...oon sanonu kaikki paitsi...en keksi! Kerro!"
"En kerro!"
"Kenet mä muka oon unohtanu...? Hetkinen...eikä!"
"Joo..."
"Minä?"
"Joo..."
...
"Aletaanks olee?"
"Okei"

Yläaste

Vitsi tol jätkällä on kivat hiukset...muuten se on kyllä ihan kusipää, mut vitsi sen hiukset on ihanat!

Lukio, 1. vuosi

Toi jätkähän on ihan kivan näkönen...ja se pelaa lätkää! Mut sil on tyttöystävä...se siitä. Onneks mul on matikka!

Lukio, 2.vuosi

Välillä olisi voinut ajatella muutakin kuin jätkiä...

Lukio, 3.vuosi

*räpsräps* "Voitko vaihtaa mun autoon renkaat?" *räpsräps*

Ajat muuttuvat. Ja minä niiden mukana. 

Groom

Kitara, taivas ja tähdet

Kitara on maailman seksikkäin soitin.
Huh, noin. Nyt se on sanottu. Ja mun mielipide on tässä asiassa luonnollisesti se ainoa oikea.

Mun keskittymiskyky on edelleen täyden kympin luokkaa. Etenkin kun mun Tuoksumaisema on kasvattanut lihasmassaansa kesän aikana ja päättänyt myös alkaa näppäilemään kitaraa kesken tunnin. Siis voi luoja miten sille sopii kitara! Sähkökitara. Hei vaan hei ja tervemenoa mun järjenrippeille!

Se yritti ensimmäisen jakson aikana kovasti olla huomaamaton, mutta nyt toisen jakson aikana se yrittäminen on jäänyt hieman puolitiehen. Mä rupesin muutama viikko sitten katselemaan, että ei kai sille ole tullut vielä lisää lihasmassaa (sitä massaa löytyi jo ennestään yli tarpeen...) ja alan hiljalleen päätyä siihen lopputulokseen, että kyllä: herra Tuoksumaisema on kasvanut taas hieman lisää.

Lihasmassan lisääntyminen ei varsinaisesti ole mikään iso juttu, mutta kun siihen lisätään kireät t-paidat ja yhtäkkiä vielä se kitara, niin ei mua voi enää pakoilla. Eikä tää mies tänään enää pakoillut, vaan tuli mun nenän eteen pullistelemaan. Tai siis puhui kavereidensa kanssa ja nojaili molemmilla käsillään mun ja Groomin vieressä olevaan pöytään habat pullistellen. Siinä vaiheessa mun katse oli aika tiiviisti sen takana näkyvässä kellossa ja yritin hukuttautua mun huiviin, ettei kukaan huomaisi mun hajoavan nauramaan hetkellä millä hyvänsä.

Kitara ei ehkä korjaa kaikkia mahdollisia jätkän puutteita, mutta mun Tuoksumaisemalla ei ole pahoja puutteita (paitsi seinääntyminen), joten tällä kertaa kitara korjasi kohteessa olevan vian mainiosti.

~ indeed

Söpöä

Kitaristi sanoo (23:42):
*nyt meen nukkuu, kauniita unia

Päivän aws menee selkeästi Kitaristille!

Ja kyllä, me ollaan edetty meseasteelle ja ollaan lähinnä ehkä kavereita. Mutta silti toi oli söpöä, koska meidän normaali hyvänyöntoivotus on ihan vaan "öitä".

~ indeed

10/10/10

Tykkäättekö mun ja Groomin äikänkurssista: Mr Badass, exYkkösmaisema, Snoukkapoika, mun Tuoksumaisema ja muutama muu ihan kivannäkönen poitsu.

Mä ainakin tykkään! Oon päässyt jo suurin piirtein mun Ykkösmaisema-traumasta eroon, joten tuskin kuolen tolle kurssille, vaikka joutuisinkin sen kanssa hommia tekemään. MrB:nkin kanssa pystyy puhumaan iiiihan helposti ilman "omg mitä mä voin tolle sanoa apua happi loppuu!"-tunnetta. Pakko sanoa, että koulussa on vähän tylsää nykyään, mutta onneksi alan pikkuhiljaa taas virittäytyä oikealle tasolle. Eka jakso oli ihan kamala, koska mulla ei ollut maisemakursseja, eikä oikein sellaisiakaan kursseja, joista oisin tykännyt. Se jakso olikin ihan tahmea ja tuntui kuin aika matelisi ja olisi tosi harmaata ja ahdistavaa.

Nyt kakkosjakso on vihdoin alkanut, kirjoitukset ja koeviikko on ohi ja fiiliksetkin on aiempaa korkeammalla! Vaikka mulla on ihan kamala lukujärjestys, niin noi kurssit tuntuu varsin mukiinmeneviltä ihmisten suhteen, eikä paljon pelätty ussa3:kaan jättänyt mua ihan kylmäksi. Sieltä löytyy ihan mielenkiintoisia juttuja ja istutaankin siellä yhen kaverin kanssa kahden jätkän seurassa. Ja näiden jätkien seura on vähän laadukkaampaa kuin edellisen jakson matikan jätkien, joiden kanssa puhuttiin lähinnä Salkkareista ja miehistä. Jep. Minä ja kolme jätkää. Ihan lystikästä oli, vaikken oppinutkaan mitään. Tän jakson matikassa mun Tuoksumaisema istuukin mun takana, mutta ainakin eka tunti meni aika odottamattomasti! Mä nimittäin tein tehtäviä ja Groom kuunteli niiden neljän jätkän, jotka istuu meidän takana, puheita. Mä en oikeasti kuunnellut sanaakaan!

Groom mainitsi joskus keväällä, että sen kalenterissa on mulkosilmiä. Groomin tuoksumaisema mulkoili meitä silloin keväällä, jolloin mä en vielä huomannut mitään. Nyt ensimmäisessä jaksossa GTM oli meille molemmille ihan seinä - me ei huomattu sitä yhtään missään. Mutta kuinkas kävikään, kun toinen jakso alkoi... Mä menin ihan huoletta mun vikalle tunnille perjantaina ja istuin sinne luokan takanurkkaan ihmisten kanssa. GTM tuli luokkaan ja ennen kuin se istui sinne eturiviin aika lähelle mun paikkaa, niin se katsoi mua tosi happaman näköisenä! Mä en ymmärrä miksi. Vaikka se tietäisikin jotain meidän juttuja viime keväältä, niin tässähän on ollut koko kesä ja ensimmäinen jakso aikaa unohtaa ne ja jatkaa eteenpäin. Kun sanoin tästä Groomille, niin Groom mainitsi, että se oli huomannut GTM:n mulkoilevan meitä pahansuovasti myös ensimmäisellä tunnilla. Anteeks mitä hittoa? Jätkä, mikä sun ongelma on? Ykkösmaisema on jo ihan sinut mun kanssa, joten eiköhän sunkin olisi aika siirtyä eteenpäin?

Parhain terveisin,
~ indeed

(Joo, mä en jaksa aina tunkea ex-etuliitettä Ykkösmaiseman nimeen, joten se nyt on siellä vaihtelevasti. Anteeksi.)